04 Aug

“Maailma muuttuu vain teoilla”

Timo Wilderness

Heinäkuun ajan Henry Goes Live -blogissa päästiin kurkistamaan Suomen Punaisen Ristin toimintaan videopäiväkirjan välityksellä, kun videobloggaaja Timo Korpi eli Timo Wilderness tutustui järjestön eri toimintamuotoihin. Nyt Timo kertoo fiiliksistään kesähaasteen jälkeen.

Mikä kohde jäi erityisesti mieleen?

“Kyl mulla jotenkin intuitio sanoo, että turvatalo oli ylitse muiden. Voin vaan kuvitella, kuinka tärkeetä on, että on olemassa tollanen paikka, jossa nuori voi vaan koputtaa ovelle ja saada jeesii. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli tosi koskettavaa. Vaikka siinä ei ole kenenkään hengestä kyse niin kuin vaikka kadonneiden etsinnässä, niin tavallaan kuitenkin on. Tällasella toiminnalla voi tehdä ihmeitä.”

Mitä uutta opit vapaaehtoisuudesta?

“Opin, mitä SPR tarkoittaa konkreettisesti ja mitä kaikkea on mahdollista tehdä. Ennen tätä se oli mulle aika hahmotonta. Ehkä oon ajatellu, että joku ensiaputoiminta kuulostaa vaikeelta, mutta sehän menee vaan niin että liityt johonkin porukkaan ja sitten alkaa hiljalleen tapahtuu asioita. Tai sitten vaikka turvatalo, mihin on lyhyt koulutus, jonka jälkeen voit alkaa tehä vuoroja. Se vaikutti ihanan konkreettiselta ja helpolta.”

Mihin toimintaan lähtisit itse mieluiten mukaan?

“Mua kiinnostais kyllä joku turvapaikanhakijameisinki. Oon miettiny jo aiemmin, et ois kiva tutustua ja tutustuttaa heitä Suomeen. Tossa ois aika hyvä mahdollisuus sellaseen.”

Moni ryhtyy vapaaehtoiseksi, koska haluaa parantaa maailmaa edes piirun verran. Timo, miten maailmaa voi muuttaa?

“Se muuttuu just noin, vain teoilla. On ehkä palkitsevampaa ja mielekkäämpää antaa omaa aikaansa kuin olla vaikka kuukausilahjoittaja, vaikka toki sekin on tärkeetä. Vapaaehtoistyössä pääsee näkemään tekemisensä tulokset. SPR on tietysti tapa muuttaa maailmaa, mut toisaalta se on myös tapa kuulua johonkin.

“SPR on tapa muuttaa maailmaa, mut toisaalta se on myös tapa kuulua johonkin.”

Maailmanparantaminen kuulostaa yksittäisten idealistien hihhuloinnilta, mutta siitä saa myös ite paljon yhteisöllisyyden kautta. Se näyttäis olevan tosi hyvä kombo. Ja kun kaikki on vapaaehtosta, vaikuttaa siltä, ettei se tunnu työltä tai siltä, että siihen panostettu aika olis pois sulta itseltäs.”

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen?

“Päällimmäinen fiilis on, että vau. Hyvä meininki! Mä oon tosi kiitollinen, että ihmisillä on näinkin ihania, viisaita harrastuksia. Se on todella paljon rakentavampaa verrattuna siihen, että kuvaa omaa naamansa nettiin. Oon kiitollinen ja ylpeä ihmisistä. Tuli semmonen fiilis, et jos tällä meiningillä jatketaan, niin kasvaa hyvä sukupolvi.”

Henry Goes Live -tiimi kiittää vierailevaa tähteä ja jää seuraamaan mielenkiinnolla Timon omaa vlogia!

Timon kesän videoseikkailut Suomen Punaisessa Ristissä löydät selaamalla blogia taaksepäin sekä myös täältä.

Teksti: Irina Herneaho

07 Apr

Ahdistaako maailman tila? Kirjoita kiitollisuuskirje

Ei ole niin pientä hyvää tekoa, etteikö siitä voisi kiittää.

Kiittäminen on hyvä tapa, joka iskostetaan meihin jo lapsina. Liian usein yksinkertainen sana kuitenkin unohtuu tai jää muista syistä sanomatta. Usein palautetta havahtuu antamaan vasta silloin, kun jokin menee pieleen: virheet kiinnittävät huomion, asioiden sujuminen ei.

Kiitollisuuden tunnetta ja sen vaikutuksia niin kiittäjään kuin kiitoksen saajaankin on tutkittu paljon. Tutkimustulokset kertovat, että kiittäminen hyödyttää kaikkia: kiitoksen saaja auttaa todennäköisemmin myös tulevaisuudessa, ja kiitollisuutta ilmaisevat ihmiset voivat paremmin.

“Olen kai niin tottunut suuntaamaan huomioni epäkohtiin, että kiitollisuuden osoittaminen vaatii harjoittelemista.”

Joskus kiitollisuuden aiheita voi olla vaikeaa keksiä. Kun niitä alkaa etsiä, löytäminen käy kuitenkin jatkuvasti helpommaksi. Kiitollisuutta voi myös tietoisesti harjoittaa. Yksi mahdollinen keino on kirjoittaa kirje henkilölle, joka ansaitsee kiitoksen. Päätin kokeilla kiitollisuuskirjeen kirjoittamista havahduttuani siihen, että keskityn usein murehtimaan kaikkea sitä, mikä maailmassa mättää.

Haastavinta on vilpittömyys

Miltä kirjeen kirjoittaminen sitten tuntuu?

Aluksi vähän epäluonnolliselta, ehkä jopa nololta. Olen kai niin tottunut suuntaamaan huomioni epäkohtiin, että kiitollisuuden osoittaminen vaatii harjoittelemista. Haastavinta on vilpittömyys – kiitollisuus ei jätä tilaa ironialle. Se taas tuntuu virkistävältä.

Kun jatkan kirjoittamista, itsetarkkailu unohtuu. Keskityn ihmisiin, joita haluan kiittää. Kirjoitan kolme kirjettä: Yhden vanhalle ystävälle, jonka kanssa nykyään tulee pidettyä yhteyttä vain harvoin. Kerron, miten paljon arvostan sitä, kuinka hän kohtelee muita ihmisiä. Toinen kirje on entiselle opettajalleni, joka opetti oman oppiaineensa lisäksi olennaisia asioita myös elämästä yleensä.

Kolmannen kirjeen osoitan arkkipiispa Kari Mäkiselle, jota kiitän inhimillisyydestä. En kuulu kirkkoon, mutta olen kiitollinen siitä, että kirkko uskaltaa puolustaa kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa silloinkin, kun kannanotot saavat osakseen arvostelua.

Kirjoitan kirjeitä käsin. Se auttaa uppoutumaan nykyhetkeen, ja viestin sisältöäkin tulee miettineeksi tarkemmin. Jos kauppalistoja ei oteta lukuun, en edes muista, milloin viimeksi olen kirjoittanut mitään käsin. Miksiköhän? Kynän liikkeessä on jotain miellyttävän konkreettista. Siitä jää jälki.

Kirjeiden kirjoittamisen jälkeen olo on täysin tyyni.

Äkkiseltään ajatus kiitollisuuskirjeestä voi tuntua naiivilta unelmahötöltä. Kiitollisuus ei kuitenkaan tarkoita epäkohtien kieltämistä tai hyväksymistä. Kiitollisuuden osoittaminen voi päinvastoin olla yksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen muoto: keino saada aikaan muutos, jonka seurauksena maailmasta tulee piirun verran lempeämpi ja inhimillisempi.

“Kirjeen voi kirjoittaa läheiselle tai vaikka yhteiskunnalliselle vaikuttajalle.”

Kirjeen voi kirjoittaa läheiselle tai vaikka yhteiskunnalliselle vaikuttajalle. Ei ole niin pientä hyvää tekoa, etteikö siitä kannattaisi kiittää. Jos kirjeen lähettäminen ei ole mahdollista, kiitoksen voi kertoa sähköpostitse, sosiaalisessa mediassa – tai tietysti kasvotusten. Todennäköisesti olette molemmat kiitoksen jälkeen tyytyväisempiä kuin sitä ennen: kiittämäsi henkilö saa tarmoa toimia oikein myös jatkossa, ja sinun hyvinvointisi lisääntyy.

Kiitollisuuden osoittaminen merkitsee huomion siirtämistä itsestä toisiin, mikä on individualistisessa ajassa hyväksi itse kullekin. Se on myös juuri sitä, mitä vihapuheen kyllästämä keskusteluilmapiiri kipeästi kaipaa. Jos kerran vihalla voi vaikuttaa, mitä kaikkea onkaan mahdollista saada aikaan kiitollisuudella?

Teksti: Irina Herneaho

Inspiroiduitko? Kirjoita kiitollisuuskirje ja jaa kokemuksesi sosiaalisessa mediassa hashtagilla #kiitoskirje