31 May

Arktisissa olosuhteissa luonto rökittää ihmisen – Huippuvuorilla on enemmän jääkarhuja kuin vakituisia ihmisasukkaita

 

Porttikielto kissoille, ase kainaloon, kuoleminen on kielletty. Norjan Huippuvuoret on erikoinen paikka, jonka mahtava luonto yllättää matkailijan.

 

POHJOISELTA JÄÄMERELTÄ käy hyytävä tuuli, ja vuonot ja korkeusvaihtelut hallitsevat lumista maisemaa. Huipuista korkein kohoaa jopa 1717 metrin korkeuteen. Valo häikäisee silmiä, sillä Norjan Huippuvuorilla yötön yö alkaa huhtikuussa ja kestää elokuuhun.

Huippuvuorilla asuu noin 2 700 vakituista asukasta, ja asukkaiden pääelinkeinoja ovat kaivosteollisuus, matkailu ja napaseutujen tutkimus. Saariston suurimmassa asutuskeskuksessa Longyearbyenissa sijaitsee maailman pohjoisin yliopistokeskus.

 

LUONTO HALLITSEE PAIKALLISTA elämäntapaa. Kylästä ei saa poistua ilman asetta, sillä vastaan voi tepastella arktinen otso. Saaristossa elää arvioiden mukaan yli 3 000 jääkarhua, jotka pitävät ihmiset jatkuvasti varpaillaan. Kohtaaminen pedon kanssa voi olla kohtalokas, ja sen vuoksi paikalliset pitävät usein kotiensa ovia lukitsemattomina. Hätätilanteessa suoja on kaikkien saatavilla.

Hyinen laivamatka Pohjoisella jäämerellä on paras mahdollisuus nähdä jääkarhu tai jäälautoilla pötköttelevä mursuyhteisö. Miltei yhtä hämmästyttävää on seurata majatalon ikkunasta vuoren rinteillä köpöttäviä Huippuvuorten peuroja, jotka kiireettömästi etsivät syötävää karuissa olosuhteissa. Hyväonninen reissaaja kuulee naalin haukun ja kiikaroi eläimen loikkimasta lumen keskeltä.

Visit Svalbardin tilastojen mukaan (pdf-tiedosto) vuonna 1996 Longyearbyenin majataloissa yövyttiin noin 50 000 kertaa. Vuonna 2006 luku oli hieman yli 80 000 ja vuonna 2015 noin 130 000. Turistimäärät ovat huimassa kasvussa, eikä ihme. Upea luonto on matkan arvoinen.

Turismilla on kuitenkin kääntöpuolensa. Arktiset olosuhteet ovat haastavia, ja lisääntyvien matkustajamäärien myötä esimerkiksi onnettomuusriskit kasvavat. Lisäksi muuttuva ilmasto koettelee erityisesti arktista seutua, ja lisääntyvä liikenne rasittaa luontoa entisestään.

 

HUIPPUVUORIIN LIITTYY ERIKOISUUKSIA, joihin ei törmää kaikkialla maailmassa. Saaristossa ei esimerkiksi kasva yhtään puuta. Paikalliset tosin vitsailevat, että väite on pötyä. Heidän mukaansa saarilla on yksi puu, joka on jopa seitsemän senttiä pitkä. Toisekseen, kissoilla on porttikielto Huippuvuorille. Saarilla nimittäin pesii paljon harvinaisia lintuja, joita kissat voisivat läsnäolollaan uhata.

Erikoisinta Huippuvuorissa lienee kuitenkin se, että Longyearbyenin asutuskeskuksessa kuoleminen on kiellettyä. Kylässä sijaitsee pieni hautausmaa, jonne aikoinaan haudattiin espanjantautiin kuolleita kaivostyöläisiä. Myöhemmin havaittiin, etteivät ruumiit maadu arktisissa olosuhteissa. Niinpä kuoleminen kiellettiin vuonna 1950. Nykyisin Huippuvuorilla kuolleet saavat viimeisen leposijansa Tromssassa. Pitkäaikaisten asukkaiden tuhkat voidaan kuitenkin erikoisluvalla haudata Longyearbyenin pienelle hautausmaalle.

Henry Goes Live kertoo myöhemmin kesällä, miten Huippuvuorilla asuvat nuoret viettävät vapaa-aikaansa.

Teksti ja video: Ulriikka Myöhänen

12 Apr

Lähde matkalle sinne, mikä pelottaa eniten – ennakkoluulot kaatuvat, kun tuntemattomasta tulee tuttua

Moni uskoo, että Suomessa asuu jääkarhuja. Tämä on vielä melko harmiton stereotypia. Kuva: Pixabay

 

Maailmalla törmää usein kummallisiin mielikuviin omasta kotimaastaan. Stereotypioihin tukeutuu helposti myös itse yrittäessään kertoa, mistä on kotoisin, pohtii Henry Goes Liven kolumnisti Ida Kannisto.

 

JÄÄKARHUT VAELTAVAT VAPAASTI kylmässä Suomessa, jonka asukkaat ovat hyytävän ilmaston karaisemia. Stereotypiat kotimaasta naurattavat ja hämmästyttävät.

En ylläty, kun ghanalainen opiskelija tiedustelee, minne Suomi kartalla sijoittuu. Tuskin Ghanankaan tarkka sijainti Afrikan mantereella on monelle eurooppalaiselle itsestään selvä tieto. Yllättävämpiä kysymyksiä esittävät lähempää kotoisin olevat eurooppalaiset. Moni tuntee Suomen arktisena alueena, ja talven pakkaslukemat saavat useat ulkomaalaiset tiedustelemaan, voiko Suomessa talvisin mennä ulos lainkaan. Moni olettaa suomalaisten olevan kylmään karaistuneita ja sisukkaita. Siksi Englannin meri-ilmassa ja hyytävässä tuulessa värjöttelevä suomalainen saa osan tiedustelemaan, eikö suomalaisen kuuluisi olla tottunut kylmään.

Talviharrastukset, Lapin revontulet ja natisevat, korkeat hanget ovat monen listalla asioista, jotka haluaa kokea ennen kuolemaa. Lappi on monelle ulkomaalaiselle eksoottinen kohde ja samalla yksi Suomen matkailuvalteista. Mielikuvat pohjoisesta saattavat olla yllättäviä: Pohjoinen on kyllä kaunis, mutta jääkarhuton, vakuutan eräälle.

Jos Suomen luonto onkin mielikuvissa muuttunut todellistakin taianomaisemmaksi, kovin tarkasti ei tunneta myöskään maamme historian käänteitä – edes Euroopassa. Kun Suomi juhli itsenäistymisen 100-vuotisjuhlaa, heräsi monista eri maista kotoisin olevien ystävieni kesken keskustelua sadan vuoden takaisista tapahtumista. Esimerkiksi ruotsalainen vaihto-opiskelija pohti, itsenäistyikö Suomi Ruotsista ja mahtaako maa nyt kuulua Euroopan unioniin.

 

STEREOTYPIOITA RUOKKIVAT monet lähteet. YouTubeen ladattu video parodioi eri maiden deittailutapoja ja The Culture trip -nettisivusto opastaa, miten Suomen talvesta voi selvitä kuten paikallinen.

Bloggaaja Nicole Wildman kirjoittaa, ettei ennen Suomen-vierailuaan ollut kovin kiinnostunut maasta, koska ei tiennyt siitä juuri mitään. Medialla, kuten myös sosiaalisella medialla, lienee osuutensa tuntemattomista paikoista muodostettujen ennakko-oletusten synnyssä.

Yhdysvaltalainen viihdesivusto Buzzfeed kirjoittaa suomalaisen opetuksen korkeasta tasosta. Suomi ei enää loista Pisa-tulosten ykkösenä, mutta sivuston mukaan on yhä mahdotonta lukea opiskelusta kertovaa artikkelia New York Timesista ilman, että jutussa on mainittu Suomi.

Suomalaisen koulutuksen ja opetuksen korkea taso on yhä tunnettu maailmalla, mutta stereotypiat harvoin pitävät sisällään vain myönteisiä mielikuvia. Ulkomailla vietetyn vuoden aikana olen törmännyt useaan otteeseen suomalaisten juomiskulttuuriin liittyviin oletuksiin.

Brittiläinen Travelmag-sivusto kirjoittaa, että suomalaisen alkoholin käyttö ei liity sosiaaliseen kanssakäymiseen, vaan kännin saavuttamiseen – eikä vain kännin, vaan vakavan humalan: ”Talvisin suomalaiset juovat paljon, koska maassa on niin pimeää ja kylmää, ettei ole muuta tekemistä kuin istua viihtyisässä pubissa. Samaan aikaan ulkona arktinen tuuli puree luihin ja ytimiin ja hädin tuskin näet päivänvaloa kuukausiin.”

Lisäksi suomalaisten kansanedustajien rankka pikkujoulujen vietto ylitti uutiskynnyksen esimerkiksi brittilehti Independentissä.

 

STEREOTYPIOITA ON ANALYSOINUT moni tutkija. Kulttuurintutkijan ja sosiologin Stuart Hallin mukaan stereotypioita käytetään muiden ihmisten identifioimiseen. Niiden avulla erotetaan normeista poikkeavat yksilöt ja tehdään eroavaisuudet näkyviksi. Brittitutkija Michael Pickering taas toteaa, että stereotypioiden avulla maailmaa yritetään usein järkeistää ja järjestää.

Stereotypiat ovat kuitenkin hankala työkalu, sillä ne eivät anna tilaa erilaisille näkökulmille ja ajatuksille. Ennakkoluuloja on jokaisella, niiden juuret ovat syvällä ja ne ovat vain vaivoin muutettavissa. Perusteettomiin oletuksiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella, sillä stereotypiat ovat aina yksipuolisia esityksiä ja yhteiskunnan tuotoksia. Ne liittyvät tiukasti vallankäyttöön, jonka yksi muoto on ihmisten välisten erojen tekeminen luonnollisiksi.

 

HASSUILLE MIELIKUVILLE muista maista voi nauraa, mutta omien olettamusten suhteen kannattaa olla valveutunut. Kun tutustuin kiinalaiseen opiskelutoveriini muutama kuukausi sitten, ymmärsin, että aivan erilaisesta ympäristöstä kotoisin oleva ystäväni pohtii aivan samanlaisia murheita. Vaikka Suomessa on asukkaita keskikokoisen kiinalaisen kaupungin verran ja moni asia näiden kahden maan välillä on täysin eri tolalla, ihmiset kokevat hyvin samanlaisia arkisia iloja ja suruja.

Stereotypioita voi yrittää kaataa tekemällä ne läpinäkyviksi. Joskus omien ennakkoluulojen edessä kannattaa pysähtyä ja miettiä, mistä tietty kuva tietystä kulttuurista on muodostunut. Usein ennakkoluuloja on etenkin niistä paikoista, joissa ei ole koskaan saanut tilaisuutta vierailla.

Joskus ennakko-oletuksia tulee vahvistaneeksi omalla käytöksellään. Kun keskustelussa on mukana ihmisiä eri maista ja kulttuureista, keskustelu usein siirtyy siihen, millaisia suomalaiset ovat tai mitä britit tekevät sunnuntaisin. Samaan aikaan osaa kuitenkin luetella suomalaisesta ystäväpiiristään yhtä monta persoonallisuutta ja elämäntapaa kuin lähipiirissä on ihmisiä.

Ehkäpä paras keino stereotypioiden voittamiseksi on ostaa menolippu juuri niihin paikkoihin, joihin meno eniten jännittää.

Teksti: Ida Kannisto