29 Mar

Henkistä tukea Turkuun, sähkögeneraattoreita Kainuuseen… Näin kotimaan valmiuden suurimmat operaatiot auttoivat kymmeniätuhansia ihmisiä

Kansakunnan sielunmaisema järkkyi Turun puukotusiskun takia kesällä 2017. Punaisen Ristin vapaaehtoiset antoivat henkistä tukea sitä tarvitseville Turun keskustorilla. Kuva: Sirpa Lehtimäki / Suomen Punainen Risti

 

Onnettomuuksia ja kriisejä ei voi ennustaa, mutta niihin voi varautua. Kun tilanne vaatii poikkeuksellisen laajoja toimia, Punainen Risti tarttuu toimeen viranomaisten avuksi. Henry Goes Live kävi läpi kotimaan valmiustoiminnan vaikeimmat tähänastiset tilanteet.

 

SUURIN SUOMEN VALMIUSTOIMINTAA TYÖLLISTÄNYT operaatio yli viiteenkymmeneen vuoteen oli turvapaikanhakijoiden laajamittainen maahantulo vuonna 2015. Se oli seurausta isoimmasta pakolaiskriisistä sitten toisen maailmansodan.

Suomessa Punainen Risti vastaa kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta ja käytännön järjestelyistä ja matkasta sijoituskuntaan. Vuonna 2015 Suomen viranomaiset eivät olleet osanneet varautua yli 32 000 turvapaikanhakijan saapumiseen, ja maahanmuuttovirasto Migri kääntyi Punaisen Ristin puoleen. Punaisella Ristillä oli silloin Suomessa vain 5 vastaanottokeskusta.

Vastaanottokeskukset tulivat täyteen, eivätkä viranomaiset kyenneet perustamaan uusia tarpeeksi nopeasti. Punainen Risti auttoi avaamaan järjestelykeskuksen Tornioon ja sen jälkeen hätämajoituspaikkoja, väliaikaisia majoituskeskuksia ja vastaanottokeskuksia ympäri Suomea. Tilanne ajautui siihen pisteeseen, että Punaisen Ristin vapaaehtoiset joutuivat perustamaan vastaanottokeskuksia itsenäisesti piiriensä ohjauksella ja tuella. Alkuvaiheessa osaa vastaanottokeskuksista pyöritettiin täysin vapaaehtoisvoimin, kunnes keskuksiin saatiin palkattua työntekijöitä. Enimmillään Punainen Risti pyöritti 108:a vastaanottokeskusta, joista tänä päivänä on jäljellä vielä 26.

 

IMATRALLA TAPAHTUI TRAAGINEN AMPUMAVÄLIKOHTAUS joulukuussa 2016, jossa 23-vuotias mies ampui kolme naista ravintola Vuoksenvahdin edessä. Punainen Risti sai sosiaalivirastolta nopeasti hälytyksen, jonka jälkeen valmiuspäällikkö aktivoi vapaaehtoiset kaupungille.

Henkistä tukea antavat vapaaehtoiset oli saatava liikkeelle jo aamuyön pikkutunteina, koska ampuminen sattui vilkkaana pikkujoululauantaina. Vapaaehtoiset partioivat kävelykaduilla kohdaten satoja ihmisiä. Tapahtuma järkytti imatralaisia suuresti, koska monet näkivät ampumiset sekä kokivat, että olisivat itsekin voineet päätyä ampujan kohteeksi.

Imatralla apua oli antamassa myös Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmä, joka auttaa erityisesti isoissa onnettomuuksissa. Ryhmä työskenteli yhdessä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten kanssa avaten kriisikeskuksen, jolle Imatran seurakunta tarjosi tilat. Huolellisen ennakkosuunnittelun ansiosta kriisikeskus saatiin pystytettyä nopeasti, ja psykologit olivat muutamassa tunnissa valmiina kohtaamaan tapahtumasta järkyttyneet ihmiset.

 

18. ELOKUUTA 2017 JÄÄ SUOMEN HISTORIANKIRJOIHIN Turun kauppatorilla tapahtuneen puukotusiskun vuoksi. Tapaus on maamme historian ensimmäinen ääri-islamilaisen ideologian inspiroima terroriteko, ja siinä kuoli 2 ja loukkaantui 8 ihmistä.

Turussa henkistä tukea antavien vapaaehtoisten ryhmät jalkautuivat kaupungille ja perustivat kriisipisteitä, joihin ihmiset saattoivat pysähtyä keskustelemaan ja purkamaan sydäntään. Tärkeintä tilanteessa oli antaa ihmisille matalan kynnyksen apua siellä, missä he olivat. Monissa äkillisissä kriisitilanteissa pelkkä inhimillinen kohtaaminen sekä kuuntelu- ja keskusteluavun tarjoaminen riittävät turvallisuudentunteen palauttamiseksi.

Kuten Imatran ampumistapauksessa, myös Turussa psykologien valmiusryhmä hälytettiin töihin. 16 psykologin ryhmä tuki vapaaehtoisia ja antoi henkistä apua kriisin kohdanneille ihmisille. Lisäksi avattiin alueellinen kriisipuhelin, jossa vapaaehtoiset päivystivät tarjoten keskusteluapua. Kaikkiaan 120 Punaisen Ristin vapaaehtoista kohtasivat viikon kestäneen operaation aikana yli 2400 henkilöä, jotka olivat järkyttyneet terrori-iskusta.

Sähkökatkojen riivaamaan Kainuuseen vietiin talvella 2018 muun muassa 7 varavirtageneraattoria. Kuva: Juha Tervo / Suomen Punainen Risti

 

MYÖS YLLÄTTÄVÄT LUONNONILMIÖT saavat vapaaehtoiset liikkeelle. Viimeisin tällainen operaatio tapahtui vuodenvaihteessa 2017–2018, kun tykkylumi aiheutti laajoja häiriöitä sähkönjakelussa harvaan asutussa Kainuussa. Sähkökatkot kiusasivat eniten Suomussalmea, Puolankaa, Ristijärveä sekä Kuhmoa, ja pahimmillaan ilman sähköä oli yli 10 000 kotitaloutta.

Tykkylumitilanne johtui sään lauhtumisesta ja voimakkaasta tuulesta. Tykkylumi kaatoi puita teille ja sähkölinjoille, ja jotkin puut syttyivät tuleen. Korjaustöitä hankaloitti huono sää, kun märkää lunta satoi koko ajan lisää. Lauhan kelin vuoksi ojat eivät myöskään jäätyneet, jolloin moottorikelkoilla liikkuminen metsissä oli vaikeaa.

Punaisen Ristin logistiikkakeskuksesta Tampereelta lähetettiin Kainuuseen varavoimageneraattoreita, 800 patjaa, 840 huopaa ja yli 1000 vesikanisteria. Punaisen Ristin vapaaehtoiset perustivat viranomaisten tukena kunnantaloille evakuointipisteitä, joissa tarjottiin suojaa ja ruokaa niitä tarvitseville. Katkotilanteen jatkuessa Kainuun kunnat kartoittivat muun muassa kotihoidon piirissä olevien vanhusten tilanteet, ja Punaisen Ristin vapaaehtoiset partiot kiersivät kaikkien yli 75-vuotiaiden kodeissa tarkistamassa asukkaiden voinnin ja avuntarpeen.

Sähkökatkot aiheuttivat vakavia uhkia, kun matkapuhelinverkon kautta ei pystynyt ottamaan yhteyttä hätäkeskukseen puhelinmastojen pimennyttyä. Ilman sähköä puhelimia ei myöskään saanut ladattua. Myös junaliikenne jouduttiin keskeyttämään, kun sähkökatkot aiheuttivat vian junien liikenneohjausjärjestelmään.

Vaikka Kainuussa on totuttu vaativiin sääolosuhteisiin, vajaan kuukauden kestänyt sähkönjakelukatkos oli poikkeuksellisen pitkä. Yhteistyön merkitys korostui laajassa operaatiossa, kun vapaaehtoiset tekivät työtä yli kuntarajojen. Punainen Risti pystyi hoitamaan tilannetiedotusta, vettä saatiin paloasemilta ja puolustusvoimat toimitti maastokelpoista kalustoa linjojen korjaustöihin. Suomusslamen kunta jopa avasi kylpylän ihmisten käyttöön.

 

FAKTA

Suomessa Punaisen Ristin valmiustoiminta on jaettu alueellisesti 12 piiriin ja 500 paikallisosastoon. Jokaisessa piirissä on toiminnanjohtaja, valmiuspäällikkö ja piiritoimisto, jonka työntekijöiden päätehtävä on tukea paikallisosastojen toimintaa ja vapaaehtoisia. Jokainen osastoista on laatinut oman valmiustoimintasuunnitelmansa yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Punaisen Ristin paikallisosastot ylläpitävät valmiutta omalla paikkakunnallaan kouluttautumalla ja harjoittelemalla muun muassa ensiavun, henkisen tuen ja ensihuollon tehtäviin.

Myös Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa on osa kotimaan valmiustoimintaa. Vapepa on viidenkymmenenkahden eri kansalaisjärjestön yhteenliittymä, jossa Punainen Risti koordinoi toimintaa. Vapepalla on koko maassa yli 1000 hälytysryhmää ja runsaat 10 000 vapaaehtoista. Vapepa toimii lähes päivittäin jossain päin Suomea viranomaisten tukena ja vuosittain. Vapepalle tulee 300–400 hälytystä, joista tavallisimpia ovat kadonneiden etsinnät ja ensihuoltotehtävät. Koulutettujen vapaaehtoisten ottaessa vastuuta omista tehtävistään viranomaiset voivat keskittää omat resurssinsa tärkeimpien tehtäviensä hoitoon parhaalla mahdollisella tavalla.

Kiinnostuitko Punaisen Ristin valmiustoiminnasta? Saat siitä lisää tietoa täältä.

 

Artikkelia varten on haastateltu Suomen Punaisen Ristin valmiuden ja varautumisen koordinaattoria Marko Korhosta Punaisen Ristin keskustoimistolta.

Teksti: Maria Hietajärvi

 

14 Jan

Miltä näyttää avustustyön tulevaisuus?

Tulevaisuuden suuntaa ennakoivat megatrendit luovat humanitaariselle avulle uusia mahdollisuuksia, mutta asettavat samalla toiminnalle reunaehtoja. Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n muutaman vuoden takainen tulevaisuuskatsaus on edelleen polttavan ajankohtainen. Sen mukaan inhimillisyyttä tarvitaan, kun kriisit monimutkaistuvat ja kybersodankäynti hämärtää vastuun. Listasimme avustustyöhön vaikuttavat keskeisimmät megatrendit.

SPR:n rahoittama CBHFA -ohjelma pyrkii parantamaan kylien elinoloja ja katastrofikestävyyttä. Daw Paw Ka Lay -kylä sijaitsee lähellä Loikawia, Kayah State, Myanmar.

Tulevaisuudessa ennakoinnin merkitys korostuu, kun erilaiset kriisit kietoutuivat toisiinsa. SPR tukee muun muassa Myanmarissa sekä kylien elinolojen että katastrofikestävyyden kohentamista. Kuva: Jarkko Mikkonen / Suomen Punaisen Ristin kuva-arkisto

1. Kriisit limittyvät: ilmastonmuutos, köyhyys ja konfliktit

Vuonna 2011 Japanissa sattui maan historian voimakkain maanjäristys, jonka nostattama tsunami teki valtaisaa tuhoa ja sai aikaan ydinvoimalaonnettomuuden Fukushimassa. Tapaus on esimerkki siitä, miten yksi katastrofi voi synnyttää uusia. Kansainvälisen humanitaarisen avun järjestelmän pitää osata varautua tämäntyyppisiin tilanteisiin, vaikka ne vaikuttaisivatkin epätodennäköisiltä.

Erilaiset kriisit kietoutuvat toisiinsa: usein konfliktit leimahtavat ja pitkittyvät alueilla, joissa on jo valmiiksi köyhyyttä, pulaa vedestä ja ravinnosta ja jotka ovat erityisen alttiita luonnonmullistuksille. Väestönkasvu kärjistää ongelmia, kun kilpailu jo ennestään niukoista resursseista kiihtyy.

Ilmastonmuutoksen myötä luonnonkatastrofeja sattuu tulevaisuudessa yhä enemmän, ja ne ovat todennäköisesti myös entistä tuhoisempia. Pariisin ilmastosopu luo uskoa siihen, että kaikkein vakavimmilta seurauksilta vältytään, mutta sään ääri-ilmiöt yleistyvät silti. Ympäristön tuhoutuminen kiihdyttää kaupungistumista ja ajaa ihmisiä pakolaisiksi. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat ihmiset, jotka eivät pääse pakenemaan, ja tähän tulee löytää ratkaisuja.

2. Globaalit valtasuhteet muuttuvat – miten käy rahoituksen?

Uusien taloudellisten mahtien nousun myötä länsimaiden poliittinen painoarvo vähenee. Moni valtio siirtyy avun vastaanottajasta humanitaarisen toiminnan rahoittajaksi ja kehittäjäksi. Koko humanitaarinen järjestelmä on rakennettu ja sitä on edelleen kehitetty lähinnä länsivetoisesti. Parhaimmillaan uusien valtioiden profiilin nousu voi demokratisoida järjestelmää ja tuoda paremmin kuuluviin kehittyvien maiden ääntä.

Yhteistyö voi kuitenkin osoittautua hankalaksi, jos apua ohjaavista periaatteista, arvoista ja tavoitteista ei päästä yhteisymmärrykseen. Valtiot voivat yrittää hyödyntää humanitaarista apua edistääkseen erilaisia taloudellisia tai ulkopoliittisia tavoitteitaan. Humanitaarisen avun politisoituminen on riski, joka erilaisten humanitaaristen toimijoiden on syytä tiedostaa. Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi, ja eri osapuolet ovat ennenkin yrittäneet valjastaa apua omien agendojensa saavuttamiseksi. Uusien toimijoiden mukaantulo tekee ilmiön kuitenkin näkyvämmäksi ja pakottaa humanitaarisen työn tekijöitä arvioimaan toimintaansa monipuolisemmin.

Heikko talouskehitys ja väestön ikääntymisen myötä kasvavat sosiaalimenot kehittyneissä valtioissa herättävät huolen siitä, että tällaiset valtiot vetäytyvät pitkäkestoisesn kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun rahoituksesta. Tästä on jo viitteitä: esimerkiksi Suomi leikkasi vastikään rajusti kehitysyhteistövarojaan. Jos näin käy laajemmassa mittakaavassa, nousevilta talousmahdeilta odotetaan suurempia panostuksia niin humanitaarisen järjestelmän rahoitukseen kuin sen kehittämiseenkin. Todennäköistä on, että järjestelmä käy läpi muutoksia, mutta niiden suuruus jää vielä arvailujen varaan. Yksi mahdollisuus on, että apua koordinoidaan vähemmän kansainvälisten järjestöjen kautta ja enemmän valtioioiden kahdenvälisenä apuna.

3. Tieteen ja teknologian kehitys voi mullistaa kaiken

Kuka olisi osannut ennustaa, kuinka mullistavaksi keksinnöksi internet osoittautuisi? Teknologian ja tieteen kehitys muuttaa myös tulevaisuudessa maailmaa tavoilla, joita ei voi täysin ennakoida. Jotkin murrokset ovat jo täydessä käynnissä: Ihmiset ja yhteisöt eri puolilla maailmaa ovat yhä enemmän yhteydessä toisiinsa. Valtamedian painoarvo heikkenee, ja ihmiset viestivät, jakavat informaatiota ja mielipiteitä suoraan toisilleen, ilman välikäsiä. Sosiaalisen median kultakausi jatkuu, ja lähes koko maailman kattavat mobiiliverkot avaavat uusia mahdollisuuksia viestiä ja saada paikalle apua kriisitilanteissa. Lisääntynyt tieto kannustaa kansalaisia myös lisääntyvään toimintaan, mikä voi hyödyttää humanitaarisia järjestöjä.

Vaikka tiede ja teknologia voivat auttaa ratkaisemaan suuria ongelmia, myös uudenlaisia uhkia ilmaantuu. Esimerkiksi sotateknologian kehitys herättää kysymyksen vastuuvelvollisuudesta: miehittämättömät lennokki-iskut tappavat siviilejä, mutta eivät aseta hyökkäävää osapuolta vaaraan. Myös ei-valtiolliset toimijat voivat päästä käsiksi tuhoisampaan aseteknologiaan, mikä lisää tuhoisten terrori-iskujen mahdollisuutta. Kyberiskut ja -sodat ovat todellinen uhka yhteiskunnissa, jotka ovat hyvin riippuvaisia tietoverkoista. Humanitaariset järjestöt eivät välttämättä ole varautuneet tämän kaltaisiin kriisitilanteisiin, ja siksi tarve uudelle asiantuntijuudelle kasvaa.

4. Auttajat lisääntyvät, vastuu pirstaloituu

Perinteisen, puolueettomuuden ihanteeseen nojautuvien humanitaaristen toimijoiden lisäksi avustustyötä tulevat tekemään tulevaisuudessa yhä useammat tahot. Toiminta saa erilaisia muotoja riippuen siitä, onko vetovastuussa kattaviin toimiin tähtäävä YK, voittoa tavoitteleva yritys vai energiapoliittisia intressejään ajava valtio. Myös järjestökentällä toimijat lisääntyvät, mikä voi hankaloittaa yhteisen sävelen löytämistä. Toisaalta järjestöjen erilaiset painotukset voivat osoittautua eduksi.

Kun humanitaaristen toimijoiden kenttä pirstaloituu, kysymys vastuusta korostuu. Toisin kuin poliitikot, humanitaariset toimijat eivät toimi äänestäjien mandaatilla. Toiminnan läpinäkyvyys on parantunut, mutta jatkossa on huolehdittava entistä päättäväisemmin siitä, että paikallisten ihmisten äänet kuuluvat kriisin keskellä. Avun vastaanottajia ei tule kohdella passiivisina uhreina vaan aktiivisina toimijoina, jotka tuntevat omat tarpeensa ja tilanteensa paremmin kuin yksikään ulkopuolinen.

5. Ennakointi voi pelastaa henkiä

Mediassa näkyvyyttä saavat äkilliset katastrofit, ja tällaisissa tapauksissa avustusten kerääminen käy helpommin. Hiljaiset, hitaasti kytevät kriisit jäävät vähemmälle huomiolle, vaikka inhimillinen hätä on yhtä todellinen. Median kiinnostus katastrofeihin myös lopahtaa nopeasti, mutta paikallisten ihmisten ja kansainvälisten järjestöjen ponnistelu jatkuu kuitenkin paljon pitempään. Jälleenrakentaminen ja vakauden saavuttaminen voivat olla valtaisia haasteita, jotka vaativat riittävät resurssit.

Humanitaarisen työn onnistumisen kannalta on tärkeää ymmärtää kriisin tai konfliktin syitä. Yksioikoiset tulkinnat johtavat todennäköisesti väärään diagnoosiin, ja silloin voidaan päätyä hoitamaan taudin sijasta oireita. Myös yllättäviltä vaikuttavilla tapahtumilla on oma historiansa ja kehityskulkunsa: lopulta harva kriisitilanne syntyy tyhjästä. Esimerkiksi Eurooppaan viime vuonna pyrkineet pakolaiset ovat ensin saattaneet paeta kotimaansa konfliktia ja viettää sen jälkeen pitkiäkin aikoja pakolaisleireillä, joilla ei ole ollut riittävästi resursseja inhimillisten olosuhteiden tarjoamiseen.

Kaikkein inhimillisintä on ehkäistä katastrofeja ja panostaa yhteiskuntien ja yhteisöjen vakauteen sekä omavaraisuuteen. Humanitaaristen järjestöjen onkin kehitettävä kykyään varautua kriiseihin. Tällainen työ ei ehkä ole mediaseksikästä, mutta sitäkin tarpeellisempaa. Päävastuu ennaltaehkäisyssä on kuitenkin poliittisilla päättäjillä ja instituutioilla humanitaaristen järjestöjen rooli on ennen kaikkea tarjota tukea paikallisille toimijoille ja tarvittaessa tulla apuun, jos politiikka epäonnistuu.

Teksti: Irina Herneaho

Lähteet:

International review of the Red Cross. (2011) Humanitarian debate: Law, policy, action. The future of humanitarian action.

Hyvän tekeminen ja valta. Humanitarismin kriittistä tarkastelua. (2013) Toimittanut Frank Johansson. Gaudeamus.