29 Nov

Joulu voi ajaa päihteitä käyttävän vanhemman kriisiin, mutta siitä voi löytyä mahdollisuus muutokseen

Suomessa on monia perheitä, joissa alkoholinkäyttö lähtee lapasesta juhlapyhinä. Kuva: Pixabay.com

 

Vanhemman raitis tulevaisuus on lapselle paras joululahja: on parempi olla päihteettömänä koko loppuelämä kuin vain joulunpyhien ajan. Tätä mieltä on perhe- ja päihdeterapeutti Riitta Koivula.

 

JOULUAATTO ON MONESSA perheessä yksi vuoden odotetuimmista päivistä. Lähestyvän juhlan ajatteleminen voi aiheuttaa etenkin perheen pienimmissä jännittynyttä kipristelyä vatsanpohjassa. Aina vatsan nipistely ei kuitenkaan johdu ilosta ja odotuksesta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2017 esittämän arvion mukaan 70 000 suomalaislasta varttuu perheessä, jossa vanhemmalla on päihdeongelma. THL:n arvio perustuu tietoon hoitoa hakeneista. Todellisuudessa elämä päihderiippuvaisen vanhemman kanssa lienee arkipäivää paljon useammalle lapselle.

− Lapsen näkökulmasta päihdeperheen joulu voi olla monenlainen. Itse olen alkoholistiperheen aikuinen lapsi, ja alkoholi oli lapsuudenkodissani suuressa roolissa. Isä ei kuitenkaan koskaan juonut jouluisin, ja omassa lapsuudessa joulu oli helpotus, kertoo Riitta Koivula.

Koivula on avopäihdehoito Oikeahetken toimitusjohtaja sekä perhe- ja päihdeterapeutti. Perheyrityksen toiminta on lähtöisin perheen omasta toipumiskokemuksesta.

− Myös oma mieheni on päihdeperheen lapsi. Hänessä se on näkynyt siten, ettei joulumieltä oikein ole ollut aikuisenakaan. Ennemmin joulu nostaa pintaan lapsuuden traumat eli pelon, jännityksen, surun ja huolen.

 

JOULU ON ALKON myymälöissä vuoden kiireisintä aikaa, ja jouluviikon aikana Alkossa vierailee arviolta jopa kaksi miljoonaa suomalaista, yhtiö kertoi toissavuonna.

Huolella valittu viini voi olla tarkoitettu juhlaillallisen pariksi tai lahjapakettiin, mutta jos vanhemmista toinen tai molemmat heiluvat koko joulun ajan viinilasi kädessä, perheen joulumieli joutuu koetukselle.

Riitta Koivula sanoo, että lapsella on aina toivo ja usko siitä, että kaikki menee hyvin. Jossain vaiheessa usko rapistuu ja suhtautuminen juhlapyhiin muuttuu kyyniseksi. Monet päihdeperheessä kasvaneet eivät pidä joulusta, ja sille on Koivulan mukaan syynsä.

− Oman mieheni lapsuudessaan joulupukit olivat aina kännissä, ja pukki ennemmin pelottava kuin ilahduttava.

Runsas päihteidenkäyttö voi tehdä lapsen odottamasta juhlasta ilmapiiriltään ikävän ja raskaan, jolloin ruoka ei maistu ja vatsaan koskee.

Myös Koivulan mies on toipunut alkoholisti. Omassa perheessä joulut kuitenkin sujuivat Koivulan mukaan hyvin silloinkin, kun perheen isä vielä joi. Raitistuminen on kuitenkin tuonut perheeseen aivan uudenlaisen joulumielen.

Koivulan mukaan päihderiippuvaisella vanhemmalla saattaa olla halua tarjota lapselle hyvä joulu, mutta sairaus ei laita perhettä etusijalle. Se on läsnä joka tapauksessa, sujuivat juhlapyhät alkoholin kanssa tai ilman sitä.

− Suurin merkitys lapselle on sillä, ettei lähestyvää juhlaa tarvitsisi jännittää tai pelätä, eikä hänen tarvitsisi huolehtia tulevasta.

 

AVOPÄIHDEHOIDOSSA joulu näkyy yleensä vasta juhlapyhien jälkeen, jolloin syyllisyyden tunteet saattavat nousta esille. Koivulan mukaan merkittävät tapahtumat, kuten tapaturma tai muu vahinko, voivat pysäyttää riippuvaisen.

− Toipuminen on mahdollista silloin, kun pysähtyy asian äärelle. Yleensä syynä on kriisi, joka on niin mullistava, että päihteidenkäyttäjä hakeutuu hoitoon.

Osa hakeutuu hoitoon jo ennen joulua. Tällöin syynä voi olla se, että ahdistus kasvaa sitä suuremmaksi, mitä lähemmäksi juhla tulee.

− Joulu on mahdollisuus, sillä se voi kriisiyttää perheen.

Koivula huomauttaa, että toisin kuin usein ajatellaan, alkoholismia sairastavat ovat yleensä perheellisiä ja työssäkäyviä, arvostettuja ihmisiä ja erinomaisia työntekijöitä. Kotona päihdeperheen elämä voi olla hyvin erilaista kuin sen ulkopuolella.

− Paras joululahja, mitä alkoholisti voi lapselleen antaa, on päätös lähteä hoitoon. Se on loppuelämän lahja vanhemmalta, ei vain lupaus olla yksi päivä juomatta.

Teksti: Ida Kannisto

15 Nov

Kolumni: Pelot ovat osa elämää – ja niin kuuluukin

Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

Sydän tykyttää, korvissa humisee ja mieli kirkuu ‘pakene!’. Jokainen tietää, miltä kauhu tuntuu. Pelko voi lamauttaa täysin tai pelastaa monelta.

 

UISKENTELEN kaikessa rauhassa kapeassa solassa, kun yhtäkkiä ymmärrän olevani virran vietävissä ja syvissä vesissä.

Missioni on uida Ruotsiin. Katson kauhuissani, miten isolta edelläni puksuttava Silja Line näyttää.

Älä antaudu laivan imuun, älä antaudu, toistelen itselleni samalla kun räpiköin mieli säpäleinä.

 

UNI on toistunut lapsuudesta asti. Nykyään katselen sitä nahkalapuiltani muutaman kerran vuodessa. Vaikka tiedän, miten kaikki päättyy, olen silti ahdistunut.

Pelkään vettä. En niin, että pelkäisin hypätä uima-altaaseen tai polskia käsipohjaa ranta-aallokossa. Pelkään vettä sen syvimmässä olemuksessa: mustanpuhuvana, kylmänä ja loputtomana aallokkona.

Suomalainen pelkää eniten, että hän tai joku hänen läheisensä sairastuu vakavasti. Suomalaiset kärsivät myös kuolemanpelosta, joka kohdistuu paitsi omaan itseen, myös läheisiin (Terve.fi). Vattenfallin tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaislapset pelkäävät sairastumisen lisäksi esimerkiksi terrorismia ja onnettomuuteen joutumista.

Oma veteen liittyvä kauhuni on nimenomaan sekoitus kuolemanpelkoa ja huolta onnettomuuteen joutumisesta. Pelkoon liittyy myös ripaus luonnon voiman kunnioitusta.

Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

PELOILLE on monia syitä. Taustalla voi olla lapsuuden tai aikuisuuden traumoja, pelottavia uutispätkiä tai ennakkoluuloja. Sydämentykytykset voivat olla niin aiheellisia kuin aiheettomia. Joskus tieto ruokkii pelkoa, toisinaan taas hälventää pelon tunnetta.

Omat pelkoni saattavat johtua siitä, että tutustuin uppoavan Titanicin tarinaan vähän liian nuorena. Tai sitten eräs aikuisiän snorklausreissu Punaisella merellä sai mielen järkkymään. Laiva pullotti väkeä ja snorklauspaikan aallot meinasivat viedä mukanaan. Pelastusliivitkin uupuivat.

Pahimmillaan pelkääminen voi estää ihmistä tekemästä asioita. Niin sanottu terve pelko voi kääntyä fobiaksi, jolloin pelko kohdistuu tiettyyn asiaan tai tilanteeseen ja on suhteettoman suurta, hallitsevaa ja  jopa epärealistista (Terveyskirjasto.fi). Ihminen saattaa pelätä korkeita ja ahtaita paikkoja, nielemistä, hämähäkkejä tai vaikkapa itse pelon tunnetta.  

Parhaimmillaan pelko saattelee ihmisen ulos palavasta talosta ja estää istumasta rattijuopon kuljettamaan autoon. Taistelutahto puolestaan pakottaa pelokkaan kohtaamaan pahimmat painajaisensa – olipa kyse esiintymisestä, tunteiden tunnustamisesta tai läheisen kuolemasta.

 

UNESSANI minut valtaa helpotus, kun alan tunnistaa tuttuja rantoja ja saaria. Sama maisema on nähtävissä, kun ruotsinlaiva aamuauringon paisteessa lipuu kohti Tukholman satamaa.

Pelkääminen on luonnollista. Ihmislajia ei itse asiassa olisi olemassa ilman pelkoa. Pelon tunne ja sitä seuraava taistelutahto ovat auttaneet meitä läpi historiamme selviämään erilaisista uhkaavista tilanteista.

Ruotsiin en silti lähtisi uiden.

Teksti ja kuvat: Ulriikka Myöhänen

 

08 Nov

Raha opiskelijaelämää pyörittää – Henry Goes Live kertoo, miten tasapainotella opintojen ja duunin puskemisen välissä

Suunnittelu auttaa kaikessa elämän järjestämisessä. Kuva: Maria Hietajärvi

 

Opiskelun ja työn yhdistäminen ei aina ole helppoa, mutta usein se kannattaa. Valtiotieteitä yliopistossa opiskellut Riikka kertoo, kuinka yhdisti opiskelun ja työssäkäynnin sekä kuinka opiskeluaikana hankittu työkokemus hyödytti häntä valmistumisen jälkeen.

 

SUOMESSA VALTAOSA OPISKELIJOISTA käy töissä opintojen ohella. Vuoden 2016 tilastojen mukaan 55 prosenttia niin ammattikorkeakoulu- kuin yliopisto-opiskelijoista työskentelevät samalla kun opiskelevat.  

Opiskelun aikaisesta työssäkäynnistä käydään paljon keskusteluja puolesta ja vastaan. Opintojen venyminen ja hidas valmistuminen ovat aiheuttaneet Suomessa huolta pitkään, ja korkeakouluopiskelijoita kannustetaankin suorittamaan tutkintojaan nopeammin. Toisaalta taas ilman työkokemusta opintonsa suorittanut vastavalmistunut on vaarassa pudota työelämän ulkopuolelle.

Työnteko opiskeluiden ohella on parhaimmillaan järjestely, josta sekä työnantaja että opiskelija hyötyvät. Työskentely parantaa opiskelijoiden työllistymistä opintojen jälkeen sekä auttaa luomaan uusia työpaikkoja opiskelijoille. Työnantaja taas saa opiskelijasta työvoimaa iltoihin, viikonloppuihin ja sesonkityöhön.

 

OPISKELIJOIDEN TYÖSSÄKÄYNTIIN ON monia syitä. Työkokemuksen kartuttamisen lisäksi osa työskentelee puhtaasti rahallisen pakon sanelemana. Esimerkiksi suuremmissa kaupungeissa on vaikea tulla toimeen pelkällä opintotuella varsinkaan, jos ei halua nostaa opintolainaa.

Valtiotieteitä yliopistossa opiskellut Riikka työskenteli useissa eri työpaikoissa opintojensa ohella. Sen lisäksi hän teki myös neljä oman alansa harjoittelua. Riikan työpaikat vaihtelivat ravintolan tarjoilijasta rahanvaihtopisteen asiakaspalvelijaksi sekä baarimikoksi. Opintojen edetessä hän siirtyi tekemään oman alansa töitä.

– Näen työnteossa opintojen ohella paljon positiivisia puolia. Toki se esti joskus illanviettoihin osallistumisen ja edellytti tarkkaa arjen aikataulutusta. Toisaalta sain kerrytettyä arvokasta työkokemusta monilta aloilta, ja palkka mahdollisti mukavan elintason ilman opintolainaa, Riikka kertoo.

Riikka työskenteli koko opiskeluaikansa ja sai silti opintonsa suoritettua tavoiteajassa. Riikan mukaan työmarkkinat ovat nyky-yhteiskunnassa niin vaativat, että työpaikan saaminen vastavalmistuneena ilman työkokemusta on hankalaa. Valmistuttuaan hän onnistui saamaan ensimmäiseksi työpaikakseen oman alansa vakituisen viran.

Uskon, että sain viran monipuolisen työkokemukseni sekä oman alani harjoittelujen ansiosta. Sain hyvät suositukset yhdestä harjoittelupaikasta, josta ne kulkeutuivat työnantajalleni, Riikka kertoo.

Kaikki eivät kuitenkaan onnistu saamaan oman alansa töitä opintojen ollessa kesken. Siitä ei kannata huolestua. Kaikenlaisesta työkokemuksesta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa, Riikka kannustaa

– Oman alan töitä hakiessa työnantajat osaavat arvostaa, jos opiskelija on käynyt töissä opintojen ohella. Se osoittaa aktiivisuutta. Lisäksi työskentely opettaa erilaisia työelämätaitoja, joita ei voi oppia koulun penkillä istumalla, Riikka jatkaa.

Työnantajan kanssa kannattaa neuvotella siitä, voisiko työtunteja vähentää opiskelujen kiivaimmissa vaiheissa. Kuva: Maria Hietajärvi

 

TYÖSKENNELLESSÄÄN IHMINEN TUTUSTUU itseensä työntekijänä ja työyhteisön jäsenenä.

Opiskelijarooli ja työntekijärooli poikkeavat usein toisistaan, koska ympäristöt ovat erilaisia. Jos opiskelija on vastuussa opintojen etenemisestä vain itselleen, niin työelämässä hän on vastuussa asioista työtovereilleen ja esimiehelleen.

Työssäkäynti tarjoaa kokemuksen ja työelämään valmistamisen lisäksi myös mahdollisuuden kehittää itseään. Vuorovaikutustaidot, organisointikyky ja erilaiset henkiset voimavarat kehittyvät työelämässä. Riikka kertoo, että kiireisessä asiakaspalvelussa työskentely paransi hänen sosiaalisia taitojaan sekä paineensietokykyään enemmän kuin mikään muu sen jälkeinen työpaikka.

Työnteko saattaa kasvattaa myös opiskelumotivaatiota. Työ tuo usein opiskeluelämään rytmiä ja antaa vastapainoa pänttäämiselle, jolloin ajatukset saa pois opiskelusta. Työ voi parhaimmillaan tarjota mielekästä tekemistä, mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen sekä sosiaalisia suhteita.

Suurimman osan ystävistäni olen saanut opiskeluaikaisista työpaikoista. Usein samassa elämäntilanteessa olevat opiskelijat hakeutuvat tiettyihin töihin, jolloin ystävystyminen on helpompaa. Raskaat iltavuorot ja yötyöt tuntuivat hieman kevyemmiltä, kun ne sai tehdä ystäviensä kanssa, Riikka kertoo.  

 

OPISKELUJEN JA TYÖSSÄKÄYNNIN yhdistäminen voi olla ajoittain stressaavaa. Usein luennoille osallistumisen lisäksi täytyy kirjoittaa esseitä, lukea tenttikirjoja sekä löytää aikaa ryhmätöille. Vapaa-ajalla pitäisi ehtiä vielä harrastaa, ylläpitää sosiaalisia suhteita ja muutoinkin huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.

Esimerkiksi sellaisiin opintoihin työt on helppo yhdistää, joissa kontaktiopetus ei ole pakollista ja suoritukset saa tenteistä tai esseistä. Tietenkin työt on vaikeampi yhdistää opintoihin, joissa on paljon läsnäolopakkoja, tehtäviä ja lukuisia deadlineja. Tällöin olisi hyvä, jos töitä voisi tehdä vaikka kotoa käsin, Riikka pohtii.

Useimmat opiskelijat pystyvät itse vaikuttamaan jossain määrin omaan lukujärjestykseensä ja kurssimääräänsä. Työssäkäyntiin on monella opiskelijalla siis mahdollisuus, ja kyse onkin siitä, miten aikataulunsa järjestää. Riikka neuvoo myös, että jokaisen opiskelijan kannattaa löytää itselleen tehokkain tapa oppia.

Minun ei esimerkiksi kannattanut käydä luennoilla istuskelemassa, koska opin paljon paremmin lukemalla itse omaan tahtiini. Näin sain aikaa työnteolle ja harrastuksille. Jonkun toisen taas kannattaa käydä luennolla, koska hän oppii paremmin opetusta kuuntelemalla, hän jatkaa.

 

KUINKA SITTEN YHDISTÄÄ OPISKELU ja työ? Kannattaa ajatella, että opiskelut ovat prioriteetti numero yksi ja töitä tehdään jaksamisen mukaan. Tarkoitus ei ole, että opinnot kärsisivät.

Töiden ja opintojen yhdistäminen vaatii ennen kaikkea hyvää ajanhallintaa ja itseohjautuvuutta. Tarkastele kalenteria jokaisen jakson alussa ja suunnittele etukäteen, milloin teet koulutyöt. Jos ahdat kalenterin liian täyteen, lipsut todennäköisesti aikatauluistasi, mikä on taas omiaan lisäämään stressiä.

Opiskelijalla on käytössään rajallinen määrä aikaa ja voimavaroja. Keskustele työnantajasi kanssa esimerkiksi siitä, voisitko tehdä vähemmän vuoroja silloin kun opiskelujen kanssa on kiirettä. Vastavuoroisesti voit olla töissä enemmän silloin, kun opiskeluissa on hiljaisempi jakso.

Kiinnitä huomiota myös siihen, miten käytät vapaa-aikasi. Jos olet päättänyt tehdä töitä opintojen ohessa, niin mieti, mihin kaikkeen muuhun sinulla riittää vielä energiaa. Voit myös merkitä kalenteriin aikoja, jolloin et työskentele tai opiskele vaan rentoudut. Hyvin levänneenä jaksat varmasti paremmin niin töissä kuin opintojen parissa.

 

Teksti ja kuvat: Maria Hietajärvi

Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT): Opiskelijoiden työssäkäynti.

 

 

25 Oct

Pimeyden väsyttämä mieli kaipaa valoa − kaamosväsymys saa karkin ja unen maistumaan

Kaamosväsymyksestä tai -masennuksesta kärsivälle päivien lyheneminen voi olla jokavuotinen riesa. Kuva: Ida Kannisto

 

Ravitseva vihersmoothie, kaapillinen pilleripurkkeja vai lomamatka etelään? Kaamosväsymyksen hoitoon on tarjolla monenlaisia ohjeita. Selvitimme, mitä tieteellinen tutkimus pitää toimivina keinoina.

 

SYYSKUUSSA SYKSY VIELÄ kukoisti kirjavissa väreissä ja antaa ohikulkijoille syyn ihailla itseään. Mutta kuten aina ennenkin, myös tänä vuonna oranssin ja punaisen sävyissä loistavat lehdet putosivat yhden viikonlopun aikana. Lokakuisena maanantaiaamuna puut olivat jo puoliksi paljaita − miten se taas tapahtui näin äkkiä?

Kuuma kesä on antanut monelle suomalaiselle luonnon omaa valohoitoa ja energiaa. Harmaa marraskuu on kuitenkin auttamatta jälleen edessä, ja kauniit kesäpäivät ovat enää kaukainen muisto. Moni ulkomailta Suomeen muuttanut kertoo, että vaikeinta Suomessa on marraskuun sietäminen. Se on vaikeaa myös usealle suomalaiselle, vaikka vuodenajat vaihtelevat saman kaavan mukaan joka vuosi.

Väsymys, loppumattomalta tuntuva unentarve ja herkkuhimo hiipivät monen arkeen joka syksy. Nämä kaamosväsymyksen oireet ovat melko yleinen ilmiö. Sen sijaan vakavampi kaamosmasennus on harvinaisempi ja saattaa haitata elämää merkittävästi. Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan kaamosmasennus vaivaa noin seitsemää prosenttia aikuisista. 

 

KAAMOSMASENNUS ON yleisin vuodenaikaan liittyvä mielialahäiriö. Se viittaa masennustilaan, joka ilmenee toistuvasti talvikuukausien aikana. Oireet alkavat useimmiten lokakuussa ja rupeavat tavallisesti helpottamaan alkukeväästä. Väsymyksen tunne ei aina viittaa kaamosmasennukseen, vaan lievempiä oireiluja kutsutaan kaamosväsymykseksi tai -rasitukseksi. Oireet ovat masennuksen kaltaisia, mutta lievempiä: muun muassa väsymystä ja mielitekoa makeisiin ruokiin.

Kaamosmasennuksen oireet täsmäävät tavanomaisiin masennusoireisiin, sillä pimeä aika voi tuoda mukanaan alakuloisuutta, ahdistuneisuutta ja ärtymystä. Kaamosmasennuksesta kärsivä voi kadottaa tuntemukset mielenkiinnon ja mielihyvän kokemuksista. Unentarve lisääntyy ja ruokahalu kasvaa. Erityisesti hiilihydraattipitoiset ruoat maistuvat tavallista paremmin.

Kaamosmasennuksen hoitoon on tarjolla jos jonkinlaisia ohjeita, ja hoitokeinoja on tutkittu myös tieteellisesti. Suomalainen lääkäriseura Duodecim suosittaa kaamosmasennuksen itsehoitoon valohoitoa, jota seura kutsuu tehokkaimmaksi keinoksi taltuttaa masennusoireet.

Valohoitoa voi harjoittaa kirkasvalolamppujen avulla, joiden valkoisessa valossa potilas viettää puolesta tunnista tuntiin joka päivä. Kaikista tehokkainta valohoito on, jos sen toteuttaa aamuaikaan – mitä aikaisemmin, sen parempi. Valohoitoa tukee säännöllinen liikunta ja kuntoilu. Liikunnan ja kirkasvalohoidon tehon puolesta puhuu myös psykiatrian erikoislääkäri Sami Leppämäki väitöskirjassaan. 

Kirkasvalohoitoa suosittavat myös valtakunnalliset käypä hoito -suositukset. Niiden mukaan kaamosmasennusta voidaan hoitaa myös tietyillä masennuslääkkeillä, joskin lääkehoidosta on vasta melko vähän tutkimusta. 

 

EI OLE IHME, että pimeys vaikuttaa pohjoisissa maissa asuvien mielialaan. Vuoden pimeimpänä aikana, eli talvipäivän seisauksen aikaan, päivä on Suomessa vain muutaman tunnin pituinen. Maan kaikista pohjoisimmissa osissa napapiirin yläpuolella aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle lainkaan. Tämänhetkisen tutkimuksen valossa vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaamosmasennus voi olla arveltua kinkkisempi vaiva.

Jutun alussakin linkatussa Turun yliopiston sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksessa kävi ilmi, että iltaihmiset ovat kaamosmasennukselle alttiimpia kuin aamuihmiset. Sen sijaan etelässä ja pohjoisessa asuvien välillä eroavaisuuksia ei havaittu, mikä vaikuttaa viittaavan siihen, että kaamosmasennuksen taustalla voi olla muutakin kuin valon määrän väheneminen.

Jokaisen kannattaa etsiä itselleen sopivimmat keinot kaamoksesta selviämiseen kokeilemalla. Jos väsymys tuntuu ylitsepääsemättömältä eikä arjen askareita saa hoidetuksi, on aika mennä lääkärin juttusille.

Teksti ja kuvat: Ida Kannisto