23 Feb

Nynäsin kartanosta Nairobin vilinään – nuorisodelegaatti voi saada lentolipun taskuunsa ja komennuksen maailmalle

Nynäsissä Heinolassa koulutetaan vuosittain parisenkymmentä nuorisodelegaattia, joista osa pääsee töihin maailmalle. Kuva: Kirsi Översti

 

Unohtumattomia kohtaamisia päiväntasaajalla ja uuden oppimista itärajan toisella puolen. Nuorisodelegaattikoulutus tarjoaa tietoa ja mieleenpainuvia kokemuksia. Kolme nuorta aikuista kertoo, minne koulutus on heidät johdattanut.

 

NYNÄSIN KARTANOON kokoontuu joka toukokuu parisenkymmentä nuorta ympäri maailmaa hankkimaan itselleen nuorisodelegaatin pätevyyden, joka vaaditaan Punaisen Ristin kehitysyhteistyötehtäviin pääsemiseksi. 1700-luvulle juurensa juontava keltainen päärakennus on nähnyt lähes 300 nuorisodelegaatin valmistumisen.

Koulutus kansainvälisessä ryhmässä suomalaisen järvimaiseman ympäröimänä on unohtumaton kokemus, josta on hyötyä myös tulevaisuudessa. Viikon mittaisen koulutuksen läpäiseminen tarjosi pari vuotta sitten Laura Leinolle, 31, mahdollisuuden työskennellä puoli vuotta vapaaehtoisten kanssa Keniassa.

Pääkaupunki Nairobissa ja pienemmällä Nyerin paikkakunnalla vietetty aika sai Leinon näkemään, kuinka vapaaehtoistyö on pohjimmiltaan kovin samanlaista niin Keniassa kuin Suomessa. Parhaillaan Leino työkentelee Suomen Punaisen Ristin keskustoimistolla, jossa hänen työnkuvaansa kuuluu kiintiöpakolaisten vastaanotto.

– Keniassa työskentelin lähinnä nuorten vapaaehtoisten kanssa, mutta Suomessa olen monesti tekemisissä eläkeikäisten vapaaehtoisten kanssa. Molemmissa tehtävissä on yllättävän paljon yhdistäviä tekijöitä, mikä motivoi itseäni. Arvostukseni vapaaehtoisia kohtaan on kasvanut valtavasti, kun näen, miten sitoutuneita kaikki ovat.

Kenian ulkomaankomennuksellaan Laura Leino osallistui Punaisen Ristin Nyerin osaston järjestämän terveysklinikan toimintaan. Kuva: Patrick Kibe

 

Leinon aiempi kokemus nuorten parissa työskentelystä sai hänet hakemaan työkomennukselle Keniaan, jossa kaivattiin tukea paikallisen Punaisen Ristin nuorisotyön suunnittelijalle. Leinon mieleen ovat jääneet erityisesti muistot, jotka liittyvät ihmisiin.

– Paikalliset avustustyöntekijät ottivat minut todella hyvin vastaan, ja heistä tuli minulle kuin perhe puolen vuoden ajaksi. Meillä on edelleen lämpimät välit.

Myös kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ovat edelleen Leinon muistissa. Joidenkin kanssa hänelle ehti muodostua etenkin pienellä Nyerin paikkakunnalla syvempi tuttavuus.

– Esimerkiksi oli hyvin palkitsevaa nähdä, miten toivottomalta vaikuttavassa tilanteessa olleen perheen olot paranivat huomattavasti, kun jatkoimme heidän tukemistaan vaikeuksista huolimatta.

Omakohtaiset kokemukset Punaisen Ristin toiminnasta ovat vahvistaneet Leinon käsitystä siitä, kuinka ainutlaatuinen ja tärkeää työtä tekevä järjestö Punainen Risti on. Hän toivoo, että Suomessa erityisesti nuoret löytäisivät paremmin toimintaan mukaan – Keniassa kun valtaosa vapaaehtoisista on nimenomaan nuoria.

– Olisi hienoa, että ihmiset huomaisivat, mitä kaikkea Punaisessa Ristissä voi tehdä ja löytäisivät sen itselleen oikean toimintamuodon. Vaikka mahdollisuuksia on hyvin monenlaisiin tehtäviin, tarvitaan myös omaa aktiivisuutta, jotta löytää paikkansa vapaaehtoisena. Uskon, että lopulta se varmasti palkitsee.

 

OSALLA NUORISODELEGAATEISTA jännittävät työtehtävät ulkomailla ovat vielä edessä. Helsinkiläinen Wiam Elfadl, 28, on lähdössä puolen vuoden komennukselle läntiseen Afrikkaan. Hänen on tarkoitus työskennellä Norsunluurannikolla helmikuusta elokuuhun.

Vaikka käytännön järjestelyt ovat pitäneet Elfadlin kiireisenä, on hän aika ajoin havahtunut siihen tosiasiaan, että juuri hän on pian lähdössä.

– Olen kiitollinen, että tällainen mahdollisuus tuli. Samaan aikaan olen innoissani, vaikka minua myös jännittää paljon.

Elfadl kävi nuorisodelegaattikurssin vuonna 2011, ja sen jälkeen hän on osallistunut muun muassa ensiapuryhmän ja koulujen välisen yhteistyöryhmän toimintaan. Viime vuosien aikana Elfadlille on tarjoutunut myös mahdollisuus vierailla ensiapuryhmän kanssa Venäjällä Petroskoissa ja tutustua Kenian Nairobissa paikalliseen nuorisotoimintaan.

Vieraillessaan Keniassa Wiam Elfadl oli mukana verenluovutuskampanjassa, joka järjestettiin pienessä kylässä lähellä Kisumua. Kuva: Elfadlin kuva-albumi

 

Peruskoulutukseltaan Elfadl on terveydenhoitaja. Lisäksi hän on valmistunut kansainvälisen terveystieteen maisteriksi Uppsalan yliopistosta Ruotsista. Vaikka tehtävät Norsunluurannikolla muovautuvat vasta paikan päällä, terveydenhoitoalan kokemuksesta on todennäköisesti hyötyä tulevissa koitoksissa.

– Norsunluurannikolla pyörii parhaillaan terveysaiheinen projekti, joten oma ammatillinen taustani voi olla hyödyksi paikan päällä. Toivon, että kokemus ulkomailla antaa  henkilökohtaisen kasvun lisäksi pontta myös urakasvulle.

Työskentelymahdollisuus Norsunluurannikolla on merkittävä Elfadlille myös siksi, että hänen omat juurensa ovat Sudanissa.

– Kun aiemmin sama nuorisodelegaattipaikka oli auki, en pystynyt sitä opintojen takia hakemaan. Nyt on kuitenkin hienoa päästä Norsunluurannikolle, jossa minun on mahdollista rakentaa samalla myös omaa afrikkalaista identiteettiäni.

Vaikka ulkomailla vietetty aika auttaa näkemään maailmaa aina hieman uusin silmin, Elfadl pitää tärkeänä myös kotimaassa tehtävää työtä.

– Paikallinen toiminta on yhtä lailla arvokasta. Sen kautta saa hyvää työkokemusta ja suosittelijoita tulevaa varten. Lopulta voi avautua etenemismahdollisuuksia aina ulkomaan työtehtäviin saakka.

 

KOTIMAASSA TEHTÄVÄ vapaaehtoistyö saattaa toisinaan unohtua, kun ulkomailta kantautuvat uutiset kiinnittävät monen huomion nimenomaan Suomen ulkopuolella tehtävään avustustyöhön. 28-vuotias nuorisodelegaatti Senja Multala on vuosien varrella oppinut arvostamaan entistä enemmän kotimaassa tehtävää vapaaehtoistyötä.

– Lähdin mukaan vapaaehtoistoimintaan, koska se tuntui mielenkiintoiselta ja merkitykselliseltä. Koin, että olin vihdoin sellaisten ihmisten parissa, joilla on samanlainen arvopohja ja todellinen halu tehdä jotain asioiden muuttamiseksi. Se oli inspiroivaa ja voimaannuttavaa, Multala kertoo.

Hän muistuttaa, että vapaaehtoistyön tarpeet vaihtelevat maittain.

– Ongelmat eivät sinänsä ole isoja tai pieniä, vaan kyse on siitä, mitä ne yksittäiselle ihmiselle merkitsevät. Suomessa suuri ongelma on yksinäisyys.

Kaikki ne kokemukset, joita erilaisissa vapaaehtois- ja luottamustehtävissä olen saanut, ovat tehneet minusta minut. Ne ovat suunnanneet kulkuani opiskelijana, ammattilaisena, ihmisenä. Enkä ikipäivänä luopuisi niistä, Multala kertoo. Makedoniassa hän kertoi nuorille suunnatusta voimaannuttavasta ja tunnepedagogisesta Voimaneidot-ryhmätoiminnasta. Kuva: SPR

 

Nuorisodelegaattikoulutus kiinnosti Multalaa alun perin sen kansainvälisen näkökulman vuoksi. Koulutus osoittautui mainioksi väyläksi kokea ja oppia uutta sekä tavata uusia ihmisiä ja luoda verkostoja.

– Koulutus- ja majoitustilat olivat rauhallisessa luonnonympäristössä. Ryhmähenki oli mahtava, ja sitä rakennettiin erilaisten tehtävien avulla. Vaikka tietoa tuli paljon esimerkiksi Punaisen Ristin kansainvälisestä liikkeestä, opimme paljon toisiltamme. Sain kurssilta paljon hyviä ystäviä.

Ulkomailla Multala on vieraillut muun muassa kansainvälisellä nuorisoleirillä Thaimaassa sekä opintomatkoilla Makedoniassa ja Kosovossa. Tanskan Punaisen Ristin Nuorten järjestämä Leadership Academy -johtajuuskoulutus on jäänyt erityisesti mieleen osallistujien välisen hienon yhteishengen takia.

– Se oli yksi parhaimmista kokemuksistani Punaisella Ristillä. Vaikka osallistujat tulivat sinne ympäri maailman erilaisista taustoista, meillä oli hieno jakamisen ja yhteisöllisyyden ilmapiiri alusta alkaen.

Kansainvälisessä ryhmässä Multala kuuli myös tarinoita siitä, millainen vapaaehtoisen rooli voi olla Suomen ulkopuolella.

– Esimerkiksi Egyptissä vapaaehtoiset ovat auttaneet loukkaantuneita ihmisiä pois taistelukentiltä ja riskeeranneet samalla oman henkensä, jolloin vapaaehtoisten tehtävät ovat hyvin erilaisia kuin täällä Suomessa. Se herättää myös pohtimaan, millainen vapaaehtoisen roolin ylipäätään pitäisi olla.

Aihe noussee esille Nynäsin kartanossa myös ensi toukokuussa, kun uusi nuorisodelegaattikurssi kokoaa vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita nuoria jälleen yhteen.

 

FAKTA

  • Nuorisodelegaatiksi voi hakea 18–29-vuotias nuori aikuinen, joka puhuu sujuvasti englantia. Aiempi kokemus vapaaehtoistyöstä on suositeltavaa, muttei pakollista.
  • Koulutus antaa yleistiedot kansainvälisestä Punaisen Ristin liikkeestä sekä Suomen Punaisen Ristin toiminnasta.
  • Kurssilla käsitellään erilaisia aiheita aina järjestötyön kehittämisestä turvallisuuteen ja terveydestä sosiaalisessa mediassa toimimiseen.
  • Kurssi järjestetään vuosittain toukokuussa. Tänä vuonna ajankohta on 13.–18.5.2017.
  • Nuorisodelegaattikoulutuksen kulut katetaan Folke Bernadotten muistosäätiön tuella. Koulutus on osallistujille maksuton.
  • Hakijoita on yleensä noin 70–80, joista noin 25 henkilöä valitaan kurssille.
  • Koulutettuja nuorisodelegaatteja on tällä hetkellä noin 300 henkeä.
  • Ulkomaille nuorisodelegaatin tehtäviin lähteville henkilöille maksetaan palkkaa.
  • Kaikille kurssin käyneille ei voida taata pääsyä työtehtäviin ulkomaille.
  • Nuorisodelegattien lisäksi Punaisella Ristillä on myös delegaatteja, jotka koulutetaan osallistumaan erilaisiin työtehtäviin kriisi- ja katastrofialueilla. Delegaatiksi pääseminen vaatii yli 25 vuoden ikää ja tietynlaista ammatillista osaamista. Delegaattikoulutuksesta voi lukea lisää täältä.

Haku tämän vuoden nuorisodelegaattikurssille päättyy 15.3.2017.

Teksti: Nelli Miettinen

13 Oct

Nuorista taottiin johtajia Tanskassa

HENRY GOES ABROAD

ryhmakuva_uusi-1

 

Helsinkiläinen Vesa Vahermaa, 29, sulkeutui kahdeksi viikoksi sisäoppilaitokseen tullakseen paremmaksi johtajaksi. Hän osallistui elokuussa Punaisen Ristin Youth Leadership Academy -koulutukseen Tanskan Hørvessa.

 

“KOKO MATKAN ajan ilmassa oli mielenkiintoinen kahtiajako: samaan aikaan olimme selkeästi eri taustoista tulleita nuoria, jotka olivat juuri tutustuneet, mutta heti ensimmäisestä päivästä lähtien oli helppo tuntea yhteenkuuluvuutta, sillä olimme kaikki Punaisen Ristin nuoria, vaikka tulimme eri maista ja jopa eri mantereilta.

Kun lähdin reissuun, en tiennyt mikä minua odotti. Olin aiemmin osallistunut useisiin Suomen Punaisen Ristin koulutuksiin, kuten nuorisodelegaattikurssille, joka oli yksi elämäni parhaimmista koulutuksista. Voisiko Tanskan-reissu olla vielä parempi?

 

KÖÖPENHAMINAN LENTOKENTÄLLÄ minua oli vastassa Tanskan Punaisen Ristin nuorisojäsen, jonka kanssa matkasin järjestön nuorten päämajaan tapaamaan muita osallistujia, jotka olivat kotoisin Romaniasta, Tanskasta, Grönlannista, Ukrainasta, Zimbabwesta, Malawista, Pakistanista ja Kirgisiasta. Olin ainoa Suomen edustaja.

 

“Kahden viikon ajan

jaoimme tilat koulun

oppilaiden kanssa.”

 

Päämajasta lähdimme bussilla kohti parin tunnin päässä olevaa Vallekilden koulua, joka on lukiotason sisäoppilaitos. Siellä oli mitä mahtavimmat oltavat: kauniit maisemat, isot tilat ja mukava majoitus.  Kahden viikon ajan jaoimme tilat koulun oppilaiden kanssa ja vaihdoimme oman päiväohjelmamme jälkeen usein kuulumisia heidän kanssaan.

Itse koulutus oli viimeisen päälle suunniteltu. Meidät jaettiin pienryhmiin, ja jokaisen aamun aloitti vuorollaan yhden ryhmän valmistelema ohjelma. Näitä pienryhmiä käytettiin myös säännöllisesti reflektoimiseen ja keskustelutuokioihin, vaikka valtaosa ohjelmasta tapahtui koko ryhmän kera. Idea toimi varsin hyvin, ja sitä kannattaa käyttää muissakin vastaavissa koulutuksissa.

Eräs suosituimmista workshopeista oli graafinen suunnittelu, jossa opimme miten yksinkertaisista elementeistä voi luoda hyvin havainnollistavia kokonaisuuksia niin kynällä ja paperilla kuin tietokoneella. Lisäksi meitä perehdytettiin muun muassa vapaaehtoisten motivointiin, kansainväliseen avustustoimintaan, varainhankintaan ja videoeditointiin.

 

MIELENKIINTOINEN IDEA oli myös niin sanotut TED-talkit. Kaikki osallistujat saivat varata itselleen ajan pitää noin viiden minuutin puheen itseään kiinnostavasta aiheesta ryhmän edessä.

Osa piti tehtävää jännittävänä, mutta ryhmään tutustuttua jännitys katosi. Kukaan meistä ei puhunut englantia äidinkielenään, joten virheistä ei tarvinnut juuri välittää. Samalla pääsimme harjoittelemaan julkista puhumista, mikä on tärkeä johtamistaito.

Yksi koulutusohjelman kohokohdista oli viimeisinä päivinä tehty vierailu toiseen tanskalaiseen kouluun, jossa vedimme pienryhmissä workshoppeja elämäntaidoista koulun oppilaille. Olimme itse vastuussa ohjelman suunnittelemisesta sekä toteuttamisesta. Samalla saimme käytännön kokemusta nuorisokoulutuksen järjestämisestä.

 

KESKUSTELLESSANI MUIDEN osallistujien kanssa tuli selväksi, miten eri maissa kohdataan erilaisia haasteita esimerkiksi valmius- ja ensiaputoiminnassa.

Kertoessani muille oman osastomme valmiusryhmän varautumisesta esimerkiksi pitkään sähkökatkokseen, talvimyrskyyn tai henkisen tuen antamiseen tulipalon uhreille, ajattelin, että tällaista se Punaisen Ristin valmiustoiminta on. Sitä se minulle oli.

Pakistanin Punaisen Puolikuun nuorisoedustajan käsitykset olivat toisenlaisia. Maassa tapahtuu toisinaan pommituksia, joista osa kohdistuu kouluihin.

Uusi ystäväni kertoi esimerkin pakistanilaiseen kouluun tulleesta itsemurhapommittajasta, joka oli räjäyttänyt itsensä ja tusinan verran muita oppilaita koulun ruokasalissa. Punaisen Puolikuun  vapaaehtoiset valmiustoimijat joutuivat näkemään tämän pommituksen vaikutukset tullessaan paikalle auttamaan viranomaisia, enkä voinut olla ajattelematta, että eri maissa valmiustoiminta todellakin on hyvin erilaista.

Grönlannin edustajien kanssa tuli puolestaan esille, että vapaaehtoistoimintaa voivat rajoittaa myös välimatkat. Grönlannissa kaupunkien väliset etäisyydet voivat olla satoja kilometrejä, eikä Suomen kaltaista maanlaajuista infrastruktuuria ole paikoin edes olemassa.

 

KOULUTUKSEN LÄHESTYESSÄ loppuaan järjestimme kulttuuri-illan, johon kaikki olivat tuoneet jotain kotimaastaan: moni toi syötävää, osa toi erilaisia Punaisen Ristin tuotteita ja eräät esittelivät omaa kulttuuriaaan tanssin muodossa.

Yksin en Säkkijärven polkan tahtiin lähtenyt tanssimaan, mutta suomalaiset salmiakit, turkinpippurit ja mustikkakarkit sekä Suomen luonnon ja kulttuurin esittely lennokkaan kuvaesityksen avulla saivat loistavan vastaanoton.

 

“Yksin en Säkkijärven

polkan tahtiin lähtenyt

tanssimaan.”

 

Kahden viikon jälkeen olin saanut 30 uutta ystävää, oppinut monia käytännön asioita vapaaehtoistoiminnasta sekä saanut lisää motivaatiota ja uusia ideoita toiminnan kehittämiseen Suomessa. Ennen kaikkea kurssi vahvisti ajatustani siitä, että tämän on se järjestö jonka kanssa minulla on vielä pitkä ja valoisa tulevaisuus, ja jonka toimintaan ja kehittämiseen haluan antaa oman panokseni.

Nyt istun Suomessa tätä kirjoitusta kirjoittamassa ja mietin, minkälaista ensi vuoden Leadership Academyn Suomen edustajilla tulee olemaan. Jos juuri sinä luet tätä blogia miettien, kannattaisiko tähän koulutukseen hakea, ei minun mielipidettäni varmaan tarvitse kahdesti kysyä. Jos tänne lähdet, et tule kyseistä matkaa unohtamaan.”

 

Teksti: Vesa Vahermaa

Henry Goes Abroad -sarjassa kerrotaan Suomen Punaisen Ristin nuorten kokemuksia ulkomailla järjestetyistä leireistä ja koulutuksista.