31 May

Arktisissa olosuhteissa luonto rökittää ihmisen – Huippuvuorilla on enemmän jääkarhuja kuin vakituisia ihmisasukkaita

 

Porttikielto kissoille, ase kainaloon, kuoleminen on kielletty. Norjan Huippuvuoret on erikoinen paikka, jonka mahtava luonto yllättää matkailijan.

 

POHJOISELTA JÄÄMERELTÄ käy hyytävä tuuli, ja vuonot ja korkeusvaihtelut hallitsevat lumista maisemaa. Huipuista korkein kohoaa jopa 1717 metrin korkeuteen. Valo häikäisee silmiä, sillä Norjan Huippuvuorilla yötön yö alkaa huhtikuussa ja kestää elokuuhun.

Huippuvuorilla asuu noin 2 700 vakituista asukasta, ja asukkaiden pääelinkeinoja ovat kaivosteollisuus, matkailu ja napaseutujen tutkimus. Saariston suurimmassa asutuskeskuksessa Longyearbyenissa sijaitsee maailman pohjoisin yliopistokeskus.

 

LUONTO HALLITSEE PAIKALLISTA elämäntapaa. Kylästä ei saa poistua ilman asetta, sillä vastaan voi tepastella arktinen otso. Saaristossa elää arvioiden mukaan yli 3 000 jääkarhua, jotka pitävät ihmiset jatkuvasti varpaillaan. Kohtaaminen pedon kanssa voi olla kohtalokas, ja sen vuoksi paikalliset pitävät usein kotiensa ovia lukitsemattomina. Hätätilanteessa suoja on kaikkien saatavilla.

Hyinen laivamatka Pohjoisella jäämerellä on paras mahdollisuus nähdä jääkarhu tai jäälautoilla pötköttelevä mursuyhteisö. Miltei yhtä hämmästyttävää on seurata majatalon ikkunasta vuoren rinteillä köpöttäviä Huippuvuorten peuroja, jotka kiireettömästi etsivät syötävää karuissa olosuhteissa. Hyväonninen reissaaja kuulee naalin haukun ja kiikaroi eläimen loikkimasta lumen keskeltä.

Visit Svalbardin tilastojen mukaan (pdf-tiedosto) vuonna 1996 Longyearbyenin majataloissa yövyttiin noin 50 000 kertaa. Vuonna 2006 luku oli hieman yli 80 000 ja vuonna 2015 noin 130 000. Turistimäärät ovat huimassa kasvussa, eikä ihme. Upea luonto on matkan arvoinen.

Turismilla on kuitenkin kääntöpuolensa. Arktiset olosuhteet ovat haastavia, ja lisääntyvien matkustajamäärien myötä esimerkiksi onnettomuusriskit kasvavat. Lisäksi muuttuva ilmasto koettelee erityisesti arktista seutua, ja lisääntyvä liikenne rasittaa luontoa entisestään.

 

HUIPPUVUORIIN LIITTYY ERIKOISUUKSIA, joihin ei törmää kaikkialla maailmassa. Saaristossa ei esimerkiksi kasva yhtään puuta. Paikalliset tosin vitsailevat, että väite on pötyä. Heidän mukaansa saarilla on yksi puu, joka on jopa seitsemän senttiä pitkä. Toisekseen, kissoilla on porttikielto Huippuvuorille. Saarilla nimittäin pesii paljon harvinaisia lintuja, joita kissat voisivat läsnäolollaan uhata.

Erikoisinta Huippuvuorissa lienee kuitenkin se, että Longyearbyenin asutuskeskuksessa kuoleminen on kiellettyä. Kylässä sijaitsee pieni hautausmaa, jonne aikoinaan haudattiin espanjantautiin kuolleita kaivostyöläisiä. Myöhemmin havaittiin, etteivät ruumiit maadu arktisissa olosuhteissa. Niinpä kuoleminen kiellettiin vuonna 1950. Nykyisin Huippuvuorilla kuolleet saavat viimeisen leposijansa Tromssassa. Pitkäaikaisten asukkaiden tuhkat voidaan kuitenkin erikoisluvalla haudata Longyearbyenin pienelle hautausmaalle.

Henry Goes Live kertoo myöhemmin kesällä, miten Huippuvuorilla asuvat nuoret viettävät vapaa-aikaansa.

Teksti ja video: Ulriikka Myöhänen

18 Aug

“No plans for the summer, so of course I wanted to go to Austria!”

henrygoesabroad_blogiin
21-year-old Katariina Kojo, a volunteer from Häme’s district of the Finnish Red Cross travelled to Austria for the Red Cross’ friendship camp for two weeks in July 2016. Now Katariina shares with us what she experienced and what she learned about different cultures.

Destination: I participated in the Red Cross and Red Crescent Movements’ International Youth Camp with a special focus on friendship, so called friendship camp. It was organized by the Austrian Red Cross.

Purpose of the trip: To meet youth Red Cross volunteers from all around the world, learn about new cultures and also learn about Red Cross.

Languages used: Mainly English. The participants in the camp spoke over fifteen different languages.

Weather: It was warm, usually between 27-30 °C degrees. Some rain showers and lightning occurred too.

Living arrangements: The camp was on a boarding school. We slept, ate, cooked, danced and studied at the same building almost all the time.

Why did you decide to go for this trip?

I had no plans for summer and when I noticed there was a chance to go to the camp, of course I wanted to! A friend of mine has also been there before and he told me that the camp is awesome and I should go. So I did!

What surprised you the most about the culture and cultural differences?

One of the most surprising moments took place while I was baking Finnish cinnamon buns during so called national night. The differences between in baking culture of Finland and Central Europe were much bigger than I though. For example other participants did not understand that someone could measure sugar with deciliters. In the end I had to search on Internet how much sugar weighs and tell the amount for them in grams. Also, others had never heard of fresh yeast. Also some other ingredients were a bit different as well. After all, the cinnamon buns were quite tasty anyway.

If you could change one thing about your experience, what would it be?

I would take with me more suitable clothes for the warm weather. Though I knew it will be hot, I still packed too few shorts and tops in my backpack.

Had you any feelings of homesickness?

Sometimes the tight schedule, constant socializing and a lack of sleep made me miss home in order to spend time just by myself. However the other participants made me feeling like a big family so my homesickness was not bad at all.

How has the trip expanded your worldview?

You can never learn enough from other cultures or know too many people! It is a priviledge to know people for all around the world. The fact that all the campers are also volunteers for Red Cross makes the principle of universality very concrete. It also inspires me to volunteer even more in Finland. Together we are a powerful universal network!

What were the highlights of your experience?

All the new friends I got! The motto of the camp was “Be part of it!” We all really were part of it, we were a great team. I know that some of the participants are also reading this: I miss you!

Katariina’s tips for travelling: Be open-minded and do not expect everything to go as you’d prefer. Sometimes it happens that you have to stay out when it rains or spend 12 hours at the airport. At first that kind of things might sound annoying but can actually turn out really nice experiences!

Text: Katariina Kojo
Photos: Markus Hechenberger and Holly Kellner / The Austrian Youth Red Cross

_asd

You too want to travel with the Finnish Red Cross?

Keep your eyes open on the Finnish Red Cross website and social media channels, and ask your local Red Cross officers if they know any youth trips coming. Then just do the application, don’t overthink it and just be you!

23 Feb

Vapaaehtoistöihin vuodeksi Britteihin? Sanna kertoo, miksi se kannattaa

IMG_8577-2Vapaaehtoistyö ulkomailla on ikimuistoinen kokemus ja voi kerryttää arvokasta työkokemusta. Oriveteläinen Sanna Mäntysaari muistelee innolla vapaaehtoistyövuottaan 19-vuotiaana Liverpoolissa. Hän kannustaa kaikkia 18–30-vuotiaita hakemaan Iso-Britannian Punaisen Ristin EVS-paikkoja.

Vapaaehtoisohjelma: Minut valittiin vuodeksi 2013-2014 European Voluntary Servicen (EVS) Iso-Britannian Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi, kuten myös noin 25 muuta nuorta ympäri Eurooppaa. Saimme itse toivoa, mihin projektiin haluaisimme. 2-4 vapaaehtoista valittiin aina samaan kaupunkiin asumaan yhdessä. Vaihtoehtoja oli ympäri Iso-Britanniaa. Päädyin Liverpooliin erityiskouluun, jossa työskentelin kouluavustajana autistisessa luokassa. Luokassa oli seitsemän 5-8 vuotiasta (maailman ihaninta!) lasta.

Kieli: Asuin kahden saksalaisen ja yhden armenialaisen kanssa, joten puhuimme toisillemme englantia. Töissä ja koulutuksissa kieli oli myös luonnollisesti englanti. Vapaaehtoisvuoden aikana monen vapaaehtoisen kielitaito parani paljon.

Sää: Englannille tyypillinen koleus ja epävakaus, mutta ei siellä oikeasti sada niin paljon kuin pelotellaan.

Asuminen: Asuimme todella suloisessa perinteisessä englantilaisessa talossa. Talo sijaitsi kotoisalla alueella lyhyen bussimatkan päässä keskustasta. Jokaisella oli oma huone, ja lisäksi talossa oli vierashuone, jossa oli lähes jatkuvasti joku ystävä majoittumassa. Vanhassa talossa oli omat haittapuolensa, joten aina välillä jouduimme soittamaan korjaajan milloin suihkun ja milloin uunin takia. Meillä oli kuitenkin paljon tilaa ja viihdyin hyvin. Ainoastaan kämppisteni siivoustottumuksia en aina ihan ymmärtänyt.

Miksi lähdit?

En halunnut lukion jälkeen vielä opiskelemaan, joten ajattelin, että nyt olisi tilaisuus lähteä ulkomaille. Olin päässyt opiskelemaan erityisopettajaksi, joten vapaaehtoistyö erityiskoulussa sopi minulle hyvin. Sain samalla mahdollisuuden kokeilla vähän tulevaa ammattiani. Toisaalta Punaisen Ristin nimissä tuntui turvalliselta lähteä, koska olin ollut jo monta vuotta vetämässä lasten Reddiekids -kerhoja ja leirejä Suomessa. Halusin myös päästä tekemään jotain uutta ja nähdä maailmaa, joten välivuosi Englannissa sopi minulle hyvin. Olin kasvanut koko elämäni pikkukaupungissa, joten tuntui jännittävältä muuttaa ensi kertaa pois ja samalla kauas kotoa. Koen olevani etuoikeutettu, että sain viettää tuollaisen vuoden ulkomailla ja oppia itsestäni.

“Halusin päästä tekemään jotain uutta ja nähdä maailmaa.”

Mikä paikallisessa kulttuurissa yllätti?

Englantilainen kulttuuri on ihana. Ihmiset tulevat helposti juttelemaan ja ovat todella avuliaita. Minua viehätti paikallinen pubikulttuuri ja viikottaiset pubivisailut. Kävin usein läheisessä pubissa visailemassa kaveriporukan kanssa. Minut yllätti myös paikallinen aksentti, sillä en ollut koskaan kuullut moista englantia, enkä ensin meinannut saada selvää ihmisten puheesta. Yllättävää oli myös ruoka, joka oli paljon epäterveellisempää. Jopa koulussa oli tarjolla päivittäin ranskalaisia.

Mitkä olivat vapaaehtoisvuotesi kohokohdat?

Kaikki ihmiset, joihin tutustuin työssäni ja vapaalla! Koska Punaisen Ristin vapaaehtoisia asui ympäri Brittejä, niin minun oli helppo kierrellä maata, kun aina läheltä löytyi yöpaikka. Kohokohdista on vaikea valita vain muutamaa, mutta erityisesti nämä ovat jääneet mieleeni; pidimme yhteiset syntymäpäiväjuhlat toisen vapaaehtoisen kanssa meillä Liverpoolissa, ja meillä majaili noin parikymmentä ihmistä. Myös kesä oli unohtumaton, sillä reissasin paljon ja kävin muun muassa paikallisen kaveriporukkani kanssa Skotlannissa festivaaleilla ja muutaman vapaaehtoisystäväni kanssa telttailemassa Walesissa.

Laajeniko maailmankuvasi?

Oivalsin, että kaikkea ei voi suunnitella elämässä etukäteen. Vuosi toi paljon yllätyksiä, ja tuntuu, että tuon vuoden aikana opin elämään paremmin hetkessä. Vaikeasti kehitysvammaisten parissa työskentely avarsi myös maailmankuvaani. Vapaaehtoistyö sai minut muun muassa arvostamaan omaa elämääni ja tuntemaan kiitollisuutta. Työ ei ollut aina helppoa ja monien päivien jälkeen oli väsynyt. Toisaalta en ole missään muussa työssä viihtynyt vielä yhtä hyvin.

Mitä tekisit nyt toisin?

Olisin nyt varmasti suunnitelmallisempi töiden, vapaa-ajan, rahankäytön ja vierailijoiden suhteen. Lisäksi teimme kämppisten kanssa virheen, kun solmimme internet-sopimuksen, josta päädyimme maksamaan aika paljon.

“Lähde! Vaikka sinua ensin pelottaisi, niin se menee ohi.”

Tunsitko koti-ikää?

Alkuun minulla oli koti-ikävä, ja tuntui uskomattomalta, että täällä nyt olen. Tunne helpotti, kun saimme internet-yhteyden ja pääsin soittamaan Skypellä kotiin. Kotiväen vieraillessa pahin ikävä iski heidän lähtiessään, mutta toivuin siitä nopeasti. Onneksi kämppiksistäni tuli todella hyviä ystäviäni. Yksi heistä oli minulle kuin varasisko, ja muutenkin olimme kuin pieni perhe.

Mitä sanoisit niille, jotka harkitsevat vapaaehtoisvuotta?

Lähde! Vaikka sinua pelottaisi ensin, niin se menee ohi. Ole utelias ja uskalla lähteä opettelemaan uutta. Ei minullakaan ollut aikaisempaa kokemusta samanlaisesta työstä, mutta tekemällä opin. Paikan päällä saa myös hyvän perehdytyksen.

Haluatko sinäkin Britteihin? Haku ensi syksyä varten on nyt auki 29.2.2016 asti.

Hakijoiden tulee olla ulospäinsuuntautuvia ja projektiin sitoutuvia nuoria. Aikaisempi kokemus Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnasta on hyödyksi, mutta myös muissa järjestöissä vapaaehtoistyötä tehneet nuoret voivat hakea. Tiettyä koulutusta tai osaamista ei vaadita, vaan vapaaehtoiset perehdytetään omaan työtehtäväänsä vuoden alussa.

British Red Cross vastaa vapaaehtoisten matka-, majoitus- sekä ruokakuluista koko vuoden ajan. Lisäksi vapaaehtoiset saavat pientä taskurahaa muihin menoihin. Lue lisää ja hae mukaan!

13 Oct

“Enjoy every little moment of travelling”

Alexandra and Sini travelled to Austria17-year-old Alexandra Gäddnäs (left), a volunteer from Åland’s district of the Finnish Red Cross travelled together with Sini Heinolainen (right), a volunteer from Uusimaa district, to Austria for the friendship camp for two weeks in July. Now Alexandra shares with us what they experienced and what she learned about different cultures.

Destination: Langenlois, Austria in July 2015.

Purpose of the trip: We participated in the Red Cross and Red Crescent Movements’ International Youth Camp with a special focus on friendship. It was the 60th anniversary friendship camp organized by the Austrian Red Cross. We were 60 young people from 22 different countries.

Languages used: English, Finnish and Swedish. The participants spoke over fifteen different languages.

Weather: +27 to +42 degrees.

Living arrangements: We lived on a campus. Girls and boys lived separately and every room had its own bathroom. Everyone got a bed, a chair and some drawers. We used the whole school as our camp site, as there we had also the most of the activities.

Why you chose to go to this trip?

I wanted to do something different in the summer. The camp seemed an awesome opportunity to get to know cultures from all over the world.

What surprised you the most about the culture and cultural differences?

It wasn’t the differences, but the other way around. We came from very different backgrounds but on the camp we were all so alike. Everybody took care of each other and tried their best to be friendly and share their life stories to others. I learned that nationalities do not matter, because we aren’t that different actually. It was very easy to get new friends, because we were all the time together. Now I have dozens of new and close Facebook friends from the camp.

The camp was all about the people and the little happy moments they gave me.

What were the highlights of your experience?

I remember one night very clear. It was the night of the peace walk and we laid down in the grass next to a big bonfire and people were playing guitar and singing. The stars shined so bright, and it was one of those moments that made my camp. The camp was all about the people and the little happy moments that they gave me.

One day we did a trip to the old concentration camp. It was a very touching experience in overall.

How has the trip expanded your worldview?

At the time the camp started it was the last days of Ramadan, Islamic Holy month, and one of my best friends at the camp was a Muslim. It was my first time experiencing another religion practices so close. It helped me to understand other religions and what religion can mean in the everyday live.

I also got new ideas and tools to use in my volunteer activities in Finland, for example how to create campaigns against bullying.

If you could change one thing about your experience, what would it be?

I would have been more outgoing in the beginning, even though it is normal to be a bit shy when you don´t know people. Also, I would have tried to come up with more questions when we had a holocaust survivor with us one night. He had so much to share.

Did you have any ”I want my mommy/wifi/bed moments”?

When the heat had burned my poor Finnish skin, I really missed home; my own bed and my mother that always knows the right medication. But I quickly realized that at least 30% of all people on camp were paramedics and 100% were great at hugging.

Alexandra’s best travel tips:

You can’t drink too much water when it is hot. Try local food, because if you don´t, you will miss the half of the point of traveling. Remember to enjoy, enjoy every little moment and keep a diary to collect the little moments and capture them forever.

You too want to travel with the Finnish Red Cross?

Keep your eyes open on the Finnish Red Cross website and social media channels, and ask your local Red Cross officers if they know any youth trips coming. Then just do the application, don’t overthink it and just be you!

Text: Alexandra Gäddnäs