23 Jul

Älä sulje silmiäsi nykypäivän orjuudelta

pakolaislapset

Human trafficking is a serious crime and a violation of human rights. ILO has estimated that last year there were around 21 million victims of trafficking in the world.

Olabisi oli vasta 16-vuotias, kun hänen äitinsä menehtyi. Perheeseen jäi Olabisin lisäksi hänen kaksi nuorempaa veljeään sekä heidän mummonsa. Isä oli kuollut Pohjois-Nigerian väkivaltaisuuksissa jo kauan aiemmin. Perhe ajautui pian äidin kuoleman jälkeen taloudellisiin vaikeuksiin. Sen vuoksi Olabisi ei epäröinyt hetkeäkään, kun eräs tuttu tarjosi hänelle töitä ulkomailta lastenhoitajana – nyt hänen olisi mahdollista tienata ja lähettää rahaa myös kotiin.

Matka Eurooppaan oli pitkä ja raskas. Kuukausien bussi- ja laivakyydin jälkeen Olabisi saapui vihdoin Hollantiin. Perille saavuttuaan Olabisia odotti kuitenkin yllätys: suurista matkakuluista johtuen velka oli kasvanut niin suureksi, että lastenhoidolla ei sitä saisi maksettua. Niinpä Olabisin oli pakko aloittaa työt prostituoituna. Työpäivät olivat pitkiä ja raskaita. Väkivalta oli viikoittaista, ja sitä sai osakseen sekä asiakkailta että parittajilta. Sukupuolitaudit vaivasivat usein ja pakoyrityksistä rangaistiin väkivallalla. Ja minne Olabisi olisikaan paennut – hän oli laittomasti maassa, ei puhunut hollantia eikä tuntenut ketään, joka olisi voinut auttaa.

Samadhi oli iloinen ja onnellinen tyttö aina vuoden 2004 tsunamiin asti. Kuten niin moni muukin srilankalainen lapsi, myös Samadhi menetti perheensä yli 200 000 ihmisen hengen vieneessä tapaninpäivän katastrofissa päätyen tädilleen asumaan. Sen sijaan, että Samadhin täti olisi huolehtinut tytöstä, hän näki tilanteessa mahdollisuuden hyötyä rahallisesti. Tsunamin jälkeen moni paikallinen välittäjä oli alkanut ostamaan nuoria tyttöjä myydäkseen heidät kotiapulaisiksi varakkaisiin perheisiin ulkomaille.

Tätä kautta myös Samadhi päätyi Intiaan työskentelemään kotiapulaisena. Samadhin työpäivät olivat pitkiä, noin 13 tuntisia, sisältäen muun muassa siivousta, ruuanlaittoa ja puutarhanhoitoa. Jos Samadhi ei tehnyt töitään perheen äidin vaatimalla tavalla, häntä pahoinpideltiin. Rahaa Samadhi ei työstään saanut, sillä perheen mukaan hänen elättämisensä oli niin kallista, että palkka kului siihen. Iltaisin Samadhi mietti erilaisia keinoja päästä hirvittävästä tilanteestaan, mutta kuka hänet pelastaisi – kuka häntä auttaisi?

…..

Tarek oli vasta jäänyt työttömäksi, kun hän kuuli serkultaan hyväpalkkaisesta työmahdollisuudesta Pohjois-Euroopassa. Vaikka Tarek ei ollut aikaisemmin työskennellyt ravintola-alalla, työpaikka serkun kaverin pizzeriassa houkutteli. Luvattu palkka oli Egyptin paikalliseen palkkatasoon verrattuna hyvä ja siitä riittäisi rahaa lähetettäväksi kotiin myös vanhemmille. Sen jälkeen, kun serkku vielä lupasi, että Tarekille järjestettäisiin matkojen lisäksi kaikki tarpeellinen kuten asunto valmiiksi, Tarek päätti hyvästellä perheensä ja suunnata lentäen kohti Suomea.

Alku Suomessa ei ollut lupaava. Tarek joutui majoittumaan pizzerian takatiloihin – väliaikaisesti hänelle sanottiin. Kunnes hän tekee tarpeeksi töitä, että takuuvuokra saadaan katettua. Pian tilanne kääntyi kuitenkin huonompaan suuntaan. Tarekin passi takavarikoitiin, palkanmaksu lopetettiin kokonaan ja luvattua asuntoa ei koskaan kuulunut. Aina kun Tarek otti asunnon tai palkan puheeksi, häntä uhkailtiin väkivallalla. Myös Tarekin yhteydet ulkomaailmaan katkaistiin. Peloissaan, yksin ja kielitaidottomana pimeässä Suomessa Tarek ei voinut lakata miettimästä, kuinka huolissaan hänen vanhempansa varmasti ovat hänen katoamisestaan.

…..

Kaikki edelliset tarinat ovat fiktiota, mutta aivan yhtä hyvin ne voisivat olla totta. Kansainvälisen rikospoliisijärjestö Interpolin mukaan ihmiskauppa, työperäinen, seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai elinkauppaan liittyvä, on useiden miljardien bisnes, jota pyörittää pääosin järjestäytynyt rikollisuus. Tekijöinä voivat olla myös uhrille läheiset ihmiset. Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi vuonna 2014, että maailmassa olisi noin 21 miljoonaa valtioiden sisäistä sekä rajat ylittävää ihmiskaupan uhria.

Ihmiskauppa on vakava ihmiseen kohdistuva rikos ja ihmisoikeusloukkaus. Uhrit ovat usein huijaamalla, pakottamalla tai alistamalla tehty riippuvaisiksi rikoksen tekijöistä. Muun muassa uhrin turvatonta asemaa, puutteellista kielitaitoa, väkivaltaa ja sillä uhkaamista sekä liikkumisvapauden rajoittamista voidaan käyttää hyväksi, jotta uhri saadaan riippuvaiseksi.

työmies

Myöskään Suomi ei ole immuuni ihmiskaupalle. Vaikka Suomessa on tähän mennessä todettu vain vähän ihmiskauppatapauksia, arvio on, että Suomi on vuosittain kymmenien jos ei satojen ihmiskaupan uhrien kohde- tai kauttakulkumaa. Iso osa Suomeen kohdistuvasta ihmiskaupasta on työperäistä: hyväksikäyttötapauksia on ilmennyt muun muassa ravintola- ja rakennusaloilla. Suomessa on todettu myös prostituutio- ja paritustoimintaan liittyvää ihmiskauppaa.

Usein kielitaidottomina ja oikeutensa heikosti tuntevina ihmiskaupan uhrit ovat riippuvaisia muiden avusta. Koska EU- ja kansallisella tasolla ihmiskauppa nähdään vahvasti turvallisuuspoliittisena ongelmana, ihmiskaupan vastaista toimintaa leimaa usein rajavalvonta-, poliisiyhteistyö- ja rikosoikeudelliset näkökulmat. Itse uhrin ja hänen auttamisensa jää toissijaiseksi. Vaikka tapoihin auttaa on viime vuosina kiinnitetty valtion viralliselta tasolta yhä enemmän huomiota esimerkiksi täydentämällä Suomen ihmiskaupan vastaista toimintasuunnitelmaa ihmisoikeusperustaisella ja uhrikeskeisemmällä lähestymistavalla, kansalaisjärjestöillä on edelleen suuri täydentävä merkitys ihmiskaupan uhrien auttamisessa.

Helmikuussa 2015 vetovastuu järjestöjen ihmiskaupan vastaisessa työssä siirtyi Pro-tukipisteeltä Rikosuhripäivystykselle, joka jatkaa järjestöjen ja viranomaisten yhteistyön kehittämistä edelleen. Järjestöt suunnittelevat tapoja auttaa ja kouluttaa uhreja, kehittävät tiedottamista, vaikuttamista sekä kansainvälistä yhteistyötä.

Myös yksittäisellä henkilöllä on rooli taistelussa ihmiskauppaa vastaan. Ihmiskauppa on piilorikollisuutta, joka on usein hyvin hankalasti tunnistettavissa. Asianmukaisella tunnistamisella on kuitenkin uhrien kannalta suuri merkitys – vain siten uhrit kyetään ohjaamaan auttamisjärjestelmän pariin. Mitä useampi tiedostaa ongelman, sitä paremmin ihmiskauppa huomataan ja sitä vastaan pystytään taistelemaan.

Lue lisää ihmiskaupasta, ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta ja auttamisesta http://www.ihmiskauppa.fi/.

Riikka Hietajärvi

18 Apr

Vähän melua ihmisoikeuspolitiikasta osa 2

Azraq-pakolaisleiri

Emil Helotie / Suomen Punainen Risti

In this second part the chairmen of political youth organisations talk about discrimination and tell what they think is the biggest obstacle to human rights. The elections are tomorrow so remember to vote!

Eduskuntavaalien virallinen vaalipäivä on huomenna sunnuntaina, muista siis käydä äänestämässä! Henry Goes Live haluaa muistuttaa näin uuden vaalikauden kynnyksellä, että ihmisoikeuskysymykset ovat myös poliittisia kysymyksiä. Siksi tiedustelimme poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajien näkemyksiä ihmisoikeuspolitiikasta.

Kysely lähetettiin sähköpostitse Demarinuorten, Keskustanuorten, Kokoomusnuorten, Kristillisdemokraattisten Nuorten, Perussuomalaisten Nuorten, Svensk Ungdomin, Vasemmistonuorten sekä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajille. Kyselyyn vastasivat Vasemmistonuorten Li Andersson, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton Saara Ilvessalo, Svensk Ungdomin Ida Schauman, Demarinuorten Joona Räsänen sekä Keskustanuorten Teppo Säkkinen.

Jutun ensimmäisen osan pääset lukemaan tästä. Juttusarjan jälkimmäisessä osassa puheenjohtajat pohtivat keinoja vähentää syrjintää, puolustavat kokonaisvaltaista ihmisoikeuspolitiikkaa ja nimeävät suurimman esteen ihmisoikeuksien toteutumiselle.

4. Kuinka merkittävä yhteiskunnallinen ongelma syrjintä on Suomessa (ja jos kyseessä on merkittävä ongelma, kuinka sitä olisi mahdollista vähentää)?

Li Andersson (Vanu): Syrjintä on merkittävä ongelma Suomessa, ja sitä esiintyy kaikkialla yhteiskunnassa. Syrjintään puuttuminen edellyttää, että lainsäädäntö on selkeä ja että ihmisillä on tietoja ja valmiuksia tunnistaa syrjintä. Siksi syrjinnän tunnistamisesta ja siihen puuttumista on tärkeää käsitellä niin kouluissa kuin työpaikoilla. Tasa-arvosuunnitelmien kautta on syrjimättömyyden puolesta linjaamisen lisäksi mahdollista luoda selkeitä pelisääntöjä sille, miten ongelmatilanteissa toimitaan. Erilaiset ennakkoluulot ovat monesti este ihmisten työllistymiselle. Siksi esimerkiksi nimetön työnhaku on hyvä käytäntö, jota soveltaa työnhaussa.

Saara Ilvessalo (ViNO): Syrjintä on huolestuttavasti lisääntyvä ongelma. Lisääntyneeseen vihapuheeseen ja rasismiin pitää puuttua kaikilla. Erityisesti kouluissa täytyy lisätä ymmärrystä erilaisuudesta ja vähemmistöistä esimerkiksi kaikille yhteisillä tunnustuksettomilla uskonnonopetuksen tunneilla.

Ida Schauman (SU): Syrjintä on merkittävä ongelma Suomessa. Syrjintää voidaan vähentää rikkomalla ennakkoluuloja ja lisäämällä ymmärrystä eri väestöryhmien välillä. Poliittisesti voidaan vaikuttaa siihen esim. aktiivisella kotoutuspolitiikalla, panostamalla työllistävään politiikkaan (esim. kehittämällä TE-toimistojen palveluja ja velvollisuuksia), tekemällä sosiaalipolitiikkaa, joka estää eri ryhmien syrjäytymistä sekä takaamalla kaikkien tasavertaiset mahdollisuudet menestyä.

Joona Räsänen (dem): Enemmistö nuorista kokee tulleensa syrjityksi jossain elämän vaiheessa. Vähemmistöön kuuluminen lisää riskiä tulla syrjityksi. Valitettavan paljon syrjintää esiintyy koulussa, työelämässä ja internetissä. Jokaisella ihmisellä on vastuu puuttua ja vastuu välittää. Rasismi ja syrjintä perustvat pelkoon ja tietämättömyyteen sekä aiheuttavat eriarvoistumista. Se vahingoittaa sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaa. Syrjinnän ennaltaehkäisyyn ja hoitoon tarvitaan sekä yhteiskunnan toimia että ajattelutavan muutosta.

Teppo Säkkinen (kesk): Kaikenlainen syrjintä on aina vakava asia. Kyse on pitkälti kulttuurin ja asenteiden avautumisesta, mutta lain täytyy myös suojata eri ihmisryhmiä syrjinnältä.

Lampedusa

Lampedusa, Tommaso Della Longa / Italian Red Cross

5. Kun on kyse ihmisoikeuksista, tulisiko politiikan painopiste olla Suomen sisäisissä asioissa vai kansainvälisissä kysymyksissä? Miksi näin?

Andersson (Vanu): Ihmisoikeuksien tulee olla painopiste niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Sisäpolitiikan osalta on otettava ihmisten perusoikeudet nykyistä vahvemmin kaiken politiikan lähtökohdaksi. Tällä hetkellä Suomessa tehdään politiikkaa määrittelemällä ensin talouden raamit, ja mitoittamalla sen jälkeen ihmisten perustarpeita suhteessa niihin. Tämä asetelma tulisi kääntää päälaelleen, ja ottaa ihmisten perusoikeuksien toteuttaminen taloudellisten raamien lähtökohdaksi. Samalla tavalla tulee Suomen ottaa ihmisoikeuksien toteutuminen johdonmukaisesti ulkopolitiikan lähtökohdaksi. Tällä hetkellä Suomen kauppapolitiikka, ja erityisesti Israelin ja Saudi-Arabian kanssa käytävä asekauppa, on räikeässä ristiriidassa Suomen julkilausuttujen ihmisoikeustavoitteiden kanssa.

Ilvessalo (ViNO): Painopisteen pitäisi ylipäätään olla ihmisoikeuksien edistämisessä, sillä kotimainen ja kansainvälinen toiminta eivät ole toistensa kanssa ristiriidassa, vaan päinvastoin tukevat toisiaan.

Schauman (SU): Emme halua asettaa näitä kahta vastakkain. Levottomuus ja ihmisoikeusrikkomukset leviävät herkästi, kansainvälisesti oikeudenmukainen maailma palvelee hyvää ihmisoikeuksien toteutumista myös Suomessa. Uskottava ihmisoikeuksien puolustaminen maailmalla edellyttää myös sitä, että Suomi huolehtii ihmisoikeuksien toteutumisesta kotimaassa.

Räsänen (dem): Ihmisoikeuksien edistämisen pitää kuulua politiikkaamme erottamattomana osana riippumatta siitä, että puhummeko kotimaan asioista vai kansainvälisistä asioista.

Säkkinen (kesk): Kotipesästä on tietysti pidettävä huolta, mutta Suomella on paljon annettavaa ihmisoikeuksien ja ihmisarvon edistämisessä globaalisti esimerkiksi kehityspolitiikan kautta.

Syyria-koulu

Ibrahim Malla / IFRC

6. Mikä on globaalissa mittakaavassa suurin uhka yhtäläisten ihmisoikeuksien toteutumiselle?

Andersson (Vanu): Köyhyys ja ilmastonmuutos.

Ilvessalo (ViNO): Varallisuuden kasaantuminen. Nykyään noin yksi prosentti maailman väestöstä omistaa lähes puolet maailman omaisuudesta. Tähän täytyy puuttua tehokkaalla kehitysyhteistyöllä, tyttöjen koulutuksella, veroparatiisien toimintaan puuttumalla, rahoitusmarkkinaverolla ja edistämällä reilua kauppapolitiikkaa.

Schauman (SU): Suurinta uhkaa on kahdenlaista. Äärimmäinen köyhyys, nälänhätä tai sota voivat tehdä ihmisoikeuksien toteutumisen käytännössä hyvin vaikeaksi. Siksi on tärkeää taata kaikille mm. puhtaan juomaveden saatavuus. Toinen uhkakuva on ihmisoikeuksien tietoinen kitkeminen, vaikka materiaaliset edellytykset ihmisoikeuksille olisivatkin kunnossa. Kansainvälistä demokratia- ja ihmisoikeustyötä tarvitaan autoritäärisen, sortavan politiikan vastaisessa taistelussa.

Räsänen (dem): Köyhyys. Taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus uhkaavat ihmisoikeuksien toteutumista pahiten. Siksi köyhyyden vastainen työ, koulutusmahdollisuuksien edistäminen ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen edistävät myös ihmisoikeuksien toteutumista.

Säkkinen (kesk): Suurin, mutta hiljaa hiipivä uhka on ilmastonmuutos, joka murentaa aivan perustavia elämän edellytyksiä, kuten oikeuden puhtaaseen veteen ja ruokaturvaan. Suurin mahdollisuus globaalisti yhtäläisten ihmisoikeuksien toteutumiselle on naisten aseman parantuminen esimerkiksi koulutuksen ja omistusoikeuden kautta.

Irina Herneaho