03 May

Brändää tai ole brändäämättä – tässä ovat asiantuntijoiden vinkit onnistuneeseen työnhakuun

Go On Jyväskylän HR-päällikkö Essi Seppäsen ja HR- ja rekrytointiasiantuntija Hanna Tavastin mukaan paras valtti työnhaussa on olla oma itsensä. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

Itsensä ja osaamisensa esille tuominen sosiaalisessa mediassa voi viedä piilotyöpaikkojen äärelle, mutta työnhaun perusehto se ei ole – ainakaan kaikilla aloilla.

 

ITSENSÄ BRÄNDÄÄMINEN TYÖELÄMÄSSÄ on aikamme kuuma peruna. Kiteytettynä henkilöbrändi tarkoittaa sitä mielikuvaa, jonka annat itsestäsi muille. Usein mielikuvaan henkilöbrändistä yhdistetään käsityksiä menestyksestä, intohimosta, omistautuneisuudesta ja erityisosaamisesta (https://www.staffpoint.fi/osaaminen-esiin-eli-intohimo-brandataan/  ).

Aktiivisuus somessa ja oman osaamisensa markkinointi voivat avata uusia työmahdollisuuksia ja kuljettaa uralla eteenpäin. Kaikki eivät kuitenkaan ole luontaisia itsensä brändääjiä. Joillekin oman osaamisensa esille tuominen ja saavutusten ruotiminen ison yleisön edessä voivat aiheuttaa ahdistusta. Onko ihmisen pakko brändätä itsensä pärjätäkseen nykypäivän työnhaussa?

– Henkilöbrändäys on alariippuvaista, aloittaa HR-päällikkö Essi Seppänen henkilöstöpalveluratkaisuja tarjoavalta Go Onilta.

– Markkinointialan ihmiset brändäävät itsensä lähes automaattisesti. Heidän hakemuksistaan näkee, että sisällöntuotanto ja Adoben Illustratorin kaltaiset grafiikkaohjelmat ovat näillä ihmisillä hallussa. Toisaalta joillakin aloilla, esimerkiksi metalliteollisuuden parissa, ei tarvitse osata brändätä itseään päästäkseen töihin, Seppänen jatkaa.

Seppänen ja hänen kollegansa, HR- ja rekrytointiasiantuntija Hanna Tavast kuitenkin korostavat, että luova hakemus auttaa erottautumaan työmarkkinoilla.

– On mielekästä lukea hakemuksia, joista huomaa, että ihmisellä on paloa ja motivaatiota töihin. Jos hitsaajan paikkaa hakeva liittää hakemukseensa kuvan itsestään hitsaamassa, niin antaahan se kuvan, että henkilö on tosissaan.

 

VOIDAAN SIIS AJATELLA, että itsensä brändäämistä voi tehdä myös pienemmässä mittakaavassa. Silloin kannattaa somehahmoksi ryhtymisen sijaan panostaa hakemuksiin ja pohtia tarkkaan, mikä omassa osaamisessa ja kokemuksessa on sellaista, millä voisi erottua muista työntekijöistä.

Siitähän henkilöbrändäämisessä lopulta on kyse: erityisyytensä, työtapojensa ja taitojensa esille tuomisesta. Myös brändäämisen asiantuntijat korostavat aitoutta (hyperlinkki: https://www.helsinginuutiset.fi/blogi/531293-henkilobrandays-somessa-yleistyy-tyonhaussa ), sillä valheellisen henkilöbrändin rakentamisesta jää helposti kiinni.

– Hakemuksessa ei tarvitse antaa itsestään liian hyvää kuvaa. Kaikkien ei tarvitse olla sosiaalisia ja puheliaita. Myös työhaastattelussa kannattaa olla rehellinen. Älä siis väitä rakastavasi taulukkolaskentaa, jos todellisuudessa vihaat sitä. Saatat nimittäin päätyä kehittämään Excel-ohjelmia moneksi vuodeksi, Tavast muistuttaa.

 

Asiantuntijoiden vinkit työnhakuun

HAKUVAIHE

1. Panosta hakemukseen. Lue työpaikkailmoitus huolellisesti, kysy lisätietoja tarvittaessa ja perustele hakemuksessasi osaamistasi esimerkkien avulla. Jos työhistoriassasi on taukoja, kerro, miten olet pitänyt itsesi aktiivisena niiden aikana. Tarkista kielioppi ja pyydä kaveria lukemaan hakemuksesi.

2. Jos työkokemuksesi on vähäistä tai sitä ei ole, perustele motivaatiosi muilla tavoin. Puuttuvaa kokemusta voi paikata esimerkiksi vapaa-ajan harrastuksilla ja työskentelytavoilla. Sihteerin tehtävissä tarvitaan huolellisuutta, ja varaosakaupan myyjä voi hyötyä mopoiluharrastuksestaan.

3. Pidä ansioluettelosi napakkana ja selkeänä. Merkitse ansioluetteloon myös pätkätyöt ja mahdolliset suosittelijat.

4. Hakemuksen sisältö on tärkein, mutta visuaalisesti erilainen työhakemus voi jäädä paremmin rekrytoijan mieleen. Esimerkiksi Canvassa voit tehdä näppärästi tavallisesta poikkeavia työhakemuksia ja ansioluetteloita.

5. Jos hakemus täytetään verkossa työnantajan valmiiseen hakemuspohjaan, varaudu tallentamaan hakemuksesi videomuotoon.

HAASTATTELU

6. Valmistaudu haastatteluun huolellisesti. Varaudu kertomaan itsestäsi, motivaatiostasi, ja kehittämiskohteistasi. Valmistaudu myös perustelemaan hakemuksesi väitteitä: jos olet kertonut olevasi erinomainen asiakaspalvelija, varaudu kertomaan mikä sinusta tekee asiakaspalvelun ammattilaisen.

7. Ole rehellinen kertoessasi osaamisestasi ja mielenkiinnonkohteistasi. Kerro rehellisesti myös niistä syistä, jotka mahdollisesti johtivat edellisen työsuhteesi purkamiseen. Älä kuitenkaan mustamaalaa edellistä työnantajaasi!

8. Muista, ettei kaikkiin kysymyksiin tarvitse vastata. Sinun ei tarvitse kertoa esimerkiksi perheen perustamissuunnitelmistasi, parisuhteestasi, poliittisesta suuntautumisestasi eikä vakaumuksestasi.

9. Jännittäminen kuuluu työhaastatteluun. Jos kuitenkin olet todella jännittynyt, voit kertoa siitä haastattelijalle.

10. Ole itse aktiivinen työnhakuprosessissa. Jos paikasta ei ala kuulua, ota itse yhteyttä ja kysy valinnan etenemisestä.

11. Kysy palautetta hakemuksestasi ja siitä, miten selvisit haastattelusta. Työhaastatteluissa voi kehittyä konkariksi!

 

Vinkit koottiin yhteistyössä Go On Jyväskylän toimipisteen Essi Seppäsen ja Hanna Tavastin kanssa.

Teksti & kuva: Ulriikka Myöhänen

22 Feb

Täältä niitä opintopisteitä ropisee: koulutkin ovat alkaneet tunnustaa vapaaehtoistyössä opittuja taitoja

Vapaaehtoistyöstä voi saada myös opintopisteitä, jos se liittyy omaan opiskelualaan. Esimerkiksi läksy- tai leikkikerhossa toimiminen voi täyttää vaatimukset. Kuvassa vapaaehtoinen Rosa Degerman askartelee Ziding Langin kanssa. Valokuva: Ari Räsänen/SPR.

 

 Korkeakoulut ovat pikkuhiljaa heränneet siihen, että vapaaehtoistyöstä saatu kokemus voi olla arvokasta opiskelijan tulevalla uralla. Harva oppilaitos kuitenkaan vielä hyväksilukee sitä osaksi korkeakouluopintoja. Pisimmällä vapaaehtoistyöstä palkitsemisen suhteen ollaan terveystieteiden sekä sairaanhoidon ja terveydenhuollon aloilla.

 

TAMPEREEN YLIOPISTON TERVEYSTIETEIDEN TUTKINTO-OHJELMASSA vapaaehtoistyö on tunnustettu osaksi opiskelijan vapaavalintaisia opintoja nyt parin vuoden ajan. Vaikka kovin moni opiskelija ei ole vielä löytänyt vapaaehtoistyön mahdollisuutta, monenlaisia vapaaehtoistyötehtäviä voidaan lukea opintosuorituksiksi.

– Vapaaehtoistyö voi olla osallistumista vaikkapa kuntien, järjestöjen tai organisaatioiden ylläpitämään toimintaan. Opiskelija voi osallistua esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille ja monikielisille lapsille suunnatun läksykerhon vetämiseen tai turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen liittyvään toimintaan. Jos vapaaehtoistyötä tehdään monikulttuurisessa ympäristössä, suoritus voidaan merkitä myös osaksi kansainvälistymiskokonaisuutta, Tampereen yliopiston terveystieteiden tutkinto-ohjelman opintokoordinaattori Helena Rantanen kuvailee.

Kajaanin ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat ovat voineet saada opintopisteitä vapaaehtoistyöstä ainakin viiden vuoden ajan. Työtä ohjaavat valtakunnalliset sairaanhoidon osaamisvaatimukset, EU-direktiivit ja lainsäädäntö, ja siksi aivan mitä tahansa vapaaehtoistyötä ei voida lukea osaksi opintoja.

– Opiskelijoitamme on ollut esimerkiksi kriisityötehtävissä ja kriisityön koulutuksissa. He ovat järjestäneet terveyden edistämiseen suuntautuneita tapahtumia ja olleet mukana toteuttamassa teemapäiviä syöpäjärjestöille. Myös joitakin henkilökohtaisen avustajan tehtäviä on voitu hyväksyä osaksi opintoja, Kajaanin ammattikorkeakoulun sairaan- ja terveydenhoidon osaamisalueen koulutuspäällikkö Jaana Kemppainen kertoo.

Kuitenkin vasta muutama kourallinen opiskelijoita on hyödyntänyt vapaaehtoistyön mahdollisuutta Kajaanin ammattikorkeakoulussa, sillä jo pakollisten opintojen ja oman alan töiden yhdistäminen voi olla haastavaa ja viedä opiskelijalta kaiken liikenevän ajan. Kemppainen arvelee, että tällaisessa tilanteessa vapaaehtoistyöhön motivoitumiseen tarvitaan syvää halua ja sisäistä intohimoa.

 

VAPAAEHTOISTYÖSTÄ SAATAVIA OPINTOSUORITUKSIA pohdittaessa on tärkeää huomioida kaksi asiaa: vapaaehtoistyön pitää liittyä selvästi opiskelijan opiskelemaan alaan ja sen tulee kartuttaa osaamista osana tutkinto-ohjelman opintoja.

Käytännöt vapaaehtoistyön hyväksilukemiseen vaihtelevat eri oppilaitoksissa. Tampereen yliopistossa opiskelijan vastuulla on ottaa selvää soveltuvista vapaaehtoistyömahdollisuuksista, ja työtehtävistä tulee sopia etukäteen tiedekunnan opintopäällikön ja sen jälkeen vapaaehtoistyön tarjoajan kanssa. Samoin Kajaanin ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistyön soveltuvuus selvitetään opinto-ohjaajan tai tutor-opettajan kanssa.

– Työn luonne katsotaan aina tapauskohtaisesti ja räätälöidään yhdessä kunkin opiskelijan kanssa, Kemppainen kertoo.

Useimmiten vapaaehtoistyö voidaan lukea osaksi opiskelijan vapaavalintaisia opintoja. Joskus myös muut kurssisuoritukset saattavat sisältää harjoittelujakson vapaaehtoistyötehtävissä. Kajaanin ammattikorkeakoulussa opiskelijaharjoittelukin on mahdollista suorittaa jossakin vapaaehtoisjärjestön projektissa vaikkapa mielenterveystyön parissa.

 

VAPAAEHTOISTYÖ EDISTÄÄ ERITYISESTI opiskelijan työelämätaitojen karttumista. Sekä Rantanen että Kemppainen pitävät hyvänä, että opiskelijalle tarjotaan mahdollisuus hankkia erityisosaamista muualtakin kuin pakollisista korkeakouluopinnoista. Rantasen mielestä vapaaehtoistyö tarjoaa oivan kosketuspinnan yliopiston ulkopuoliseen maailmaan.

– Yliopisto haluaa kehittää työelämäyhteistyötä koko ajan avoimempaan suuntaa, ja vapaaehtoistyön tekeminen osana opintoja on hyvä esimerkki tästä. Haluamme varmistaa, että opiskelijat saavat monipuolista osaamista. Vapaaehtoistyöstä hyötyy samalla myös ympäröivä yhteiskunta, Rantanen kertoo.

Tampereen yliopiston terveystieteiden tutkinto-ohjelmassa harjoittelu suoritetaan vasta maisterivaiheessa, jolloin työelämäkytkökset kandivaiheen, eli perinteisesti ensimmäisten kolmen opiskeluvuoden, ajalta jäävät marginaaliseen asemaan. Tässä Rantanen näkee sauman vapaaehtoistyön markkinoimiselle.

– Suoraan lukiosta tulleille tai välivuoden pitäneille vapaaehtoistyö antaisi mahdollisuuden tutustua työelämään järjestöjen ja vapaaehtoistyötä tekevien organisaatioiden kautta jo aiemmin. Tämä kehittäisi tuoreiden opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja ja tiimissä toimimista, eli toisin sanoen niitä työelämätaitoja, joista jokaiselle on hyötyä omalla työuralla.

 

TULEVAISUUDESSA VAPAAEHTOISTYÖN MERKITYS osana korkeakouluopintoja tulee lisääntymään. Näin uskotaan ainakin Tampereella ja Kajaanissa.

– Me Kainuun seudulla olemme alkaneet miettiä, kuinka paikalliset ja valtakunnalliset järjestöt voisivat saada lisää näkyvyyttä oppilaitoksessamme ja miten voisimme ylipäätään lisätä opiskelijoiden tietoisuutta vapaaehtoistyöstä. Haluaisimme lisätä järjestöjen ja opiskelijoiden välistä yhteistyötä, Kemppainen valottaa.

Vaikka terveydenhuollon ammattilaiset ja terveystieteiden asiantuntijat työllistyvät nykyään hyvin oman alansa töihin, opiskelijalle voi olla arvaamatonta hyötyä erilaisista vapaaehtoistyökokemuksista.

– Koska järjestökentän, eli niin kutsutun kolmannen sektorin, merkitys tulee todennäköisesti kasvamaan sote-uudistuksen takia, mietimme varmasti jatkossa vieläkin enemmän, kuinka yliopiston ja järjestöjen välistä yhteistyötä voisi kehittää edelleen, Rantanen summaa.

Teksti: Nelli Miettinen

 

26 Jan

Värillinen on yhä ihonsa vanki – apartheid näkyy edelleen Etelä-Afrikassa tasa-arvon puuttumisena

16196228_10211049125599711_1509962997_o

Etelä-Afrikkaa pidetään Afrikan valtioiden mittapuulla hyvin eurooppalaisena ja rikkaana maana. Pinnan alla kytevä rasismi kuitenkin estää suurinta osaa maan asukkaista pääsemästä osaksi tätä vaurautta.

 

MATKUSTIN kahdeksi viikoksi Etelä-Afrikan koillisosaan, Mpumalangassa sijaitsevaan White Riversin pikkukaupunkiin. Yövyin vanhan tuttuni, Suomessa neljä vuotta sitten vierailleen Katien perheen luona ja vietin kaiken aikani heidän kanssaan.

Etelä-Afrikka luokitellaan bruttokansantuotteen perusteella keskituloiseksi maaksi, vaikka Maailman Pankin mukaan köyhyysrajan alapuolella elää 54 prosenttia maan väestöstä. Vauraus on jakautunut Etelä-Afrikassa epätasaisesti ja paikoitellen maa muistuttaa enemmän vähemmän kehittynyttä valtiota. Elämä tuntui kuitenkin hyvin samanlaiselta kuin Suomessa. Muutaman päivän jälkeen syy siihen alkoi olla selvä Katien perhe on valkoinen.

 

APARTHEID LOPPUI Etelä-Afrikassa vuonna 1994. Maan ensimmäiset demokraattiset vaalit nostivat Nelson Mandelan presidentiksi, ja tämä kävi töihin poistaakseen syvälle juurtuneen rotusyrjinnän. Värillisille haluttiin luoda uramahdollisuuksia, ja osa viljelysmaasta aiottiin luovuttaa mustille maanviljelijöille. Koulutuksen oli tarkoitus olla ilmaista kaikille.

Uudistukset eivät kuitenkaan onnistuneet. Työttömyysaste on nykyään korkeampi kuin apartheidin lopussa. Vuonna 2016 Etelä-Afrikan työttömyysprosentti oli 26,8 prosenttia  ja nuorista työttöminä oli yli puolet.

Työllistymismahdollisuudet määrittelee edelleen ihonväri: vuonna 2015 värillisistä työikäisistä työttömänä oli 39 prosenttia, kun taas valkoisista alle kymmenen prosenttia oli ilman töitä.  Yhteiskuntaluokasta toiseen siirtyminen koulutuksen kautta on korkeiden lukukausimaksujen vuoksi lähes mahdotonta. Yliopistokoulutuksen hinnat nousevat Etelä-Afrikassa jatkuvasti, ja nykyään koulutuksesta joutuu maksamaan kymmeniätuhansia randeja vuodessa, eli tuhansia euroja.

 

KATIEN PERHE asuu estatessa, aidatulla asuinalueella. Talojen pihoihin on parkkeerattu useita autoja ja monella takapihalla on uima-allas. Alueen keskiössä on suuri golfkenttä. Satoja taloja sisältävän alueen perheistä vain muutama on värillisiä. Silti kaduilla kulki aamuisin lähinnä mustia naisia, kun kotiapulaiset kävelivät työpaikoilleen.

Isäntäperheeni luona apua kävi muutaman kerran viikossa. Perheen äidin mukaan ylimääräistä apua ei edes tarvita niin paljon, mutta valkoiset haluavat auttaa kouluttamattomia naisia tarjoamalla heille töitä, sillä muuten he joutuvat turvautumaan muihin ansaintakeinoihin. Esimerkiksi prostituutio on maassa suuri ongelma, ja asukkaista lähes viidennes on HIV-positiivisia.

Etelä-Afrikassa on myös alueita, joihin mustat pakkomuutettiin apartheidin aikana. Homelandeiksi kutsutut alueet perustettiin, jotta mustat saataisiin suljettua pois valkoisesta yhteiskunnasta. Alueet olivat huonoja viljelyyn, joten mustat työskentelivät valkoisten omistamissa kaivoksissa ja rakennustyömailla.

Ajaessamme mustien asuinalueiden ja kaupunkien läpi oli selvää, etteivät kaikki ole köyhiä, mutta tulotaso on selkeästi Katien perheen asuinaluetta alhaisempi. Myös todellisia hökkelikyliä peltikattoineen oli paljon.

 

KUN LÄHDIN isäntäperheeni kanssa kauppaan, sopivan parkkiruudun kaupan pihalta osoitti musta mies. Samoin saapuessamme takaisin autolle ostoskassien kanssa luoksemme kiiruhti musta nuorukainen. Hän pakkasi ostoksemme autoon ja vei ostoskärryt paikalleen. Kaupan kassoilla taas palvelivat ainoastaan mustat naiset.

Kotimatkalla automme tankkasi niin ikään musta nuori mies. Samalla hänen työtoverinsa pesi automme tuulilasin. Kun kaarsimme takaisin asuinalueelle, portin avasi ja sulki musta mies. Näissä töissä ei valkoisia näkynyt.

Kiinnitin huomiota työntekijöiden asenteisiin. He vaikuttivat lämpimiltä, kohteliailta ja valmiilta auttamaan. Sanoin tämän ääneen. Vastaukseksi sain kuulla, että mustat ovat kunnianhimottomia. Että heitä ei kiinnosta kehittää omaa elämäänsä. Että he ovat näissä töissä, koska eivät halua parempaa. Että heidän kulttuurissaan muut asiat ovat tärkeämpiä. Näitä sanoja ei sanottu vihaisesti, ylenkatsovasti tai tuomitsevasti. Ne sanottiin, niin kuin faktat sanotaan.

 

ETELÄ-AFRIKKA ON listattu yhdeksi maailman epätasa-arvoisimmista yhteiskunnista. Maan köyhyydestä kärsivät myös hyväosaiset, sillä rikollisuus ja väkivallan uhka estävät ihmisiä kävelemästä kaduilla tai liikkumasta ulkona pimeän aikaan.

Jotta maa voisi kehittyä, pitäisi ihmisten pystyä näkemään toisensa ihmisinä enkä usko, että kummallakaan puolella on vielä tarpeeksi kunnioitusta sitä varten.

 

Katien nimi on muutettu.

Teksti ja kuvitus: Saara Tuominen

06 Oct

“Etelä-Sudanin lyhyt itsenäisyyden historia on ollut murheellista aikaa”

Kansainvälisen Punaisen Ristin komitean lentokone pudottaa hirssisäkkejä Etelä-Sudanissa, Jonglein Tochissa, Kolapachin kylään, jossa on  maansisäisiä pakolaisia. Etelä-Sudanin Punaisen Ristin vapaaehtoiset ja työntekijät varmistavat, että ruoka-apu päätyy sitä eniten tarvitseville. Avustuslento, avustus, ruuanjakelu, nälkä, ruoka, hirssi.

Kansainvälisen Punaisen Ristin komitean lentokone pudotti viime keväänä hirssisäkkejä eteläsudanilaiseen kylään, jossa oli maansisäisiä pakolaisia. Kuva: Yamila Castro/ICRC

 

Rauhansopimus solmittiin yli vuosi sitten, mutta aseet eivät ole vaienneet. Nuoret pystyvät kuitenkin edelleen rakastamaan ja haaveilemaan paremmasta tulevaisuudesta.

 

Etelä-Sudanin itsenäistyminen Sudanista vuonna 2011 valoi toivoa alueen rauhanomaiseen kehitykseen. Maan lyhyttä itsenäisyyden historiaa on kuitenkin leimannut äärimmäinen väkivalta.

Orivedellä asuva Greta Andersén, 35, työskenteli viime vuonna kuuden kuukauden ajan sairaanhoitajana Etelä-Sudanin konfliktin keskellä. Millaisena hän näkee maan tilanteen, ja mistä kaiken turvattomuuden keskellä voi löytää toivoa?

 

Greta, miten nuoret käsittelevät kohtaamaansa väkivaltaa?

“On hyvin surullista ajatella kuinka arkipäiväistä nuorten kohtaama väkivalta Etelä-Sudanissa on. Tuskin on perhettä tai yhteisöä, jossa ei olisi menetetty jotakuta läheistä väkivaltaisuuksien takia, tai jota konflikti ei olisi koskettanut. Ihmisen luonteeseen kuuluu kuitenkin onneksi vahva eteenpäinpyrkimys, ja arkipäiväiset ilot tuovat lohtua myös konfliktin keskellä. Nuoret haaveilevat, rakastuvat ja yrittävät elää normaalia elämää. Toivoa pidetään yllä, vaikka ympäristö ei teekään siitä helppoa.”

 

Miten väkivalta ja turvattomuus näkyvät Etelä-Sudanin arjessa?

“Aseistautuneiden ihmisten jokapäiväinen läsnäolo muistutti konfliktista, vaikkei Etelä-Sudanin savanneilla ja savimajakylissä esimerkiksi Syyrian tapaan olekaan kerrostaloja tuhottavaksi. Etelä-Sudan on monin tavoin jakautunut maa, eivätkä väkivaltaisuudet rajoitu vain kahden selkeän ryhmittymän välille. Kerrostuneet ongelmat ja konfliktien luoma epävarmuus estävät yhteiskunnan kehitystä. Konfliktin jäljet näkyvät perusasioissa. Kulkuyhteyksien ylläpitäminen tai materiaalien ja lääkkeiden toimittaminen terveysasemille eivät välttämättä onnistu ilman Punaisen Ristin apua. Pitkään jatkunut epävarmuus estää lapsia saamasta koulutusta, mikä taas edelleen ruokkii epätoivoa ja luo turvattomuuden tunnetta. Ongelmat juontuvat kauas, mutta Etelä-Sudanin lyhyt itsenäisyyden historia on ollut murheellista aikaa.”

 

Miten Etelä-Sudanissa elävät miljoonat maansisäiset pakolaiset jatkavat elämäänsä?

“Elämä ei voi pysähtyä. Väkivaltaisuuksista ja olosuhteiden kaoottisuudesta huolimatta pakolaisilla ei ole mahdollisuutta odottaa aseistetun konfliktin loppua, vaan jokainen yrittää elää parhaan kykynsä mukaan. Monet hakeutuvat kansainvälisten avustusjärjestöjen, kuten Punaisen Ristin toimintaan saadakseen koulutusta ja työtä. Nämä kanavat antavat mahdollisuuden oppia käytännön taitoja, joita käyttää yhteisön hyväksi. Etenkin klinikoilla työskennelleiden vapaaehtoisten työ on erittäin arvokasta.”

 

Millaisena muistat aikasi Etelä-Sudanissa?

“Etelä-Sudan oli ensimmäinen komennukseni Suomen Punaisen Ristin kautta. Avun tarve on maassa valtava, mutta niin on toisaalta tekemämme työn merkityskin. Toimin osana Punaisen Ristin liikkuvaa kirurgista tiimiä, johon kuului kirurgi, lääkäri ja kaksi sairaanhoitajaa. Tiimin toimialueeseen kuului lähes koko maa ja liikuimme paikasta toiseen esimerkiksi helikopterilla tai pienkoneella lentäen. Suoritimme kirurgisia operaatioita ja toimimme paikallisen henkilökunnan tukena paikallisilla klinikoilla. Tarjosimme materiaalien, kuten sidetarpeiden ja lääkkeiden, lisäksi myös terveydenhuollon koulutusta paikallisille hoitajille ja vapaaehtoisille.”

 

Mistä maahan auttamaan tullut ammentaa voimansa?

“Oma työpanos tuntuu tietenkin aina riittämättömältä avun tarpeeseen verrattuna. Kuitenkin keskittymällä juuri siihen ihmiseen, jonka hengen pelastan tai jolle annan koulutusta, näen oman työni suuren vaikutuksen hänen elämälleen. Ei kai parempaa voimavaraa voi olla kuin toivon ruokkiminen ja sen vaikutusten näkeminen. Sillä tätä työtä tehdään.”

 

 

Konfliktin taustat

Vuosikymmeniä väkivallan kierrettä

Lukuisten aseistettujen konfliktien Sudanin islamilaisen pohjoisosan ja enimmäkseen kristityn eteläosan välillä toivottiin päättyvän Etelä-Sudanin itsenäistyessä vuonna 2011. Tätä seuranneet Etelä-Sudanin sisäiset ongelmat ovat kuitenkin jatkaneet väkivallan kierrettä itsenäistyneessä Etelä-Sudanissa.

Etelä-Sudanin merkittävimpien aseellisten ryhmittymien välille vuonna 2015 solmittu rauhansopimus ei ole pitänyt ja Etelä-Sudanin humanitaarinen tilanne on yksi maailman vakavimmista.

Yhä suurempi määrä ihmisiä on joutunut lähtemään kodeistaan. Vuonna 2015 arviolta jo 1,7 miljoonaa ihmistä oli jättänyt kotinsa Etelä-Sudanin sisällä, ja lisäksi 600 000 ihmisen arvioitiin paenneen naapurimaihin, kuten Ugandaan, Keniaan tai Sudaniin.

Väkivaltaisuuksien aikana kymmeniätuhansia ihmisiä on kuollut, loukkaantunut ja joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

Ruoan, terveydenhuollon ja puhtaan veden sekä sanitaation puute ovat johtaneet aliravitsemukseen ja tauteihin, kuten koleraan. Yli 686 200 lasta kärsii aliravitsemuksesta.

Etelä-Sudanissa lähes joka kolmas koulu on tuhottu, vahingoittunut, vallattu tai suljettu.

Humanitaarisen avun tarpeessa Etelä-Sudanissa uskotaan elävän ainakin noin 6,1 miljoonaa ihmistä.

 

Teksti: Sami Kotiranta