31 Jan

Parisuhdetta etsiessä on tärkeää tiedostaa omat tarpeensa, kertoa niistä toiselle ja keskittyä positiiviseen realismia unohtamatta

Jos kumppanilleen ei kerro toiveistaan ja tarpeistaan, hänen on vaikea ottaa niitä huomioon. Kuva: Pixabay.com

 

Joskus on hyvä myös miettiä, miksi ylipäänsä haluaa parisuhteen.

 

SATA VUOTTA sitten ehdottomasti yleisin tapa tapa muodostaa parisuhde oli avioliitto, joka usein solmittiin esimerkiksi taloudellisista syistä. Monesti siihen liittyi myös sosiaalisia paineita. Mittaville vaatimuksille parisuhteen laadusta ei tällöin aina ollut tilaa. Nykyään taas suhteen odotetaan myös rikastuttavan elämää. Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa ihminen haluaa itsensä näköisen elämän, kodin, työn ja parisuhteen.

Nykyään on paljon mistä valita. Tinderin avatessaan löytää lukuisia ja jälleen lukuisia kumppaniehdokkaita. Enää ei myöskään ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla parisuhteessa.

– On tärkeää miettiä, mitä haluaa läheisyydeltä ja millaisia omat seksuaaliset tarpeet ovat. Voi myös miettiä, kuinka paljon tarvitsee omaa aikaa. Ihmiset ovat siinä hyvin erilaisia, ja se voi aiheuttaa ongelmia suhteessa, toteaa asiantuntija Katariina Pelkonen Parisuhdekeskus Katajasta.

 

JOTTA TIETÄISI, mitä haluaa parisuhteelta, on hyvä pohtia myös sitä, mitä yleisesti haluaa elämältään. Pohdiskelu kannattaa aloittaa jo lapsuuden kokemuksista.

– Voi miettiä minkälainen lapsuudenkoti on ollut. Millaisen mallin on sieltä saanut? Mitä haluaa ottaa sieltä mukaan ja mitä taas ei? Pelkonen ehdottaa.

Myös ystävien parisuhdekokemuksista voi hakea inspiraatiota miettiessään, mitä itse haluaa parisuhteelta. Myös parisuhteessa ollessaan ystäväpariskunnilta voi lainata ideoita. Jos kaveripariskunnalla on kätevä taloudenhoitoon liittyvä excel-taulukko, sen voi ottaa käyttöön myös omassa kodissa. Oman parisuhteen vertailu ystävien suhteisiin ei kuitenkaan kannata.

– Emme koskaan tiedä toisten suhteiden vivahteita ja oikeaa tilaa, Pelkonen toteaa.

Myöskään sosiaalisesta mediasta ei kannata hakea vertailukohtaa omalle suhteelle. Siellä esimerkiksi julkisuuden henkilöiden parisuhteista voi helposti syntyä harhaluulo siitä, että ne olisivat täydellisiä. Yksikään suhde ei kuitenkaan ole ongelmaton, vaikka usein ongelmat eivät näy päällepäin.

– Hyvä esimerkki ovat Michelle ja Barack Obama, joiden suhdetta on julkisuudessa pidetty ihanteellisena. Michelle kertoo tuoreessa kirjassaan, että myös heillä oli suhteessaan vaikea jakso ja he kävivät sen vuoksi pariterapiassa, Pelkonen kertoo.

 

OMIEN TARPEIDEN tietäminen yksinään ei kuitenkaan takaa hyvää parisuhdetta. Niistä on myös kerrottava toiselle osapuolelle. Pelkosen mukaan ainut tie hyvään parisuhteeseen kulkee suoran puheen kautta, vaikka se tarkoittaisi sellaisista asioista puhumista, joita kumppani ei ehkä tahtoisi kuulla.

– Jos tietää esimerkiksi, että haluaa lapsia tai runsaasti omaa aikaa parisuhteessa, niin näistä kannattaa ehdottomasti kertoa. Molemmat tietävät, mitä toinen suhteelta haluaa, kun kumpikin on avoimin kortein liikkeellä, hän selittää.

Joskus se voi tarkoittaa sitä, että suhde kiinnostavan ihmisen kanssa kariutuu heti alkuunsa, mutta se voi olla parempi vaihtoehto kuin kivulias ero vuosien yhdessäolon jälkeen tai suhde, jossa joutuu mukautumaan liikaa toisen ihmisen tarpeisiin.

 

TÄYDELLISYYTTÄ EI kuitenkaan kannata vaatia, sillä sellaista on mahdoton saavuttaa. Alkuhuumassa uusi kumppani voi vaikuttaa virheettömältä, ja huuman haihtuessa saattaa alkaa kyseenalaistaa suhdetta. Tinderin aikakaudella on helppo pohtia, olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Paria nappia painamalla saattaa löytyä useampikin varteenotettava kumppaniehdokas.

– Vaikka nämä deittisovellukset tavallaan ovat helpottaneet parin löytämistä, niin niissä on se toinenkin puoli, että jaksaako tai haluaako pysähtyä jonkun kohdalle, Pelkonen toteaa.

Mikäli hakee toisesta ihmisestä vain pumpulisia ihastumisen tunteita ja intohimoa, niin parisuhteeseen ei välttämättä kannata lähteä ollenkaan. Suhde kun on aina riski, ja siinä asettaa itsensä alttiiksi kivulle. Kumppani täytyy myös ottaa huomioon, joten suhde miltei väistämättä rajoittaa omaa vapautta jonkin verran. Toisaalta jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Toimiva parisuhde voi tarjota esimerkiksi tukea, läheisyyttä ja inspiraatiota.

 

VAIKKA PARISUHDE ei aina ole satumaista pumpuliunelmaa, ei pidä kuitenkaan ajatella, että se olisi synonyymi kurjuudelle. Ihminen voi itse päättää, mihin asioihin kumppanissa ja suhteessa haluaa keskittyä. Mikäli päättää nähdä vain likaiset kalsarit lattialla tai altaaseen unohtuneet tiskit, ei ole ihme, jos parisuhdearki tuntuu karulta. Muitakin vaihtoehtoja kuitenkin on.

– Suhteessa ollessaan on hyvä keskittyä toisen positiivisiin piirteisiin, eikä pelkästään miettiä, että se ei taaskaan tehnyt sitä ja tätä tai muistanut tuota. Ajattelua olisi hyvä suunnata sillä tavalla, että huomaisi myös, mitä hyvää toinen on tehnyt, Pelkonen lisää.

Teksti: Milla Asikainen

17 Jan

Moni meistä elää huomaamattaan samanmielisten kuplassa – sosiaalipsykologian professori kertoo, mihin hyötyihin ja haittoihin vain samoin ajattelevien kanssa liikkuminen voi johtaa

Keskustelu usein kannattaa myös eri tavalla ajattelevien kanssa, kunhan molemmat vilpittömästi haluavat vaihtaa ajatuksia. Kuva: Pixabay.com

 

Erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen tuo perspektiiviä elämään – ainakin mikäli osaa välttää kommunikaation sudenkuopat.

 

YHTEISKUNNALLISTA KESKUSTELUA seuratessaan törmää joskus kommentteihin, jotka saavat pähkäilemään, voiko joku todella ajatella noin.

– Ihmisellä on taipumus kuvitella, että muut ovat samankaltaisia kuin itse. Tämä korostuu erityisesti silloin, jos ystävätkin ovat samanmielisiä. Silloin päädytään helposti ajattelemaan, että toista mieltä oleva on jotenkin pihalla tai jopa pahantahtoinen, Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori Jan-Erik Lönnqvist toteaa.

Tutkimusten mukaan ihmiset päätyvät helposti samanmieliseen seuraan. Tämä korostuu etenkin poliittisten asenteiden kohdalla.

– Etenkin puolisot ovat asenteiltaan monesti suorastaan hätkähdyttävän samankaltaisia, Lönnqvist toteaa.

Se on ymmärrettävää, sillä samankaltainen seura voi tarjota samaistumisen ja yhteyden kokemuksia. Myös konfliktien riski vähenee, kun kauppareissulle mennessä ei aina tarvitse vääntää siitä, syödäänkö kasvis- tai liharuokaa, eikä uutisten katsomisesta seuraa joka kerta riitaa.

– Tutkimusten mukaan ihmiset saavat melko helposti aikaan konfliktin, mikäli heidän perustavanlaatuisissa arvoissaan on suuria eroja, Lönnqvist lisää.

 

SIITÄ, ETTÄ kaveeraa vain samanmielisten kanssa voi kuitenkin olla myös haittaa. Jo pidemmän aikaa on puhuttu esimerkiksi Facebook-kuplista, joita syntyy, kun samanmieliset ihmiset kohtaavat Facebookin maailmassa ja sen algoritmi suosittelee heille heidän ajatuksiinsa sopivaa sisältöä. Eriävät ajatukset taas eivät pääse kuplasta läpi. Myös internet-maailman ulkopuolella on tällaisia kuplia.

– Jos vaikka opiskelee yliopistolla, niin siellä on varmasti enemmän tietynlaisia ideologioita kannattavia. Jos valitsee ystävänsä ja kumppaninsa sieltä, niin lähipiiri voi muodostua melko samanmieliseksi, Lönnqvist toteaa.

Kuva maailmasta saattaa tällöin jäädä yksipuoliseksi. Omat itsestäänselvyydet voivat olla jonkun toisen maailmassa jotain täysin muuta. Sitä ei vaan koskaan pääse näkemään, kun viettää aikaa vain omassa, tutussa elinpiirissään.

 

MUTTA MITEN sitten ystävystyä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat eri tavalla kuin itse?

Esimerkiksi ajatuspaja e2:n pyhyystutkimus kertoo, että suomalaisten arvopohja ja pyhiksi koetut asiat ovat melko yhtenäisiä. Suomalainen pitää pyhinä asioina usein rakkautta, läheisiä ihmisiä, kotia, rauhaa, ihmisarvoa ja turvallisuutta. Auttavaisuus, vastuuntuntoisuus ja anteeksiantavaisuus taas ovat tärkeitä arvoja lähes jokaiselle suomalaiselle. Esimerkiksi näistä aiheesta voi saada aikaan saada aikaan keskustelua, joka lähentäisi myös esimerkiksi poliittisilta asenteiltaan erilaisia ihmisiä toistensa kanssa.

 

MIKÄLI HALUAA ystävystyä eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa, ei paras keskustelunavaus välttämättä ole avautua ajatuksistaan koskien tulenarkoja teemoja. Yritykset saada toinen ymmärtämään oma kanta voivat osoittautua haastaviksi.

– Ihmiset suhtautuvat yleensä varautuneemmin vaikutusyrityksiin, jotka tulevat vierailta ihmisiltä kuin tutuilta ihmisiltä tai ystäviltä, Lönnqvist toteaa.

Jos kuitenkin haluaa lähteä keskustelemaan nimenomaan niistä asioista, joissa kannat erottavat, kannattaa niiden keskeltä etsiä jotain yhteistä.

– Jos voimakkaasti maahanmuuttomyönteisenä ihmisenä keskustelee maahanmuuttoa vastustavan ihmisen kanssa, niin kannattaa hakea jotain yhteisiä argumentteja tai arvoja, joista molemmat on samaa mieltä, Lönnqvist toteaa.

Teksti: Milla Asikainen

27 Dec

Kolumni: Teetkö uudenvuodenlupauksia vain itseäsi ajatellen? Lupaus pitää paremmin, jos sen rikkominen vaikuttaa myös muihin ihmisiin

Lupaukset on helpompi pitää, jos ne vaikuttavat muihin ihmisiin. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

Onnistunut uudenvuodenlupaus syntyy, kun uskaltaa katsoa omia heikkouksiaan silmästä silmään.

 

TÄNÄ VUONNA en kysynyt ystäviltäni, millaisia uudenvuodenlupauksia he aikovat tehdä. Sen sijaan pyysin heitä pohtimaan, mitä he toivoisivat jonkun muun lupaavan. Vastaukset olivat seuraavanlaisia:

“Koska aina voi toivoa suuria, niin haluisin et jokainen suomalainen lupaisi tahollaan antaa ensi vuonna toiselle ihmiselle mahdollisuuden tämän taustasta, ajatuksista tai ulkonäöstä huolimatta ja kuunnella hetken, mitä tällä on sanottavaa. Koska jos tämä maa ja maailma jotain kaipaavat, niin dialogia.”

“Työkavereiden (erityisesti yhden tietyn) pitäisi luvata ottaa muut työtoverit huomioon ja huolehtia työpaikan yleisestä siisteydestä. Pienillä arkipäiväisillä teoilla on suuri vaikutus työympäristön ilmapiiriin.”

“Jokaisen suomalaisen päättäjän pitäisi tehdä lupaus, että tulevana vuonna tekee kaikkensa ajaakseen eteenpäin rohkeita päätöksiä, jotka tukevat kestävää kehitystä ja hidastavat ilmastonmuutosta.”

 

HYVIÄ toiveita. En tiedä teistä, mutta itse olen tehnyt uudenvuodenlupauksia lähinnä vain omaa itseäni silmällä pitäen.  

Joulun jälkeisessä konvehtiähkyssä olen luvannut, etten syö karkin karkkia koko tammikuussa. Notkuvien ruokapöytien äärellä olen lohduttautunut sillä, että ensi kesänä olen supertikissä. Hutaisemalla kirjoitetun vuoden viimeisen kouluesseen jälkeen olen vannonut, että keväällä skarppaan ja saan parempia arvosanoja.

Suoraan sanottuna en edes muista, miten kyseisten lupausten kanssa kävi. Karkkia syön edelleen. Supertikissä en ole koskaan ollut, mutta liikkumisesta olen aina pitänyt. Ajan myötä olen myös ymmärtänyt, ettei arvosanoissakaan tarvitse aina tavoitella kuuta taivaalta.

 

SEURAAVAKSI tärkeä kysymys, olitpa sitten työkaveri, päättäjä tai ihan vain tavallinen talliainen. Tunnistitko itsesi ystävieni toiveista?

Lokeroitko ihmisen hänen ulkonäkönsä tai sanomistensa perusteella? Jätätkö teepussin työpaikan tiskipöydän reunalle? Panetko toistuvasti omat kulutustarpeesi ympäristön edelle?

Jäin nimittäin miettimään, pitäisikö meidän haastaa tapaamme tehdä uudenvuodenlupauksia.

Se tarkoittaisi, että iänikuisten dieettilupausten sijaan katsoisimme silmästä silmään omia sosiaalisia heikkouksiamme tai niitä käyttäytymisen kaavoja, joihin olemme kangistuneet. Uskaltaisimme ymmärtää, miten tapamme vaikuttavat vuorovaikutussuhteisiimme ja ympäristöömme.

Ehkä uudenvuodenlupaukset olisivat helpompia pitää, jos ne rikkoessaan ei pettäisi vain itseään vaan myös työkaverit, äänestäjät tai kaikki maapallon muut asukkaat ja eliöt.

Lupaus viettää enemmän aikaa teekupin äärellä keskustellen voi olla hyvä ja toivottu asia. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

LUPAUKSIA tehdessään pitää muistaa olla armollinen ja kohtuullinen. Liian raju lupaus ja elämänmuutos tuskin pitävät. Rikotusta sopimuksesta tulee vain paha mieli ja tunne, ettei tämä tälläkään kertaa onnistunut.

Siksi pienet, muutosta maltillisesti eteenpäin vievät lupaukset ovat parempia. Miten olisivat esimerkiksi:

Lupaan ensi vuonna kuunnella ystäviäni paremmin erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa olemme eri mieltä.

Lupaan kehua työkavereitani, kun he tekevät hyvää työtä. Kannustan myös vaikeuksissa.

Lupaan hyvittää lentomatkojeni ilmastopäästöt.

 

Teksti ja kuvat: Ulriikka Myöhänen

 

20 Dec

“Tuntuu, että saan enemmän kuin se, jota autan” – Jari Bergille vapaaehtoistyö on parasta joulunviettoa

Joulu ilman auttamista olisi Jari Bergille erikoisuus. Kuva: Jari Bergin kotialbumi

 

Joulun alla vapaaehtoiset sytyttelevät kynttilöitä hoitamattomilla haudoilla, laulavat tuntemattomilla ovilla ja kuskaavat ruokia yhteiseen joulupöytään. Joulumieli rakentuu pienistä teoista.

 

– Asenteeni on aina ollut sellainen, ettei ole erikseen työelämää ja vapaata. On vain yhtä elämää.

Näin luonnehtii elämäntyyliään lappeenrantalainen Jari Berg, joka on mukana vapaaehtoistoiminnassa erityisesti joulun aikaan.

Haastattelun aluksi hän toteaa, ettei ole ihmisenä sen kummempi kuin kukaan muukaan. Kun lupaan, ettei tarkoituksenani ole maalata kuvaa pyhimyksestä, Berg huokaisee helpotuksesta.

 

VAATIMATTOMASTA asenteestaan huolimatta Berg tuntuu ehtivän monenmoiseen. Palkkansa hän saa seurakunnan kansainvälisen vastuun sihteerinä. Työssään Berg toimii maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tukena. Joulun alla ja joulunpyhinä vapaa-aika täyttyy vapaaehtoistyöllä.

– Osallistun kolmeen eri juttuun, jotka eivät liity työhöni lainkaan. Ensimmäinen niistä on laulava joulukortti, sillä vanhemmiten olen liittynyt kuoroon, Berg kertoo.

Laulava joulukortti on aineeton lahja, jolla jokainen voi ilahduttaa läheistään joulun alla. Palvelussa vapaaehtoinen kuoro tupsahtaa oven taakse laulamaan jouluisen toivelaulun. Tulot ohjataan hyväntekeväisyyteen.

– Siinä ideana on ostaa joululaulu toiselle. Se on ollut mukavaa sekä laulajille että laulun vastaanottajille, Berg kuvailee.

Aatonaattona Berg sytyttelee paikallisten nuorten apuna kynttilöitä haudoille, joilla omaiset eivät syystä tai toisesta joulun aikana pääse käymään. Voi esimerkiksi olla, että omainen on kaukana ulkomailla tai todella huonokuntoinen.

– Omat lapseni ovat jo maailmalla. Olen huomannut, että näistä tehtävistä minulle tulee joulumieli, kolmen pojan isä kertoo.

 

JOULUAATTO on Bergille ja hänen puolisolleen tärkeä päivä. Silloin he ovat mukana järjestämässä koko Lappeenrannan yhteistä jouluateriaa.

– Se on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty viettämään yhteistä jouluateriaa. Usein paikalle tullaan yksin, mutta kyllä jotkut tulevat perheensäkin kanssa, Berg kertoo.

Berg on ollut mukana tapahtuman järjestämisessä parin vuoden ajan. Hänen tehtävänään on kuskata elintarvikkeita ja ruokia juhlapaikalle. Paikalliset yritykset tarjoavat syötävät, ja ammattikokit tekevät vapaaehtoisina ruoat.

Viime vuonna yhteiseen jouluateriaan osallistui nelisensataa ihmistä. Jokaiselle osallistujalle pakattiin myös kassillinen ruokaa kotiin. Tunnelma juhlassa on lämmin.

– Siellä kuullaan tuttu jouluevankeliumi, ja tarjolla on hyvää ruokaa. Kun ei ole omia pieniä lapsia eikä vielä lapsenlapsiakaan, niin juhlaan osallistuminen on aika luontevaa. Se on ikään kuin aattoperinne, jonka jälkeen alkaa oma joulunvietto, Berg pohdiskelee.

 

 

BERGIN perhe ja suku ovat jo tottuneet perheen vauhdikkaisiin jouluihin. Lapsetkin tietävät, että hyväntekeväisyys on osa joulua. 2000-luvun alussa Bergit olivat kahdeksan vuotta lähetystyössä Itä-Afrikassa. Myöhemmin Jari Berg lähti Tansaniaan vielä vuoden komennukselle yksikseen.

– Minua ihmetyttää kaupallinen joulu. Suomessa on toki yksittäisiä perhetragedioita, mutta yleisellä tasolla elämme runsauden keskellä. Afrikassa näimme todella erilaisia jouluja.

Mutta mikä saa vapaaehtoisen lähtemään liikkeelle, kun joulurauha on julistetut ja monissa kodeissa jo käperrytään peiton mutkaan?

– Ehkä se on jokaisessa meissä. Kun tekee jotain hyvää, niin saa itse siitä jotakin. Minusta tuntuu, että saan enemmän kuin se, jota autan, Berg kiteyttää.

Ulriikka Myöhänen