19 Apr

Uusi tablettisovellus on koululaisten ikkuna maailmaan, jossa ihmiset elävät riskien keskellä

Sovelluksen kautta pääsee näkemään sellaisia puolia maailmasta, jotka usein jäävät pimentoon. Alkuperäinen kuva: Benjamin Suomela / SPR

 

Punaisen Ristin uusi kouluille suunnattu sovellus antaa kokonaiskuvan planeettaamme ja sen asukkaita uhkaavista riskeistä, kuten luonnonkatastrofeista, ilmastonmuutoksesta ja sairauksista, mutta se kertoo myös ihmisistä, jotka elävät arkeaan niiden keskellä. Sovelluksen tarinat auttavat ymmärtämään toisella puolella maailmaa asuvien todellisuutta ja rohkaisevat yhteisiin ponnistuksiin paremman huomisen saavuttamiseksi.

 

OLEMME KAIKKI kuulleet koulussa, että jotkut maanosat ovat alttiimpia maanjäristyksille kuin toiset. Mutta minkälaista on olla nepalilainen alakoululainen, joka lapsesta asti opetetaan kyykistymään pulpetin alle, kun maa alkaa täristä?

Uutisissa kerrotaan viikoittain, kuinka tuhannet ihmiset ovat jumissa Etelä-Euroopan rannikoilla matkattuaan Välimeren yli pakoon sodan kauhuja. Vaan mitä ajattelee tilanteen keskellä elävä nuori mies, joka joutuu elämään erossa raskaana olevasta vaimostaan?

Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Punaisen Ristin uusi Riskien keskellä -sovellus, joka auttaa koululaisia ymmärtämään maailman haasteita ja niitä ihmisiä, joille esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja konfliktien vaikutukset ovat todellisuutta.

Uusi sovellus on kaikkien koulujen, opettajien ja oppilaiden käytettävissä ilmaiseksi.

Sovelluksen lukuisat valokuvat on suunniteltu näkymään nimenomaan tablettien laajoilla ruuduilla. Kuvakaappaus: Mikaela Remes

 

SOVELLUS HYÖDYNTÄÄ sitä tietoa, jota Punaisen Ristin sisällä on: organisaation ympäri maailmaa toimivat avustustyön ammattilaiset näkevät asioita, jotka monelle suomalaisille ovat tuttuja lähinnä uutisista ja oppikirjoista. Kokemusten pohjalta syntyneet tarinat on kerätty sovellukseen, jonka kautta annetaan kasvot ilmiöille, kuten konflikteille, kulkutaudeille ja ilmastonmuutokselle.

Sovelluksen teossa pedagogeina toimineet opettajat Hanna Hjerppe ja Helena Antikainen ovat pohtineet, miten materiaali tehdään kiinnostavaksi ja käyttökelpoiseksi kouluille.

– Sovellus on valtava tietopaketti, mutta se on myös monikäyttöinen: ilmiöitä voi tarkastella suurien kokonaisuuksien kautta tai vaikkapa henkilötasolla, Hjerppe kuvailee.

Tämä tarkoittaa, että oppilas voi saada yleistä tietoa esimerkiksi trooppisten myrskyjen esiintymisestä maailmanlaajuisesti, tai uppoutua siihen, miten hurrikaani Matthew muutti haitilaisen kylän elämää vuonna 2016.

 

MATERIAALI ON tällä hetkellä suunnattu yläkoululaisille, mutta tavoitteena on, että Riskien keskellä -sovellusta voisi tulevaisuudessa hyödyntää myös alakoulussa ja lukiossa.

Sovelluksen käyttö ei rajoitu tiettyyn oppiaineeseen, vaan opettajat voivat poimia materiaalin joukosta opetukseensa sopivia teemoja.

– Maantiedossa voi käsitellä muun muassa luonnonkatastrofeja, kun taas esimerkiksi konfliktien taustoja voi pohtia historian tunneilla. Kokonaisuus painottaa myös monialaista oppimista, eli teemoja voidaan käsitellä yli oppiainerajojen. Sovellus ja Punaisen Ristin Opettajaportaali soveltuvat myös kielten opetukseen, sillä kaikki materiaalit löytyvät suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, Hanna Hjerppe kertoo.

Opettajaportaali on opettajien tueksi kehitetty jatkuvasti päivittyvä materiaalipankki. Se sisältää esimerkiksi sovelluksen pohjalta annettavia tehtäviä sekä ideoita siihen, miten materiaalia voi käyttää opetuksessa. Myös Opettajaportaali on ilmainen, ja palveluun rekisteröityminen tapahtuu muutamassa minuutissa.

Sovelluksesta näkee, millaisia riskejä eri puolilla maailmaa on. Kuvakaappaus: Mikaela Remes

 

YKSINKERTAISIMMILLAAN RISKIEN KESKELLÄ -sovellusta voi käyttää keskustelun
avaajana ja tapana ymmärtää kanssaihmisten kokemuksia ja historiaa.

– Monessa luokassa on lapsia, jotka itse – tai heidän vanhempansa – ovat tulleet riskialueilta. He eivät välttämättä tahdo kertoa kokemuksistaan, mutta keskustelemalla sovelluksen pohjalta alueen riskeistä, nuoret voivat ymmärtää paremmin luokkakaverinsa taustoja, ilman, että keskustelun tarvitsee henkilöityä tiettyyn ihmiseen, Hanna Hjerppe kuvailee.

Ideana on myös helpottaa luotettavan tiedon löytämistä informaatiotulvassa.

– Nykyään tietoa on valtavasti. Jos etsit esimerkiksi tietoa ilmastonmuutoksesta Google-haun avulla, saat loputtomasti osumia ja tiedon laatu on hyvin vaihtelevaa. Tämän sovelluksen kanssa voi olla varma siitä, että lähde on luotettava.

Sovelluksen avulla halutaan välittää nuorille kuva siitä, mitä maapallolla tällä hetkellä todella tapahtuu ja minkälaisten riskien ympäröiminä ihmiset elävät. Ajatuksena ei kuitenkaan ole rypeä maailman ongelmissa, vaan suunnata katse eteenpäin.

– Ei ole tarkoitus vain näyttää ja shokeerata sillä, että näin kamalia asioita tapahtuu jollekulle, vaan yhdessä miettiä, mitä voimme tehdä, jotta maailma muuttuisi, Hjerppe sanoo.

Teksti: Mikaela Remes

Vaikka sovelluksessa käsitellään rankkoja aiheita, se on suunniteltu yläasteikäisille sopivaksi. Alkuperäinen kuva: Jarkko Mikkonen / SPR

 

05 Apr

Muuttuva ilmasto mullistaa arktista aluetta – vaikeakulkuisella seudulla yhteistyö on edellytys onnettomuuksien ja luonnonkatastrofien hallinnalle

Kuva: Noel Bauza / Pixabay.

 

Kansainvälinen kiinnostus arktiseen alueeseen on lisääntynyt paitsi matkailun myös koskemattomien luonnonvarojen ja avautuvien kulkureittien myötä. Uudenlainen asetelma vaatii uudenlaisia suunnitelmia esimerkiksi onnettomuuksien varalle. Punaisen Ristin hanke tähtää yhteistyöhön arktisten maiden välillä.

 

ARKTISET SEUDUT KIEHTOVAT yhä useampaa matkailijaa, sillä olosuhteet pitää kokea kun vielä voi. Muuttuva ilmasto romuttaa paitsi ainutlaatuista ympäristöä, myös paikallisia elinkeinoja, kuten kalastusta ja metsästystä.  Lisäksi sulava jää helpottaa pääsyä luonnonvarojen äärelle ja avaa uusia laivareittimahdollisuuksia muualle maailmaan, mikä on osaltaan lisännyt kansainvälistä kiinnostusta aluetta kohtaan.

Kun alueen liikenne- ja matkustajamäärät lisääntyvät, myös onnettomuuksien riski kasvaa. Siksi Suomen Punaisella Ristillä on käynnissä arktisen valmiuden kehittämisen hanke.

–  Arktisilla seuduilla etäisyydet ovat pitkiä ja olosuhteet poikkeuksellisia. Siellä on kylmää, ihmisiä on vähän ja yhteisöt ovat pieniä. Myös pääsy paikkoihin on haastavaa, sillä liikenneyhteydet alueella ovat paikoin puutteellista, kertoo hankkeen parissa työskentelevä Sini Hangaslammi.

 

OSANA HANKETTA tuotetaan selvitys arktisella alueella toimivien Punaisen Ristin kansallisten yhdistysten suuronnettomuusresursseista ja toimintakyvystä arktisissa olosuhteissa. Tavoitteena on myös edistää kansallisten yhdistysten välistä yhteistyötä ja kehittää evakuointimahdollisuuksia alueella.

Mutta mitkä ovat niitä skenaarioita, joihin muuttuneiden olosuhteiden myötä varaudutaan?

– Merellinen näkökulma on vahvasti läsnä. Varaudumme etsintä- ja pelastustoimintaan ja liikenneonnettomuuksiin. Toinen skenaario on luonnonkatastrofi, kuten tulivuoren purkautuminen Islannissa tai talviolosuhteissa tapahtuva maanjäristys Alaskassa, Hangaslammi kuvailee.

Totta tosiaan.  Islannin tulivuoret enteilivät purkautumistaan viimeksi loppuvuodesta 2017, ja vuoden vaihteen jälkeen Alaskassa tapahtui erittäin voimakas maanjäristys, jonka magnitudi oli 7,9. Myös ilmastonmuutos lisää riskejä alueella. Grönlannissa ikiroudan sulaminen aiheutti viime kesänä maavyöryjä, jotka johtivat tsunamiin. Alaskassa kyläyhteisöjä puolestaan uhkaa vahva eroosio, kun ikirouta sulaa ja meri pysyy jäättömänä pidemmälle syksyyn. Tulvat ja myrskyt rikkovat rakennuksia ja syövät mennessään rantatöyräitä. 

 

ARKTISEN VALMIUDEN rakentamisessa tähdätään pitkän aikajänteen suunnitelmiin. Paikallisten olosuhteiden tuntemus ja arktinen osaaminen pitäisi saada valjastettua mahdollisimman hyvin myös Punaisen Ristin hankkeen käyttöön.

– Yksi pulma on resurssien vähäisyys. Pohjoisessa on vähemmän ihmisiä, joita voisimme saada toimintaamme mukaan. Toisaalta Punaisen Ristin vahvuus on laaja verkosto, Hangaslammi pohtii.

Punaisen Ristin arktisen valmiuden hanke on osa Rajavartiolaitoksen arktista merellistä turvallisuutta kehittävää SARC-hanketta. Punaisen Ristin kansainvälinen liitto on tarkkailijajäsenenä Arktisessa neuvostossa, jonka puheenjohtajamaana Suomi toimii 2017–2019.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

01 Mar

Katastrofeista kärsiville Pekka Pouta voisi olla supersankari – näin sääennusteiden avulla taistellaan ilmastonmuutoksen tuhoja vastaan

Taifuuni Haiyan rikkoi tuhansia koteja Filippiineillä vuonna 2013. Nykyään ennusteisiin perustuva rahoitus helpottaa tuhojen ennaltaehkäisyä. Kuva: Jarkko Mikkonen / Suomen Punainen Risti.

 

Tuhojen ehkäiseminen on lähes aina helpompaa ja halvempaa kuin niiden korjaaminen – tämä pätee myös äärimmäisistä sääilmiöistä kärsivissä maissa. Ennusteiden avulla voidaan auttaa paikallisia valmistautumaan vaaroihin jo ennen kuin ne iskevät. Näin säästyy rahaa, rakennuksia ja ihmishenkiä.

 

Myrskytuulen tiehensä lennättämät katot, tulvaveden saastuttama juomavesi ja mutavyöryn alle hautautuneet kotieläimet. Ilmastonmuutoksen myötä nämä ja muut yllättävien sääilmiöiden aiheuttamat tuhot yleistyvät ympäri maailmaa.

Sääkatastrofeja osataan kuitenkin tätä nykyä ennakoida. Ilmastotutkijat ja säätieteilijät pystyvät tekemään yhä tarkempia ennusteita, jotka kurkottavat aina vain pidemmälle tulevaisuuteen. Sen ansiosta äärimmäisistä sääoloista tiedetään usean päivän tai jopa puolen vuoden varoitusajalla.

Harvalla humanitäärisellä järjestöllä on kuitenkaan resursseja toimia ennen tuhoa, varsinkaan, jos katastrofin iskemisestä ei ole sataprosenttista varmuutta. Tämä on kuitenkin jotain, mihin Punainen Risti ja sen yhteistyökumppanit haluavat puuttua. Ratkaisu kantaa nimeä forecast-based financing.

 

FORECAST-BASED FINANCING, eli ennusteisiin perustuva rahoitus (FbF) toimii esimerkiksi siten, että pitkän aikavälin havainnot sääilmiöistä yhdistetään uusimpiin sääennusteisiin. Tämä data valjastetaan paikallisten yhteisöjen käyttöön, jotta sillä voidaan ehkäistä katastrofien vaikutuksia. Valmistautumisen ytimessä on säätiedotteiden seuraaminen ja niiden pohjalta käynnistettävä nopea toiminta, jolla yritetään pienentää tuhojen laajuutta.

Ennusteet eivät rajoitu ainoastaan säähän: esimerkiksi satoennusteiden avulla on mahdollista ennakoida nälänhätää ja sosiaalisen median keskustelunaiheiden perusteella  yhteiskunnallista rauhattomuutta. Mitä paremmin käsillä olevaa tietoa osataan analysoida, sen moninaisempiin ilmiöihin tulevaisuudessa osataan valmistautua.

Grafiikka: Tapio Pellinen

 

Tällä hetkellä toimintatapaa testataan Filippiineillä, joka maantieteellisen sijaintinsa vuoksi on altis luonnonkatastrofeille. Suomen Punaisen Ristin lähettämä avustustyöntekijä Tiina Rantaniemi ideoi parhaillaan paikallisten kollegoiden kanssa keinoja siihen, kuinka luonnonmullistusten tuhoja vähennettäisiin ja niistä päästäisiin toipumaan nopeammin.

Haasteena Filippiineillä on katastrofien kirjo.

– FbF ei sovellu esimerkiksi maanjäristyksiin tai tulivuorenpurkauksiin, sillä ne eivät ole tarkasti ennustettavissa. Taifuuneja sen sijaan on usein, Rantaniemi kertoo Filippiineiltä käsin.

Projekti kestää kolme vuotta. Filippiineillä saatujen tuloksien perusteella Punainen Risti jalostaa lähestymistapaa, jotta se lopulta saadaan käyttöön ympäri maailmaa.

 

UUSI LÄHESTYMISTAPA ei ainoastaan ole ideoita paperilla. Syksyllä 2016 Togossa, Länsi-Afrikassa, paikallinen joki antoi tulvimisen merkkejä. Punainen Risti käynnisti välittömästi valmistautumistoimet noin 30:ssä alajuoksulla sijaitsevassa kylässä.  Siihen kuului muun muassa radiovalistusta ja vedenkestävien suojien, hygieniapakkausten sekä evakuointitarpeiden jakamista.

Samaan aikaan yli tuhat Punaisen Ristin vapaaehtoista mittasi veden korkeuksia ja teki havaintoja sademääristä. Tiedot lähetettiin järjestelmään, joka lisääntyvän tiedon myötä oppii tekemään yhä tarkempia ennusteita. Tätä on FbF käytännössä.

Siinä, missä pitkän tähtäimen valmiuden tavoitteena on esimerkiksi saada yhteisöt muuttamaan pois joentörmien kaltaisilta vaara-alueilta, FbF keskittyy siihen, miten tuhot minimoidaan silloin, kun joen arvellaan tulvivan 24–72 tunnin kuluessa.

– Keskiössä on se pieni hetki pitkäaikaisen valmiuden ja katastrofiin reagoinnin välissä, Rantaniemi kuvailee.

 

TÄSSÄ KOHTAA on puhuttava rahasta: ennusteiden on nimittäin määrä auttaa Punaista Ristiä päättämään, minne avustussummat kannattaa suunnata. Tähän viittaa sana financing: ennaltaehkäisevässä lähestymistavassa toimintaa rahoitetaan juuri ennen kuin onnettomuus tapahtuu, ei vasta sen jälkeen.

Rahoituksen avulla rakennetaan järjestelmä, joka automaattisesti yhdistää ennustetun katastrofin oikeisiin toimenpiteisiin sen perusteella, mikä ihmisiä oikeasti todennäköisimmin uhkaa.

– Jos esimerkiksi voidaan melko varmasti sanoa, että taifuuni iskee asutetulle rannikkoalueelle 24 tunnin kuluessa, Punainen Risti rahoittaa talojen vahvistamiseen tarkoitettujen rakennusmateriaalien jakelun. Kun talot suojataan myrskyltä mahdollisimman hyvin, tuhot jäävät pienemmiksi. Perheet eivät menetä kotejaan kokonaan, eikä niiden korjaamiseen tarvitse käyttää säästöjä tai ottaa kallista lainaa, Rantaniemi sanoo.

Leyten alueen vapaaehtoiset raivaavat ja siivoavat myrskytuhoja taifuuni Haiyanin jäljiltä Filippiineillä vuonna 2013. Kuva: Jarkko Mikkonen / Suomen Punainen Risti

 

SÄÄENNUSTEET OVAT loppupeleissä kuitenkin aina ennusteita. Mikäli uhkaava hirmumyrsky päättää viime hetkellä kääntää kurssiaan ja jättää rannikkokaupungin rauhaan, onko riskinä, että rahaa palaa turhaan?

Tiina Rantaniemen mukaan tätä ei kokonaan voida sulkea pois. On mahdollista, että joskus valmistautuminen alkaa, mutta katastrofi ei lopulta iskekään.

– On pakko kestää epävarmuutta ja hyväksyä se, ettei luonto aina käyttäydy niin kuin ennustettiin. Taifuuni voi viime hetkellä heikentyä tai kääntää suuntaa. Tai se iskee aivan eri paikkaan kuin sinne, missä siihen valmistauduttiin esimerkiksi taloja vahvistamalla. Suurin haaste siis on luontoäidin oikkujen ennustaminen, Rantaniemi sanoo.

Punainen Risti on kuitenkin laskenut, että pitkällä tähtäimellä järjestelmä maksaa itsensä takaisin. Kun paikallisyhteisöt oppivat valmistautumaan katastrofeihin, vastaisuudessa varotoimiin kuluu vähemmän resursseja.

– Kokemus tulee näyttämään kuinka paljon niin sanotusti turhia hälytyksiä ja toimenpiteitä tullaan tekemään. Filippiinien kohdalla voidaan aika varmasti todeta, että alueella, jossa tehtiin jotain turhaan, tulee tulevaisuudessa tapahtumaan juuri se, mihin sillä hetkellä valmistauduttiin. Sellainen toiminta voidaan todennäköisesti kääntää hyödyksi tulevaisuudessa.

Teksti: Mikaela Remes

01 Feb

Henkilötiedustelussa etsitään kadonneita perheenjäseniä kylissä kulkemalla ja rekistereitä selaamalla

Punaisen Ristin henkilötiedustelun avulla Mhean Bantula (vas.) sai yhteyden perheeseensä sen jälkeen, kun vuoden 2013 Haiyan-taifuuni oli iskenyt Filippiineille. Kuvassa myös henkilötiedusteluryhmän johtaja Gerwin Mata. Kuva: International Federation of Red Cross and Red Crescent Societies

 

Oma sisarus, vanhempi, lapsi tai puoliso voi kadota tai yhteys läheisiin katketa, kun konfliktit ja luonnonkatastrofit repivät perheitä erilleen. Kadonneita perheenjäseniä etsitään henkilötiedustelun, Punaisen Ristin viestipalvelun ja valokuvien avulla.

 

KUVITTELE TILANNE, JOSSA SINUA VAINOTAAN. Joudut pakenemaan ja jättämään perheesi. Kuukausien päästä päädyt paikkaan, jossa voit hengähtää. Kaipaat vanhempiasi, mutta yhteyden saaminen kotikylääsi on mahdotonta, sillä seutu on syrjäinen. Et myöskään ole varma, ovatko vanhempasi lopulta jääneet kotikylääsi. Kuulet, että Punainen Risti voisi auttaa sinua saamaan yhteyden perheeseesi.

– Kaikki Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset tekevät henkilötiedustelutyötä. Henkilötiedustelun taustalla on usein sodan tai luonnonmullistuksen aiheuttama muuttoliike, jossa perheet joutuvat erilleen tai kadottavat omaisiaan matkan varrella, Suomen Punaisen Ristin henkilötiedusteluista vastaava suunnittelija Teija Hiltunen vahvistaa.

 

HENKILÖTIEDUSTELUA TEHDÄÄN ERI TAVOIN. Varsinaiseen henkilötiedusteluun turvaudutaan, kun etsijä ei saa yhteyttä läheiseensä muilla keinoilla. Vuonna 2016 Suomen Punainen Risti sai 498 uutta tiedustelua, jotka koskivat 1574 henkilöä. Perheenjäseniään tiedustelevat täyttävät lomakkeen, jossa kysytään tarkkoja henkilötietoja kadonneesta, yksityiskohtia viimeisimmästä yhteydenpidosta ja syitä, jotka johtivat yhteyden katkeamiseen.

– Usein pyydämme vielä lisätietoja ja tarkennuksia, sillä perhekäsityksessä on maakohtaisia eroja.

Somaliaan suuntautuvissa tiedusteluissa pitää esimerkiksi tietää etsittävän henkilön heimo, klaani, alaklaani ja sukuperä, Hiltunen kertoo.

Jos taas etsijällä on tietoa läheisensä olinpaikasta, yksi tapa palauttaa yhteys perheeseen on Punaisen Ristin välittämä viesti. Punainen Risti vie viestejä vankiloihin, leireille ja alueille, joille posti ja muu tietoliikenne eivät muuten kulje. Viestit ovat avoimia ja ne tarkistetaan, eikä niihin saa sisällyttää poliittisia, sotilaallisia tai syrjiviä kannanottoja.

– Viesti täytetään valmiille lomakkeelle, ja siinä saa kertoa vain omia ja perheen kuulumisia. Viestiin voi usein liittää esimerkiksi valokuvan lapsista, Hiltunen kuvailee.

 

JOSKUS TIEDUSTELIJAN on mahdotonta kertoa tarkkoja osoitteita läheistensä mahdollisista olinpaikoista. Silloin piirretään karttoja ja kuvaillaan maamerkkejä. Paikannusta helpottavat myös muut tiedot kuten kylänvanhimman, kirkon, moskeijan, imaamin, lähikoulun tai opettajan nimi.

– Tiedustelijalla voi olla Google Mapsista printattu kartta, johon merkattu, että täältä pitäisi löytyä. He saattavat antaa ohjeeksi, että kolmen tunnin ajomatkan päässä on tori, jossa on aina sama myyjä, jota kutsutaan tietyllä nimellä. Ja tämä ihminen sitten tietää kaikki muut kyläläiset, Hiltunen selittää.

Sekä tarkennetut henkilötiedustelutiedot että Punaisen Ristin viestit lähetetään joko Punaisen Ristin kansalliselle yhdistykselle tai Punaisen Ristin Kansainvälisen Komitean (ICRC) paikalliselle delegaatiolle, jotka käyvät läpi omia tiedostojaan ja paikallisia rekistereitä. Tiedustelutietojen tai viestien kanssa kierrellään pakolaisleirejä, sotavankileirejä, vankiloita ja kyliä kadonneen perään kysellen. Etsittävien henkilöiden nimilistoja myös julkaistaan ja luetaan ääneen radiossa ja televisiossa. Kun etsittävä ihminen tai perhe löytyy, etsittävältä varmistetaan, että hän haluaa tulla löydetyksi.

– Yleisesti ottaen etsijä ja etsittävä kuitenkin haluavat tietää toisistaan. Joskus järjestämme yhteyden satelliittipuhelimen avulla meidän tiloistamme sikäläisen järjestön tiloihin. Niitä puheluita on ihanaa kuunnella, Hiltunen sanoo lämpöä äänessään.

 

UUSIN HENKILÖTIEDUSTELUN muoto on valokuvaetsintä. Hiltusen mukaan sitä suositellaan erityisesti niille, joiden omainen on kadonnut matkan varrella. Trace the Face –palvelussa (hyperlinkki: https://familylinks.icrc.org/europe/en/Pages/Home.aspx  ) etsijät julkaisevat itsestään kuvan ja kertovat ketä etsivät. Tiedustelijan olinpaikkaa palvelussa ei kerrota.

– Valokuvaetsintä on hyvä tapa tehdä tiedustelua, sillä sitä ei tarvitse kohdentaa tiettyyn maahan. Joskus on käynyt niinkin, että etsijää etsitään jo, eli tiedustelija löytää oman perheenjäsenensä kuvan palvelusta. Ne ovat positiivisia yllätyksiä, Hiltunen kertoo.

Kuvat julkaistaan paitsi verkossa, myös julisteissa, joita voi nähdä esimerkiksi vastaanottokeskuksissa ja maahanmuuttoviraston toimipisteissä. Kadonneita haetaan myös Suomesta.

– Suomessa tiedustelu toimii niin, että olemme yhteydessä maahanmuuttovirastoon tai väestörekisteriin ja kysymme, onko heillä tietoa tästä henkilöstä. Toisissa maissa sitten kuljetaan kylästä toiseen ja etsitään, Hiltunen sanoo hymyillen.

Katkenneen perheyhteyden palauttaminen ja kadonneiden tiedustelu perustuvat Geneven sopimuksiin (hyperlinkki: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1955/19550008/19550008_5 ). Niiden mukaan Kansainvälinen Punaisen Ristin Komitea voi kerätä tietoja sotavangeista, siviileistä, haavoittuneista ja kuolleista. Sopimusten mukaan jokaisella selkkauksen osallisella on oikeus välittää perheelleen henkilökohtaisia kuulumisiaan ja myös vastaanottaa niitä perheeltään. Vuonna 2016 Punaisen Ristin Komitea sai noin 18 000 etsintäpyyntöä. Noin 5000 kadonnutta löydettiin.

Teksti: Ulriikka Myöhänen