01 Nov

Yhä useammin kuolema koittaa kirjaimellisesti pois nukkumalla – palliatiivisen lääketieteen professori avaa sitä, mikä ihmisiä kuolemassa pelottaa

Ihmisille elämän loppuvaiheessa annettava lääketieteellinen hoito on kehittynyt paljon viime vuosikymmeninä.

 

Kun kuolemaa ei näe sairaaloiden ulkopuolella, voi siitä syntyä helposti harhakäsityksiä. Todellisuus ei kuitenkaan ole niin karu kuin ihmisten pelot, kertoo palliatiivisen lääketieteen tohtori Tiina Saarto HYKS:n syöpäkeskukselta.

 

KUOLEMA ON YHTEISKUNNASSAMME eristetty sairaaloihin, mutta toisaalta sitä käsitellään esimerkiksi mediassa paljon. Muun muassa vanhusten hoitoa käsittelevissä artikkeleissa kuvastuu hyvin nykyihmisen pelko yksin jäämisestä kuoleman hetkellä, kuolemaa edeltävistä kivuista sekä huonosta saattohoidosta.

– Siihen liittyy mielikuvia, jotka eivät välttämättä vastaa todellisuutta. Puhutaan paljon esimerkiksi huonosta saattohoidosta. Se herättää ihmisissä pelkoa siitä, miten heidän elämänsä loppuvaihe hoidetaan. Arki ei kuitenkaan välttämättä ole niin karua kuin mitä ihmisten pelot ovat, Tiina Saarto kertoo.

 

SAARRON MUKAAN vanhempi sukupolvi pelkää usein kipua, sillä he ovat nähneet elämänsä aikana enemmän tuskaisia kuolemia. Esimerkiksi syöpään menehtyminen on aiemmin ollut hyvin kivuliasta.

– Muistan, etten opiskeluaikana sairaanhoitajan sijaisena ollessani saanut antaa kipulääkettä kuin ihan vähän. Syöpäpotilailla oli silloin valtavasti kipuja. Minun ikäluokkani ja sitä vanhemmat ovat nähneet sen omin silmin. Tällaiset perimätiedot välittyvät sitten eteenpäin, Saarto avaa.

Saarron mukaan kuolema on nykyään usein kivuton. Jos kyseessä ei ole äkkikuolema, niin kuoleva hiipuu pois vähitellen, monesti hyvin rauhallisesti.

– Kuoleva nukkuu päivä toisensa jälkeen vain enemmän ja enemmän. Viimeisinä päivinä tajunnan taso on laskenut, eikä hän ole enää hirveästi mukana tässä maailmassa – kunnes sitten ei vain enää herää, Saarto selittää.

 

MONESTI KUOLEMASTA PUHUTTAESSA nousee esiin myös pelko yksinäisyydestä. Vaikka suomalaiset kuolevatkin yleensä terveyskeskusten vuodeosastoilla muiden ihmisten keskellä, se ei välttämättä takaa sitä, etteikö kuoleva tuntisi viimeisillä hetkillään yksinäisyyttä.

– Kiireisellä henkilökunnalla ei välttämättä ole paljoa aikaa pysähtyä siihen vierelle. Kyllä varmaan on paljon vanhuksia, jotka siinä kuoleman hetkellä ovat aika yksin, jos sukulaiset vaikka asuvat kauempana, Saarto kertoo.

Suomessa on mahdollisuus ottaa läheisen kuoleman koittaessa palkatonta vapaata, mutta kaikille ei ole taloudellisesti mahdollista pitää sitä kovin montaa päivää.

– Tämän takia esimerkiksi Ruotsissa on saattohoitovapaa-järjestely. Jos läheinen on kuolemassa, niin on mahdollista saada vapaata, jossa on myös jonkinlainen taloudellinen turva, Saarto avaa.

Yksinäisyyden lisäksi myös avuttomuus voi pelottaa kuolevaa.

– Ihmisillä on nykyään enemmän ja enemmän vahvaa autonomian tunnetta – on halu itse päättää ja vaikuttaa. Ajatus siitä, ettei kykene siihen, vaan on riippuvainen täysin vieraista ihmisistä, voi olla pelottava. Kuolevalle olisi tärkeää taata turvallisuuden tunne. Hänen ei pitäisi joutua pelkäämään, että jää yksin tai ilman hoitoa, Saarto selittää.

 

NUOREN IHMISEN KUOLEMAA pidetään tragediana. Kuoleman hyväksyminen ei monesti ole nuoremmalle helppoa, ja siihen liittyy monia hyvin vaikeitakin tunteita. Kuolema on hyppy tuntemattomaan, ja pelkoon sekoittuu monesti myös elämästä luopumiseen liittyvää surua. Terveestä ihmisestä myös ajatus sängyn vangiksi joutumisesta voi olla puistattava.

– Pitkällisen sairauden uuvuttamana kuolemaan suhtautuu eri tavalla kuin terveenä. Jaksaminen elää on monesti hiipunut, kun on pitkällisesti ja kroonisesti sairas. Se, että viettää enemmän aikaa vuoteessa, ei välttämättä ole niin kauhistuttava ajatus, kun on väsynyt ja nukkuu paljon, Saarto kertoo.

Tärkeää olisikin tällöin ennen kaikkea taata kuolevalle turvallinen ja lämmin ympäristö.

– Jos siinä on ihmisiä ympärillä, jotka hoitavat ja luovat turvallisuuden tunnetta, niin ei se kuolema ole varmasti niin kauhistuttava, Saarto toteaa.

 

KUN KUOLEMA ON ERISTETTYNÄ sairaaloihin, eivät ihmiset usein tiedä elämän loppuvaiheesta ja sen hoidosta paljoa. Pelottava tuntematon on helppo karistaa mielestä, kun siihen ei törmää niin usein. Toisaalta juuri tietämättömyyden vuoksi lehtien otsikot esimerkiksi huonosta saattohoidosta voivat herättää pelkoa.

– Pelkoja ruokkii paljon se, etteivät ihmiset enää kohtaa kuolemaa  – eli ei oikeastaan tiedetä, mitä kuolemassa tapahtuu ja millaista on olla lähellä kuolemaa. Se herättää sitten mielikuvia ja pelkoja, Saarto summaa.

Teksti: Milla Asikainen

Kuvat: Pixabay.com

03 Dec

Elintärkeät ensimmäiset minuutit – osaatko toimia?

Onnettomuustilanteissa oikein annettu ensiapu voi säästää lääkärissä käynniltä tai jopa pelastaa henkiä. Tuleva ensihoitaja ja ensiavun intohimoinen vapaaehtoinen, 18-vuotias Tomi Malinen kertoo, mitä ensiaputaitoja jokaisen ainakin kannattaisi osata ja miksi nopeus on ensiavussa valttia.

hätänumero

Kotimme ja lähiympäristömme ovat täynnä vaaranpaikkoja, joissa yksinkertaiset ensiaputaidot voivat pelastaa henkiä. Vuonna 2013 lähes 3000 suomalaista kuoli tapaturmaisesti: koti- ja vapaa-ajan tapaturmissa 2268, tieliikenneonnettomuuksissa 258 ja työpaikkatapaturmissa 22 henkeä.

Vaikka suurin osa tapaturmista on pienempiä, esimerkiksi kotona, työpaikalla tai muuten vapaa-ajalla sattuvia kaatumisia, palovammoja tai haavereita, jokaisen on hyvä varautua myös vakaviin onnettomuuksiin. Tilanteisiin joudutaan usein äkillisesti, jolloin aikaa miettiä on vain vähän tai ei lainkaan.

– Ensiaputaidot pelastavat henkiä, sillä ne ensimmäiset minuutit ovat usein merkityksellisimpiä. Jos ensiapua ei ole onnettomuustilanteessa annettu, paikalle saapunut ensihoitoyksikkö ei välttämättä voi enää korjata vahinkoa, kertoo 18-vuotias Suomen Punaisen Ristin Nilsiän osaston ensiavun vapaaehtoinen Tomi Malinen.

Ei ikä, vaan taitokysymys

Ensiapu ei katso ikää. Ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana ensiapukurssin käynyt Tomi on siitä hyvä esimerkki. Ensiavussa häneen tekivät heti vaikutuksen kurssin ja ensiavun vaatima säpinä ja sähäkkyys, mutta myös oman lähipiirin tuki.

– Olen kolmannen polven vapaaehtoinen, sillä myös isäni ja ukkini ovat olleet aktiivisia SPR:läisiä.

Tomin kohdalla ensiapu vei miestä tavallista pidemmälle, sillä kursseilla kerätty kokemus innosti häntä myös ammatinvalintaan. Nyt hän opiskelee ensihoitajaksi.

älä hukkaa aikaa

Muista kylkiasento ja painelu-puhalluselvytys

Kokeneena ensiavun antajana ja kouluttajana Tomi tietää, että tavallisten ihmisten ensiaputaitojen tärkeyttä ei pidä aliarvioida – päinvastoin. Esimerkiksi onnettomuuksissa loukkaantunutta uhkaa usein tukehtuminen, ja sen myötä vakavakin aivovaurio. Perusensiaputaitojen hallinta on siis kriittistä, jotta toiminta onnettomuustilanteissa olisi tarvittavan nopeaa ja määrätietoista.

– Nyt kun julkisesta terveydenhuollosta karsitaan, ensiaputaitojen tarve on korostunut entisestään. Ensivasteen saantiin onnettomuuspaikalle on tullut enemmän viivettä. Perusensiaputaidoilla pystyy auttamaan peruselintoimintojen ylläpitämisessä ennen ammatillisen ensihoidon saapumista.

Tomi kertoo, että niinkin yksinkertaiset keinot kuin kylkiasento ja painelu-puhalluselvytys auttavat usein siihen asti, kunnes sairastunut tai vammautunut saadaan terveydenhuollon ammattilaisten hoitoon.

– Ne ovat kaksi hyvin helposti opittavaa asiaa, joilla pystyy akuuttitilanteessa pelaamaan lisää aikaa sekä onnettomuuden uhrille kuin ensihoitajillekin.

hoitoketju

Ensiapu auttaa myös kotona

Vakavien onnettomuustilanteiden ja sairaskohtausten lisäksi ensipua on hyvä osata myös arkisten tapaturmien vuoksi. Esimerkiksi pienillä palovammoilla ja haavoilla ei tarvitse aina kuormittaa ensihoitoa, vaan maallikon antama ensiapu voi hyvin olla se ainoa tarvittava hoito.

Tomi muistuttaa, että ensiaputaitoja täytyy myös pitää yllä, sillä ne saattavat unohtua nopeasti.

Usein tehokkain keino saada ihmisiä lähtemään ensiapukursseille, on houkutella kaverit mukaan. Niin Tomikin on tehnyt. Osa heistä on myös jäänyt aktiivisesti toimintaan.

– Kaikki meistä ovat jossain vaiheessa joutuneet käyttämään oppimiamme ensiaputaitoja, vähintään kotitapaturmissa. Voi siis sanoa, että kursseista on todella ollut hyötyä.

tapaturmat

Vanhempien pitäisi petrata

Tomin mukaan etenkin nuorilla ensiaputaidot ovatkin nykyisin yhä paremmin hallussa. Koulujen opetussuunnitelmiin kuuluu ensiavun perusteet. Lisäksi esimerkiksi joissakin lukioissa ensiavun 1. ja 2. kurssit käymällä saa suoritettua yhden terveystiedon kurssin.

– Nuoret ovat muutenkin yhä kiinnostuneempia oppimaan ensiapua, Tomi uskoo.

Huolestuneempi hän on vanhempien ikäryhmien ensiaputaidoista.

– Siinä missä nuoret oppivat ensiaputaitoja usein jo koulussa, aikuisten tulee itse olla aktiivisia. Tästä syystä toisilla taidot puuttuvat täysin.

velvollisuus auttaa

Haluatko lisää tietoa?

SPR järjestää ensiapukursseja aktiivisesti ympäri Suomea.

Voit myös harjoitella ensiaputaitoja tai testata omia valmiuksiasi Punaisen Ristin ensiapupelien ja -testien avulla.

Teksti ja kuvitus: Riikka Hietajärvi