01 Mar

Katastrofeista kärsiville Pekka Pouta voisi olla supersankari – näin sääennusteiden avulla taistellaan ilmastonmuutoksen tuhoja vastaan

Taifuuni Haiyan rikkoi tuhansia koteja Filippiineillä vuonna 2013. Nykyään ennusteisiin perustuva rahoitus helpottaa tuhojen ennaltaehkäisyä. Kuva: Jarkko Mikkonen / Suomen Punainen Risti.

 

Tuhojen ehkäiseminen on lähes aina helpompaa ja halvempaa kuin niiden korjaaminen – tämä pätee myös äärimmäisistä sääilmiöistä kärsivissä maissa. Ennusteiden avulla voidaan auttaa paikallisia valmistautumaan vaaroihin jo ennen kuin ne iskevät. Näin säästyy rahaa, rakennuksia ja ihmishenkiä.

 

Myrskytuulen tiehensä lennättämät katot, tulvaveden saastuttama juomavesi ja mutavyöryn alle hautautuneet kotieläimet. Ilmastonmuutoksen myötä nämä ja muut yllättävien sääilmiöiden aiheuttamat tuhot yleistyvät ympäri maailmaa.

Sääkatastrofeja osataan kuitenkin tätä nykyä ennakoida. Ilmastotutkijat ja säätieteilijät pystyvät tekemään yhä tarkempia ennusteita, jotka kurkottavat aina vain pidemmälle tulevaisuuteen. Sen ansiosta äärimmäisistä sääoloista tiedetään usean päivän tai jopa puolen vuoden varoitusajalla.

Harvalla humanitäärisellä järjestöllä on kuitenkaan resursseja toimia ennen tuhoa, varsinkaan, jos katastrofin iskemisestä ei ole sataprosenttista varmuutta. Tämä on kuitenkin jotain, mihin Punainen Risti ja sen yhteistyökumppanit haluavat puuttua. Ratkaisu kantaa nimeä forecast-based financing.

 

FORECAST-BASED FINANCING, eli ennusteisiin perustuva rahoitus (FbF) toimii esimerkiksi siten, että pitkän aikavälin havainnot sääilmiöistä yhdistetään uusimpiin sääennusteisiin. Tämä data valjastetaan paikallisten yhteisöjen käyttöön, jotta sillä voidaan ehkäistä katastrofien vaikutuksia. Valmistautumisen ytimessä on säätiedotteiden seuraaminen ja niiden pohjalta käynnistettävä nopea toiminta, jolla yritetään pienentää tuhojen laajuutta.

Ennusteet eivät rajoitu ainoastaan säähän: esimerkiksi satoennusteiden avulla on mahdollista ennakoida nälänhätää ja sosiaalisen median keskustelunaiheiden perusteella  yhteiskunnallista rauhattomuutta. Mitä paremmin käsillä olevaa tietoa osataan analysoida, sen moninaisempiin ilmiöihin tulevaisuudessa osataan valmistautua.

Grafiikka: Tapio Pellinen

 

Tällä hetkellä toimintatapaa testataan Filippiineillä, joka maantieteellisen sijaintinsa vuoksi on altis luonnonkatastrofeille. Suomen Punaisen Ristin lähettämä avustustyöntekijä Tiina Rantaniemi ideoi parhaillaan paikallisten kollegoiden kanssa keinoja siihen, kuinka luonnonmullistusten tuhoja vähennettäisiin ja niistä päästäisiin toipumaan nopeammin.

Haasteena Filippiineillä on katastrofien kirjo.

– FbF ei sovellu esimerkiksi maanjäristyksiin tai tulivuorenpurkauksiin, sillä ne eivät ole tarkasti ennustettavissa. Taifuuneja sen sijaan on usein, Rantaniemi kertoo Filippiineiltä käsin.

Projekti kestää kolme vuotta. Filippiineillä saatujen tuloksien perusteella Punainen Risti jalostaa lähestymistapaa, jotta se lopulta saadaan käyttöön ympäri maailmaa.

 

UUSI LÄHESTYMISTAPA ei ainoastaan ole ideoita paperilla. Syksyllä 2016 Togossa, Länsi-Afrikassa, paikallinen joki antoi tulvimisen merkkejä. Punainen Risti käynnisti välittömästi valmistautumistoimet noin 30:ssä alajuoksulla sijaitsevassa kylässä.  Siihen kuului muun muassa radiovalistusta ja vedenkestävien suojien, hygieniapakkausten sekä evakuointitarpeiden jakamista.

Samaan aikaan yli tuhat Punaisen Ristin vapaaehtoista mittasi veden korkeuksia ja teki havaintoja sademääristä. Tiedot lähetettiin järjestelmään, joka lisääntyvän tiedon myötä oppii tekemään yhä tarkempia ennusteita. Tätä on FbF käytännössä.

Siinä, missä pitkän tähtäimen valmiuden tavoitteena on esimerkiksi saada yhteisöt muuttamaan pois joentörmien kaltaisilta vaara-alueilta, FbF keskittyy siihen, miten tuhot minimoidaan silloin, kun joen arvellaan tulvivan 24–72 tunnin kuluessa.

– Keskiössä on se pieni hetki pitkäaikaisen valmiuden ja katastrofiin reagoinnin välissä, Rantaniemi kuvailee.

 

TÄSSÄ KOHTAA on puhuttava rahasta: ennusteiden on nimittäin määrä auttaa Punaista Ristiä päättämään, minne avustussummat kannattaa suunnata. Tähän viittaa sana financing: ennaltaehkäisevässä lähestymistavassa toimintaa rahoitetaan juuri ennen kuin onnettomuus tapahtuu, ei vasta sen jälkeen.

Rahoituksen avulla rakennetaan järjestelmä, joka automaattisesti yhdistää ennustetun katastrofin oikeisiin toimenpiteisiin sen perusteella, mikä ihmisiä oikeasti todennäköisimmin uhkaa.

– Jos esimerkiksi voidaan melko varmasti sanoa, että taifuuni iskee asutetulle rannikkoalueelle 24 tunnin kuluessa, Punainen Risti rahoittaa talojen vahvistamiseen tarkoitettujen rakennusmateriaalien jakelun. Kun talot suojataan myrskyltä mahdollisimman hyvin, tuhot jäävät pienemmiksi. Perheet eivät menetä kotejaan kokonaan, eikä niiden korjaamiseen tarvitse käyttää säästöjä tai ottaa kallista lainaa, Rantaniemi sanoo.

Leyten alueen vapaaehtoiset raivaavat ja siivoavat myrskytuhoja taifuuni Haiyanin jäljiltä Filippiineillä vuonna 2013. Kuva: Jarkko Mikkonen / Suomen Punainen Risti

 

SÄÄENNUSTEET OVAT loppupeleissä kuitenkin aina ennusteita. Mikäli uhkaava hirmumyrsky päättää viime hetkellä kääntää kurssiaan ja jättää rannikkokaupungin rauhaan, onko riskinä, että rahaa palaa turhaan?

Tiina Rantaniemen mukaan tätä ei kokonaan voida sulkea pois. On mahdollista, että joskus valmistautuminen alkaa, mutta katastrofi ei lopulta iskekään.

– On pakko kestää epävarmuutta ja hyväksyä se, ettei luonto aina käyttäydy niin kuin ennustettiin. Taifuuni voi viime hetkellä heikentyä tai kääntää suuntaa. Tai se iskee aivan eri paikkaan kuin sinne, missä siihen valmistauduttiin esimerkiksi taloja vahvistamalla. Suurin haaste siis on luontoäidin oikkujen ennustaminen, Rantaniemi sanoo.

Punainen Risti on kuitenkin laskenut, että pitkällä tähtäimellä järjestelmä maksaa itsensä takaisin. Kun paikallisyhteisöt oppivat valmistautumaan katastrofeihin, vastaisuudessa varotoimiin kuluu vähemmän resursseja.

– Kokemus tulee näyttämään kuinka paljon niin sanotusti turhia hälytyksiä ja toimenpiteitä tullaan tekemään. Filippiinien kohdalla voidaan aika varmasti todeta, että alueella, jossa tehtiin jotain turhaan, tulee tulevaisuudessa tapahtumaan juuri se, mihin sillä hetkellä valmistauduttiin. Sellainen toiminta voidaan todennäköisesti kääntää hyödyksi tulevaisuudessa.

Teksti: Mikaela Remes

17 Aug

Tulee, kun on tullakseen: Indonesiassa maanjäristyksiä ei surra etukäteen

Yrittäjä Mahruf joutuu ottamaan majatalonsa rakenteissa huomioon maanjäristysten mahdollisuuden. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

Kaakkois-Aasiassa Pienillä Sundasaarilla luonto muistuttaa mahdistaan jatkuvasti, sillä seutu sijaitsee mannerlaattojen kohtaamispaikalla. Kolme indonesialaista avaa arkeaan järistysten maassa.

 

LOPUTON MERI ympäröi Gili Menon saarta ja sen leppoisaa elämäntyyliä. Indonesialle kuuluvalla, alle kahden neliökilometrin kokoisella saarella ei liiku lainkaan moottoriajoneuvoja. Hiljaisuuden rikkoo satunnainen vasaran pauke.

– Aloitin bungalow-bisneksen kolme vuotta sitten. Tämän uusimman talon pitäisi valmistua alkusyksystä, omistaja Mahruf sanoo ja viittaa kohti laajennustyömaata, jossa huhkitaan useamman miehen voimin helteestä huolimatta.

Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset ovat Indonesiassa tavallisia. Mahruf kertoo, ettei juurikaan hätkähdä luonnon oikutteluja, mutta ottaa luonnon ja sääolosuhteet huomioon rakentaessaan. Katto tehdään ennemmin tiilistä kuin helposti tuulen mukaan lähtevästä pellistä, ja laastia sekoittaessaan mies kiinnittää erityistä huomiota raaka-aineiden oikeaan suhteeseen.

– Rautaa en käytä kovin mielelläni, sillä suolainen meri-ilma ruostuttaa sen hetkessä. Bambu on rakennusaineena elastista, ja sillä vahvistamme rakenteita. Taloni ovat vahvaa tekoa, Mahruf vakuuttaa iloisesti. 

Rappaustöitä rakennustyömaalla Gili Menolla. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

JA SYYTÄ ON OLLAKIN. Tuhannet indonesialaiset kodit tuhoutuivat tai joutuivat koville, kun joulukuun 2004 surullisenkuuluisa maanjäristys tsunameineen iski etunenässä Sumatran saaren pohjoisosaan. Sittemmin maassa on koettu lukuisia voimakkaita 6–8 magnitudin järistyksiä. Myös lievemmät järistykset ovat yleisiä.

Lombokin saarella Mataramin kaupungissa hotelliyrittäjänä toimiva Arya Tatontos arvioi maan järisevän saarella noin kolme kertaa vuodessa. Mies aavistelee, että tulevaisuus tuo tullessaan ongelmia myös hänen kotiinsa.

– Kun iso rekka ajaa talon ohi, ikkunat alkavat helistä. Niin ei ole käynyt aiemmin, joten maan sisällä on varmasti tapahtunut muutoksia. Uskon, että maaperän rakenteet ovat rikki, ja jotakin tapahtuu pian, Arya Tatontos sanoo vakavana.

Lombokilainen hotelliyrittäjä Arya Tatontos on huolissaan Indonesian katastrofivalmiudesta.

 

Isoimmilla saarilla katastrofeihin varautuminen näkyy rantojen tuntumiin pystytettyinä tsunamivaroituskyltteinä, jotka osoittavat hätäpoistumissuunnan. Arya Tatontos näkee turvallisuusasioissa petrattavaa.

– Suoraan sanottuna uskon, että kyltit ovat vain hallituksen tapa näyttää turisteille, että asiaa on ajateltu. Erityisesti maaseudulla paikalliset eivät tiedä, miten toimia, kun maanjäristys tulee. Nykyään hallitus järjestää turvallisuuskoulutuksia, joihin osallistuu edustaja kustakin kylästä. Ongelmallista on se, ettei voida olla varmoja, saavatko myös loput kyläläiset koulutuksen, mies harmittelee.

Tsunamivaroituskyltti Balian Beachilla osoittaa hätäpoistumissuunnan. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

BALIN MAASEUDULLA, Tabananin alueella kanat kulkevat pihamailla peräjälkeä tasaiseen tahtiin kotkottaen. Välillä kukko kiekaisee kuin parvea komentaen. Nengah Wedayasan vaatimattomassa tienvarsikioskissa muukalainen otetaan vastaan lämpimästi. Pihapiiriä koristaa balilaiseen tapaan kotitemppeli, jossa rukoillaan ja kunnioitetaan hindujumalia. Maanjäristyksistä kysyminen saa hämmästyksen nousemaan yrittäjän kasvoille.

– Paikalliset eivät hätkähdä järistyksiä, sillä ne ovat osa luontoa. Tärkeintä on balanssi ihmisen ja jumalan välillä, mies hymyilee. 

Nengah Wedayasa (vas.) perheineen omistaa kioskin Balin maaseudulla. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

Nengah Wedayasa on kokenut elämässään useita järistyksiä. Peruskouluajoiltaan vuodelta 1976 hän muistaa Balin tuhoisan järistyksen, joka rikkoi seudun kylät ja talot. Viimeksi maa järisi maltillisesti muutamia viikkoja takaperin.

– Mutta emme me täällä maaseudulla oikeastaan varaudu maanjäristyksiin, eikä meillä ole modernia varoitusjärjestelmää, hän sanoo päätään pudistellen.

Tosiasiassa vuoden 2004 tuhoisan tsunamin jälkeen Intian valtamerellä otettiin käyttöön tsunamivaroitusjärjestelmä, ja myös Indonesia sai kansalliset varoituskeskuksensa. Järjestelmä ei kuitenkaan ollut vielä toiminnassa pari vuotta myöhemmin, kun seuraava tsunami iski Javan saarella sijaitsevaan Pangandaranin kaupunkiin. Tiedon saaminen riittävän nopeasti varoitusjärjestelmästä asukkaille on yhä vaikeaa, sillä Indonesia koostuu noin 13 000 saaresta, joista noin 6 000 on asuttuja.

Indonesian maaseudulla kukot ja kanat kulkevat vapaina pörhistelemään. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

LOMBOKILAINEN HOTELLIYRITTÄJÄ Arya Tatontos ei siis ole väärässä ilmaistessaan huolensa maan ja sen asukkaiden katastrofivalmiudesta. Paikalliset ottavat luonnon ja sen ilmiöt vastaan sellaisenaan, etukäteen suuremmin surematta.

Pelottavien kokemusten yhteydessä uskonto ja paikallinen kulttuuri uskomuksineen voivat auttaa käsittelemään tapahtunutta. Maanjäristyksien yhteydessä ihmiset juoksevat ulos taloistaan ja alkavat pitää kadulla ääntä. Silloin huudetaan indonesiaksi hidup, joka tarkoittaa elävää ja elossa olemista, kiitetään jumalaa elämästä ja soitetaan kentongan-rumpua.

– Ideana on se, että ihmiset saavat tiedon siitä, että jotain on tapahtunut, Arya Tatontos selventää.

Balilaiset valmistelevat tarjottavia hindujumalille. Islam on Indonesian pääuskonto, mutta 93 prosenttia Balin väestöstä on hinduja. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

Maanjäristyksiin liittyy myös paikallisia uskomuksia. Järistyksen läpikäyneistä kananmunista ei anneta kuoriutua kanoja, sillä uskomusten mukaan järistys pilaa munat. Myös raskaana olevien naisten syntymättömien lasten uskotaan olevan vaarassa.

– Odottavien äitien pitää tehdä taikoja, muun muassa poistaa riisinjyvistä kuoria lapsen pelastamiseksi. Myös oma vaimoni oli raskaana vuoden 2004 järistyksen aikaan, mies muistelee.

Kotona ei kuitenkaan ryhdytty poppakonsteihin, ja myöhemmin perhe täydentyi terveellä lapsella. Arya Tatontos arvelee, että todellisuudessa järistyksen aiheuttamat loukkaantumiset ja shokki ovat niitä syitä, jotka voivat vahingoittaa syntymätöntä lasta.

– Itse uskon, että näissä asioissa on kyse ennemminkin tieteestä kuin siitä, että jumala olisi vihainen, hän järkeilee ja hymyilee.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

22 Jun

Toiminnan mies rakentaa vaikka aavikkosairaalan

Otto Kari oli pystyttämässä Azraqin pakolaisleirin kenttäsairaalaa Jordanian paahtavassa helteessä vuonna 2013. Kuvaaja: Mikko Vähäniitty / SPR.

 

Suomen Punaisen Ristin hallituksen varapuheenjohtajalle Otto Karille, 31, hädänalaisten auttaminen on itsestäänselvyys, joka kumpuaa pohjoismaisista arvoista. Apu ei katso vaatteiden merkkiä eikä ihmisen tuottamaa yhteiskunnallista hyötyä.

 

KESÄKUUN ALUSSA Otto Kari uusi paikkansa Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtajana Helsingin yleiskokouksessa. Se oli suuri kunnia nuorelle lääketutkijalle, mutta ei varsinaisesti tie rikkauteen, sillä vapaaehtoistyöhön perustuvan yhdistyksen luottamustehtävät perustuvat luonnollisesti vapaaehtoisuuteen.

– Olemme päättäneet, että emme maksa itsellemme korvauksia. Vain matkat korvataan. Motiivit toimintaan osallistumiseen ovat selkeämpiä, kun palkkiota ei ole tarjolla, Kari perustelee.

Miten mies on sitten päätynyt avustustyön pariin? Otto Karille auttaminen on aina ollut itsestäänselvyys – asia, joka yksinkertaisesti kuuluu tehdä. Punaisen Ristissä toimiminen tarkoittaa hänelle ihmisyyden puolustamista.

– Se kattaa kaiken siitä, miten puhumme hädänalaisista, sellaisiin käytännön tekoihin, joilla suojellaan alttiita ryhmiä. Minulle se luo merkityksellisyyttä – tunteen, että olen tehnyt jotain yhteiskunnan kannalta hyödyllistä, hän sanoo.

PUNAISEN RISTIN ja Otto Karin polut kohtasivat ensimmäistä kertaa lukiossa, kun Kari suoritti opintoihin kuuluvan vapaaehtoistyön osion käymällä ensiapukurssin. Avustustyöntekijänä Darfurissa toiminut kurssinvetäjä teki Kariin vaikutuksen. Vetäjän mukaan avustustyöstä kiinnostuneen kannattaa aloittaa kotimaan ensiapuryhmästä. Muutama vuosi myöhemmin Kari pumppasi ryhmän perehdytyskurssilla Anne-nukkea ja lähti päivystäjäksi tapahtumiin.

28-vuotiaana Karille tarjoutui mahdollisuus lähteä avustusoperaatiolle Jordaniaan. Avustuskohteessa kaivattiin kipeästi uutta kenttäsairaalaa, sillä olemassa olevat täyttyivät nopeasti Syyrian sodan pakolaisista. Pian Kari löysi itsensä rakentamasta sairaalaa keskellä aavikkoa 60 asteen paahteessa. Hän oli osa ensiryhmää, joka lensi avustuskohteeseen käynnistämään toimintaa.

– Minua kutsuttiin tekniseksi delegaatiksi, mutta käytännössä tein ihan mitä tahansa tarvittiin. Toimenkuva oli joustava, koska tarkoitus oli saada aikaan mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Operaatiot ovat tehokkaita kertarykäisyjä: oma komennukseni kesti viisi viikkoa ja töitä tehtiin vuorokauden ympäri.

PIAN KARI SIIRTYI kentältä pääkaupunki Ammaniin suunnittelemaan sairaalan logistiikkaa: mitä tarvitaan ja missä järjestyksessä tavaroita ajetaan sairaalan rakennuspaikalle. Lopulta hän keskittyi erityisesti lääkeasioihin, jotka olivat farmasiaopintojen kautta tulleet tutuiksi.

Katastrofiapu tuo monelle mieleen ruoka- ja vesiavustukset, mutta myös lääkkeillä on elintärkeä rooli.

– Kun katastrofi ajaa maan poikkeusolosuhteisiin, terveydenhuollon kuormitus kasvaa. Tulee paljon akuutteja loukkaantumisia, jotka on hoidettava. Tällöin perussairauksien hoito monesti keskeytyy. Hoitamattomana ne pääsevät pahenemaan, jolloin nekin tapaukset, jotka normaalisti parantuisivat kotona, on lopulta hoidettava sairaalassa, Kari kertoo.

Tällainen tilanne on esimerkiksi Syyriassa juuri nyt.

– Ihmiset ovat joutuneet elämään käsittämättömissä olosuhteissa ja kärsivät veden ja ruoan puutteesta. Perussairaudet ovat pahentuneet kriittiseen pisteeseen. Siksi on tärkeää, että katastrofin sattuessa myös apteekkijärjestelmän toiminta saadaan palautettua mahdollisimman nopeasti, jotta voidaan pitää perussairauksista johtuva ylimääräinen kuormitus minimissä ja ehkäistä inhimillistä kärsimystä.

ITSENSÄ OTTO KARI määrittelee toiminnan mieheksi, mutta viime vuosina hän on hallituksessa joutunut pohtimaan arvokysymyksiä, kun Suomen Punainen Risti on ottanut yhä vahvemmin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kun ihmisarvo asetetaan kyseenalaiseksi ja ihmishenki rinnastetaan siihen, kuinka paljon kenestäkin on yhteiskunnalle hyötyä, Karin mielestä on puututtava peliin.

Organisaatiolle, joka toimii yhteistyössä muiden kanssa, kantaaottavuus on Karin mukaan hieman kaksipiippuinen juttu. On harkittava tarkkaan, mihin asioihin ottaa kantaa ja miten.

– Jos lähdemme kritisoimaan kaikkia, joiden kanssa toimimme, se ei välttämättä edistä tavoitteitamme. On helppoa tuomita, mutta kääntyykö se käytännön teoiksi? Julistaminen voisi varmasti tuoda uusia vapaaehtoisia ja lahjoittajia. Punainen Risti on kuitenkin kriisi- ja katastrofiorganisaatio, joten meidän tehtävämme on toimia.

Kenttäsairaalan tarvikkeet Jordaniaan kuljettaneessa lentokoneessa riitti jalkatilaa Rami Syedille (vas) ja Otto Karille. Kuvaaja Tatu Blomqvist / SPR.

KARI KOKEE, ettei ole hänen asiansa neuvoa poliitikkoja siinä, minkälaisia päätöksiä heidän tulee tehdä. Hän kuitenkin toivoo, että jokainen suomalainen osaisi tunnistaa pohjoismaisen arvoperustansa – ne periaatteet, joista maamme maailmalla tunnetaan.

– Siihen liittyvät ihmisoikeudet, kehitystyö ja ihmisten auttaminen silloin, kun he tarvitsevat apua. Ei silloin katsota sitä, mistä he tulevat ja millä motiiveilla. Jos joku on jättänyt kotinsa tullakseen tänne asti, ei päätös ole tehty kevyin perustein. Silloin keskustelu siitä, minkälainen takki tai kännykkä jollakulla on, ei ole olennaista.

Lopulta kaikki kiteytyy globaaliin yhteisvastuuseen: ajatukseen siitä, että voimme kaikki vaikuttaa siihen, miten maailma makaa. Otto Kari on huolissaan lausunnoista, jotka kyseenalaistavat koko yhteisvastuun käsitteen.

– Ollaan valmiita lyömään muureja rajoille ja sulkemaan yhteiskunnat. Ihmisten määritteleminen kansallisten rajojen mukaan on kuitenkin keinotekoista. Usein kansallistunteen tietoisella vahvistamisella haetaan kannatusta, mutta sellainen on lyhyen tähtäimen tavoite, joka saattaa johtaa hallitsemattomaan kehitykseen.

Hänen mukaansa yhteiskunnassa on jo nyt viitteitä siitä, että luokittelemme ihmisiä alkuperän ja muiden mielivaltaisten kriteereiden perusteella. Tutkailemalla menneisyyttä on kuitenkin mahdollista kääntyä pois tällaiselta uralta.

– Se, joka on lukenut historiaa, tietää, että tällaisella harvoin on hyvä lopputulema. Me emme voi kontrolloida sitä, mihin ihmisten leimaaminen saattaa johtaa. Siksi siihen pitää suhtautua vakavasti.

Millä perustein SPR auttaa? Lue lisää Punaisen Ristin toimintaa ohjaavista seitsemästä periaatteesta.

Teksti: Mikaela Remes

12 May

Auttaja vai autettu? – Eläimillä on monia rooleja katastrofeissa

4661574023_a8412980fa_z

Aina ei tule ajatelleeksi, että sodat, luonnonmullistukset ja muut katastrofit vaikuttavat ihmisten lisäksi myös eläimiin. Eläimet eivät ole vain avuntarvitsijoita, vaan niillä on hätätilanteissa muitakin rooleja: ne voivat esimerkiksi vaistota vaaran ennakolta ja jopa pelastaa henkiä.

1. Muurahainen aistii maanjäristyksen

Olet ehkä kuullut anekdootin elefanteista, jotka hakeutuivat korkeammalle maastoon juuri ennen hyökyaallon iskeytymistä. Luonnonmullistusten alla epätyypillisesti käyttäytyvistä eläimistä liikkuu paljon tarinoita. On mahdollista, että eläimet aistivat ihmistä herkemmin säätilojen vaihtelua ja reagoivat havaitsemiinsa muutoksiin. Asiaa on kuitenkin vaikeaa todentaa tieteellisesti, ja toisaalta monet muutkin tekijät voivat selittää eläinten poikkeavalta vaikuttavaa käytöstä.

Muurahaisten käytöstä kolmen vuoden ajan seurannut tutkimus antaa kuitenkin viitteitä siitä, että muurahaisilla voi olla kyky aistia maanjäristys ennen sen iskemistä. Tutkimuksessa selvisi, että tyypillisesti öisin kekojensa sisällä viihtyvät muurahaiset pysyttelivät ulkosalla maanjäristystä edeltävän yön. Normaaliin arkirytmiinsä ne palasivat päivä järistyksen jälkeen. Ainakaan vielä eläinten käytöksen pohjalta ei kuitenkaan osata pitävästi ennustaa luonnonmullistusten puhkeamista.

2. Rotta voi pelastaa henkiä

Humanitaarisen avun kentällä auttaja ei kaikissa tapauksissa ole ihminen. Perinteisesti eläimiä on hyödynnetty esimerkiksi katastrofien jälkeisissä raivaustöissä, mutta myös innovatiivisempia sovelluksia on kehitetty. Apopo-niminen järjestö hyödyntää humanitaarisessa toiminnassaan rottia ja niiden ilmiömäistä hajuaistia. Huonosta maineesta kärsivä eläinlaji pystyy yhdeksän kuukauden koulutuksen jälkeen havaitsemaan näytteistä tuberkuloosin. Vuosittain 1,5 miljoonaa ihmistä kuolee tuberkuloosiin, mutta rottien ansiosta aiempaa useampi ihminen saa tarvitsemaansa hoitoa, mikä myös hidastaa sairauden leviämistä.

Lisäksi rottia on koulutettu tunnistamaan hajuaistinsa avulla maamiinoja. Niiden avulla on onnistuneesti raivattu laajoja alueita esimerkiksi Tansaniassa, Mosambikissa ja Vietnamissa. Rotat havaitsevat maamiinat ihmistä nopeammin ja varmemmin: siinä missä metallinpaljastimet piippaavat jokaisen metallinpalan kohdalla, rotta haistaa räjähteen. Rotan havainnon jälkeen maamiina voidaan tuhota vaaraa aiheuttamatta, minkä jälkeen alue on jälleen turvallinen ihmisille. Jos kaikki rottien avulla tuhotut miinat kerättäisiin yhteen, kasa painaisi yli 20 tuhatta kiloa.

3. Eläimetkin tarvitsevat katastrofiapua

Vähän aikaa sitten Guardian julkaisi videon irakilaisesta perheestä, joka oli joutunut pakenemaan kotimaastaan Eurooppaan. Poikkeuksellista oli se, että mukana seurasi myös perheen kissa, joka kuitenkin matkan varrella eksyi omistajistaan. Tarina päättyi onnellisesti: kissa ja perhe löysivät lopulta toisensa. Aina eläimet eivät kuitenkaan saa tarvitsemaansa apua, sillä hätätilanteissa viranomaisten, avustusjärjestöjen ja median huomio keskittyy ihmisiin.

Pääsääntöisesti kaikki ihmisiin vaikuttavat katastrofit koskevat kuitenkin myös alueen eläimiä: esimerkiksi vuonna 2005 Yhdysvalloissa tuhoa niittäneen hirmumyrsky Katrinan arvioidaan johtaneen jopa 600 000 kotieläimen kuolemaan. Nykyään myös Amerikan Punainen Risti antaa ohjeita siihen, miten perheen lemmikit olisi syytä sisällyttää joka kodin katastrofivalmiussuunnitelmaan. Eläimet eivät välttämättä pääse pakenemaan vaaraa, ja katastrofin pitkittyessä varsinkin lemmikeillä ja tuotantoeläimillä on huonot mahdollisuudet selvitä hengissä. Eläinten kohtalo koskettaa olennaisesti myös niitä ihmisiä, joiden ravinto ja toimeentulo ovat riippuvaisia eläimistä. Yleensä eläinten auttaminen katastrofitilanteissa jää uutterien vapaaehtoisten harteille.

Lähteet: http://www.animal-ethics.org/animals-natural-disasters ja Leslie Irvine – Animals in disasters: issues for animal liberation activism and policy

Teksti: Irina Herneaho
Kuva: Josh Henderson  CC BY-SA 2.0

Kiinnostaako aihe sinua? Tutustu myös Vapaaehtoisen pelastuspalvelun alaiseen pelastuskoiratoimintaan sekä Suomen Punaisen Ristin koiraystävätoimintaan.