26 Apr

Ystävyyssuhteen päättymistä on lupa surra

Ystävyys ei aina kestä. Kuva: Pixabay

 

Ero ystävästä tekee kipeää, mutta on joskus ainoa oikea ratkaisu. Jatkuvan huonon ilmapiirin taustalla voi olla esimerkiksi kateutta, joka kalvaa etenkin sitä tuntevaa. Psykoterapeutti Piritta Pitkäsen mukaan huonoon ystävyyssuhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan.

 

PARHAIMMILLAAN YSTÄVÄ voi olla hengenpelastaja. Tällaisen määritelmän ystävyydelle antaa Väestöliitto. Hyvä ystävyys on kallisarvoinen asia, jota kannattaa vaalia. Joskus suhde voi kuitenkin muuttua – joko hiljaa hiipumalla tai dramaattisesti repeytymällä.

Ystävyyden päättyminen voi tehdä kipeää, mutta on kuitenkin tilanteita, joissa kaveruuden katkaiseminen on oikea ratkaisu.

Syyt nuorten välisen ystävyyden päättymiselle ovat usein hieman erilaisia kuin aikuisiässä. Psykoterapeutti Piritta Pitkäsen mukaan aikuisena elämäntilanteen ajavat joskus luontaisesti erilleen, kun ura ja perheen perustaminen tulevat elämässä keskeisiksi. Nuorilla taas ystävyyssuhteiden päättymisen taustalla on usein luottamuspulaa, jatkuvaa negatiivisuutta sekä toisen arvostelemista ja lannistamista.

– Jos ystävä ei osaa iloita sinun puolestasi tai ystävyys on yksipuolista ja sen teema pyörii toisen tarpeiden ympärillä, kehottaisin nostamaan asioita keskusteluun mahdollisuuksien mukaan, sanoo Pitkänen.

Parisuhteessa ikävistä tunteista puhuminen on tavallisempaa, ja Pitkäsen mukaan kumppanit saattavat pitää toisensa ajantasalla yhdessäoloon liittyvista odotuksistaan ja toiveistaan. Ystävyyssuhteissa samanlaisia kehityskeskusteluja kuitenkin käydään harvemmin.

Sen lisäksi, että ystävyyteen kuuluu kyky surra ja iloita yhdessä, keskeisiä piirteitä toimivalle ihmissuhteelle ovat tasa-arvoisuus ja vastavuoroisuus. Pitkänen lisää listaan sen, että hyvä ystävyys on luontevaa. Esimerkiksi velvollisuudentunne ystävyydestä voi aiheuttaa jännitteitä.

– Jos ystävän kohtaaminen on jatkuvasti jännitteistä, se ei tuota sitä iloa, mitä luonteva ja hyvä ystävyys tuottaa. Silloin on syytä miettiä, mistä jännite tulee.

 

YSTÄVYYTTÄ VOIVAT rikkoa monet asiat, mutta eräs kivuliaasti kalvava vaiva on kateus. Tavanomainen ihailu kuuluu hyvään ystävyyteen. Lisäksi Pitkänen huomauttaa, että kateus on inhimillinen tunne, joka voi nostaa päätään ystävyyssuhteissa.

– Silloin, kun tunne on jollain tavalla hallinnassa, se on niin sanotusti normaalia. Pientä kateutta liittyy erilaisiin ihmissuhteisiin. Tunne on kuitenkin hyvä tunnistaa silloin kun se herää. Jos kateus saa liikaa valtaa, se alkaa muodostaa negatiivista ilmapiiriä ystävyyssuhteen ympärille.

Kateus voi aiheuttaa erilaisia ilmiöitä ja se näkyy usein puhumattomuutena tai ikävinä kommentteina. Joskus kateuden kohdetta aletaan vältellä tai hänelle ollaan kiukkuisia. Pitkänen sanoo, että vaikka kateus vaikuttaa myös sen kohteena olevan oloon, se vaikuttaa vahvasti myös kateellisen itsensä vointiin.

Kateuden taustalla voi olla omaan itsetuntoon ja huonommuuteen liittyviä kysymyksiä. Pitkäsellä on vastaus siihen, miten kateuden aiheuttamaa pahaa oloa voi hoitaa: kun kateuden tunnistaa, omaa mieltään voi ruokkia myönteisemmillä ajatuksilla.

– Kannattaa esimerkiksi miettiä asioita, jotka ovat itsellä hyvin ja suunnata ajatuksiaan enemmän niihin.

 

OMISTA RAJOISTAAN ystävyydessä on Pitkäsen mukaan tärkeää olla tietoinen. Itsekseen voi pohtia, millaiseksi hyvän ystävyyden mieltää. Toisinaan on hyvä pysähtyä tarkastelemaan myös sitä, millainen ystävä itse on.

Huonossa ystävyyssuhteessa ei kannata kärsiä. Pitkänen korostaa keskustelun tärkeyttä ja toteaa, että ystävän kanssa kannattaa ainakin yrittää puhua. Hänen mukaansa etenkin nuorille on tyypillistä se, että jos asioista ei jutella, oma mieli alkaa rakentaa tarinoita.

Jos keskustelu ei auta, Pitkänen kehottaa irrottautumaan kaveruudesta. Ratkaisua kannattaa pohtia etenkin, jos suhteessa on koko ajan huono olla ja siihen liittyy negatiivisuutta ja arvostelua.

– Ystävyys on yhteistä vaivannäköä. Jos ystävää kohtaan on kriittisiä ajatuksia , voi pohtia, millaiset ystävyyden edellytykset annan itse, kuinka paljon olen ystävyyteen antanut ja millaisia asioita ne ovat.

Vaikka ystävyyssuhde olisi muuttunut tukalaksi, sen päättäminen voi tehdä kipeää. Pitkäsen mukaan on tärkeää antaa itselleen lupa surra. Luopumisen ja surun tunteita ei kannata padota sisälleen, vaan ennemmin antaa niiden tulla ulos esimerkiksi muille puhumisen muodossa.

Selviytymiseen vaikuttaa myös se, miten kaveruus on katkennut: rikki revitty ystävyys vaatii enemmän käsittelyä ja voi Pitkäsen mukaan aiheuttaa itsesyytöksiä. Tällöin toipuminen on hyvin erilaisia kuin esimerkiksi silloin, kun ystävyys katkeaa välimatkan tai päättyneen harrastuksen takia.

– Kuulostaa kliseiseltä, mutta aika vie meitä eteenpäin ja auttaa haavoihin.

 

Teksti: Ida Kannisto

 

19 Apr

Uusi tablettisovellus on koululaisten ikkuna maailmaan, jossa ihmiset elävät riskien keskellä

Sovelluksen kautta pääsee näkemään sellaisia puolia maailmasta, jotka usein jäävät pimentoon. Alkuperäinen kuva: Benjamin Suomela / SPR

 

Punaisen Ristin uusi kouluille suunnattu sovellus antaa kokonaiskuvan planeettaamme ja sen asukkaita uhkaavista riskeistä, kuten luonnonkatastrofeista, ilmastonmuutoksesta ja sairauksista, mutta se kertoo myös ihmisistä, jotka elävät arkeaan niiden keskellä. Sovelluksen tarinat auttavat ymmärtämään toisella puolella maailmaa asuvien todellisuutta ja rohkaisevat yhteisiin ponnistuksiin paremman huomisen saavuttamiseksi.

 

OLEMME KAIKKI kuulleet koulussa, että jotkut maanosat ovat alttiimpia maanjäristyksille kuin toiset. Mutta minkälaista on olla nepalilainen alakoululainen, joka lapsesta asti opetetaan kyykistymään pulpetin alle, kun maa alkaa täristä?

Uutisissa kerrotaan viikoittain, kuinka tuhannet ihmiset ovat jumissa Etelä-Euroopan rannikoilla matkattuaan Välimeren yli pakoon sodan kauhuja. Vaan mitä ajattelee tilanteen keskellä elävä nuori mies, joka joutuu elämään erossa raskaana olevasta vaimostaan?

Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Punaisen Ristin uusi Riskien keskellä -sovellus, joka auttaa koululaisia ymmärtämään maailman haasteita ja niitä ihmisiä, joille esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja konfliktien vaikutukset ovat todellisuutta.

Uusi sovellus on kaikkien koulujen, opettajien ja oppilaiden käytettävissä ilmaiseksi.

Sovelluksen lukuisat valokuvat on suunniteltu näkymään nimenomaan tablettien laajoilla ruuduilla. Kuvakaappaus: Mikaela Remes

 

SOVELLUS HYÖDYNTÄÄ sitä tietoa, jota Punaisen Ristin sisällä on: organisaation ympäri maailmaa toimivat avustustyön ammattilaiset näkevät asioita, jotka monelle suomalaisille ovat tuttuja lähinnä uutisista ja oppikirjoista. Kokemusten pohjalta syntyneet tarinat on kerätty sovellukseen, jonka kautta annetaan kasvot ilmiöille, kuten konflikteille, kulkutaudeille ja ilmastonmuutokselle.

Sovelluksen teossa pedagogeina toimineet opettajat Hanna Hjerppe ja Helena Antikainen ovat pohtineet, miten materiaali tehdään kiinnostavaksi ja käyttökelpoiseksi kouluille.

– Sovellus on valtava tietopaketti, mutta se on myös monikäyttöinen: ilmiöitä voi tarkastella suurien kokonaisuuksien kautta tai vaikkapa henkilötasolla, Hjerppe kuvailee.

Tämä tarkoittaa, että oppilas voi saada yleistä tietoa esimerkiksi trooppisten myrskyjen esiintymisestä maailmanlaajuisesti, tai uppoutua siihen, miten hurrikaani Matthew muutti haitilaisen kylän elämää vuonna 2016.

 

MATERIAALI ON tällä hetkellä suunnattu yläkoululaisille, mutta tavoitteena on, että Riskien keskellä -sovellusta voisi tulevaisuudessa hyödyntää myös alakoulussa ja lukiossa.

Sovelluksen käyttö ei rajoitu tiettyyn oppiaineeseen, vaan opettajat voivat poimia materiaalin joukosta opetukseensa sopivia teemoja.

– Maantiedossa voi käsitellä muun muassa luonnonkatastrofeja, kun taas esimerkiksi konfliktien taustoja voi pohtia historian tunneilla. Kokonaisuus painottaa myös monialaista oppimista, eli teemoja voidaan käsitellä yli oppiainerajojen. Sovellus ja Punaisen Ristin Opettajaportaali soveltuvat myös kielten opetukseen, sillä kaikki materiaalit löytyvät suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, Hanna Hjerppe kertoo.

Opettajaportaali on opettajien tueksi kehitetty jatkuvasti päivittyvä materiaalipankki. Se sisältää esimerkiksi sovelluksen pohjalta annettavia tehtäviä sekä ideoita siihen, miten materiaalia voi käyttää opetuksessa. Myös Opettajaportaali on ilmainen, ja palveluun rekisteröityminen tapahtuu muutamassa minuutissa.

Sovelluksesta näkee, millaisia riskejä eri puolilla maailmaa on. Kuvakaappaus: Mikaela Remes

 

YKSINKERTAISIMMILLAAN RISKIEN KESKELLÄ -sovellusta voi käyttää keskustelun
avaajana ja tapana ymmärtää kanssaihmisten kokemuksia ja historiaa.

– Monessa luokassa on lapsia, jotka itse – tai heidän vanhempansa – ovat tulleet riskialueilta. He eivät välttämättä tahdo kertoa kokemuksistaan, mutta keskustelemalla sovelluksen pohjalta alueen riskeistä, nuoret voivat ymmärtää paremmin luokkakaverinsa taustoja, ilman, että keskustelun tarvitsee henkilöityä tiettyyn ihmiseen, Hanna Hjerppe kuvailee.

Ideana on myös helpottaa luotettavan tiedon löytämistä informaatiotulvassa.

– Nykyään tietoa on valtavasti. Jos etsit esimerkiksi tietoa ilmastonmuutoksesta Google-haun avulla, saat loputtomasti osumia ja tiedon laatu on hyvin vaihtelevaa. Tämän sovelluksen kanssa voi olla varma siitä, että lähde on luotettava.

Sovelluksen avulla halutaan välittää nuorille kuva siitä, mitä maapallolla tällä hetkellä todella tapahtuu ja minkälaisten riskien ympäröiminä ihmiset elävät. Ajatuksena ei kuitenkaan ole rypeä maailman ongelmissa, vaan suunnata katse eteenpäin.

– Ei ole tarkoitus vain näyttää ja shokeerata sillä, että näin kamalia asioita tapahtuu jollekulle, vaan yhdessä miettiä, mitä voimme tehdä, jotta maailma muuttuisi, Hjerppe sanoo.

Teksti: Mikaela Remes

Vaikka sovelluksessa käsitellään rankkoja aiheita, se on suunniteltu yläasteikäisille sopivaksi. Alkuperäinen kuva: Jarkko Mikkonen / SPR

 

22 Mar

Analyysi: Älyllinen laiskuus ja lauma-ajattelu ovat rasismin peruspilari. Mitä niille voisi tehdä? (Rasismin kaksi pilaria, osa 1)

Kuva: Tapio Pellinen

 

Rasismin juuri on haluttomuus tai kyvyttömyys nähdä vaivaa ajattelussaan, väittää Henry Goes Liven kirjoittaja Tapio Pellinen. Aihe on ajankohtainen, kun rasisminvastaista viikkoa vietetään 19.-25.3.2018. Juttusarjan toinen osa löytyy täältä!

 

IHMISLUONTO ON KARKEAKSI LUOTU: jokaisella meistä on alttius rasismiin, ihmisten ryhmittelyyn ja ennakkoluuloihin, koska ne palvelivat lajimme selviytymistä muinaisajan pienissä heimokunnissa. Muukalaiset saattoivat olla oikeasti uhka, ja hengissä ei selvinnyt ilman omaa yhteisöä. Onneksi joku keksi ajatuksen yhteiskunnasta, jossa ristiriitoja ratkotaan muillakin keinoilla kuin kirveillä, ajan pyörä pyöri muutaman tuhat vuotta eteenpäin, ja tässä olemme nyt.

Vaikka maailma on muuttunut, ihmisessä on vielä paljon samaa esi-isiensä kanssa. Tämä lajityypillinen taipumus älylliseen laiskuuteen on toinen kahdesta pylväästä, jotka ylläpitävät nykyajan rasismia. Aivot ovat huikaiseva masiina, joka kykenee tekemään monimutkaisia päätelmiä mitättömän pienellä energiankulutuksella (lukekaa Read Montaguen kirja Why choose this book? How we make decisions jos haluatte hämmästyä), mutta tuo tehokkuus saavutetaan tarkkuuden kustannuksella.

Tuntemattomia ihmisiä on helpompi ajatella ryhminä kuin ottaa huomioon heidän yksilöllisyytensä. Ulkonäköasioiden pohjalta tehdään perusteettomia oletuksia älystä, johtamiskyvystä tai kiinnostuksenkohteista. On helppoa ja luontevaa jakaa ihmisiä “meihin” ja “heihin” ja suosia omaa ryhmää muiden kustannuksella, vaikka jako tehtäisiin kolikkoa heittämällä. Samoin ihmisen käsitys itsestään muotoutuu poissulkemisen avulla. On vaikea saada selvää vastausta kysymykseen “kuka minä olen” mutta “kuka ainakaan en ole” on paljon yksinkertaisempi asia. Molempiin kysymyksiin vastaamisessa pääosaa näyttelee se, mitä muut ihmiset osoittavat arvostavansa ja halveksuvansa.

 

RASISMI KUMPUAA TÄLLAISISTA ihmiselle helpoista ja luontevista ajattelun tavoista. Niiden yläpuolella noustaan samalla työkalupakilla, jolla muitakin ihmisenä olemisen ikäviä puolia hillitään: kasvatuksella (omalla tai muiden), tiedostamalla oman päättelynsä harhat ja päättämällä, millaisten arvojen mukaan haluaa elää. Ja vaikka rasististen asenteiden syntyyn vaikuttaa sattuma siinä, millaisia kokemuksia kukin saa erilaisista ihmisistä, jokaisella meistä on osansa siinä, millaisia arvoja toiset ympärillään näkevät. Jokainen rasismia vastaan nousija antaa oman äänensä siihen kuoroon, jonka perusteella muut muodostavat käsityksiään oikeasta ja väärästä.

Tässä oli pähkinänkuoressa rasismin ensimmäinen pilari. Analyysin seuraavassa osassa hypätään toisen pilarin kimppuun, kun aiheena on ideologinen rasismi. Pysykää kanavalla!

Teksti: Tapio Pellinen

11 Jan

Edes runsauden maailmassa vapaus ei tee autuaaksi

Kuva: Tapio Pellinen

 

Idea järkipohjaisesta ihmisestä, joka harkiten tekee onnellisuuttaan maksimoivia valintoja, on suhteellisen tuore keksintö. Valinnanvapauden korostaminen hyödyttää eniten ihmisiä, joilla menee jo valmiiksi hyvin, Tapio Pellinen kirjoittaa Henry Goes Liven kolumnissa.

 

HARVA SUOMALAINEN HAIKAILEE paluusta menneeseen maailmaan, jossa ympäröivä yhteisö asetti raudanlujia rajoja soveliaalle elämälle ja haaveille. Avioero? Ei todellakaan. Poika, joka tykkää pojista? Syntistä ja luonnotonta. Nainen johtajana? Kohtu varmasti häiritsee siinä jotenkin. Jos sääntöjä rikkoi, yhteisö hylkäsi, ja esimodernina aikana seuraus oli lyhyt ja ikävä elämä.

Tilalle tuli uusi, liberalismin vapausaatteesta kumpuava yksilöllisyys: jokainen ihminen on arvokas, eikä kenenkään ulkopuolisen ole syytä estää muita etsimästä itselleen sopivimpia ja parhaita tapoja elää. Nykyaikainen ihmisoikeusajattelu, sukupuolen merkityksen väheneminen ammatinvalinnassa, yleinen huumaavan vapauden ilmapiiri, mikäpäs noissa!

Meitä ympäröivä yhteiskunta on häkellyttävän yltäkylläinen: erilaisia urasuuntia, matkakohteita, banaanikoteloita ja media-apparaatteja on niin mittavasti, että itselleen parhaita valintoja voi pohdiskella lähes loputtomiin. Tämän vaihtoehtojen kaukalon kahlaamiseen eivät ihmisaivot riitä, joten apuun astuvat suosittelualgoritmit ja äärimmilleen kohdennetut mainokset, jotka ovat oppineet, mikä Juuri Minua saattaa kiinnostaa.

 

KAIKELLA ON VARJOPUOLENSA. Pascal Bruckner kirjoitti, kuinka “vapaana kaikista vaateista, vain oman ymmärryksensä lyhdyn opastamana, yksilö menettää kaiken varmuuden asioiden paikoista, järjestyksistä ja määritelmistä. Hän on voinut saada vapauden mutta on menettänyt turvan, ja hän astuu jatkuvan kärsimyksen aikaan.” Kun lähes mitä tahansa voi yrittää, mistä tietää, mihin suuntaan pitäisi mennä? Kysymys siitä, mitä saa tehdä, on vaihtunut kysymykseen siitä, mitä tahtoo tehdä.

Tästä vapaudesta on eniten hyötyä niille, joilla on selvä näkemys omista haluistaan sekä jaksamista ja tietoja kaiken vertailuun, kilpailutukseen ja pohdintaan. Kääntöpuolena tälle on se, että kun päätökset ovat ainakin nimellisesti kunkin omilla harteilla, niin myös syyllisyys sysätään ihmisen kannettavaksi: työtön, mitäs et valinnut oikeaa alaa. Yksinäinen, hankkisit ystäviä. Masentunut, et selvästi ole harrastanut tarpeeksi joogaa ja mindfulnesia.

Silkka valinnanvapaus ei auta niitä, jotka ovat väsyneitä tai eksyksissä. Siksi tämän ajan suuri haaste on löytää uusi tasapaino vapauksien ja yhteisöjen välillä, jotta muutkin kuin terveet ja hyvinvoivat pysyvät mukana. Pohjimmiltaan ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee muita. Ei siis ole ihme, että myös tässä loputtomien mahdollisuuksien maailmassa suunta ja merkitys elämälle tuntuvat löytyvän vastaamalla yhteen kysymykseen: mitä minä voisin antaa muille?

Teksti: Tapio Pellinen