17 Jan

Moni meistä elää huomaamattaan samanmielisten kuplassa – sosiaalipsykologian professori kertoo, mihin hyötyihin ja haittoihin vain samoin ajattelevien kanssa liikkuminen voi johtaa

Keskustelu usein kannattaa myös eri tavalla ajattelevien kanssa, kunhan molemmat vilpittömästi haluavat vaihtaa ajatuksia. Kuva: Pixabay.com

 

Erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen tuo perspektiiviä elämään – ainakin mikäli osaa välttää kommunikaation sudenkuopat.

 

YHTEISKUNNALLISTA KESKUSTELUA seuratessaan törmää joskus kommentteihin, jotka saavat pähkäilemään, voiko joku todella ajatella noin.

– Ihmisellä on taipumus kuvitella, että muut ovat samankaltaisia kuin itse. Tämä korostuu erityisesti silloin, jos ystävätkin ovat samanmielisiä. Silloin päädytään helposti ajattelemaan, että toista mieltä oleva on jotenkin pihalla tai jopa pahantahtoinen, Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori Jan-Erik Lönnqvist toteaa.

Tutkimusten mukaan ihmiset päätyvät helposti samanmieliseen seuraan. Tämä korostuu etenkin poliittisten asenteiden kohdalla.

– Etenkin puolisot ovat asenteiltaan monesti suorastaan hätkähdyttävän samankaltaisia, Lönnqvist toteaa.

Se on ymmärrettävää, sillä samankaltainen seura voi tarjota samaistumisen ja yhteyden kokemuksia. Myös konfliktien riski vähenee, kun kauppareissulle mennessä ei aina tarvitse vääntää siitä, syödäänkö kasvis- tai liharuokaa, eikä uutisten katsomisesta seuraa joka kerta riitaa.

– Tutkimusten mukaan ihmiset saavat melko helposti aikaan konfliktin, mikäli heidän perustavanlaatuisissa arvoissaan on suuria eroja, Lönnqvist lisää.

 

SIITÄ, ETTÄ kaveeraa vain samanmielisten kanssa voi kuitenkin olla myös haittaa. Jo pidemmän aikaa on puhuttu esimerkiksi Facebook-kuplista, joita syntyy, kun samanmieliset ihmiset kohtaavat Facebookin maailmassa ja sen algoritmi suosittelee heille heidän ajatuksiinsa sopivaa sisältöä. Eriävät ajatukset taas eivät pääse kuplasta läpi. Myös internet-maailman ulkopuolella on tällaisia kuplia.

– Jos vaikka opiskelee yliopistolla, niin siellä on varmasti enemmän tietynlaisia ideologioita kannattavia. Jos valitsee ystävänsä ja kumppaninsa sieltä, niin lähipiiri voi muodostua melko samanmieliseksi, Lönnqvist toteaa.

Kuva maailmasta saattaa tällöin jäädä yksipuoliseksi. Omat itsestäänselvyydet voivat olla jonkun toisen maailmassa jotain täysin muuta. Sitä ei vaan koskaan pääse näkemään, kun viettää aikaa vain omassa, tutussa elinpiirissään.

 

MUTTA MITEN sitten ystävystyä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat eri tavalla kuin itse?

Esimerkiksi ajatuspaja e2:n pyhyystutkimus kertoo, että suomalaisten arvopohja ja pyhiksi koetut asiat ovat melko yhtenäisiä. Suomalainen pitää pyhinä asioina usein rakkautta, läheisiä ihmisiä, kotia, rauhaa, ihmisarvoa ja turvallisuutta. Auttavaisuus, vastuuntuntoisuus ja anteeksiantavaisuus taas ovat tärkeitä arvoja lähes jokaiselle suomalaiselle. Esimerkiksi näistä aiheesta voi saada aikaan saada aikaan keskustelua, joka lähentäisi myös esimerkiksi poliittisilta asenteiltaan erilaisia ihmisiä toistensa kanssa.

 

MIKÄLI HALUAA ystävystyä eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa, ei paras keskustelunavaus välttämättä ole avautua ajatuksistaan koskien tulenarkoja teemoja. Yritykset saada toinen ymmärtämään oma kanta voivat osoittautua haastaviksi.

– Ihmiset suhtautuvat yleensä varautuneemmin vaikutusyrityksiin, jotka tulevat vierailta ihmisiltä kuin tutuilta ihmisiltä tai ystäviltä, Lönnqvist toteaa.

Jos kuitenkin haluaa lähteä keskustelemaan nimenomaan niistä asioista, joissa kannat erottavat, kannattaa niiden keskeltä etsiä jotain yhteistä.

– Jos voimakkaasti maahanmuuttomyönteisenä ihmisenä keskustelee maahanmuuttoa vastustavan ihmisen kanssa, niin kannattaa hakea jotain yhteisiä argumentteja tai arvoja, joista molemmat on samaa mieltä, Lönnqvist toteaa.

Teksti: Milla Asikainen

27 Dec

Kolumni: Teetkö uudenvuodenlupauksia vain itseäsi ajatellen? Lupaus pitää paremmin, jos sen rikkominen vaikuttaa myös muihin ihmisiin

Lupaukset on helpompi pitää, jos ne vaikuttavat muihin ihmisiin. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

Onnistunut uudenvuodenlupaus syntyy, kun uskaltaa katsoa omia heikkouksiaan silmästä silmään.

 

TÄNÄ VUONNA en kysynyt ystäviltäni, millaisia uudenvuodenlupauksia he aikovat tehdä. Sen sijaan pyysin heitä pohtimaan, mitä he toivoisivat jonkun muun lupaavan. Vastaukset olivat seuraavanlaisia:

“Koska aina voi toivoa suuria, niin haluisin et jokainen suomalainen lupaisi tahollaan antaa ensi vuonna toiselle ihmiselle mahdollisuuden tämän taustasta, ajatuksista tai ulkonäöstä huolimatta ja kuunnella hetken, mitä tällä on sanottavaa. Koska jos tämä maa ja maailma jotain kaipaavat, niin dialogia.”

“Työkavereiden (erityisesti yhden tietyn) pitäisi luvata ottaa muut työtoverit huomioon ja huolehtia työpaikan yleisestä siisteydestä. Pienillä arkipäiväisillä teoilla on suuri vaikutus työympäristön ilmapiiriin.”

“Jokaisen suomalaisen päättäjän pitäisi tehdä lupaus, että tulevana vuonna tekee kaikkensa ajaakseen eteenpäin rohkeita päätöksiä, jotka tukevat kestävää kehitystä ja hidastavat ilmastonmuutosta.”

 

HYVIÄ toiveita. En tiedä teistä, mutta itse olen tehnyt uudenvuodenlupauksia lähinnä vain omaa itseäni silmällä pitäen.  

Joulun jälkeisessä konvehtiähkyssä olen luvannut, etten syö karkin karkkia koko tammikuussa. Notkuvien ruokapöytien äärellä olen lohduttautunut sillä, että ensi kesänä olen supertikissä. Hutaisemalla kirjoitetun vuoden viimeisen kouluesseen jälkeen olen vannonut, että keväällä skarppaan ja saan parempia arvosanoja.

Suoraan sanottuna en edes muista, miten kyseisten lupausten kanssa kävi. Karkkia syön edelleen. Supertikissä en ole koskaan ollut, mutta liikkumisesta olen aina pitänyt. Ajan myötä olen myös ymmärtänyt, ettei arvosanoissakaan tarvitse aina tavoitella kuuta taivaalta.

 

SEURAAVAKSI tärkeä kysymys, olitpa sitten työkaveri, päättäjä tai ihan vain tavallinen talliainen. Tunnistitko itsesi ystävieni toiveista?

Lokeroitko ihmisen hänen ulkonäkönsä tai sanomistensa perusteella? Jätätkö teepussin työpaikan tiskipöydän reunalle? Panetko toistuvasti omat kulutustarpeesi ympäristön edelle?

Jäin nimittäin miettimään, pitäisikö meidän haastaa tapaamme tehdä uudenvuodenlupauksia.

Se tarkoittaisi, että iänikuisten dieettilupausten sijaan katsoisimme silmästä silmään omia sosiaalisia heikkouksiamme tai niitä käyttäytymisen kaavoja, joihin olemme kangistuneet. Uskaltaisimme ymmärtää, miten tapamme vaikuttavat vuorovaikutussuhteisiimme ja ympäristöömme.

Ehkä uudenvuodenlupaukset olisivat helpompia pitää, jos ne rikkoessaan ei pettäisi vain itseään vaan myös työkaverit, äänestäjät tai kaikki maapallon muut asukkaat ja eliöt.

Lupaus viettää enemmän aikaa teekupin äärellä keskustellen voi olla hyvä ja toivottu asia. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

LUPAUKSIA tehdessään pitää muistaa olla armollinen ja kohtuullinen. Liian raju lupaus ja elämänmuutos tuskin pitävät. Rikotusta sopimuksesta tulee vain paha mieli ja tunne, ettei tämä tälläkään kertaa onnistunut.

Siksi pienet, muutosta maltillisesti eteenpäin vievät lupaukset ovat parempia. Miten olisivat esimerkiksi:

Lupaan ensi vuonna kuunnella ystäviäni paremmin erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa olemme eri mieltä.

Lupaan kehua työkavereitani, kun he tekevät hyvää työtä. Kannustan myös vaikeuksissa.

Lupaan hyvittää lentomatkojeni ilmastopäästöt.

 

Teksti ja kuvat: Ulriikka Myöhänen

 

20 Dec

“Tuntuu, että saan enemmän kuin se, jota autan” – Jari Bergille vapaaehtoistyö on parasta joulunviettoa

Joulu ilman auttamista olisi Jari Bergille erikoisuus. Kuva: Jari Bergin kotialbumi

 

Joulun alla vapaaehtoiset sytyttelevät kynttilöitä hoitamattomilla haudoilla, laulavat tuntemattomilla ovilla ja kuskaavat ruokia yhteiseen joulupöytään. Joulumieli rakentuu pienistä teoista.

 

– Asenteeni on aina ollut sellainen, ettei ole erikseen työelämää ja vapaata. On vain yhtä elämää.

Näin luonnehtii elämäntyyliään lappeenrantalainen Jari Berg, joka on mukana vapaaehtoistoiminnassa erityisesti joulun aikaan.

Haastattelun aluksi hän toteaa, ettei ole ihmisenä sen kummempi kuin kukaan muukaan. Kun lupaan, ettei tarkoituksenani ole maalata kuvaa pyhimyksestä, Berg huokaisee helpotuksesta.

 

VAATIMATTOMASTA asenteestaan huolimatta Berg tuntuu ehtivän monenmoiseen. Palkkansa hän saa seurakunnan kansainvälisen vastuun sihteerinä. Työssään Berg toimii maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tukena. Joulun alla ja joulunpyhinä vapaa-aika täyttyy vapaaehtoistyöllä.

– Osallistun kolmeen eri juttuun, jotka eivät liity työhöni lainkaan. Ensimmäinen niistä on laulava joulukortti, sillä vanhemmiten olen liittynyt kuoroon, Berg kertoo.

Laulava joulukortti on aineeton lahja, jolla jokainen voi ilahduttaa läheistään joulun alla. Palvelussa vapaaehtoinen kuoro tupsahtaa oven taakse laulamaan jouluisen toivelaulun. Tulot ohjataan hyväntekeväisyyteen.

– Siinä ideana on ostaa joululaulu toiselle. Se on ollut mukavaa sekä laulajille että laulun vastaanottajille, Berg kuvailee.

Aatonaattona Berg sytyttelee paikallisten nuorten apuna kynttilöitä haudoille, joilla omaiset eivät syystä tai toisesta joulun aikana pääse käymään. Voi esimerkiksi olla, että omainen on kaukana ulkomailla tai todella huonokuntoinen.

– Omat lapseni ovat jo maailmalla. Olen huomannut, että näistä tehtävistä minulle tulee joulumieli, kolmen pojan isä kertoo.

 

JOULUAATTO on Bergille ja hänen puolisolleen tärkeä päivä. Silloin he ovat mukana järjestämässä koko Lappeenrannan yhteistä jouluateriaa.

– Se on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty viettämään yhteistä jouluateriaa. Usein paikalle tullaan yksin, mutta kyllä jotkut tulevat perheensäkin kanssa, Berg kertoo.

Berg on ollut mukana tapahtuman järjestämisessä parin vuoden ajan. Hänen tehtävänään on kuskata elintarvikkeita ja ruokia juhlapaikalle. Paikalliset yritykset tarjoavat syötävät, ja ammattikokit tekevät vapaaehtoisina ruoat.

Viime vuonna yhteiseen jouluateriaan osallistui nelisensataa ihmistä. Jokaiselle osallistujalle pakattiin myös kassillinen ruokaa kotiin. Tunnelma juhlassa on lämmin.

– Siellä kuullaan tuttu jouluevankeliumi, ja tarjolla on hyvää ruokaa. Kun ei ole omia pieniä lapsia eikä vielä lapsenlapsiakaan, niin juhlaan osallistuminen on aika luontevaa. Se on ikään kuin aattoperinne, jonka jälkeen alkaa oma joulunvietto, Berg pohdiskelee.

 

 

BERGIN perhe ja suku ovat jo tottuneet perheen vauhdikkaisiin jouluihin. Lapsetkin tietävät, että hyväntekeväisyys on osa joulua. 2000-luvun alussa Bergit olivat kahdeksan vuotta lähetystyössä Itä-Afrikassa. Myöhemmin Jari Berg lähti Tansaniaan vielä vuoden komennukselle yksikseen.

– Minua ihmetyttää kaupallinen joulu. Suomessa on toki yksittäisiä perhetragedioita, mutta yleisellä tasolla elämme runsauden keskellä. Afrikassa näimme todella erilaisia jouluja.

Mutta mikä saa vapaaehtoisen lähtemään liikkeelle, kun joulurauha on julistetut ja monissa kodeissa jo käperrytään peiton mutkaan?

– Ehkä se on jokaisessa meissä. Kun tekee jotain hyvää, niin saa itse siitä jotakin. Minusta tuntuu, että saan enemmän kuin se, jota autan, Berg kiteyttää.

Ulriikka Myöhänen

29 Nov

Joulu voi ajaa päihteitä käyttävän vanhemman kriisiin, mutta siitä voi löytyä mahdollisuus muutokseen

Suomessa on monia perheitä, joissa alkoholinkäyttö lähtee lapasesta juhlapyhinä. Kuva: Pixabay.com

 

Vanhemman raitis tulevaisuus on lapselle paras joululahja: on parempi olla päihteettömänä koko loppuelämä kuin vain joulunpyhien ajan. Tätä mieltä on perhe- ja päihdeterapeutti Riitta Koivula.

 

JOULUAATTO ON MONESSA perheessä yksi vuoden odotetuimmista päivistä. Lähestyvän juhlan ajatteleminen voi aiheuttaa etenkin perheen pienimmissä jännittynyttä kipristelyä vatsanpohjassa. Aina vatsan nipistely ei kuitenkaan johdu ilosta ja odotuksesta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2017 esittämän arvion mukaan 70 000 suomalaislasta varttuu perheessä, jossa vanhemmalla on päihdeongelma. THL:n arvio perustuu tietoon hoitoa hakeneista. Todellisuudessa elämä päihderiippuvaisen vanhemman kanssa lienee arkipäivää paljon useammalle lapselle.

− Lapsen näkökulmasta päihdeperheen joulu voi olla monenlainen. Itse olen alkoholistiperheen aikuinen lapsi, ja alkoholi oli lapsuudenkodissani suuressa roolissa. Isä ei kuitenkaan koskaan juonut jouluisin, ja omassa lapsuudessa joulu oli helpotus, kertoo Riitta Koivula.

Koivula on avopäihdehoito Oikeahetken toimitusjohtaja sekä perhe- ja päihdeterapeutti. Perheyrityksen toiminta on lähtöisin perheen omasta toipumiskokemuksesta.

− Myös oma mieheni on päihdeperheen lapsi. Hänessä se on näkynyt siten, ettei joulumieltä oikein ole ollut aikuisenakaan. Ennemmin joulu nostaa pintaan lapsuuden traumat eli pelon, jännityksen, surun ja huolen.

 

JOULU ON ALKON myymälöissä vuoden kiireisintä aikaa, ja jouluviikon aikana Alkossa vierailee arviolta jopa kaksi miljoonaa suomalaista, yhtiö kertoi toissavuonna.

Huolella valittu viini voi olla tarkoitettu juhlaillallisen pariksi tai lahjapakettiin, mutta jos vanhemmista toinen tai molemmat heiluvat koko joulun ajan viinilasi kädessä, perheen joulumieli joutuu koetukselle.

Riitta Koivula sanoo, että lapsella on aina toivo ja usko siitä, että kaikki menee hyvin. Jossain vaiheessa usko rapistuu ja suhtautuminen juhlapyhiin muuttuu kyyniseksi. Monet päihdeperheessä kasvaneet eivät pidä joulusta, ja sille on Koivulan mukaan syynsä.

− Oman mieheni lapsuudessaan joulupukit olivat aina kännissä, ja pukki ennemmin pelottava kuin ilahduttava.

Runsas päihteidenkäyttö voi tehdä lapsen odottamasta juhlasta ilmapiiriltään ikävän ja raskaan, jolloin ruoka ei maistu ja vatsaan koskee.

Myös Koivulan mies on toipunut alkoholisti. Omassa perheessä joulut kuitenkin sujuivat Koivulan mukaan hyvin silloinkin, kun perheen isä vielä joi. Raitistuminen on kuitenkin tuonut perheeseen aivan uudenlaisen joulumielen.

Koivulan mukaan päihderiippuvaisella vanhemmalla saattaa olla halua tarjota lapselle hyvä joulu, mutta sairaus ei laita perhettä etusijalle. Se on läsnä joka tapauksessa, sujuivat juhlapyhät alkoholin kanssa tai ilman sitä.

− Suurin merkitys lapselle on sillä, ettei lähestyvää juhlaa tarvitsisi jännittää tai pelätä, eikä hänen tarvitsisi huolehtia tulevasta.

 

AVOPÄIHDEHOIDOSSA joulu näkyy yleensä vasta juhlapyhien jälkeen, jolloin syyllisyyden tunteet saattavat nousta esille. Koivulan mukaan merkittävät tapahtumat, kuten tapaturma tai muu vahinko, voivat pysäyttää riippuvaisen.

− Toipuminen on mahdollista silloin, kun pysähtyy asian äärelle. Yleensä syynä on kriisi, joka on niin mullistava, että päihteidenkäyttäjä hakeutuu hoitoon.

Osa hakeutuu hoitoon jo ennen joulua. Tällöin syynä voi olla se, että ahdistus kasvaa sitä suuremmaksi, mitä lähemmäksi juhla tulee.

− Joulu on mahdollisuus, sillä se voi kriisiyttää perheen.

Koivula huomauttaa, että toisin kuin usein ajatellaan, alkoholismia sairastavat ovat yleensä perheellisiä ja työssäkäyviä, arvostettuja ihmisiä ja erinomaisia työntekijöitä. Kotona päihdeperheen elämä voi olla hyvin erilaista kuin sen ulkopuolella.

− Paras joululahja, mitä alkoholisti voi lapselleen antaa, on päätös lähteä hoitoon. Se on loppuelämän lahja vanhemmalta, ei vain lupaus olla yksi päivä juomatta.

Teksti: Ida Kannisto