16 Feb

Apua ajasta ja paikasta riippumatta

DSC_6177

Verkkoauttamisen avulla vaikeista asioista voi keskustella vaikka kotoa käsin. Kuva: Jenna Lehtonen / Suomen Punainen Risti

 

Internet on ollut siunaus keskusteluapua tarjoaville järjestöille. Kun neljännes alle 22-vuotiaista suomalaisista kärsii mielenterveysongelmista, verkosta on tullut helppo keino yhdistää avun tarvitsija ja kuunteleva korva.

 

JOS MAAILMA olisi viikon verran erinomainen, millainen matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu siellä pitäisi olla? Mikä olisi helposti lähestyttävä tapa auttaa ihmisiä? Sellainen, johon pääsy ei riipu kotipaikasta, päivärytmistä tai bussiaikatauluista?

Vastaus tuli toukokuussa 2016, kun Sekasin 247 -chat avattiin viikoksi. Se oli osa nuorten, mielenterveysjärjestöjen ja Ylen luomaa Sekasin-kampanjaa, jossa käsiteltiin mielenterveyttä monilta eri kanteilta.

Chat osui selvästi tarpeeseen: tuon viikon aikana kahdenkeskisiin chatteihin koulutettujen vapaaehtoisten kanssa jonotti 13 000 kävijää, joista noin 1 200 pääsi keskustelemaan. Jonot olivat pitkiä, koska linjoilla oli 5–15 vapaaehtoista kerrallaan ja kävijöiden kanssa haluttiin keskustella rauhassa. Keskustelut kestivät yleensä puolesta tunnista tuntiin.

Suomen Mielenterveysseuran verkkokriisityön päällikön Satu Raappanan mukaan chatin parhaita puolia on juuri sen helppous avuntarvitsijan kannalta.

– Kännykän voi avata missä ja milloin tahansa, vaikka bussipysäkillä. Jonottamaan joutuu, mutta apu ei ole rajoittunut virka-aikaan.

– Nettiauttaminen mahdollistaa myös nimettömyyden, kun haluaa puhua vaikeista asioista. Olemme huomanneet, että nuoret ovat verkossa ja haluavat sitä kautta keskustella ja käydä asioita läpi, lisää Suomen Punaisen Ristin psykososiaalisen tuen suunnittelija Tuula Luoma.

 

KOSKA TARVETTA tällaiselle palvelulle näytti olevan paljon, Sekasin 247 avattiin uudestaan tammikuussa 2017. Ensimmäisten kahden viikon aikana on käyty 700 keskustelua, ja jonottamassa on ollut 11 000 halukasta. Chatin laajentaminen paremmin kysyntää vastaavaksi ei kuitenkaan ole yksinkertaista.

– Se riippuu täysin siitä, kuinka paljon järjestöjä ja vapaaehtoisia on mukana. Yhteen kampanjaviikkoon järjestöjen oli helppo sanoa vapaaehtoisilleen, että rykäistään viikko ja lähdetään mukaan. Vapaaehtoisten irrottaminen pysyvästi mukaan toimintaan on vaikeampaa, Raappana kertoo.

Toinen ongelma on palveluiden jatkumo. Monia auttaa jo se, että pääsee purkamaan huoliaan jollekulle. Jos kuitenkin tarvitaan pitkäaikaisempaa tai syvempää apua, chatin vapaaehtoiset voivat vain kertoa, mistä sitä kannattaa hakea. Loppu jää ihmisen itsensä harteille ja on kiinni paljolti siitä, missä kunnassa hän asuu.

– Sitä pitäisi parantaa, miten ja mihin tällaisesta palvelusta ohjataan. Ei pidä muodostaa saarekkeita vaan jatkumoita, joissa palvelut limittyvät ja lomittuvat keskenään, Raappana sanoo.

– Järjestökentällä tehdään kyllä yhteistyötä kuntien kanssa, mutta riippuu kunnasta ja järjestöstä, kuinka paljon ja kuinka konkreettista yhteistyötä tehdään.

 

MYÖS Suomen Punainen Risti tarjoaa säännöllisiä chat-iltoja verkkokriisikeskus Tukinetissä. SPR:n Nuorten liveissä keskustellaan nimettömästi useissa 12 hengen chat-huoneissa, ja niillä on usein jokin tietty aihe, kuten ystävyys tai stressinhallinta. Kahdenkeskistä juttutuokiota voi myös pyytää.

SPR:n nettiauttamisesta osa on säännöllistä ja jokaviikkoista, mutta sen lisäksi SPR:llä on valmius tarjota runsaasti lisää keskusteluapua, jos äkillinen kriisi iskee. Esimerkiksi Pariisin terrori-iskujen ja Japanin tsunamin kaltaisten pelkoa ja turvattomuutta herättäneiden tapahtumien jälkeen SPR:n kriisichatissa pääsi keskustelemaan asiasta useiden päivien ajan.

– Meidän tehtävämme on kansalaisten tukeminen tällaisissa tilanteissa. On tärkeä tuoda turvallisuuden tunnetta sellaisissa tilanteissa, joissa se on syystä tai toisesta järkkynyt, Tuula Luoma kertoo.

 

Sekasin 247 on auki joka päivä kello 7-24.

Keskusteluapua ja muita palveluita löytyy muun muassa täältä:

Tukinet 

Nuorten Mielenterveystalo 

 

Teksti: Tapio Pellinen

03 Nov

Keittoa, keskusteluja ja katto pään päälle

Vapaaehtoiset ovat välttämätön osa turvatalojen toimintaa.

 

Nuorten turvatalossa ovet ovat auki vaikka yöllä.

 

VANTAAN ASOLASSA puurivistön takana seisoo vanha ylväs puukartano. Kuistilla liehuva lippu kertoo, että täällä pitää majaansa Suomen Punainen Risti. Tarkemmin sanoen kyse on nuorten turvatalosta, joka on toiminut Vantaalla vuodesta 1994. Turvatalossa tarjotaan pääasiassa väliaikaista majoitusta ja keskusteluapua esimerkiksi perheriitojen tai itsenäisen elämän aloittamisen takia.

Turvatalo on paikka, johon tulemisen kynnys on haluttu pitää niin matalana kuin mahdollista: ovelle ilmestyminen riittää. Kriisimajoituspaikkoja on kahdeksan, mutta talo on harvoin niin täynnä.

– Keskimäärin täällä asutaan parisen viikkoa, mutta keskiarvo ei kerro yhtään mitään. Joku tarvitsee majoituspaikkaa vain yhdeksi yöksi. Sitten on näitä tilanteita, joissa nuori on itsenäistymässä ja etsimme yhdessä hänelle asuntoa. Se saattaa kestää kuukausia, kertoo Vantaan nuorten turvatalon johtaja Pekka Väänänen.

 

VANTAAN TURVATALO on ollut Asolassa niin kauan, että se tunnetaan kaupungissa hyvin. Koulujen sosiaalikuraattorit ja terveydenhoitajat osaavat ehdottaa sitä, ja monet nuoret kuulevat sen olemassaolosta ystäviltään tai vanhemmilta. Noin puolet turvatalon asiakkaista saapuu lastensuojelun kautta: vaikeassa tilanteessa oleva perhe voidaan ohjata turvatalolle saamaan tukea.

Ovet aukeavat majoittujille iltapäivällä kello viisi. Talon arki koostuu yhteisistä ruokahetkistä, läksyjen teosta ja ajan viettämisestä porukalla. Yöksi kaikki antavat kännykkänsä säilöön yörauhan takaamiseksi, ja aamulla kello kymmeneen mennessä kaikkien pitää lähteä joko kouluun tai hoitamaan muita asioita.

 

PALKATTUJA työntekijöitä on kuusi, mutta ilman 70 vapaaehtoisen työpanosta talo ei toimisi. He tekevät ruoan pöytään, pistävät pyykit pyörimään ja viettävät aikaa nuorten kanssa. Koska vapaaehtoiset hoitavat monet käytännön asiat, palkatut työntekijät voivat keskittyä nuorten asioihin ja perheneuvottelujen käymiseen.

Ihmisten ongelmia ratkaisemaan turvatalo ei kuitenkaan voi ryhtyä. Apua, neuvoja ja ohjausta annetaan, mutta omien asioiden selvittäminen on yhä ihmisen itsensä vastuulla.

– Me emme voi luvata, että ratkaisemme kaikki ongelmat, mutta me pystymme auttamaan, kun ihmiset tulevat vapaaehtoisesti hakemaan apua. Se on meidän oikea roolimme, Väänänen sanoo.

 

Teksti ja video: Tapio Pellinen