20 Sep

Suomen Punaisen Ristin vuotuinen Nälkäpäivä-keräys käynnistyy tänään

Nälkäpäivän lipaskerääjät näkyvät useissa kaupungeissa eri puolilla Suomea. Kuva: Marjaana Malkamäki / SPR

 

Nälkäpäivä-keräyksen tarkoitus on hankkia varoja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Lipaskeräys käynnistyy tänään torstaina ja päättyy ylihuomenna lauantaina. Nälkäpäivän vuoksi Henry Goes Liven toimitus on tämän viikon tauolla.

 

Mitä ovat Nälkäpäivä ja katastrofirahasto?

  • Nälkäpäivänä kerätään lahjoituksia Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Keräystä on järjestetty vuodesta 1980 lähtien eri puolilla Suomea. Nälkäpäivän lipaskeräys on tänä vuonna 20.–22. syyskuuta, ja verkkolahjoituksia otetaan vastaan ympäri vuoden. Vähintään 85 prosenttia kaikista lahjoitetuista rahoista menee suoraan avustuskohteeseen.
  • Katastrofirahaston avulla lähetetään pikaista apua luonnonmullistusten ja sotien uhreille monissa maissa. Apua saavat myös Suomessa äkillisen onnettomuuden kohdanneet, kuten esimerkiksi tulipalossa kotinsa menettäneet perheet.
  • Katastrofirahaston varoilla tuetaan myös kadonneiden etsinnöissä auttavaa Vapaaehtoista Pelastuspalvelua, vastaanottokeskuksissa toimivien vapaaehtoisten koulutusta ja  turvapaikanhakijoiden kotouttamista muun muassa ystävätoiminnan ja kielikerhojen kautta.
  • Katastrofirahastoon annettuja lahjoituksia ei ole etukäteen korvamerkitty mihinkään tiettyyn tarkoitukseen, joten apua voidaan antaa hyvin nopeasti tilanteen niin vaatiessa. Tällä hetkellä lahjoituksia käytetään etenkin kenttäsairaalan ylläpitämiseen Bangladeshissa, jonne lähes miljoona ihmistä on paennut väkivaltaa Myanmarista.
  • Nälkäpäivää voi tukea lahjoitusten ohella myös ryhtymällä vapaaehtoiseksi lipaskerääjäksi.
13 Sep

Kolumni: Ihmisen elämä on sattuman kauppaa, joten muista välittää muista

15-vuotias Muhammad Faizal, hänen sylissään oleva pikkuveli ja heidän muu perheensä joutuivat pakenemaan väkivaltaa Myanmarista Bangladeshiin vuonna 2017. Kuva: Benjamin Suomela / Suomen Punainen Risti

 

Ihminen ei ole oman onnensa seppä. Sattuma määrää pitkälti sitä, millaisia mahdollisuuksia ihmisellä on ja millaisia tilanteita hänen eteensä tulee, kirjoittaa Henry Goes Liven päätoimittaja Tapio Pellinen. Sattuman ja huonon onnen mellastusta pehmennetään Suomessa ja ulkomailla Suomen Punaisen Ristin katastrofirahaston avulla. Ensi viikolla rahastoon kerätään varoja vuotuisessa Nälkäpäivä-keräyksessä.

 

MILLAINEN ELÄMÄSI OLISI, jos olisit syntynyt eri perheeseen, maahan, sosiaaliseen luokkaan tai sukupuoleen? Entä jos sairastaisit vakavaa tautia tai olisit vammautunut liikenneonnettomuudessa?

Veikkaan, että erot olisivat valtavia.

Ihmisen vapaus rakentaa elämäänsä haluamakseen tapahtuu aina tiettyjen, meitä kutakin ympäröivien rajojen sisällä. Ja toisin kuin self help -gurut mielellään väittävät, kaikki ei riipu omasta asenteesta. Hyvin suuri osa meitä ympäröivistä ja valintojamme määrittävistä rajoista on sokean sattuman meille heittämiä.

 

VASTASYNTYNEEN IHMISEN tulevan tulotason voi ennustaa parhaiten sen perusteella, mihin maahan hän on syntynyt. The Economist -lehden Open Future -projektin artikkelissa muun muassa kerrotaan, kuinka Yhdysvaltoihin työskentelemään päässeiden haitilaisten maataloustyöläisten tulotaso nousi 1 400 prosenttia aiempaan verrattuna. Ihminen ja hänen kaksi kättään eivät matkalla muuksi muutu, joten heistä tuskin maagisesti tuli yhtäkkiä 15 kertaa tehokkaampiakaan.

Syntyperä määrittää jopa niin sanottua tahdonvoimaa. Psykologi Walter Mischel työryhmineen julkaisi vuonna 1990 tutkimuksen, jossa testattiin itsehillinnän vaikutusta myöhempään menestykseen. Testiryhmän lapsille kerrottiin, että jos he kestävät vartin verran syömättä pöydällä olevaa vaahtokarkkia, he saavat palkkioksi toisen. Heidän myöhempää elämäänsä seurattaessa huomattiin, että mikäli lapsi pysyi hillitsemään itsensä tulevan palkkion toivossa, hän menestyi todennäköisesti kaikilla mittareilla paremmin kuin nopeasti herkkuun kiinni iskeneet lapset.

Tutkimus sai paljon huomiota, sillä onhan ajatus oikein arkijärkevä: jos malttaa puurtaa tulevan hyvän toivossa, saa tehtyä hienompia asioita kuin jos haluaa kaiken heti nyt.

 

TODELLISUUS ON TIETYSTI monimutkaisempi. Viime toukokuussa Tyler Watts, Greg Duncan ja Hoanan Quan julkaisivat uuden tutkimuksen, jossa he tutkivat kymmenkertaista lapsimäärää, joka edusti Yhdysvaltojen väestörakennetta selvästi paremmin. Tuloksena oli, että elämässä pärjäämisellä ja itsehillinnällä vaahtokarkin edessä oli yhteys. Molempia kuitenkin selitti ennen kaikkea perheen varallisuus ja sosiaalinen asema.

Rikkaiden perheiden lasten on luultavasti helpompi luottaa siihen, että lupaukset tulevasta hyvästä pidetään, joten odottaminen kannattaa. Köyhemmistä taustoista tulevat ovat kokeneet elämässään enemmän epävarmuutta tulevasta, jolloin hyviin asioihin on parempi tarttua heti, ettei tilaisuus pääse livahtamaan ohi suun.

Nuoret pojat kantavat polttopuuta sateessa Bangladeshissa Kutupalongin pakolaisleirissä Cox’s Bazaarissa. Kuva: Benjamin Suomela / Suomen Punainen Risti

 

IHMINEN EI VALITSE saamaansa kasvatusta, synnyinmaataan, taifuunin alle joutumista, syöpää tai päälle syöksyneen kaahaajan kaasujalan kulmakerrointa. Oikeudenmukaista yhteiskuntaa kannattaa yhteiskuntafilosofi John Rawlsin mukaan miettiä ajatuskokeen avulla. Millaisessa ympäristössä haluaisit elää, jos et ennen syntymäänsä tietäisi, keneksi tulet syntymään? Järkipohjalta toimiva ihminen tietenkin haluaisi syntyä yhteiskuntaan, jossa heikko-osaisistakin pidetään huolta ja eri kansanryhmien syrjintä on vähäistä, sillä hän saattaisi olla heidän asemassaan.

Niin jäsenistään huolta pitävät yhteisöt kuin Nälkäpäivän kaltaiset keräykset ovat keino jakaa kovien sattumien tuottamia taakkoja useammille ja leveämmille harteille. Nähdäkseni juuri tästä suunnasta löytyy se pohja, jolle maallistuvassa maailmassa oman moraalitajunsa voi jykevästi perustaa. Kun ymmärtää sen, kuinka suuri osa omasta hyvästä elämästä ja sen saavutuksista juontuu pohjimmiltaan onnellisista sattumuksista, joutuu väistämättä kohtaamaan myös kolikon toisen puolen: jos onneni olisi ollut huonompi, minä voisin olla tuo koditon, sotaa tai luonnonmullistusta pakeneva taikka köyhyydestä kärsivä. Ja vaikka nyt olisinkin onnekseni syntynyt vakaaseen maahan ja pystynyt kouluttautumaan, taloni voi silti palaa yllättäen. Millaisen yhteiskunnan toivoisin silloin ympärilleni?

 

FAKTA

  • Suomen Punaisen Ristin katastrofirahaston avulla lähetetään pikaista apua luonnonmullistusten ja sotien uhreille monissa maissa. Apua saavat myös Suomessa äkillisen onnettomuuden kohdanneet, kuten esimerkiksi tulipalossa kotinsa menettäneet perheet.
  • Katastrofirahaston varoilla tuetaan myös kadonneiden etsinnöissä auttavaa Vapaaehtoista Pelastuspalvelua, vastaanottokeskuksissa toimivien vapaaehtoisten koulutusta ja  turvapaikanhakijoiden kotouttamista muun muassa ystävätoiminnan ja kielikerhojen kautta.
  • Katastrofirahastoon annettuja lahjoituksia ei ole etukäteen korvamerkitty mihinkään tiettyyn tarkoitukseen, joten apua voidaan antaa hyvin nopeasti tilanteen niin vaatiessa. Tällä hetkellä lahjoituksia käytetään etenkin kenttäsairaalan ylläpitämiseen Bangladeshissa, jonne lähes miljoona ihmistä on paennut väkivaltaa Myanmarista.
  • Katastrofirahastoon kerätään lahjoituksia Nälkäpäivänä, jota on järjestetty vuodesta 1980 lähtien eri puolilla Suomea. Nälkäpäivän lipaskeräys on tänä vuonna 20.–22. syyskuuta, ja verkkolahjoituksia otetaan vastaan ympäri vuoden. Vähintään 85 prosenttia kaikista lahjoitetuista rahoista menee suoraan avustuskohteeseen.
  • Nälkäpäivää voi tukea lahjoitusten ohella myös ryhtymällä vapaaehtoiseksi lipaskerääjäksi.

 

Teksti: Tapio Pellinen

01 Mar

Katastrofeista kärsiville Pekka Pouta voisi olla supersankari – näin sääennusteiden avulla taistellaan ilmastonmuutoksen tuhoja vastaan

Taifuuni Haiyan rikkoi tuhansia koteja Filippiineillä vuonna 2013. Nykyään ennusteisiin perustuva rahoitus helpottaa tuhojen ennaltaehkäisyä. Kuva: Jarkko Mikkonen / Suomen Punainen Risti.

 

Tuhojen ehkäiseminen on lähes aina helpompaa ja halvempaa kuin niiden korjaaminen – tämä pätee myös äärimmäisistä sääilmiöistä kärsivissä maissa. Ennusteiden avulla voidaan auttaa paikallisia valmistautumaan vaaroihin jo ennen kuin ne iskevät. Näin säästyy rahaa, rakennuksia ja ihmishenkiä.

 

Myrskytuulen tiehensä lennättämät katot, tulvaveden saastuttama juomavesi ja mutavyöryn alle hautautuneet kotieläimet. Ilmastonmuutoksen myötä nämä ja muut yllättävien sääilmiöiden aiheuttamat tuhot yleistyvät ympäri maailmaa.

Sääkatastrofeja osataan kuitenkin tätä nykyä ennakoida. Ilmastotutkijat ja säätieteilijät pystyvät tekemään yhä tarkempia ennusteita, jotka kurkottavat aina vain pidemmälle tulevaisuuteen. Sen ansiosta äärimmäisistä sääoloista tiedetään usean päivän tai jopa puolen vuoden varoitusajalla.

Harvalla humanitäärisellä järjestöllä on kuitenkaan resursseja toimia ennen tuhoa, varsinkaan, jos katastrofin iskemisestä ei ole sataprosenttista varmuutta. Tämä on kuitenkin jotain, mihin Punainen Risti ja sen yhteistyökumppanit haluavat puuttua. Ratkaisu kantaa nimeä forecast-based financing.

 

FORECAST-BASED FINANCING, eli ennusteisiin perustuva rahoitus (FbF) toimii esimerkiksi siten, että pitkän aikavälin havainnot sääilmiöistä yhdistetään uusimpiin sääennusteisiin. Tämä data valjastetaan paikallisten yhteisöjen käyttöön, jotta sillä voidaan ehkäistä katastrofien vaikutuksia. Valmistautumisen ytimessä on säätiedotteiden seuraaminen ja niiden pohjalta käynnistettävä nopea toiminta, jolla yritetään pienentää tuhojen laajuutta.

Ennusteet eivät rajoitu ainoastaan säähän: esimerkiksi satoennusteiden avulla on mahdollista ennakoida nälänhätää ja sosiaalisen median keskustelunaiheiden perusteella  yhteiskunnallista rauhattomuutta. Mitä paremmin käsillä olevaa tietoa osataan analysoida, sen moninaisempiin ilmiöihin tulevaisuudessa osataan valmistautua.

Grafiikka: Tapio Pellinen

 

Tällä hetkellä toimintatapaa testataan Filippiineillä, joka maantieteellisen sijaintinsa vuoksi on altis luonnonkatastrofeille. Suomen Punaisen Ristin lähettämä avustustyöntekijä Tiina Rantaniemi ideoi parhaillaan paikallisten kollegoiden kanssa keinoja siihen, kuinka luonnonmullistusten tuhoja vähennettäisiin ja niistä päästäisiin toipumaan nopeammin.

Haasteena Filippiineillä on katastrofien kirjo.

– FbF ei sovellu esimerkiksi maanjäristyksiin tai tulivuorenpurkauksiin, sillä ne eivät ole tarkasti ennustettavissa. Taifuuneja sen sijaan on usein, Rantaniemi kertoo Filippiineiltä käsin.

Projekti kestää kolme vuotta. Filippiineillä saatujen tuloksien perusteella Punainen Risti jalostaa lähestymistapaa, jotta se lopulta saadaan käyttöön ympäri maailmaa.

 

UUSI LÄHESTYMISTAPA ei ainoastaan ole ideoita paperilla. Syksyllä 2016 Togossa, Länsi-Afrikassa, paikallinen joki antoi tulvimisen merkkejä. Punainen Risti käynnisti välittömästi valmistautumistoimet noin 30:ssä alajuoksulla sijaitsevassa kylässä.  Siihen kuului muun muassa radiovalistusta ja vedenkestävien suojien, hygieniapakkausten sekä evakuointitarpeiden jakamista.

Samaan aikaan yli tuhat Punaisen Ristin vapaaehtoista mittasi veden korkeuksia ja teki havaintoja sademääristä. Tiedot lähetettiin järjestelmään, joka lisääntyvän tiedon myötä oppii tekemään yhä tarkempia ennusteita. Tätä on FbF käytännössä.

Siinä, missä pitkän tähtäimen valmiuden tavoitteena on esimerkiksi saada yhteisöt muuttamaan pois joentörmien kaltaisilta vaara-alueilta, FbF keskittyy siihen, miten tuhot minimoidaan silloin, kun joen arvellaan tulvivan 24–72 tunnin kuluessa.

– Keskiössä on se pieni hetki pitkäaikaisen valmiuden ja katastrofiin reagoinnin välissä, Rantaniemi kuvailee.

 

TÄSSÄ KOHTAA on puhuttava rahasta: ennusteiden on nimittäin määrä auttaa Punaista Ristiä päättämään, minne avustussummat kannattaa suunnata. Tähän viittaa sana financing: ennaltaehkäisevässä lähestymistavassa toimintaa rahoitetaan juuri ennen kuin onnettomuus tapahtuu, ei vasta sen jälkeen.

Rahoituksen avulla rakennetaan järjestelmä, joka automaattisesti yhdistää ennustetun katastrofin oikeisiin toimenpiteisiin sen perusteella, mikä ihmisiä oikeasti todennäköisimmin uhkaa.

– Jos esimerkiksi voidaan melko varmasti sanoa, että taifuuni iskee asutetulle rannikkoalueelle 24 tunnin kuluessa, Punainen Risti rahoittaa talojen vahvistamiseen tarkoitettujen rakennusmateriaalien jakelun. Kun talot suojataan myrskyltä mahdollisimman hyvin, tuhot jäävät pienemmiksi. Perheet eivät menetä kotejaan kokonaan, eikä niiden korjaamiseen tarvitse käyttää säästöjä tai ottaa kallista lainaa, Rantaniemi sanoo.

Leyten alueen vapaaehtoiset raivaavat ja siivoavat myrskytuhoja taifuuni Haiyanin jäljiltä Filippiineillä vuonna 2013. Kuva: Jarkko Mikkonen / Suomen Punainen Risti

 

SÄÄENNUSTEET OVAT loppupeleissä kuitenkin aina ennusteita. Mikäli uhkaava hirmumyrsky päättää viime hetkellä kääntää kurssiaan ja jättää rannikkokaupungin rauhaan, onko riskinä, että rahaa palaa turhaan?

Tiina Rantaniemen mukaan tätä ei kokonaan voida sulkea pois. On mahdollista, että joskus valmistautuminen alkaa, mutta katastrofi ei lopulta iskekään.

– On pakko kestää epävarmuutta ja hyväksyä se, ettei luonto aina käyttäydy niin kuin ennustettiin. Taifuuni voi viime hetkellä heikentyä tai kääntää suuntaa. Tai se iskee aivan eri paikkaan kuin sinne, missä siihen valmistauduttiin esimerkiksi taloja vahvistamalla. Suurin haaste siis on luontoäidin oikkujen ennustaminen, Rantaniemi sanoo.

Punainen Risti on kuitenkin laskenut, että pitkällä tähtäimellä järjestelmä maksaa itsensä takaisin. Kun paikallisyhteisöt oppivat valmistautumaan katastrofeihin, vastaisuudessa varotoimiin kuluu vähemmän resursseja.

– Kokemus tulee näyttämään kuinka paljon niin sanotusti turhia hälytyksiä ja toimenpiteitä tullaan tekemään. Filippiinien kohdalla voidaan aika varmasti todeta, että alueella, jossa tehtiin jotain turhaan, tulee tulevaisuudessa tapahtumaan juuri se, mihin sillä hetkellä valmistauduttiin. Sellainen toiminta voidaan todennäköisesti kääntää hyödyksi tulevaisuudessa.

Teksti: Mikaela Remes

17 Aug

Tulee, kun on tullakseen: Indonesiassa maanjäristyksiä ei surra etukäteen

Yrittäjä Mahruf joutuu ottamaan majatalonsa rakenteissa huomioon maanjäristysten mahdollisuuden. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

Kaakkois-Aasiassa Pienillä Sundasaarilla luonto muistuttaa mahdistaan jatkuvasti, sillä seutu sijaitsee mannerlaattojen kohtaamispaikalla. Kolme indonesialaista avaa arkeaan järistysten maassa.

 

LOPUTON MERI ympäröi Gili Menon saarta ja sen leppoisaa elämäntyyliä. Indonesialle kuuluvalla, alle kahden neliökilometrin kokoisella saarella ei liiku lainkaan moottoriajoneuvoja. Hiljaisuuden rikkoo satunnainen vasaran pauke.

– Aloitin bungalow-bisneksen kolme vuotta sitten. Tämän uusimman talon pitäisi valmistua alkusyksystä, omistaja Mahruf sanoo ja viittaa kohti laajennustyömaata, jossa huhkitaan useamman miehen voimin helteestä huolimatta.

Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset ovat Indonesiassa tavallisia. Mahruf kertoo, ettei juurikaan hätkähdä luonnon oikutteluja, mutta ottaa luonnon ja sääolosuhteet huomioon rakentaessaan. Katto tehdään ennemmin tiilistä kuin helposti tuulen mukaan lähtevästä pellistä, ja laastia sekoittaessaan mies kiinnittää erityistä huomiota raaka-aineiden oikeaan suhteeseen.

– Rautaa en käytä kovin mielelläni, sillä suolainen meri-ilma ruostuttaa sen hetkessä. Bambu on rakennusaineena elastista, ja sillä vahvistamme rakenteita. Taloni ovat vahvaa tekoa, Mahruf vakuuttaa iloisesti. 

Rappaustöitä rakennustyömaalla Gili Menolla. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

JA SYYTÄ ON OLLAKIN. Tuhannet indonesialaiset kodit tuhoutuivat tai joutuivat koville, kun joulukuun 2004 surullisenkuuluisa maanjäristys tsunameineen iski etunenässä Sumatran saaren pohjoisosaan. Sittemmin maassa on koettu lukuisia voimakkaita 6–8 magnitudin järistyksiä. Myös lievemmät järistykset ovat yleisiä.

Lombokin saarella Mataramin kaupungissa hotelliyrittäjänä toimiva Arya Tatontos arvioi maan järisevän saarella noin kolme kertaa vuodessa. Mies aavistelee, että tulevaisuus tuo tullessaan ongelmia myös hänen kotiinsa.

– Kun iso rekka ajaa talon ohi, ikkunat alkavat helistä. Niin ei ole käynyt aiemmin, joten maan sisällä on varmasti tapahtunut muutoksia. Uskon, että maaperän rakenteet ovat rikki, ja jotakin tapahtuu pian, Arya Tatontos sanoo vakavana.

Lombokilainen hotelliyrittäjä Arya Tatontos on huolissaan Indonesian katastrofivalmiudesta.

 

Isoimmilla saarilla katastrofeihin varautuminen näkyy rantojen tuntumiin pystytettyinä tsunamivaroituskyltteinä, jotka osoittavat hätäpoistumissuunnan. Arya Tatontos näkee turvallisuusasioissa petrattavaa.

– Suoraan sanottuna uskon, että kyltit ovat vain hallituksen tapa näyttää turisteille, että asiaa on ajateltu. Erityisesti maaseudulla paikalliset eivät tiedä, miten toimia, kun maanjäristys tulee. Nykyään hallitus järjestää turvallisuuskoulutuksia, joihin osallistuu edustaja kustakin kylästä. Ongelmallista on se, ettei voida olla varmoja, saavatko myös loput kyläläiset koulutuksen, mies harmittelee.

Tsunamivaroituskyltti Balian Beachilla osoittaa hätäpoistumissuunnan. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

BALIN MAASEUDULLA, Tabananin alueella kanat kulkevat pihamailla peräjälkeä tasaiseen tahtiin kotkottaen. Välillä kukko kiekaisee kuin parvea komentaen. Nengah Wedayasan vaatimattomassa tienvarsikioskissa muukalainen otetaan vastaan lämpimästi. Pihapiiriä koristaa balilaiseen tapaan kotitemppeli, jossa rukoillaan ja kunnioitetaan hindujumalia. Maanjäristyksistä kysyminen saa hämmästyksen nousemaan yrittäjän kasvoille.

– Paikalliset eivät hätkähdä järistyksiä, sillä ne ovat osa luontoa. Tärkeintä on balanssi ihmisen ja jumalan välillä, mies hymyilee. 

Nengah Wedayasa (vas.) perheineen omistaa kioskin Balin maaseudulla. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

Nengah Wedayasa on kokenut elämässään useita järistyksiä. Peruskouluajoiltaan vuodelta 1976 hän muistaa Balin tuhoisan järistyksen, joka rikkoi seudun kylät ja talot. Viimeksi maa järisi maltillisesti muutamia viikkoja takaperin.

– Mutta emme me täällä maaseudulla oikeastaan varaudu maanjäristyksiin, eikä meillä ole modernia varoitusjärjestelmää, hän sanoo päätään pudistellen.

Tosiasiassa vuoden 2004 tuhoisan tsunamin jälkeen Intian valtamerellä otettiin käyttöön tsunamivaroitusjärjestelmä, ja myös Indonesia sai kansalliset varoituskeskuksensa. Järjestelmä ei kuitenkaan ollut vielä toiminnassa pari vuotta myöhemmin, kun seuraava tsunami iski Javan saarella sijaitsevaan Pangandaranin kaupunkiin. Tiedon saaminen riittävän nopeasti varoitusjärjestelmästä asukkaille on yhä vaikeaa, sillä Indonesia koostuu noin 13 000 saaresta, joista noin 6 000 on asuttuja.

Indonesian maaseudulla kukot ja kanat kulkevat vapaina pörhistelemään. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

LOMBOKILAINEN HOTELLIYRITTÄJÄ Arya Tatontos ei siis ole väärässä ilmaistessaan huolensa maan ja sen asukkaiden katastrofivalmiudesta. Paikalliset ottavat luonnon ja sen ilmiöt vastaan sellaisenaan, etukäteen suuremmin surematta.

Pelottavien kokemusten yhteydessä uskonto ja paikallinen kulttuuri uskomuksineen voivat auttaa käsittelemään tapahtunutta. Maanjäristyksien yhteydessä ihmiset juoksevat ulos taloistaan ja alkavat pitää kadulla ääntä. Silloin huudetaan indonesiaksi hidup, joka tarkoittaa elävää ja elossa olemista, kiitetään jumalaa elämästä ja soitetaan kentongan-rumpua.

– Ideana on se, että ihmiset saavat tiedon siitä, että jotain on tapahtunut, Arya Tatontos selventää.

Balilaiset valmistelevat tarjottavia hindujumalille. Islam on Indonesian pääuskonto, mutta 93 prosenttia Balin väestöstä on hinduja. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

Maanjäristyksiin liittyy myös paikallisia uskomuksia. Järistyksen läpikäyneistä kananmunista ei anneta kuoriutua kanoja, sillä uskomusten mukaan järistys pilaa munat. Myös raskaana olevien naisten syntymättömien lasten uskotaan olevan vaarassa.

– Odottavien äitien pitää tehdä taikoja, muun muassa poistaa riisinjyvistä kuoria lapsen pelastamiseksi. Myös oma vaimoni oli raskaana vuoden 2004 järistyksen aikaan, mies muistelee.

Kotona ei kuitenkaan ryhdytty poppakonsteihin, ja myöhemmin perhe täydentyi terveellä lapsella. Arya Tatontos arvelee, että todellisuudessa järistyksen aiheuttamat loukkaantumiset ja shokki ovat niitä syitä, jotka voivat vahingoittaa syntymätöntä lasta.

– Itse uskon, että näissä asioissa on kyse ennemminkin tieteestä kuin siitä, että jumala olisi vihainen, hän järkeilee ja hymyilee.

Teksti: Ulriikka Myöhänen