19 Apr

Uusi tablettisovellus on koululaisten ikkuna maailmaan, jossa ihmiset elävät riskien keskellä

Sovelluksen kautta pääsee näkemään sellaisia puolia maailmasta, jotka usein jäävät pimentoon. Alkuperäinen kuva: Benjamin Suomela / SPR

 

Punaisen Ristin uusi kouluille suunnattu sovellus antaa kokonaiskuvan planeettaamme ja sen asukkaita uhkaavista riskeistä, kuten luonnonkatastrofeista, ilmastonmuutoksesta ja sairauksista, mutta se kertoo myös ihmisistä, jotka elävät arkeaan niiden keskellä. Sovelluksen tarinat auttavat ymmärtämään toisella puolella maailmaa asuvien todellisuutta ja rohkaisevat yhteisiin ponnistuksiin paremman huomisen saavuttamiseksi.

 

OLEMME KAIKKI kuulleet koulussa, että jotkut maanosat ovat alttiimpia maanjäristyksille kuin toiset. Mutta minkälaista on olla nepalilainen alakoululainen, joka lapsesta asti opetetaan kyykistymään pulpetin alle, kun maa alkaa täristä?

Uutisissa kerrotaan viikoittain, kuinka tuhannet ihmiset ovat jumissa Etelä-Euroopan rannikoilla matkattuaan Välimeren yli pakoon sodan kauhuja. Vaan mitä ajattelee tilanteen keskellä elävä nuori mies, joka joutuu elämään erossa raskaana olevasta vaimostaan?

Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Punaisen Ristin uusi Riskien keskellä -sovellus, joka auttaa koululaisia ymmärtämään maailman haasteita ja niitä ihmisiä, joille esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja konfliktien vaikutukset ovat todellisuutta.

Uusi sovellus on kaikkien koulujen, opettajien ja oppilaiden käytettävissä ilmaiseksi.

Sovelluksen lukuisat valokuvat on suunniteltu näkymään nimenomaan tablettien laajoilla ruuduilla. Kuvakaappaus: Mikaela Remes

 

SOVELLUS HYÖDYNTÄÄ sitä tietoa, jota Punaisen Ristin sisällä on: organisaation ympäri maailmaa toimivat avustustyön ammattilaiset näkevät asioita, jotka monelle suomalaisille ovat tuttuja lähinnä uutisista ja oppikirjoista. Kokemusten pohjalta syntyneet tarinat on kerätty sovellukseen, jonka kautta annetaan kasvot ilmiöille, kuten konflikteille, kulkutaudeille ja ilmastonmuutokselle.

Sovelluksen teossa pedagogeina toimineet opettajat Hanna Hjerppe ja Helena Antikainen ovat pohtineet, miten materiaali tehdään kiinnostavaksi ja käyttökelpoiseksi kouluille.

– Sovellus on valtava tietopaketti, mutta se on myös monikäyttöinen: ilmiöitä voi tarkastella suurien kokonaisuuksien kautta tai vaikkapa henkilötasolla, Hjerppe kuvailee.

Tämä tarkoittaa, että oppilas voi saada yleistä tietoa esimerkiksi trooppisten myrskyjen esiintymisestä maailmanlaajuisesti, tai uppoutua siihen, miten hurrikaani Matthew muutti haitilaisen kylän elämää vuonna 2016.

 

MATERIAALI ON tällä hetkellä suunnattu yläkoululaisille, mutta tavoitteena on, että Riskien keskellä -sovellusta voisi tulevaisuudessa hyödyntää myös alakoulussa ja lukiossa.

Sovelluksen käyttö ei rajoitu tiettyyn oppiaineeseen, vaan opettajat voivat poimia materiaalin joukosta opetukseensa sopivia teemoja.

– Maantiedossa voi käsitellä muun muassa luonnonkatastrofeja, kun taas esimerkiksi konfliktien taustoja voi pohtia historian tunneilla. Kokonaisuus painottaa myös monialaista oppimista, eli teemoja voidaan käsitellä yli oppiainerajojen. Sovellus ja Punaisen Ristin Opettajaportaali soveltuvat myös kielten opetukseen, sillä kaikki materiaalit löytyvät suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, Hanna Hjerppe kertoo.

Opettajaportaali on opettajien tueksi kehitetty jatkuvasti päivittyvä materiaalipankki. Se sisältää esimerkiksi sovelluksen pohjalta annettavia tehtäviä sekä ideoita siihen, miten materiaalia voi käyttää opetuksessa. Myös Opettajaportaali on ilmainen, ja palveluun rekisteröityminen tapahtuu muutamassa minuutissa.

Sovelluksesta näkee, millaisia riskejä eri puolilla maailmaa on. Kuvakaappaus: Mikaela Remes

 

YKSINKERTAISIMMILLAAN RISKIEN KESKELLÄ -sovellusta voi käyttää keskustelun
avaajana ja tapana ymmärtää kanssaihmisten kokemuksia ja historiaa.

– Monessa luokassa on lapsia, jotka itse – tai heidän vanhempansa – ovat tulleet riskialueilta. He eivät välttämättä tahdo kertoa kokemuksistaan, mutta keskustelemalla sovelluksen pohjalta alueen riskeistä, nuoret voivat ymmärtää paremmin luokkakaverinsa taustoja, ilman, että keskustelun tarvitsee henkilöityä tiettyyn ihmiseen, Hanna Hjerppe kuvailee.

Ideana on myös helpottaa luotettavan tiedon löytämistä informaatiotulvassa.

– Nykyään tietoa on valtavasti. Jos etsit esimerkiksi tietoa ilmastonmuutoksesta Google-haun avulla, saat loputtomasti osumia ja tiedon laatu on hyvin vaihtelevaa. Tämän sovelluksen kanssa voi olla varma siitä, että lähde on luotettava.

Sovelluksen avulla halutaan välittää nuorille kuva siitä, mitä maapallolla tällä hetkellä todella tapahtuu ja minkälaisten riskien ympäröiminä ihmiset elävät. Ajatuksena ei kuitenkaan ole rypeä maailman ongelmissa, vaan suunnata katse eteenpäin.

– Ei ole tarkoitus vain näyttää ja shokeerata sillä, että näin kamalia asioita tapahtuu jollekulle, vaan yhdessä miettiä, mitä voimme tehdä, jotta maailma muuttuisi, Hjerppe sanoo.

Teksti: Mikaela Remes

Vaikka sovelluksessa käsitellään rankkoja aiheita, se on suunniteltu yläasteikäisille sopivaksi. Alkuperäinen kuva: Jarkko Mikkonen / SPR

 

22 Mar

Analyysi: Älyllinen laiskuus ja lauma-ajattelu ovat rasismin peruspilari. Mitä niille voisi tehdä? (Rasismin kaksi pilaria, osa 1)

Kuva: Tapio Pellinen

 

Rasismin juuri on haluttomuus tai kyvyttömyys nähdä vaivaa ajattelussaan, väittää Henry Goes Liven kirjoittaja Tapio Pellinen. Aihe on ajankohtainen, kun rasisminvastaista viikkoa vietetään 19.-25.3.2018.

 

IHMISLUONTO ON KARKEAKSI LUOTU: jokaisella meistä on alttius rasismiin, ihmisten ryhmittelyyn ja ennakkoluuloihin, koska ne palvelivat lajimme selviytymistä muinaisajan pienissä heimokunnissa. Muukalaiset saattoivat olla oikeasti uhka, ja hengissä ei selvinnyt ilman omaa yhteisöä. Onneksi joku keksi ajatuksen yhteiskunnasta, jossa ristiriitoja ratkotaan muillakin keinoilla kuin kirveillä, ajan pyörä pyöri muutaman tuhat vuotta eteenpäin, ja tässä olemme nyt.

Vaikka maailma on muuttunut, ihmisessä on vielä paljon samaa esi-isiensä kanssa. Tämä lajityypillinen taipumus älylliseen laiskuuteen on toinen kahdesta pylväästä, jotka ylläpitävät nykyajan rasismia. Aivot ovat huikaiseva masiina, joka kykenee tekemään monimutkaisia päätelmiä mitättömän pienellä energiankulutuksella (lukekaa Read Montaguen kirja Why choose this book? How we make decisions jos haluatte hämmästyä), mutta tuo tehokkuus saavutetaan tarkkuuden kustannuksella.

Tuntemattomia ihmisiä on helpompi ajatella ryhminä kuin ottaa huomioon heidän yksilöllisyytensä. Ulkonäköasioiden pohjalta tehdään perusteettomia oletuksia älystä, johtamiskyvystä tai kiinnostuksenkohteista. On helppoa ja luontevaa jakaa ihmisiä “meihin” ja “heihin” ja suosia omaa ryhmää muiden kustannuksella, vaikka jako tehtäisiin kolikkoa heittämällä. Samoin ihmisen käsitys itsestään muotoutuu poissulkemisen avulla. On vaikea saada selvää vastausta kysymykseen “kuka minä olen” mutta “kuka ainakaan en ole” on paljon yksinkertaisempi asia. Molempiin kysymyksiin vastaamisessa pääosaa näyttelee se, mitä muut ihmiset osoittavat arvostavansa ja halveksuvansa.

 

RASISMI KUMPUAA TÄLLAISISTA ihmiselle helpoista ja luontevista ajattelun tavoista. Niiden yläpuolella noustaan samalla työkalupakilla, jolla muitakin ihmisenä olemisen ikäviä puolia hillitään: kasvatuksella (omalla tai muiden), tiedostamalla oman päättelynsä harhat ja päättämällä, millaisten arvojen mukaan haluaa elää. Ja vaikka rasististen asenteiden syntyyn vaikuttaa sattuma siinä, millaisia kokemuksia kukin saa erilaisista ihmisistä, jokaisella meistä on osansa siinä, millaisia arvoja toiset ympärillään näkevät. Jokainen rasismia vastaan nousija antaa oman äänensä siihen kuoroon, jonka perusteella muut muodostavat käsityksiään oikeasta ja väärästä.

Tässä oli pähkinänkuoressa rasismin ensimmäinen pilari. Analyysin seuraavassa osassa hypätään toisen pilarin kimppuun, kun aiheena on ideologinen rasismi. Pysykää kanavalla!

Teksti: Tapio Pellinen

11 Jan

Edes runsauden maailmassa vapaus ei tee autuaaksi

Kuva: Tapio Pellinen

 

Idea järkipohjaisesta ihmisestä, joka harkiten tekee onnellisuuttaan maksimoivia valintoja, on suhteellisen tuore keksintö. Valinnanvapauden korostaminen hyödyttää eniten ihmisiä, joilla menee jo valmiiksi hyvin, Tapio Pellinen kirjoittaa Henry Goes Liven kolumnissa.

 

HARVA SUOMALAINEN HAIKAILEE paluusta menneeseen maailmaan, jossa ympäröivä yhteisö asetti raudanlujia rajoja soveliaalle elämälle ja haaveille. Avioero? Ei todellakaan. Poika, joka tykkää pojista? Syntistä ja luonnotonta. Nainen johtajana? Kohtu varmasti häiritsee siinä jotenkin. Jos sääntöjä rikkoi, yhteisö hylkäsi, ja esimodernina aikana seuraus oli lyhyt ja ikävä elämä.

Tilalle tuli uusi, liberalismin vapausaatteesta kumpuava yksilöllisyys: jokainen ihminen on arvokas, eikä kenenkään ulkopuolisen ole syytä estää muita etsimästä itselleen sopivimpia ja parhaita tapoja elää. Nykyaikainen ihmisoikeusajattelu, sukupuolen merkityksen väheneminen ammatinvalinnassa, yleinen huumaavan vapauden ilmapiiri, mikäpäs noissa!

Meitä ympäröivä yhteiskunta on häkellyttävän yltäkylläinen: erilaisia urasuuntia, matkakohteita, banaanikoteloita ja media-apparaatteja on niin mittavasti, että itselleen parhaita valintoja voi pohdiskella lähes loputtomiin. Tämän vaihtoehtojen kaukalon kahlaamiseen eivät ihmisaivot riitä, joten apuun astuvat suosittelualgoritmit ja äärimmilleen kohdennetut mainokset, jotka ovat oppineet, mikä Juuri Minua saattaa kiinnostaa.

 

KAIKELLA ON VARJOPUOLENSA. Pascal Bruckner kirjoitti, kuinka “vapaana kaikista vaateista, vain oman ymmärryksensä lyhdyn opastamana, yksilö menettää kaiken varmuuden asioiden paikoista, järjestyksistä ja määritelmistä. Hän on voinut saada vapauden mutta on menettänyt turvan, ja hän astuu jatkuvan kärsimyksen aikaan.” Kun lähes mitä tahansa voi yrittää, mistä tietää, mihin suuntaan pitäisi mennä? Kysymys siitä, mitä saa tehdä, on vaihtunut kysymykseen siitä, mitä tahtoo tehdä.

Tästä vapaudesta on eniten hyötyä niille, joilla on selvä näkemys omista haluistaan sekä jaksamista ja tietoja kaiken vertailuun, kilpailutukseen ja pohdintaan. Kääntöpuolena tälle on se, että kun päätökset ovat ainakin nimellisesti kunkin omilla harteilla, niin myös syyllisyys sysätään ihmisen kannettavaksi: työtön, mitäs et valinnut oikeaa alaa. Yksinäinen, hankkisit ystäviä. Masentunut, et selvästi ole harrastanut tarpeeksi joogaa ja mindfulnesia.

Silkka valinnanvapaus ei auta niitä, jotka ovat väsyneitä tai eksyksissä. Siksi tämän ajan suuri haaste on löytää uusi tasapaino vapauksien ja yhteisöjen välillä, jotta muutkin kuin terveet ja hyvinvoivat pysyvät mukana. Pohjimmiltaan ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee muita. Ei siis ole ihme, että myös tässä loputtomien mahdollisuuksien maailmassa suunta ja merkitys elämälle tuntuvat löytyvän vastaamalla yhteen kysymykseen: mitä minä voisin antaa muille?

Teksti: Tapio Pellinen

18 May

Nuoret sukupuolen moninaisuuden puolustajina – “Eihän se ole keneltäkään pois, jos huomioidaan kaikki ihmiset paremmin”

Katariina Kojo ja Kaisa Partanen kannustavat järjestöä huomioimaan sukupuolen monet muodot aiempaa laajemmin. Kuva: Linda Laine

 

Mustavalkoinen sukupuolijako naiseen ja mieheen unohtaa sen tosiasian, että sukupuolen moninaisuus kattaa valtavan kirjon erilaisia sukupuolia. Aiheesta syntyi Suomen Punaisen Ristin nuorten keskuudessa aloite, jonka taustalla on halu käsitellä sukupuoleen liittyviä kysymyksiä tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti kaikessa järjestön toiminnassa.

 

MONINAISUUDEN HYVÄKSYMINEN on osa inhimillisyyttä, ja siksi Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokouksessa maaliskuun lopussa virisi ajatus ottaa sukupuolten moninaisuus järjestön toiminnassa paremmin huomioon. Aloitteen takana ovat Hämeen piirin nuorisotoimikunnan jäsenet Katariina Kojo, 22, ja Kaisa Partanen, 24. Partasen mukaan kimmokkeen aloitteelle antoi elävän elämän havainto sukupuolittuneista käytännöistä.

– Idea heräsi alunperin siitä, kun ilmoittauduin verkossa erääseen tapahtumaan, ja sen yhteydessä kysyttiin sukupuolta. Vaihtoehtoina olivat vain nainen tai mies. Silloin ajattelin, että asialle pitäisi ehkä tehdä jotain.

Sukupuoleen liittyviä käsityksiä ja käytäntöjä ei välttämättä tule havainneeksi ympäristöstä, ellei niitä tietoisesti tarkkaile. Sekä Partanen että Kojo ovat opiskelleet sivuaineenaan sukupuolentutkimusta, mikä on saanut heidät katsomaan maailmaa hieman uudenlaisesta näkökulmasta. Kojon mukaan sukupuolen käsite kaipaakin tuulettamista.

– Kaikki eivät yksinkertaisesti mahdu perinteiseen nais–mies-jaotteluun. On myös sellaisia ihmisiä, joiden sukupuoli on jotain siltä väliltä tai sitten se ei ollenkaan istu tähän ajatteluun. Yleensä sukupuoli nähdään niin, että on kaksi vaihtoehtoa, mutta eihän se oikeasti ole niin.

Partanen täydentää, että sukupuoli ei rajoitu vain näkyvään ulkokuoreen.

– Olennaista on myös sosiaalinen sukupuoli. Sukupuoli ei siis ole vain sitä, mitä löytyy jalkojen välistä, vaan kokemukseen sukupuolesta vaikuttaa niin moni muukin asia.

 

SUKUPUOLEN MONINAISUUS tarkoittaa sitä, että jokainen ihminen kokee sukupuolen omalla tavallaan. Samoin sukupuolen fyysinen kehitys vaihtelee yksilöllisesti.

Vaikka yhteiskunnan normit ja rakenteet ovat pitkään ohjanneet ajattelemaan sukupuolta kaksinapaisesta näkökulmasta, mahtuu sukupuolen jatkumolle kaikenlaisia sukupuolia. Noin viisi prosenttia ihmisistä samaistuu kokonaan tai osittain toiseen kuin heille syntymässä määriteltyyn sukupuoleen. Yhtä lailla maailmassa on tilaa myös sukupuolettomuudelle. Huomionarvoista on se, että sukupuolen moninaisuus on eri asia kuin seksuaalisen suuntautumisen eri muodot.

Sukupuolivähemmistöön identifioituvat useimmiten transihmiset, intersukupuoliset ihmiset, sukupuolettomat sekä sukupuoliristiriitaa kokevat henkilöt. Suomessa Transtukipiste on valtakunnallisen Setan erillisyksikkö, joka toimii sukupuolen moninaisuuden asiantuntijana. Sen perustehtävänä on järjestää tukipalveluja sukupuoltaan pohtiville sekä transihmisille ja heidän läheisilleen. Transtukipisteen johtavan sosiaalityöntekijän Maarit Huuskan mukaan tukitoimet ovat moninaisia.

Transtukipiste tarjoaa vuosittain henkilökohtaista tukea lähes 800 ihmiselle ja tietoa kymmenille tuhansille. Transtukipisteellä kokoontuu 13 vertaistukiryhmää, joissa käy yli 2000 ihmistä vuosittain. Transtukipiste on perustanut myös Suomen ensimmäisen voimauttavan lasten vertaistukiryhmän sukupuoleltaan erityisille lapsille.

Vaikuttavana asiantuntijatahona Transtukipiste on esimerkiksi edistänyt transvestisuuden poistamista suomalaisesta sairausluokituksesta, ja tänä päivänä sitä ei enää pidetä sairautena. Transtukipiste on puhunut myös sen puolesta, että intersukupuolisilla ihmisillä olisi oikeus yksilölliseen kehitykseen ja mahdollisuus itse päättää omasta kehostaan ja määritellä omaehtoisesti, onko heillä tarvetta sukupuolta korjaavaan lääketieteelliseen hoitoon.

 

IHMISTEN FEMINIINISYYDEN ja maskuliinisuuden aste sekä sen ilmeneminen vaihtelevat yksilöllisesti. Sukupuolen moninaisuus on laaja käsite ja siihen kuuluvat myös yhtä lailla cissukupuoliset, joiden sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu on määräytynyt jo syntymässä. Yhtä lailla yhteiskunnallisesta näkökulmasta moninaisuutta on se, miten sukupuolta ilmennetään, millaisia tyylejä ja kulttuureja siihen liittyy ja millaisia moninaisia merkityksiä se kantaa.

Jo tietoisuus sukupuolen moninaisista muodoista on askel kohti ymmärrystä. Moninaisuus on rikkaus, jota kuka tahansa voi edistää omassa arjessaan. Kun avaa silmänsä ja mielensä, on vapaa hyväksymään toisen ihmisen juuri sellaisena kuin hän on. Partanen painottaa sitä, kuinka merkityksellistä on suhtautua avoimesti toista ihmistä kohtaan.

– Kehen tahansa ihmiseen pystyy suhtautumaan avoimesti ja neutraalisti, kun ei oleta mitään toisesta ihmisestä eikä määrittele ihmistä etukäteen sen mukaan, mihin lokeroon hän ikään kuin ulkoisesti kuuluisi.

Transtukipisteen Huuskan mukaan sukupuolen moninaisuuden olemassaolon voi huomioida tietoisesti. Kuka tahansa voi esimerkiksi vastustaa ajatusta siitä, että kaikki miehet tai kaikki naiset olisivat tietynlaisia ja tuoda esiin mieluummin miesten ja naisten ryhmien sisäistä monimuotoisuutta sekä sitä, että osa ihmisistä ei koe olevansa miehiä eikä naisia. Pienilläkin teoilla ja sanoilla on merkitystä.

– Esimerkiksi juhlapuheen voi aloittaa: ”Hyvät naiset, herrat sekä arvoisat muut”. Lapsille taas voi sanoa: ”Tytöt, pojat ja muut kivat tyypit”. Voi myös itse päättää omalla olemuksellaan, että on turvallinen aikuinen tai luotettava nuori, jolle lapsi tai nuori voi avautua omasta sukupuolen moninaisuudestaan.

 

NUORTEN VUOSIKOKOUKSESSA aloite sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta otettiin suopeasti ja avoimin mielin vastaan. Sekä Kojo että Partanen toivovat, että aloite herättäisi keskustelua myös laajemmin, kun järjestön hallitus käsittelee sitä kokouksessaan toukokuun lopussa.

Partasen mielestä SPR voisi hyvinkin olla etulinjassa sukupuolten moninaisuuden edistämisessä Suomessa olemalla rohkeampi ja näkyvämpi. Esimerkiksi vapaaehtoistyössä kaikki ihmiset otettaisiin tietoisesti tasavertaisina huomioon. Punaisen Ristin periaatteet varjelevat jo inhimillisyyttä, mikä taas Kojon mielestä liittyy keskeisesti myös sukupuolen moninaisuuteen.

– Onhan se todella epäinhimillistä, jos koko ajan jotakuta sukupuolitetaan väärin. Eihän se ole keneltäkään pois, jos huomioidaan kaikki ihmiset paremmin.

Ajatus kaikkien ihmisten hyväksymisestä kumpuaakin jo Punaisen Ristin eettisistä ohjeista:

“Kunnioitan erilaisia ihmisiä, arvoja ja ajatuksia. Suhtaudun kaikkiin ihmisiin yhdenvertaisina ja samanarvoisina riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä.”

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö – sukupuoleen katsomatta.

 

 

Fakta

Termit haltuun

SUKUPUOLI-IDENTITEETTI: Ihmisen oma kokemus sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan.

SUKUPUOLEN ILMAISU: Yksilön toiminta ja käyttäytyminen, jolla hän ilmaisee itselleen ja muille olevansa nainen, mies tai jotain muuta.

SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖT: Sukupuolivähemmistöön katsotaan kuuluvaksi transihmiset, sukupuolettomat, intersukupuoliset ihmiset sekä sukupuoliristiriitaa kokevat ihmiset.

TRANSSUKUPUOLINEN: Transsukupuolisen ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Transsukupuolisen henkilön sukupuoli-identiteetti voi olla mies, nainen ja/tai jotain muuta.

SUKUPUOLETON: Kaikilla ihmisillä ei ole sukupuoli-identiteettiä. Osalle taas sukupuolettomuus voi olla sukupuoli-identiteetti. Sukupuolettomaksi itsensä kokeva voi myös määritellä itsensä termillä agender.

INTERSUKUPUOLINEN: Käsitteellä kuvataan laajaa joukkoa erilaisia synnynnäisiä tiloja, joissa henkilön keholliset, anatomiset tai muut sukupuolen tunnusmerkit eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Intersukupuolinen tila ei määrittele sitä, minkälainen sukupuoli-identiteetti henkilölle kehittyy.

SUKUPUOLIRISTIRIITA: Sukupuoliristiriita tarkoittaa, että ihmisen tunne omasta sukupuolesta ei vastaa hänen kehoaan eikä toisten hänessä näkemää sukupuolta. Transsukupuolisuus on sukupuoliristiriidan äärimuoto.

CISSUKUPUOLINEN: Ihminen on tyytyväinen syntymässä määriteltyyn sukupuoleen. Hän ei ole transihminen eikä intersukupuolinen. Suurin osa ihmisistä on cissukupuolisia.

Lisätietoa termeistä löydät Transtukipisteen ja Setan sivuilta.

 

Teksti: Nelli Miettinen