02 Feb

”Nuoret leimataan turhan usein ongelmaksi”

Leena Suurpää arvelee, että yhteiskunnan muuttuessa yhä monikulttuurisemmaksi on entistä hankalampaa määritellä hyvinvointia yksioikoisesti. Muutos koskee erityisesti nuoria, sillä suurin osa Suomeen muualta muuttaneista on nuoria ja lapsiperheitä. Kuva: Leena Ruotsalainen

 

Suomalaisten nuorten hyvinvointi on eriytynyt. Leena Suurpään mielestä hyvinvoinnissa on kyse myös sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

 

‒ Nuorella sukupolvella on monella mittarilla katsottuna vaativa tilanne tällä hetkellä, sanoo nuorten turvatalotoiminnan tuore johtaja Leena Suurpää.

Nuorempi sukupolvi on pärjännyt edeltäjäänsä paremmin läpi satavuotiaan Suomen historian. Suurpään mukaan maan kasvutarina hyvinvointivaltioksi on sellainen, että nuoret ovat pystyneet liikkumaan sosiaalisesta asemasta toiseen. He ovat yleensä päässeet vakavaraisempiin ja parempiin asemiin kuin vanhempansa.

Nyt sosiaalinen liikkuvuus on selvästi vähentynyt. Perhetaustalla ja asuinympäristöllä näyttää olevan paljon vaikutusta siihen, miten nuoren elämä asettuu aikuisena. Suurpään mukaan monet tutkimustulokset viittaavat siihen, että hyvinvointivaltio ja sen järjestelmät eivät pysty kuromaan erilaisista taustoista tulevien eroja umpeen.

Suurpää huomauttaa, että nuorille voi olla henkisesti iso asia, jos he eivät enää pärjää samalla tavalla kuin vanhempansa. Muutos vaikuttaa koko yhteiskunnan ilmapiiriin, ajatuksiin tulevaisuudesta ja siihen, miten nuoret kokevat olevansa osa yhteiskuntaa. Iso kysymys on, miten tärkeinä nuorten asiat yhteiskunnassa nähdään.

‒ Nuorten ikäpolvi on suhteellisen pieni, eikä alkuunkaan valtaväestö tässä maassa.

 

NUORTEN ARVOJA ja asenteita selvittävän Nuorisobarometrin mukaan nuorten kokemus siitä, kuuluvatko he suomalaiseen yhteiskuntaan ja onko heillä siellä arvokas paikka, on laskenut. Samalla on laskenut yhteenkuuluvuudentunne ja kokemukset siitä, että läheisiin voi luottaa.

Näiden tulosten äärelle pitäisi Suurpään mielestä pysähtyä.

‒ Kun nuorilta kysytään, mistä syrjäytyminen johtuu, he nostavat itse vahvasti esiin ystävien puutteen. Nuorten hyvinvointia arvioitaessa pitäisi muistaa katsoa heidän arkeaan kokonaisuutena: esimerkiksi onko nuorten elämässä luottamuksellisia kavereita tai perheenjäseniä. Vankka luottamus kanssaihmisiin ei rikkoudu tai synny hetkessä, vaan periytyy tutkimusten mukaan sukupolvelta toiselle.

Suurpää pitää huolestuttavana, että nuoret leimataan turhan usein ongelmaksi.

‒ Nuorilla voi olla ongelmia sen kanssa, miten yhteiskunnan järjestelmä kohtaa omien tarpeiden ja toiveiden kanssa, mutta nuoret sinänsä eivät ole ongelma. Tällainen ajattelu leimaa nuoria, eikä taatusti vahvista heidän kokemustaan siitä, että he ovat tarpeellinen ja arvokas osa yhteiskuntaa.

Suurpään mukaan nuorilla on niin heikko kokemus siitä, pääsevätkö he vaikuttamaan paikalliseen päätöksentekoon, ettei voida puhua vahvasta sukupolvien välisestä demokratiasta. Sen takia huomiota pitääkin kiinnittää enemmän siihen, että nuoret otetaan mukaan yhteiskunnan eri kentille toimijoina, eikä vain toiminnan kohteina.

 

SUURPÄÄ HALUAISI nuoret mukaan nykyistä vahvemmin myös hyvinvoinnin kehittämiseen. Siten palveluista olisi mahdollista tehdä sellaisia, joita nuoret oikeasti tarvitsevat ja jotka he kokevat mielekkäiksi, helposti lähestyttäviksi ja luotettaviksi. Samalla vahvistuisi nuorten suhde yhteiskuntaan.

Moni asia on Suomessa kuitenkin hyvin. Suomalaisten nuorten yhteiskunnallinen tietotaito on huippuluokkaa ja nuoret luottavat kansainvälisesti vertailtuna melko vankasti instituutioihin politiikasta poliisiin. Tehtävää on vielä siinä, miten luottamus saadaan käännettyä oma-aloitteiseksi toiminnaksi.

Tammikuussa hyväksytyn uuden nuorisolain mukaan nuoria ovat kaikki alle 29-vuotiaat. Joukossa on Suurpään mukaan paljon nuoria, joilla asiat ovat hyvin. Sen sijaan niillä nuorilla, joilla on elämässään ongelmia, on niitä yleensä useita.

‒ Hyvinvoinnin näkökulmasta suomalaiset nuoret eriytyvät.

Usein erilaiset ongelmat kietoutuvat vahvasti toisiinsa. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi köyhyys liittyy tiukasti sosiaaliseen hyvinvointiin. Taloudellisesti heikoista oloista tuleva nuori jää helposti yhteiskunnan ulkopuolelle myös sosiaalisesti: hänen on vaikeampi päästä kavereiden suosioon ja löytää harrastuksia. Lisäksi poliittinen vaikuttaminen on kytköksissä taloudelliseen tilanteeseen.

‒ Eriarvoisuus kasautuu tietyille nuorille ja heidän perheilleen. Esimerkiksi taloudellinen eriarvoisuus näkyy Nuorisobarometrissa ylisukupolvisena ilmiönä. Hyvin toimeentulevat nuoret tapaavat ystäviään useammin, kokevat vähemmän yksinäisyyttä, onnistuvat koulussa paremmin sekä voivat harrastaa enemmän ja monipuolisemmin kuin vähävaraisemmat tai muutoin syrjään jääneet nuoret.

Suurpään mukaan on tavanomaista, että yhteiskunnassa pyritään aina löytämään oire, jota aletaan hoitaa. Oireen takana on kuitenkin kokonainen ihminen, jota ei pitäisi unohtaa.

‒ Kukaan nuori ei ole vain palvelujen asiakas. Pitää sitoutua auttamaan ja tukemaan nuorta ja hänen sosiaalisia verkostojaan, eikä vain korjaamaan ongelmaa.

Hyvinvointia arvioidaan usein erilaisten mittareiden avulla, kuten tarkastelemalla, onko nuori koulutusjärjestelmän sisällä tai onko hänellä työpaikka ja asunto. Sen sijaan, että rastitetaan toteutuvat kohdat ja arvioidaan hyvinvointia yksinomaan niiden perusteella, olisi Suurpään mukaan hyvä nostaa katse isompiin asioihin.

‒ Kyse ei ole vain siitä, ovatko nuoret kiinnittyneet yhteiskunnan järjestelmiin, kuten kouluun ja työhön. Tärkeää on myös se, miten he kokevat kuuluvansa yhteiskuntaan, kokevatko he yhteiskunnan oikeudenmukaiseksi ja onko heillä mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä ympärillä tapahtuu.

 

Teksti: Ida Kannisto

16 Apr

Vähän melua ihmisoikeuspolitiikasta

Jordania

Dan Vernon / IFRC

The parliamentary election is held on this Sunday. Our blog wanted to provoke discussion about human rights and interviewed the chairmen of political youth organisations. On this blog post the chairmen assess the past parliamentary term regarding human rights decisions. The next post will be published on Saturday.

Eduskuntavaalit ovat käsillä, ja äänestäjät päättävät, millaista politiikkaa Suomessa seuraavan neljän vuoden aikana tehdään. Tähänastista vaalikeskustelua on hallinnut talousnäkökulma. Henry Goes Live -blogi haluaa kiinnittää vaalikamppailun lopputohinoissa huomiota siihen, että uusi eduskunta määrittelee myös Suomen ihmisoikeuspolitiikan suuntaviivat seuraavaksi vaalikaudeksi. Tenttasimme sähköpostitse kaikkien eduskunnassa istuvien puolueiden poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajia ihmisoikeuskysymyksistä.

Kyselyyn vastasivat Vasemmistonuorten Li Andersson, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton Saara Ilvessalo, Svensk Ungdomin Ida Schauman, Demarinuorten Joona Räsänen sekä Keskustanuorten Teppo Säkkinen. Juttusarjan ensimmäisessä osassa puheenjohtajat arvioivat kulunutta vaalikautta, ehdottavat parannuksia lainsäädäntöön ja pohtivat, mitkä tekijät aiheuttavat Suomessa eriarvoisuutta. Juttusarjan toinen ja samalla viimeinen osa julkaistaan lauantaina.

1. Arvioikaa kulunutta vaalikautta 2011–2015 ihmisoikeuskysymysten näkökulmasta. Missä on onnistuttu, missä taas ei?

Li Andersson (Vanu): Minusta kulunut hallituskausi oli ihmisoikeuksien näkökulmasta poikkeuksellisen huono. Lupauksista huolimatta lasten säilöönotto jatkuu edelleen, translakia ei kahden vuoden valmistelusta huolimatta uudistettu, ja ILO 169:n ratifiointi jäi pöydälle. Tasa-arvoisen avioliittolain eteneminen oli suurin saavutus (ja erittäin tärkeä sellainen), mutta siitäkin saamme kiittää suomalaista kansalaisyhteiskuntaa, eikä esimerkiksi hallitusta tai edes eduskuntaa.

Saara Ilvessalo (ViNO): Esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain edistyminen oli ihmisoikeuksien kannalta positiivinen asia. Paperittomien terveydenhuollon kaatuminen viime metreillä taas oli ihmisoikeuksien kannalta epäonnistuminen.

Ida Schauman (SU): Viime vaalikauden aikana on ollut sekä onnistumisia että pettymyksiä. Tärkeimmät päätökset ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta ovat olleet pakolaiskiintiön nostaminen, seksinostolain kiristäminen sekä sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen. Myös Istanbul-sopimuksen ratifiointi on ollut tärkeä askel eteenpäin. On tosin valitettavaa että hallitus ei ole antanut tarpeeksi resursseja sopimuksen määräysten toteuttamiseksi.

On harmillista että perheenyhdistäminen on tehty käytännössä melkein mahdottomaksi. Translaki olisi pitänyt hyväksyä, ILO 169 olisi pitänyt ratifioida ja paperittomien terveydenhoitoa oli turha viivyttää. Kansainvälisellä tasolla on syytä nostaa esille useat konfliktit, sisällissodat ja muut kriisit. Suomella on myös osana kansainvälistä yhteisöä osavastuunsa näiden kriisien kitkemisessä ja ennaltaehkäisyssä.

Joona Räsänen (dem): Arvio on ristiriitainen. Toisaalta ihmisoikeuskysmykset ovat erottamaton osa ulkopolitiikkaamme, mutta taas toisaalta kotimaassa asioita olisi voitu edistää nopeamminkin. Translaki, ILO-sopimuksen ratifiointi ja paperittomien terveydenhuolto ovat esimerkkejä asioista, joissa emme ole päässeet eteenpäin. Lähi-idän kriisin suhteen taas ulkoministerimme on pitänyt kiitettävästi esillä ihmisoikeuskysymyksiä ja kotimaassa tasa-arvoinen avioliittolaki saatiin eteenpäin kansalaisaloitteen muodossa.

Teppo Säkkinen (kesk): Vaalikauden hieno päätös oli YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen hyväksyminen eduskunnassa. Toisaalta Suomi on saanut moitteita perusturvan riittämättömyydestä. Myös esimerkiksi translain uudistaminen jäi pöydälle.

Nuorten-äänestäminen

Jani Rutanen / Suomen Punainen Risti

2. Mikä ihmisoikeuksiin liittyvä laki tulisi säätää Suomessa seuraavaksi, ja miksi juuri se?

Andersson (Vanu): Translaki pitää uudistaa. Tällä hetkellä lakiin sisältyvä vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä muun muassa pakottaa sukupuolensa korjaavan ihmisen sterilisoimaan itsensä. Suomi on saanut translaista lukuisia huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta.

Translaki tulisi pikaisesti uudistaa kokonaisvaltaisesti perustumaan jokaisen itsemääräämisoikeuteen. Laista tulee poistaa lisääntymiskyvyttömyys- ja naimattomuusvaatimukset, jotka on säädetty oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen edellytyksiksi. Myös sukupuolen korjaamiseen tähtäävien hoitojen tulee perustua ihmisen itsemäärittelylle.

Ilvessalo (ViNO): Translaki kaipaa uudistamista, jotta ihmisoikeudet toteutuvat. Pakkosterilisaatioon ja avioeroon pakottaminen pitää lopettaa, jotta itsemääräämisoikeus toteutuu. Meidän pitää myös lopettaa lasten säilöönotto, nostaa kehitysyhteistyörahat YK:n kanssa sovitulle tasolle 0,7 % BKT:stä ja panostaa lähisuhdeväkivallan lopettamiseen.

Schauman (SU): Laki paperittomien terveydenhoidosta, se on valmis hyväksyttäväksi ja tulisi käsitellä heti ensi kauden alussa.

Räsänen (dem): Paperittomien terveydenhuolto pitää saattaa kuntoon. Näin demarina olen häpeissäni siitä, että erään aatetoverin prosessikikkailun vuoksi asia kaatui eduskunnassa.

Säkkinen (kesk): Laki itsemääräämisoikeudesta. Se on olennainen osa YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen toimeenpanoa.

Kokoontumisen-oikeus-sananvapaus

Anne Kytölä / Suomen Punainen Risti

3. Mikä on mielestänne merkittävin eriarvoisuutta aiheuttava tekijä Suomessa, ja mitä konkreettista asian korjaamiseksi voisi tehdä?

Andersson (Vanu): Suomen perusturvan liian alhainen taso sekä pääomatuloilla eläviä suosiva verotus. Perusturvan varassa elävien toimeentuloa tulee parantaa yhtenäistämällä perusturvaetuuksien tasoa ja nostamalla se 800 euroon. Tämä on ensiaskel matkalla kohti perustulon käyttöönottoa. Pääomatuloverotusta on kiristettävä luomalla yhtenäinen progressiivinen veroasteikko, jonka mukaan kaikkia tuloja verotetaan. Siten suuria pääomatuloja verotettaisiin suurten ansiotulojen tavoin.

Ilvessalo (ViNO): Tulo- ja varallisuuserot sekä niiden periytyminen ovat edelleen merkittävä eriarvoisuustekijä Suomessa. Siksi tarvitsemme perustulon, tasavertaiset terveyspavelut, oikeudenmukaisempaa verotusta ja panostuksia ennaltaehkäisevään politiikkaan, jotta voimme puuttua syrjäytymiseen.

Schauman (SU): Merkittävimmät tekijät ovat syrjintä, rasismi ja sosiaalinen eriarvoisuus. Rasismi kasvaa Suomessa ja siitä on tullut sisäsiistiä. Päättäjien pitää vaikuttaa julkiseen keskusteluun ottamalla vahvasti etäisyyttä muukalaisvihasta ja rasismista. Rasismin vastaisille hankkeille ja projekteille pitää myös antaa enemmän resursseja. Sosiaalinen eriarvoisuus vähenee aktiivisella sosiaali- ja työmarkkinapolitiikalla. Tarvitsemme vahvemman perusturvan, lisää kohtuuhintaisia asuntoja ja lisää työpaikkoja. Sen lisäksi pitää panostaa kotoutukseen, esim. parantamalla maahanmuuttajien kieltenopiskelumahdollisuuksia.

Räsänen (dem): Työttömyys. Varmistetaan yritysten mahdollisuudet kasvaa ja työllistää. Luodaan uusi monipuolisemman viennin strategia, puretaan turhaa sääntelyä, nopeutetaan lupaprosesseja ja nostetaan ALV-velvollisuuden alarajaa. Lisätään julkisia investointeja. Kilpailukykyämme vahvistavia julkisia investointeja pitää vauhdittaa. Näin luomme kysyntää työlle ja vahvistamme yksityisen sektorin kasvunäkymiä. Eurooppa-politiikan on myös tuettava taloudellista kasvua ja investointien merkittävää lisäämistä.

Säkkinen (kesk): Työn ja toimettomuuden jakolinja. Yhä useampi jää pysyvästi yhteiskunnan tuen varaan ja lannistuu. Tärkein keino puuttua asiaan olisi käynnistää perustulokokeilu, joka yksinkertaistaisi sosiaaliturvaa ja tekisi työnteon kannattavaksi kaikissa tilanteissa.

Irina Herneaho