19 Apr

Uusi tablettisovellus on koululaisten ikkuna maailmaan, jossa ihmiset elävät riskien keskellä

Sovelluksen kautta pääsee näkemään sellaisia puolia maailmasta, jotka usein jäävät pimentoon. Alkuperäinen kuva: Benjamin Suomela / SPR

 

Punaisen Ristin uusi kouluille suunnattu sovellus antaa kokonaiskuvan planeettaamme ja sen asukkaita uhkaavista riskeistä, kuten luonnonkatastrofeista, ilmastonmuutoksesta ja sairauksista, mutta se kertoo myös ihmisistä, jotka elävät arkeaan niiden keskellä. Sovelluksen tarinat auttavat ymmärtämään toisella puolella maailmaa asuvien todellisuutta ja rohkaisevat yhteisiin ponnistuksiin paremman huomisen saavuttamiseksi.

 

OLEMME KAIKKI kuulleet koulussa, että jotkut maanosat ovat alttiimpia maanjäristyksille kuin toiset. Mutta minkälaista on olla nepalilainen alakoululainen, joka lapsesta asti opetetaan kyykistymään pulpetin alle, kun maa alkaa täristä?

Uutisissa kerrotaan viikoittain, kuinka tuhannet ihmiset ovat jumissa Etelä-Euroopan rannikoilla matkattuaan Välimeren yli pakoon sodan kauhuja. Vaan mitä ajattelee tilanteen keskellä elävä nuori mies, joka joutuu elämään erossa raskaana olevasta vaimostaan?

Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Punaisen Ristin uusi Riskien keskellä -sovellus, joka auttaa koululaisia ymmärtämään maailman haasteita ja niitä ihmisiä, joille esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja konfliktien vaikutukset ovat todellisuutta.

Uusi sovellus on kaikkien koulujen, opettajien ja oppilaiden käytettävissä ilmaiseksi.

Sovelluksen lukuisat valokuvat on suunniteltu näkymään nimenomaan tablettien laajoilla ruuduilla. Kuvakaappaus: Mikaela Remes

 

SOVELLUS HYÖDYNTÄÄ sitä tietoa, jota Punaisen Ristin sisällä on: organisaation ympäri maailmaa toimivat avustustyön ammattilaiset näkevät asioita, jotka monelle suomalaisille ovat tuttuja lähinnä uutisista ja oppikirjoista. Kokemusten pohjalta syntyneet tarinat on kerätty sovellukseen, jonka kautta annetaan kasvot ilmiöille, kuten konflikteille, kulkutaudeille ja ilmastonmuutokselle.

Sovelluksen teossa pedagogeina toimineet opettajat Hanna Hjerppe ja Helena Antikainen ovat pohtineet, miten materiaali tehdään kiinnostavaksi ja käyttökelpoiseksi kouluille.

– Sovellus on valtava tietopaketti, mutta se on myös monikäyttöinen: ilmiöitä voi tarkastella suurien kokonaisuuksien kautta tai vaikkapa henkilötasolla, Hjerppe kuvailee.

Tämä tarkoittaa, että oppilas voi saada yleistä tietoa esimerkiksi trooppisten myrskyjen esiintymisestä maailmanlaajuisesti, tai uppoutua siihen, miten hurrikaani Matthew muutti haitilaisen kylän elämää vuonna 2016.

 

MATERIAALI ON tällä hetkellä suunnattu yläkoululaisille, mutta tavoitteena on, että Riskien keskellä -sovellusta voisi tulevaisuudessa hyödyntää myös alakoulussa ja lukiossa.

Sovelluksen käyttö ei rajoitu tiettyyn oppiaineeseen, vaan opettajat voivat poimia materiaalin joukosta opetukseensa sopivia teemoja.

– Maantiedossa voi käsitellä muun muassa luonnonkatastrofeja, kun taas esimerkiksi konfliktien taustoja voi pohtia historian tunneilla. Kokonaisuus painottaa myös monialaista oppimista, eli teemoja voidaan käsitellä yli oppiainerajojen. Sovellus ja Punaisen Ristin Opettajaportaali soveltuvat myös kielten opetukseen, sillä kaikki materiaalit löytyvät suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, Hanna Hjerppe kertoo.

Opettajaportaali on opettajien tueksi kehitetty jatkuvasti päivittyvä materiaalipankki. Se sisältää esimerkiksi sovelluksen pohjalta annettavia tehtäviä sekä ideoita siihen, miten materiaalia voi käyttää opetuksessa. Myös Opettajaportaali on ilmainen, ja palveluun rekisteröityminen tapahtuu muutamassa minuutissa.

Sovelluksesta näkee, millaisia riskejä eri puolilla maailmaa on. Kuvakaappaus: Mikaela Remes

 

YKSINKERTAISIMMILLAAN RISKIEN KESKELLÄ -sovellusta voi käyttää keskustelun
avaajana ja tapana ymmärtää kanssaihmisten kokemuksia ja historiaa.

– Monessa luokassa on lapsia, jotka itse – tai heidän vanhempansa – ovat tulleet riskialueilta. He eivät välttämättä tahdo kertoa kokemuksistaan, mutta keskustelemalla sovelluksen pohjalta alueen riskeistä, nuoret voivat ymmärtää paremmin luokkakaverinsa taustoja, ilman, että keskustelun tarvitsee henkilöityä tiettyyn ihmiseen, Hanna Hjerppe kuvailee.

Ideana on myös helpottaa luotettavan tiedon löytämistä informaatiotulvassa.

– Nykyään tietoa on valtavasti. Jos etsit esimerkiksi tietoa ilmastonmuutoksesta Google-haun avulla, saat loputtomasti osumia ja tiedon laatu on hyvin vaihtelevaa. Tämän sovelluksen kanssa voi olla varma siitä, että lähde on luotettava.

Sovelluksen avulla halutaan välittää nuorille kuva siitä, mitä maapallolla tällä hetkellä todella tapahtuu ja minkälaisten riskien ympäröiminä ihmiset elävät. Ajatuksena ei kuitenkaan ole rypeä maailman ongelmissa, vaan suunnata katse eteenpäin.

– Ei ole tarkoitus vain näyttää ja shokeerata sillä, että näin kamalia asioita tapahtuu jollekulle, vaan yhdessä miettiä, mitä voimme tehdä, jotta maailma muuttuisi, Hjerppe sanoo.

Teksti: Mikaela Remes

Vaikka sovelluksessa käsitellään rankkoja aiheita, se on suunniteltu yläasteikäisille sopivaksi. Alkuperäinen kuva: Jarkko Mikkonen / SPR

 

22 Mar

Analyysi: Älyllinen laiskuus ja lauma-ajattelu ovat rasismin peruspilari. Mitä niille voisi tehdä? (Rasismin kaksi pilaria, osa 1)

Kuva: Tapio Pellinen

 

Rasismin juuri on haluttomuus tai kyvyttömyys nähdä vaivaa ajattelussaan, väittää Henry Goes Liven kirjoittaja Tapio Pellinen. Aihe on ajankohtainen, kun rasisminvastaista viikkoa vietetään 19.-25.3.2018.

 

IHMISLUONTO ON KARKEAKSI LUOTU: jokaisella meistä on alttius rasismiin, ihmisten ryhmittelyyn ja ennakkoluuloihin, koska ne palvelivat lajimme selviytymistä muinaisajan pienissä heimokunnissa. Muukalaiset saattoivat olla oikeasti uhka, ja hengissä ei selvinnyt ilman omaa yhteisöä. Onneksi joku keksi ajatuksen yhteiskunnasta, jossa ristiriitoja ratkotaan muillakin keinoilla kuin kirveillä, ajan pyörä pyöri muutaman tuhat vuotta eteenpäin, ja tässä olemme nyt.

Vaikka maailma on muuttunut, ihmisessä on vielä paljon samaa esi-isiensä kanssa. Tämä lajityypillinen taipumus älylliseen laiskuuteen on toinen kahdesta pylväästä, jotka ylläpitävät nykyajan rasismia. Aivot ovat huikaiseva masiina, joka kykenee tekemään monimutkaisia päätelmiä mitättömän pienellä energiankulutuksella (lukekaa Read Montaguen kirja Why choose this book? How we make decisions jos haluatte hämmästyä), mutta tuo tehokkuus saavutetaan tarkkuuden kustannuksella.

Tuntemattomia ihmisiä on helpompi ajatella ryhminä kuin ottaa huomioon heidän yksilöllisyytensä. Ulkonäköasioiden pohjalta tehdään perusteettomia oletuksia älystä, johtamiskyvystä tai kiinnostuksenkohteista. On helppoa ja luontevaa jakaa ihmisiä “meihin” ja “heihin” ja suosia omaa ryhmää muiden kustannuksella, vaikka jako tehtäisiin kolikkoa heittämällä. Samoin ihmisen käsitys itsestään muotoutuu poissulkemisen avulla. On vaikea saada selvää vastausta kysymykseen “kuka minä olen” mutta “kuka ainakaan en ole” on paljon yksinkertaisempi asia. Molempiin kysymyksiin vastaamisessa pääosaa näyttelee se, mitä muut ihmiset osoittavat arvostavansa ja halveksuvansa.

 

RASISMI KUMPUAA TÄLLAISISTA ihmiselle helpoista ja luontevista ajattelun tavoista. Niiden yläpuolella noustaan samalla työkalupakilla, jolla muitakin ihmisenä olemisen ikäviä puolia hillitään: kasvatuksella (omalla tai muiden), tiedostamalla oman päättelynsä harhat ja päättämällä, millaisten arvojen mukaan haluaa elää. Ja vaikka rasististen asenteiden syntyyn vaikuttaa sattuma siinä, millaisia kokemuksia kukin saa erilaisista ihmisistä, jokaisella meistä on osansa siinä, millaisia arvoja toiset ympärillään näkevät. Jokainen rasismia vastaan nousija antaa oman äänensä siihen kuoroon, jonka perusteella muut muodostavat käsityksiään oikeasta ja väärästä.

Tässä oli pähkinänkuoressa rasismin ensimmäinen pilari. Analyysin seuraavassa osassa hypätään toisen pilarin kimppuun, kun aiheena on ideologinen rasismi. Pysykää kanavalla!

Teksti: Tapio Pellinen

25 Jan

“Maailma ei pysty vastaamaan ydinaseen käytön seurauksiin” – ydinuhkaa pyritään hallitsemaan sopimuksilla

Suurten valtioiden ydinasearsenaalin purkaminen edistyy hitaasti. Kuvakollaasi: Tapio Pellinen

 

Ydinaseet ovat paitsi osa maailmanpolitiikkaa, myös vakava turvallisuusriski, joka uhmaa kansainvälisiä sodan oikeussääntöjä. Punaisen Ristin kansainvälinen liike kampanjoi ydinaseiden kieltämiseksi ja hävittämiseksi.

 

KAIKKI ALKOI TOISEN MAAILMANSODAN aikaan. Huhu kertoi, että Hitlerin Saksassa kehitetään ydinpommia. Kansallissosialistisen Saksan pelossa Yhdysvallat kääri hihansa ja keräsi kasaan joukon tiedemiehiä, matemaatikkoja ja insinöörejä. Kuuluisan Manhattan-projektin tavoitteena oli kehittää maailman ensimmäinen ydinase.

Etevät asiantuntijat onnistuivat tavoitteessaan vajaassa kolmessa vuodessa. Sota Euroopassa oli jo ohi, mutta onnistuneen ydinkokeen jälkeen Yhdysvallat pudotti ensimmäisen pommin Japanin Hiroshimaan elokuussa 1945. Tuhoisa temppu uusittiin kolme päivää myöhemmin Nagasakissa.

Lopputulos oli järkyttävä. Välittömästi pommien pudottamisen jälkeen ja seuraavien kuukausien aikana kuoli arvioiden mukaan 214 000 ihmistä. Ydinpommien seurauksista kärsitään edelleen.

– Punainen Risti toimi Hiroshimassa vuonna 1945. Jo silloin liikkeessä puhuttiin, että ydinaseet pitää kieltää. Humanitaarisena avustusjärjestönä tiedämme, kuinka katastrofaaliset ydinaseen käytön humanitaariset seuraukset voivat olla, Suomen Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino toteaa.

 

MAAILMAN YDINASEARSENAALI kuitenkin kasvoi toisen maailmansodan jälkeen. Vihdoin vuonna 1968 kansainvälisen yhteisön huoli ydinkokeista, -sodista ja yleisestä turvallisuudesta johti ydinsulkusopimuksen allekirjoittamiseen. Sopimuksessa linjattiin, että ydinaseettomat valtiot eivät saa kehittää ydinaseita. Ydinasevaltiot puolestaan saavat pitää aseensa, mutta sitoutuvat niiden vähentämiseen. Sopimuksessa sopimuspuolet sitoutuvat kuitenkin hyvässä uskossa neuvottelemaan yleistä ja täydellistä aseidenriisuntaa koskevasta sopimuksesta.

– Todellisuudessa ydinaseriisunnassa ei ole tapahtunut kehitystä pitkään aikaan. Ydinsulkusopimus ei velvoita valtiota hävittämään aseitaan, Leino kommentoi.

 

PUNAISEN RISTIN kansainvälinen liike piirsi ydinaseiden vastaisen kampanjansa päälinjat Genevessä vuonna 2011. Päätöslauselman tavoitteena oli saada aikaan kansainvälinen ja yksiselitteinen sopimus ydinaseiden kieltämiseksi ja hävittämiseksi. Mutta miksi asia on niin tärkeä puolueettomalle humanitaariselle liikkeelle?

– Monelle saattaa olla yllätys, että Punainen Risti ottaa kantaa tällaiseen asiaan, joka usein mielletään maailmanpolitiikaksi ja turvallisuusstrategiseksi kysymykseksi. Moni mieltää tällaisen kannanoton ennemmin rauhanjärjestöjen tehtäväksi, Leino aloittaa.

Hänen mukaansa usein unohdetaan ydinaseiden ongelmallisuus humanitaarisen oikeuden kannalta.

– Punaisen Ristin erityistehtävänä on valvoa ja kehittää humanitaarista oikeutta eli kansainvälisiä sodan oikeussääntöjä. Ydinaseiden käyttö eittämättä loukkaisi humanitaarisen oikeuden perusperiaatteita ja sääntöjä. Lisäksi ydinaseet uhkaavat koko ihmiskuntaa. Emme voi humanitaarisena järjestönä ottaa riskiä. Meidän on pakko toimia, sillä maailmassa ei ole resursseja vastata ydinaseen tahallisen tai tahattoman käytön humanitaarisiin seurauksiin, Leino perustelee.

 

UUSI YDINASEKIELTOSOPIMUS hyväksyttiin vihdoin kesällä 2017 Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) kokouksessa tiukkojen neuvottelujen jälkeen. Ydinaseiden kieltäminen sai osakseen kansainvälistä huomiota myös myöhemmin syksyllä, kun ydinaseiden vastainen kampanja ICAN sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Aiempaan ydinsulkusopimukseen ovat sitoutuneet lähes kaikki maailman maat, mutta toistaiseksi kaikki ydinasevaltiot ovat jättäneet uuden, ydinaseet totaalisesti kieltävän sopimuksen allekirjoittamatta. Myös Suomi useiden muiden EU-maiden ohella on sopimuksen ulkopuolella.

Joulukuisessa lausunnossaan Suomen Punainen Risti vetosi eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaan, että Suomi muuttaisi kantaansa. Lausunnossa korostettiin, että uusi sopimus konkreettisesti edistää ydinaseriisuntaa ja lisää ydinaseisiin liittyvää stigmaa, muttei uhkaa vanhoja ydinsulku- ja ydinkoekieltosopimuksia.

Ydinaseriisunta oli teemana myös kansainvälisen Punaisen Ristin valtuutettujen kokouksessa Turkissa marraskuussa 2017. Kokouksessa hyväksyttiin toimintasuunnitelma, joka korostaa esimerkiksi nuorten roolia ydinaseriisuntaa koskevassa kansallisessa vaikutus- ja tiedotustyössä.

– Olimme mukana Turkissa. Suomen Punainen Risti haluaa profiloitua tämän tematiikan ympärille seuraavina vuosina, Leino vahvistaa.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

24 Sep

Where are all the young volunteers?

danish_leadership

Did you know that only 7.7% of the members of the Finnish Red Cross are youth? Did you know that the mean age of our members is 57.5 years? We’re hardly considered as a youth organization and it affects us in a bad way. Our goal has been set to double the amount of youth members by the end of 2017. So how can we do it?

Two years ago I participated to a FRC study trip to Macedonia and Kosovo. There the local Red Cross branches successfully recruited almost all of their volunteers from schools. Also many Asian and African countries have mainly youth volunteers.

In Norway, Sweden and Denmark they have a separate Red Cross Youth organization. That seems to attract more young volunteers. However, that contradicts the Red Cross and Crescent movement’s basic principle of unity. The rules say there should be only one national society in each country, but these Nordic countries have organized it differently. It seems to work.

Could having a separate youth organization be a solution to our problem of not having enough youth members and volunteers? It has its pros but I wouldn’t go that far.

“I have learned that good leadership is about knowing the people you are a leader for.”

I dream that one day there won’t be separate activities for example for youth or immigrants because they have all been integrated to the organization and society so well. Mixing different ages and backgrounds can be a strength. However, peer-to-peer activities seem to be more important to youth than to other groups.

Who are they?

I have learned that good leadership is about knowing the people you are a leader for. By knowing their strengths, weaknesses, interests, motivation and the way they want to be rewarded is the key.

Young people need leaders that really want to know them: Who are they? What motivates them? Which of their strengths would be useful in their volunteer work?

This is especially needed now as Europe is flooding with refugees and the demand for volunteers to help them is high. It’s important to make sure that those who have already signed up to volunteer should be warmly welcomed to the organization.

It’s about giving a seat

Sometimes young people complain about not being heard in branches, districts or at the national level. But the truth is that there are many places of getting heard. You just need to find them and use them.

Let me give you an example: In the Danish Red Cross Youth Leadership Academy we had an exercise where our team had to verbally guide one team member blindfolded through a small track. The other team had to shout false directions to make our team fail. Afterwards in the feedback session somebody said that the person leading should have the loudest voice. There were so many other sounds that were trying to distract from the guidance.

Of course, it’s so simple. We, as youth, should have the loudest voice. It doesn’t mean standing in the barricades and yelling your say, it’s about giving a seat to an old lady on the bus and standing by a small boy who’s been bullied by his classmates.

It’s about speaking up for others. Especially today when budgets seem to be more important than the people. Humanity – humanity should have the loudest voice.

camp

Senja Multala (right), is the President of the Helsinki and Uusimaa District Youth Committee in the Finnish Red Cross. She loves her work, as she gets to work with amazing volunteers who are enthusiastic about what they do. She travelled to Denmark for a 13-day Danish Red Cross Youth Leadership Academy Training.

Do you want to make a difference?

At the moment The Finnish Red Cross is rewriting its rules and there is a need for young people´s voice in the workshops. Keep your eye on the event calendar for more information, contact a youth coordinator that runs activities in your region or sign up to be a volunteer. 

Text and pictures: Senja Multala