08 Nov

Raha opiskelijaelämää pyörittää – Henry Goes Live kertoo, miten tasapainotella opintojen ja duunin puskemisen välissä

Suunnittelu auttaa kaikessa elämän järjestämisessä. Kuva: Maria Hietajärvi

 

Opiskelun ja työn yhdistäminen ei aina ole helppoa, mutta usein se kannattaa. Valtiotieteitä yliopistossa opiskellut Riikka kertoo, kuinka yhdisti opiskelun ja työssäkäynnin sekä kuinka opiskeluaikana hankittu työkokemus hyödytti häntä valmistumisen jälkeen.

 

SUOMESSA VALTAOSA OPISKELIJOISTA käy töissä opintojen ohella. Vuoden 2016 tilastojen mukaan 55 prosenttia niin ammattikorkeakoulu- kuin yliopisto-opiskelijoista työskentelevät samalla kun opiskelevat.  

Opiskelun aikaisesta työssäkäynnistä käydään paljon keskusteluja puolesta ja vastaan. Opintojen venyminen ja hidas valmistuminen ovat aiheuttaneet Suomessa huolta pitkään, ja korkeakouluopiskelijoita kannustetaankin suorittamaan tutkintojaan nopeammin. Toisaalta taas ilman työkokemusta opintonsa suorittanut vastavalmistunut on vaarassa pudota työelämän ulkopuolelle.

Työnteko opiskeluiden ohella on parhaimmillaan järjestely, josta sekä työnantaja että opiskelija hyötyvät. Työskentely parantaa opiskelijoiden työllistymistä opintojen jälkeen sekä auttaa luomaan uusia työpaikkoja opiskelijoille. Työnantaja taas saa opiskelijasta työvoimaa iltoihin, viikonloppuihin ja sesonkityöhön.

 

OPISKELIJOIDEN TYÖSSÄKÄYNTIIN ON monia syitä. Työkokemuksen kartuttamisen lisäksi osa työskentelee puhtaasti rahallisen pakon sanelemana. Esimerkiksi suuremmissa kaupungeissa on vaikea tulla toimeen pelkällä opintotuella varsinkaan, jos ei halua nostaa opintolainaa.

Valtiotieteitä yliopistossa opiskellut Riikka työskenteli useissa eri työpaikoissa opintojensa ohella. Sen lisäksi hän teki myös neljä oman alansa harjoittelua. Riikan työpaikat vaihtelivat ravintolan tarjoilijasta rahanvaihtopisteen asiakaspalvelijaksi sekä baarimikoksi. Opintojen edetessä hän siirtyi tekemään oman alansa töitä.

– Näen työnteossa opintojen ohella paljon positiivisia puolia. Toki se esti joskus illanviettoihin osallistumisen ja edellytti tarkkaa arjen aikataulutusta. Toisaalta sain kerrytettyä arvokasta työkokemusta monilta aloilta, ja palkka mahdollisti mukavan elintason ilman opintolainaa, Riikka kertoo.

Riikka työskenteli koko opiskeluaikansa ja sai silti opintonsa suoritettua tavoiteajassa. Riikan mukaan työmarkkinat ovat nyky-yhteiskunnassa niin vaativat, että työpaikan saaminen vastavalmistuneena ilman työkokemusta on hankalaa. Valmistuttuaan hän onnistui saamaan ensimmäiseksi työpaikakseen oman alansa vakituisen viran.

Uskon, että sain viran monipuolisen työkokemukseni sekä oman alani harjoittelujen ansiosta. Sain hyvät suositukset yhdestä harjoittelupaikasta, josta ne kulkeutuivat työnantajalleni, Riikka kertoo.

Kaikki eivät kuitenkaan onnistu saamaan oman alansa töitä opintojen ollessa kesken. Siitä ei kannata huolestua. Kaikenlaisesta työkokemuksesta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa, Riikka kannustaa

– Oman alan töitä hakiessa työnantajat osaavat arvostaa, jos opiskelija on käynyt töissä opintojen ohella. Se osoittaa aktiivisuutta. Lisäksi työskentely opettaa erilaisia työelämätaitoja, joita ei voi oppia koulun penkillä istumalla, Riikka jatkaa.

Työnantajan kanssa kannattaa neuvotella siitä, voisiko työtunteja vähentää opiskelujen kiivaimmissa vaiheissa. Kuva: Maria Hietajärvi

 

TYÖSKENNELLESSÄÄN IHMINEN TUTUSTUU itseensä työntekijänä ja työyhteisön jäsenenä.

Opiskelijarooli ja työntekijärooli poikkeavat usein toisistaan, koska ympäristöt ovat erilaisia. Jos opiskelija on vastuussa opintojen etenemisestä vain itselleen, niin työelämässä hän on vastuussa asioista työtovereilleen ja esimiehelleen.

Työssäkäynti tarjoaa kokemuksen ja työelämään valmistamisen lisäksi myös mahdollisuuden kehittää itseään. Vuorovaikutustaidot, organisointikyky ja erilaiset henkiset voimavarat kehittyvät työelämässä. Riikka kertoo, että kiireisessä asiakaspalvelussa työskentely paransi hänen sosiaalisia taitojaan sekä paineensietokykyään enemmän kuin mikään muu sen jälkeinen työpaikka.

Työnteko saattaa kasvattaa myös opiskelumotivaatiota. Työ tuo usein opiskeluelämään rytmiä ja antaa vastapainoa pänttäämiselle, jolloin ajatukset saa pois opiskelusta. Työ voi parhaimmillaan tarjota mielekästä tekemistä, mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen sekä sosiaalisia suhteita.

Suurimman osan ystävistäni olen saanut opiskeluaikaisista työpaikoista. Usein samassa elämäntilanteessa olevat opiskelijat hakeutuvat tiettyihin töihin, jolloin ystävystyminen on helpompaa. Raskaat iltavuorot ja yötyöt tuntuivat hieman kevyemmiltä, kun ne sai tehdä ystäviensä kanssa, Riikka kertoo.  

 

OPISKELUJEN JA TYÖSSÄKÄYNNIN yhdistäminen voi olla ajoittain stressaavaa. Usein luennoille osallistumisen lisäksi täytyy kirjoittaa esseitä, lukea tenttikirjoja sekä löytää aikaa ryhmätöille. Vapaa-ajalla pitäisi ehtiä vielä harrastaa, ylläpitää sosiaalisia suhteita ja muutoinkin huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.

Esimerkiksi sellaisiin opintoihin työt on helppo yhdistää, joissa kontaktiopetus ei ole pakollista ja suoritukset saa tenteistä tai esseistä. Tietenkin työt on vaikeampi yhdistää opintoihin, joissa on paljon läsnäolopakkoja, tehtäviä ja lukuisia deadlineja. Tällöin olisi hyvä, jos töitä voisi tehdä vaikka kotoa käsin, Riikka pohtii.

Useimmat opiskelijat pystyvät itse vaikuttamaan jossain määrin omaan lukujärjestykseensä ja kurssimääräänsä. Työssäkäyntiin on monella opiskelijalla siis mahdollisuus, ja kyse onkin siitä, miten aikataulunsa järjestää. Riikka neuvoo myös, että jokaisen opiskelijan kannattaa löytää itselleen tehokkain tapa oppia.

Minun ei esimerkiksi kannattanut käydä luennoilla istuskelemassa, koska opin paljon paremmin lukemalla itse omaan tahtiini. Näin sain aikaa työnteolle ja harrastuksille. Jonkun toisen taas kannattaa käydä luennolla, koska hän oppii paremmin opetusta kuuntelemalla, hän jatkaa.

 

KUINKA SITTEN YHDISTÄÄ OPISKELU ja työ? Kannattaa ajatella, että opiskelut ovat prioriteetti numero yksi ja töitä tehdään jaksamisen mukaan. Tarkoitus ei ole, että opinnot kärsisivät.

Töiden ja opintojen yhdistäminen vaatii ennen kaikkea hyvää ajanhallintaa ja itseohjautuvuutta. Tarkastele kalenteria jokaisen jakson alussa ja suunnittele etukäteen, milloin teet koulutyöt. Jos ahdat kalenterin liian täyteen, lipsut todennäköisesti aikatauluistasi, mikä on taas omiaan lisäämään stressiä.

Opiskelijalla on käytössään rajallinen määrä aikaa ja voimavaroja. Keskustele työnantajasi kanssa esimerkiksi siitä, voisitko tehdä vähemmän vuoroja silloin kun opiskelujen kanssa on kiirettä. Vastavuoroisesti voit olla töissä enemmän silloin, kun opiskeluissa on hiljaisempi jakso.

Kiinnitä huomiota myös siihen, miten käytät vapaa-aikasi. Jos olet päättänyt tehdä töitä opintojen ohessa, niin mieti, mihin kaikkeen muuhun sinulla riittää vielä energiaa. Voit myös merkitä kalenteriin aikoja, jolloin et työskentele tai opiskele vaan rentoudut. Hyvin levänneenä jaksat varmasti paremmin niin töissä kuin opintojen parissa.

 

Teksti ja kuvat: Maria Hietajärvi

Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT): Opiskelijoiden työssäkäynti.

 

 

18 Oct

Kuoleman näkeminen voi järkyttää jopa vahvaa ammattilaista, mutta kokemus auttaa käsittelemään sen kohtaamista

Sairaalan syöpäosastolla sairaanhoitajana työskentelevä Linda Kulmala, 25, on joutunut sopeutumaan siihen, että kuoleman näkeminen on osa elämää. Kuva: Ida Kannisto.

 

Kuolema on luonnollinen osa elämää. Sen kohtaaminen voi kuitenkin olla traumaattista ja pahimmillaan viedä kyvyn työskennellä tai opiskella. Vaikka kuolema on etääntynyt arjestamme, joidenkin ihmisten elämässä se on vahvasti läsnä. Näin on esimerkiksi hoitajan työssä.

 

KUOLEMA PELOTTAA, sitä on vaikea ymmärtää ja ruumiita näkee vain kauhuelokuvissa. Etenkin nuori ihminen voi kokea elämän päättymisen tällaisena. Äskettäin 25 vuotta täyttänyt Linda Kulmala sen sijaan pohtii, suhtautuuko hän kuolemaan jotenkin liian kevyesti: se ei pelota, vaan tuntuu olevan osa normaalia elämän kiertokulkua.

Kulmala valmistui vajaat pari vuotta sitten sairaanhoitajaksi. Hän työskentelee syöpäosastolla Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Siellä kuolema on joskus jopa helpotus.

– Jos syöpä on edennyt niin pitkälle, että kuolema on lähellä, se voi olla jopa toivottua. Ihminen ei voi hyvin silloin, kun syöpä on levinnyt kehossa useaan paikkaan, Kulmala kertoo.

 

KUOLEMA ON KULMALAN MUKAAN syöpäosastolla arkipäivää. Vaikka elämän päättyminen tuntuu nyt luonnolliselta, kesti pitkään ennen kuin Kulmala kohtasi työelämässä ensimmäisen kuoleman. Harjoitteluissa hän hoiti paljon saattohoitopotilaita, mutta kuolema ei koskaan sattunut oman vuoron aikana. Lopulta se osui kohdalle keikkatyössä vanhustenhoidon puolella.

– Olin hoitanut tätä ihmistä edellisenä iltana. Hän oli saattohoidossa ja tiedettiin, että kuolema on tulossa pian. Asia oli mielessä koko vuoron ajan, ja yön aikana hän kuoli. Koska kyseessä oli vanhusten palvelutalo, vainaja oli siellä vielä aamulla.

Kulmala ei saapunut paikalle ensimmäisenä. Siksi kuolleen kohtaaminen tuntui turvalliselta: hän osasi odottaa, mitä on vastassa, ja mukana oli kokenut työkaveri.

 

VAHVASTA ASENTEESTA ei käy kiittäminen ainoastaan ammattitaitoa ja kasvattavia työkokemuksia. Kulmala uskoo, että oman henkisen kantin taustalla vaikuttaa myös oma kokemus syövästä.

– Sairastin syövän 11-vuotiaana. Silloin pälkähti idea siitä, että haluan sairaanhoitajaksi.

Nyt hän työskentelee aikuisten syöpäpotilaiden hoitajana. Kulmala ei pelkää puhua sairaudesta. Sen sijaan häntä hämmästyttää, että syöpä on yhä tabu, josta ei välttämättä uskalleta puhua tai kysyä.

– Uskon, että se teki paljon vahvemmaksi. Enää en hätkähdä ihan pienimmästä asiasta. Olen aina ollut peruspositiivinen ihminen ja olin sellainen jo ennen sairautta, mutta ehkä se on vielä jotenkin tuplaantunut sen jälkeen. Elämästä osaa nauttia ihan eri tavalla, eikä kaikista turhista pikkuasioista jaksa valittaa, Kulmala kertoo.

– Omalla kohdallani ei ollut suurta vaaraa kuolemasta tai ainakaan minulle ei niin kerrottu, hän jatkaa.

Syöpäosastolla tärkeää on Kulmalan mukaan niin potilaiden kuin omaistenkin huomioiminen ja heistä huolehtiminen, keskustelu ja kuulevana korvana toimiminen. Kuolema herättää aina tunteita, ja itkeminenkin on sallittua. Kulmala huomauttaa, että kovin toivottu ei kuitenkaan ole tilanne, jossa potilaan omaiset lohduttavat hoitajaa.

 

KULMALAN AJATUKSET saavat vahvistusta Ylöjärvellä sijaitsevan palvelutalon Keihäsniemen kodin vastaavalta hoitajalta Sanna Haapaselta, joka sanoo, että kuoleman kohtaaminen tuntuu, vaikka olisi työssään kuinka vahva ammattilainen.

Haapanen kertoo, että työpaikalla keskustellaan läpi jokainen kuolemantapaus. Uusilta opiskelijoilta hän usein tiedustelee, ovatko he kohdanneet kuolemaa, onko siitä keskusteltu opinnoissa ja millaisia ajatuksia opiskelijalla on kuolevan hoidosta.

Hoitajan ammatti-identiteettiin kuuluu ajatus siitä, että elämää ylläpidetään ja ihmistä kohdellaan ihmisenä loppuun saakka. Haapanen pyrkii valmistamaan opiskelijoita siihen, että vanhustyössä kuolema voi olla oven takana. Se voi olla vastassa esimerkiksi aamulla työpaikalle mentäessä.

– Jos opiskelija on kauhean nuori, hänellä ei välttämättä ole valmiuksia kohdata tai käsitellä kuolemaa, Haapanen pohtii.

– Toisaalta olen huomannut, että nuoremmat suhtautuvat usein kuolemaan teknisesti ja pystyvät kohtaamaan sen helpommin ilman tunnetaakkaa.

 

MYÖHEMMÄLLÄ IÄLLÄ ELÄMÄNKOKEMUS voi muuttaa suhtautumista. Jos esimerkiksi kuolleen ikä on lähellä omien vanhempien ikää, kuolema voi tulla tunnetasolla liian lähelle. Haapanen kertoo törmänneensä uransa aikana siihen, että jo valmistunut ja ammattitaitoinen hoitaja onkin kuolemantapauksen kohdatessaan heikoilla.

Taustalla voivat vaikuttaa esimerkiksi liian nuorena koetut tapahtumat: kuolema on voinut yllättää liian rajusti väkivaltatilanteessa tai nuori on voinut joutua hoitamaan omia vanhempiaan. Kokemuksista voi seurata epävarmuutta ja pelkoa siitä, että hoidettava kuolee.

– Tällöin hoitaja voi tuntea syyllisyyttä ja miettiä, aiheuttiko hän kuoleman. Syyllisyys voi olla dramaattista. Siihen voi loppua ura tai opinnot. Jos tapahtunutta ei pysty käsittelemään, se voi seurata mukana todella pitkään.

 

KUN OPISKELIJA KEHITTYY vuosien aikana ammattinsa osaavaksi hoitoalan ammattilaiseksi, myös tiedot, taidot ja tunnetaidot kehittyvät, ja hän kykenee näkemään kuoleman kokonaisuutena ja elämään kuuluvana. Tällöin kuolemaa osaa lähestyä vahvana ammattilaisena ja toisaalta säilyttää omat tunnepuolen kokemukset ominaan. Jos kuolema on luonnollinen, elintoiminnot hiipuvat hiljalleen. Elimistö voi tehdä kuolemaa usean päivän ajan, kunnes elintoiminnot lopulta lakkaavat. Sitä hetkeä ei voi ennustaa.

Haapanen kertoo, ettei opiskelijoiden ole pakko osallistua esimerkiksi saattohoitoon. Kenenkään onnistuminen työssään määräydy sen mukaan, uskaltaako hän koskettaa kuollutta.

Teksti ja kuva: Ida Kannisto

11 Oct

Satokausiruokaa kannattaa suosia ympäri vuoden

Kotimaiset juurekset, kaalit, marjat ja hedelmät ovat syksyllä herkullisimmillaan. Kuva: Maria Hietajärvi

 

Satokausiruoan suosimisessa on vain hyviä puolia. Ostamalla kaupasta sesongin kasviksia monipuolistat ruokavaliotasi, pienennät ruokalaskuasi ja teet hyvää ympäristölle. Kokosimme juttuun myös ajankohtaisia sadonkorjuureseptejä kotikeittiöön.

 

OLETKO MIETTINYT, MIKSI kaupassa tarjolla olevien kasvisten hinnat ja tarjonta muuttuvat vuoden aikana? Tai miksi kurkku ja tomaatti eivät maistu talvella juuri miltään? Syy löytyy kasvisten luontaisesta satokaudesta. Raaka-aineet ovat parhaimmillaan satokausiensa aikana, ja sama vihannes maistuu eri vuodenaikoina erilaiselta. Maukkauden lisäksi satokausikasvisten suosimisessa on paljon muitakin hyviä puolia.

Kaikki tietävät, että kasvikset ovat terveellisen ruokavalion perusta. Luonnonvarakeskuksen teettämän Ravintotase-tutkimuksen  mukaan yli 90 prosenttia suomalaisten syömistä vihanneksista koostuu kuitenkin alle kymmenestä lajikkeesta. Syömme salaattia, tomaattia ja kurkkua rutinoituneesti ympäri vuoden. Yksinkertainen tapa saada vaihtelua ruokalautaselle on ostaa satokausikasviksia. Aloita kokeilemalla kahta uutta sesongissa olevaa kasvista tai hedelmää kuukaudessa, ja maistat lähes 50 uutta lajiketta vuodessa.

 

USEIN PUHUTAAN, että terveellinen ruoka on kallista. Varmasti, jos ostaa Espanjasta lennätettyjä mansikoita keskellä talvea. Satokautensa aikana kasvikset ja hedelmät ovat edullista ruokaa runsaan tarjonnan sekä halvempien kasvatus- ja kuljetuskulujen ansiosta. Satokausiensa aikana kasvikset ovat tuoreimmillaan ja ravintorikkaimmillaan. Ne ovat maukkaita, mehukkaita ja värikkäitä. Raakana poimittu, maapallon toiselta puolelta kuljetettu kasvis tai hedelmä ei myöskään sisällä yhtä paljon ravinteita kuin lähellä kasvanut ja tuoreena ruokapöytään poimittu kasvis.

Satokausikasvisten suosiminen on myös ekologinen valinta. Luonnollisen satokautensa aikana kasvatettuihin kasviksiin tarvitsee käyttää vähemmän lannoitteita sekä ulkopuolista energiaa, kuten valoa ja lämpöä. Suosimalla lähellä kasvatettuja tuoreita kasviksia myös kuljetusten ja varastoinnin aiheuttamat ympäristöpäästöt pienenevät.

 

MISTÄ SITTEN TIETÄÄ, mitä kasviksia ja hedelmiä kannattaa ostaa kaupasta? Eri yritykset ovat keränneet satokausitietoja yhteen. Tunnetuin vaihtoehto on Satokausikalenteri, jonka kuukausittaiset sesonkitiedot löytyvät täältä. Muita vaihtoehtoja löytyy esimerkiksi Yhteishyvän (pdf-tiedosto) sekä Tuoreverkon sivuilta. Satokalenterien avulla on helppo seurata kasvisten satokausia ja löytää sesonkikasvikset kauppojen tarjonnasta.

 

SYKSY ON SADONKORJUUN aikaa. Suomessa sadonkorjuun merkitys on aina ollut suuri. Perinteiden mukaan sadonkorjuun päättymistä on juhlittu viettämällä kekriä, jolloin ihmiset kerääntyivät runsaiden ruokapöytien ympärille nauttimaan sadon antimista ja juomista. Sadonkorjuu on edelleenkin ruoanlaittajalle vilkas sesonki. Tuoreista raaka-aineista voi valmistaa monenlaisia herkkuruokia. Syksyisen sadonkorjuun parasta antia ovat erityisesti juurekset, sienet, kaalit, marjat ja kotimaiset omenat. Kun raaka-ainetarjontaa on yllin kyllin, tulee melkein valinnanvaikeus siitä, mitä reseptejä kokeilisikaan.

Juurekset ovat syksyn ja talven ruokaa parhaimmillaan: edullista, värikästä ja maukasta. Niistä voi tehdä esimerkiksi keittoa, pihvejä, pataa tai laatikkoa. Tai entäpä jos kokeilisi metsäistä juurespaistosta tai sadonkorjuupastaa? Porkkanoista voi valmista samettista keittoa tai porkkana-cashewpihvejä. Punajuuri taas on klassikkopari erilaisille juustoille: kokeile vaikka punajuuri-fetapaistosta, vuohenjuustosalaattia tai punajuuri-aurajuustovuokaa. Juurekset sopivat mainiosti myös leivontaan. Kokeile tehdä punajuuri-suklaakakkua tai leivo rakastettua porkkanakakkua.

Sienet ovat syksyisen metsän aarteita. Kantarellit, suppilovahverot, mustatorvisienet, tatit ja rouskut ovat hyviä ruoanlaittosieniä. Kannoitpa sienet kotiin metsästä tai kaupasta, herkullisia reseptejä riittää. Sienet sopivat piirakkaan, keittoon, salaattiin, pastaan ja kastikkeeseen.

Tai miltä kuulostaisi täyteläinen tattirisotto, koukuttava kantarellipizza tai lohi-sienipannu?

Kaalit ovat edullisia ja monipuolisia raaka-aineita. Lajikkeissa riittää valinnanvaraa perinteisestä valkokaalista pikkuruiseen ruusukaaliin. Suikaloi kaalia salaattiin, pyöräytä se kääryleiksi tai tee pataa. Kaalilaatikko joko jauhelihalla tai vegaanisena on kotiruokaa parhaimmillaan. Majoneesipohjainen parsakaalisalaatti on todellinen klassikko. Kokeile sitä joko alkuperäisenä pekoniversiona tai vegaanisoituna. Ruusukaalista taas valmistuu ihana piirakka ja lehtikaalista pastaa.

Metsiemme marjat ovat arvokasta ravintoa, koska ne sisältävät paljon vitamiineja ja tärkeitä hivenaineita. Marjat maistuvat kakuissa, leivonnaisissa sekä monissa muissa herkuissa. Yksi suomalaisten suosikkimarjoista on mustikka, josta on moneksi. Mustikoista voi valmistaa jälkiruokamoussea, terveellistä raakakakkua tai klassista mustikkamurupiirakkaa. Toinen marjametsän suosikki on kirpeä puolukka. Tee puolukoista vispipuuroa tai vaikkapa pellillinen piirakkaa. Ethän myöskään unohda pakastaa marjoja talven varalle sellaisenaan?

Kotimainen omena on yksi suosituimmista satokauden herkuista. Monikäyttöinen omena sopii niin leivontaan, hilloksi kuin suolaisiin resepteihin. Kanelilla maustettu omenahillo tai kompotti maistuu ihanalta puuron tai jugurtin kanssa. Perinteisen omenapiirakan ja kaura-omenapaistoksen lisäksi omena on oiva lisä lihapulliin ja salaatteihin.

 

Lähteenä käytettyä myös Luonnonvarakeskuksen Kasvistasetutkimusta vuodelta 2008

Teksti: Maria Hietajärvi

04 Oct

Kolumni: Syksyt puskevat meitä elämässä eteenpäin – joskus aikalisä tulee tarpeeseen

Syksyisin luonto hiljenee, mutta ihmiselämissä alkaa uusia asioita. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

Päiväkodista esikouluun. Eskarista ykköselle. Alakoulusta yläkouluun ja yläkoulusta jatko-opintoihin.

 

SIINÄ MISSÄ KEVÄT jättää taakseen pitkän talven ja tarkoittaa monelle koulua käyvälle vapautta, puiden kellastuvat lehdet sitovat meidät tulevaan: nykäisemättömiin koulukirjoihin ja aiemmin kokeilemattomiin harrastuksiin.

Meidät opetetaan pienestä pitäen ajattelemaan, että syksy on uusien alkujen aikaa. Järvien viilentyessä ihminen ottaa kasvussaan harppauksia.

 

SEN HOKSAA, kun pieni eskarilainen reipastuu koululaiseksi ja aakkoset alkavat hahmottua sanoiksi.

Sen kuulee ja tuntee, kun kesällä keppihevosta ulkoiluttaneesta 12-vuotiaasta tulee nuoruudessa kipuileva yläkoululainen.

Toden teolla aikuisuus alkaa, kun ihminen ensimmäistä kertaa asettelee muutamaa kahvikuppiaan ensimmäisen oman vuokrayksiönsä kuivauskaappiin. Kurkkua saattaa vähän kuristaa, kun jälleen on alkamassa uusi koulu. Kumpparit kasvavat, eikä jalka meinaa pysyä perässä.

 

KOULUN KÄYMINEN JA OPISKELU rakentavat minäkuvaamme pitkän aikaa. Koulun avulla löydämme kenties ne asiat, joissa olemme hyviä, tai vähintään ne, joista emme pidä.

Opiskelun myötä meillä on suunta ja päämäärä. Saamme kavereita. Puemme päällemme haalarit ja kerromme ylpeästi edustavamme tiettyä opiskelijaryhmää. Elämä etenee. Myös muut ihmiset ovat tyytyväisiä, kun opiskelemme.

Kun syksylle ei olekaan suunnitelmia, tulee hätä. Kaikki kysyvät, mitä seuraavaksi.

Osa ei saanut hakemaansa koulupaikkaa. Osa uupui koulunkäyntiin jo edellisessä urakassaan. Osa valmistui jo ja etsiskelee paikkaansa työelämässä.

 

SEURAAVA TIETO SAATTAA tulla yllätyksenä: koulutus on supertärkeä juttu, mutta elämäntaitoja oppii koulun ulkopuolellakin!

Vuoden 2017 nuorisobarometrissä 93 prosenttia nuorista kertoi oppineensa sosiaalisia taitoja paljon tai erittäin paljon aivan jossain muualla kuin kouluympäristössä. Lisäksi 75 prosenttia vastanneista kertoi oppineensa suvaitsevaisuutta, ongelmanratkaisukykyä, päätöksentekokykyä ja kriittistä ajattelua nimenomaan opinahjon ulkopuolella.

Minulle välivuosi lukion ja korkeakouluopintojen välissä tuli tarpeeseen, sillä ylioppilaskirjoitusurakan jälkeen olo oli väsynyt. Pääsykoekirja tuntui heprealta, eivätkä ovet auenneet haluamaani paikkaan.

Teki hyvää tehdä töitä ja matkustaa maailmalle. Välivuosi ei ollut perinteistä koulunkäyntiä, mutta se opetti elämästä, omasta itsestä ja muista ihmisistä ja pisti ajatuksia järjestykseen. Keväämmällä alkoi kirkastua myös jatko-opintojen suunta. Tarvittiin vain niin sanottu time out, aikalisä.

 

SE EI TARKOITA HÄVIÖTÄ, jos ei ensimmäisellä yrittämällä pääse eteenpäin elämässään tai tiedä suuntaansa. Se tarkoittaa mahdollisuutta ottaa aikaa itselleen, levätä ja pohtia päätöksiä, jotka auttavat elämässä eteenpäin.

Pitää vain luottaa, että syksyt puskevat meitä eteenpäin jatkossakin.

Teksti ja kuva: Ulriikka Myöhänen