09 Aug

Väkivaltaisessa suhteessa elänyt Salla: ”Miesystäväni sai minut ajattelemaan, etten saisi parempaakaan”

Lähisuhdeväkivallassa on kyse nimenomaan vallasta. Kuva: Pixabay.com

 

Pelko ja musertunut itsetunto voivat saada väkivallan uhrin jäämään suhteeseen, vaikkei hän itsekään enää uskoisi väkivallantekijän muuttuvan.

 

JAUHELIHA JA VIHANNEKSET tirisivät pannulla samalla, kun Salla pakkasi keittiötavaroita pahvilaatikoihin. Oli pidettävä kiirettä, sillä Pekka oli tulossa pian kotiin. Muutama ilta sitten mies oli riidan yhteydessä potkaissut hänen koiraansa.

Väkivalta Sallaa kohtaan ei ollut mitään poikkeavaa, mutta eläinrakkaalle Sallalle lemmikin kaltoinkohtelu oli käänteentekevä kohta.

Salla laittoi levyn pois päältä, ettei Pekan päivällinen palaisi pohjaan. Hänen jalkansa olivat nauliintuneet paikoilleen. Salla oli varma, ettei pystyisikään lähtemään.

 

SIITÄ ON NYT kuusi vuotta. Tuona iltana hän oli lopulta lähtenyt, vaikka Pekka oli hätäpäissään tarjonnut kihlasormustakin. Lähtöpäätöstä Salla ei ole katunut hetkeäkään. Toisinaan hän jopa syyttää itseään siitä, ettei lähtenyt suhteesta aiemmin.

Neljän vuoden aikana Pekka haukkui häntä, veti tukasta ja puristi ranteista. Mies mittasi Sallan vyötärönympäryksen viikoittain siltä varalta, että tyttöystävä oli lihonut, ja eristi hänet ystävistään sillä perusteella, että he olivat Pekan mielestä huonoa seuraa. Lopulta hän myös potki Sallaa, uhkasi tappaa hänet ja löi Sallaa naamaan lohkaisten häneltä hampaan.

– Sitä kysyy itseltään, miten sitä saattoi olla niin tyhmä, että jäi siihen. Pekka lupasi kyllä aina muuttua, ja vaikka toisaalta en uskonut sitä, niin silti jäin suhteeseen, Salla kertoo.

Joskus Pekka jopa pyysi anteeksi aiheuttamiaan fyysisiä vammoja. Monesti mies itki ja lupasi, ettei vastaavaa enää tapahtuisi – yhdellä ehdolla.

– Hän laittoi tapahtuneen minun viakseni. Hän lupasi, ettei se toistu, kunhan minä en ärsytä häntä.

 

SALLA SAI KUULLA monesti Pekalta siitä, miten huono hän oli. Samalla mies kehui muiden naisten paremmuutta, toisinaan myös sellaisten, joiden kanssa oli Sallaa pettänyt. Salla ei ollut mitään ja Sallan oli hyvä muistaa se, jos mietti Pekan jättämistä. Ei häntä kukaan Pekkaa parempi haluaisi.

– Tavallaan minä uskoinkin sen. Pekka oli ainut, mitä minulla oli. Hän ei pitänyt ystävistäni ja kielsi näkemästä heitä, joten ei minulla ollut enää oikein ketään. Kaikki aikakin meni Pekkaan. Minun piti huolehtia, että asunto olisi siisti, ruoka valmis ja kaikki järjestyksessä, kun Pekka tulisi kotiin. Jos jotain oli vialla, niin huutia tuli, Salla kertoo.

Ajatus lähtemisestä kauhistutti Sallaa; hän pelkäsi sekä oman että läheistensä turvallisuuden puolesta. Sama pelko vaivaa myös monia muita, jotka miettivät väkivaltaisesta suhteesta lähtemistä.

– Väkivallan tekijä voi uhkailla, että jos teet tai et tee jotain, niin sillä on seurauksia. Henkilö voi uhata esimerkiksi omalla tai toisen kuolemalla, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Helena Ewalds.

 

TILANTEEN JATKUTTUA PITKÄÄN voi väkivaltaa kokeneen olla vaikea hahmottaa tilannetta todenmukaisesti. Manipulointi ja jatkuva lyttääminen voivat johtaa siihen, että uhri on niin väsynyt, ettei jaksa enää pyristellä vastaan tai jopa kokee ansaitsevansa huonon kohtelun.

– Useimmiten itsetunto ja itsearvostus murenee. Jos koko ajan saa kuulla, että sinä et ole minkään arvoinen, et osaa mitään, sinua pitää kontrolloida ja nöyryyttää eri tavoin, niin ihminen alkaa uskomaan siihen, Ewalds kertoo.

Sallan itsearvostus oli pitkään palasina. Se alkoi kuitenkin palautua pikkuhiljaa eron jälkeen, etenkin uusien suhteiden vaikutuksesta. Niissä häntä on kuvattu lähinnä viisaaksi ja kauniiksi.

– Joskus minä yhä mietin, puhuiko Pekka totta sanoessaan, että olin tyhmä. Mutta sisimmässäni tiedän, ettei se ole niin, Salla kertoo.

Enää hän ei antaisi kenenkään kohdella itseään samalla tavalla.

– Huomaan nykyään paremmin sellaiset piirteet ihmisissä ja vältän sellaisten ihmisten seuraa, joissa tuntuu olevan samoja piirteitä kuin Pekassa. Olen tarkempi jopa ystäviä valitessa.

Sallan ja Pekan nimet on muutettu.

 

Oletko huolissasi itsesi tai esimerkiksi läheisesi kokemasta väkivallasta tai sen uhkasta? Nollalinja palvelee vuorokauden ympäri. 

Apua lähisuhdeväkivaltaan voi löytää myös esimerkiksi Väestöliiton linkkilistan tai Suomen Mielenterveysseuran apusivun kautta. Samalta Väestöliiton sivulta löytyy myös lista tahoista, jotka auttavat väkivallan tekijöitä lopettamaan sen käyttämisen.

 

Teksti: Milla Asikainen

Kuva: Pixabay.com

26 Jul

Rantojen siivoaminen, nuttujen neulominen ja pulahdus hyytävään mereen – Luonto sanelee Huippuvuorilla asuvien nuorten harrastukset

Skotlantilainen Connor McKnight, 23, ja kanadalainen Rosalie McKay, 34, siistivät Longyearbyenin rantoja toukokuun alussa Huippuvuorilla.

 

Huippuvuorilla asuvien ihmisten elämäntyyli on täysin omanlaisensa, sillä kaukainen saaristo on syrjässä kaikesta.

 

ON TOUKOKUINEN PERJANTAI-ILTA Norjan Huippuvuorilla. Yöttömän yön valo kylpee vuonossa sijaitsevassa Longyearbyenin kylässä. Vuorokauden ajan vaihtumisen huomaa ainoastaan auringon valon sävystä. Keskipäivän kova kirkkaus on hieman pehmentynyt.

Ihmiset ovat jo vetäytyneet koteihinsa tai kylän muutamiin pubeihin viikonlopun viettoon. Kylmän meren rannalla liikkuva kolmikko kuitenkin kiinnittää huomion. Kanadalainen Rosalie McKay, 34, skotlantilainen Connor McKnight, 23, ja yhdysvaltalainen Gabby Kleber, 30, kulkevat rannalla pussit käsissään. Mitä on tekeillä?

 

UTELIAS KYSELIJÄ otetaan vastaan hymyillen, ja pian selviää myös myöhäisen kokoontumisen syy. Nämä nuoret aikuiset viettävät perjantai-iltaa arktisia rantoja siivoten.

Kleber kertoo keränneensä roskia muuallakin maailmassa, mutta toukokuinen roskaretki on hänelle ensimmäinen laatuaan Huippuvuorilla.

– Täällä satoi kolme päivää sitten lunta. Nyt aurinko on sulattanut lumen, ja roskat alkavat paljastua lumen alta, Kleber selittää.

 

Connor McKnight kertoi, että jäiden sulettua nuoret ovat käyneet useampana iltana keräämässä roskia pois rannoilta. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

 

– Olemme nyt pari päivää keränneet roskia rannoilta, ja jätettä on löytynyt monta isoa säkillistä, McKnight täydentää.

Roskalenkkeily on noussut tänä keväänä trendi-ilmiöksi ruotsalaisten brändäämänä. Uusi juttu roskien kerääminen harrastuksena ei kuitenkaan ole.  Suomalainen Roska päivässä -liike (http://www.roskapaivassa.net/) täyttää tänä vuonna 18 vuotta.

 

KLEBER, MCKNIGHT JA MCKAY ovat päätyneet opintojensa myötä vaihto-opiskelemaan Huippuvuorille. Longyearbyenin kylässä sijaitsee maailman pohjoisin yliopistokeskus. Kolmikko on opinnoissaan perehtynyt arktiseen alueeseen ja napaseutuun.

Puolet Huippuvuorten opiskelijoista on kansainvälisiä opiskelijoita. Vaihtuvuus on suurta, sillä usein Longyearbyenissä opiskellaan yksi tai kaksi lukukautta. Yliopistokeskuksen verkkosivujen mukaan 759 opiskelijaa yli 43 maasta osallistui keskuksen kursseille vuonna 2016.

Viihtyäkseen Huippuvuorilla pidemmän aikaa ihmisen on oltava kiinnostunut luonnosta ja simppelistä elämäntavasta. Ripaus seikkailumieltä tuo mausteensa arkeen.

– Aika kuluu luonnossa retkeillen. Yhden on aina kannettava asetta jääkarhuvaaran vuoksi, McKay painottaa.

Jääkarhuvaara on todellinen, sillä Huippuvuorilla elää enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä. Viimeksi kesäkuussa rantaa uimalla lähestynyt jääkarhu keskeytti opiskelijoiden rantajuhlat. Samoihin aikoihin jääkarhu tunkeutui varastorakennukseen saaren keskiosissa.

– Nämä ovat aika vaikuttavia. On käsittämätöntä ajatella, mitä kaikkea merissä ajelehtii, Rosalie McKay sanoo esitellessään illan roskasatoa. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

KEHNOLLA KELILLÄ ja kaamoksen aikaan nuorten vapaa-aika kuluu kavereiden kanssa.

– Leivomme paljon yhdessä. Olen oppinut täällä myös uuden taidon, neulomisen. Kokoonnumme yhdessä neulomaan, McKay kertoo.

Itse neulottu nuttu lämmittää arktisessa viimassa. Kolmikko jatkaa rantojen perkaamista juttelun lomassa, ja roskasäkit täyttyvät hyvää vauhtia.

– Ai niin, on meillä vielä yksi harrastus, Kleber huikkaa.

Kolmikko kertoo, kuinka he käyvät yliopistokavereidensa kanssa aamu- ja iltauinneilla. Meri on vastikään avautunut jääpeitteestään, joten vesi on todella kylmää.

– Kerää porukka, niin nähdään aamulla vaikka puoli kymmeneltä, McKay sanoo ja nauraa.

Kieltäydyn kohteliaasti.

 

Teksti ja kuvat: Ulriikka Myöhänen

24 May

Monen ihmisen seurustelusuhteessa luottamus on seksiä ja sitoutumista laajempi asia, jota rakennetaan keskustelemalla avoimesti ajan kanssa

Joskus seurustelusuhteeseen mahtuu kolme ihmistä – tai enemmän. Kuva: Pixabay.com

 

Monessa parisuhteessa yksi suurimmista epävarmuuden herättäjistä on ajatus omasta kumppanista toisen kanssa. Polyamorisessa suhteessa elävät Minna ja Harri kertovat, mitä luottamus tarkoittaa suhteessa, jossa seksi ja rakkaus ovat sallittuja muiden kanssa.

 

– LUOTTAMUS… se on niin itsensä määrittelevä sana. Voisi sanoa, että se on turvallisuuden tunnetta toisen seurassa. Sitä kun tiedät, ettei hän tahallisesti halua satuttaa tai loukata sinua. Lisäksi siihen kuuluu se, hän ajattelee asioita myös sinun tai teidän kannalta, toteaa nelikymppinen Minna ja vilkaisee kumppaniaan Harria.

Minnalla on kuitenkin myös toinen kumppani, Lauri (henkilöiden nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojelemiseksi). Kolmikko on elänyt jo seitsemän vuotta polyamorisessa suhteessa. Sillä tarkoitetaan suhdemuotoa, jossa seksin ja rakkauden ei tarvitse rajoittua yhteen ihmiseen. Millaista luottamus on suhteessa, jossa on sallittu asioita, jotka monessa herättävät jo ajatuksen tasolla mustasukkaisuutta?

– Se on jännä, kun Minnan ja Laurin kanssa ei ole oikeastaan tarvinnut edes miettiä mitään luottamusta, Harri toteaa.

 

SEKÄ MINNA ETTÄ HARRI kokevat luottamuksen olevan samanlaista, oli kyseessä sitten monogamia tai monisuhde. Se on kunnossa silloin, kun voi keskittyä huolehtimaan rahasta, laskuista ja muista ikävistä asioista sen sijaan, että huolehtisi siitä, mitä oma kumppani tekee. Epävarmuutta voi kuitenkin herättää esimerkiksi toisen ajankäyttö.

– Kyllä minä sanoisin, että polysuhteessa tietyt haasteet korostuvat. Ne liittyvät aika pitkälti omistuksenhaluun. En tarkoita sitä, että toisen ihmisen haluaisi omistaa kokonaan. Mutta siinä voi tulla miettineeksi esimerkiksi, että miksi tuo tekee tuon toisen kanssa joitain asioita tai miksi hän ei vietä enemmän aikaa kanssani, Minna kertoo.

On tärkeää tiedostaa, mitä kukakin osapuoli suhteelta odottaa. Mikäli toisen rajoja ei tiedetä, on niitä myös mahdoton kunnioittaa. Tämän vuoksi puhuminen on tärkeää.

– Alussa meillä oli aika paljon sellaista skannausta kaikkien kolmen kesken. Harri oli huolissaan siitä, että hän rikkoisi jotain minun ja Laurin väliltä, ja minä taas varmistelin koko ajan, ettei tämä loukkaa heitä. Lauri taas oli se raukka, joka joutui selittämään kaikille, että tämä on ihan ok hänelle. Meidän välisemme luottamus on rakentunut aina puhumalla kaikesta avoimesti sekä toki ajan kanssa, kun on oppinut tuntemaan toisten toimintatavat, Minna kertoo.

 

PELKÄSTÄÄN PUHUMINEN EI KUITENKAAN RIITÄ. Sovituista asioista on myös pidettävä kiinni. Minnan, Harrin ja Laurin suhteessa Harri ei ole kohdannut epäilyksen hetkiä. Minnalle luottaminen on joinain hetkinä ollut vaikeampaa.

– Ne ovat olleet juuri sellaisia tilanteita, kun on puhuttu tietyistä rajoista ja sovittu tietyt asiat, ja sitten niistä on poikettu. Asia itsessään ei ole välttämättä ollut niin paha, vaan se, että se on tehty puhutun ja sovitun yli. Mutta sitten on keskusteltu, määritelty asioita uudestaan ja rakennettu sitä luottamusta.

 

KYKY LUOTTAA TOISEEN IHMISEEN alkaa kehittyä jo lapsuudessa. Mikäli myönteisiä kokemuksia on silloin vähän, voi se näkyä aikuisiällä. Merkitystä on silläkin, onko muissa aikuisiän ihmissuhteissa luottamusta vaalittu. Myös huono itsetunto voi olla syy luottamusongelmiin.

– Jos sinä olet epävarma itsestäsi ja mietit paljon, rakastaako tai haluaako se toinen sinua, niin se on aika hyvä pohja saada aikaan mustasukkaisuutta, Harri kiteyttää.

– Meidän polysuhteessamme se itseluottamuksen vaikutus suhteen rakentamiseen on kyllä näkynyt. Alussa Lauri oli joinain todella lyhyinä hetkinä mustasukkainen minun Harrin kanssa viettämästäni ajasta ja mietti, riittääkö hän. Siinä heijastui aika paljon hänen itsevarmuutensa ja itsetuntonsa. Tavallaan hän kyllä tiesi niin sydämellään kuin mielellään, että riittää, mutta jokin osa väitti välillä vastaan, Minna lisää.

Heikkoa itsetuntoa voi musertaa entisestään ulkoa tulevat paineet. Median ja mainosmaailman luovat kiiltokuvat ovat usein mahdottomia saavuttaa, mutta silti moni tavoittelee niitä. Ne saattavat vaikuttaa myös siihen, millaisia asioita parisuhteelta odotetaan.

– Me tuppaamme lataamaan niin paljon odotuksia sitä toista kohtaan, että siinä lopulta pettyy. Me koemme silloin, ettei tämä toinen ollutkaan sellainen kuin me oletimme, että meidät on petetty – siitä huolimatta, ettei se kumppani koskaan välttämättä luvannut olla sellainen kuin me halusimme, Minna sanoo.

KUN LUOTTAMUS SÄRKYY, voi olla suuri työ saada se entiselleen – jos se edes on mahdollista. Sekä luottamuksen pettänyt että petetty voivat tuntea kirjavalla skaalalla erilaisia tuntemuksia, jotka voivat vaikeuttaa asian puolueetonta käsittelyä.

– Monesti parisuhteissa tunnutaan tällaisissa tilanteissa etsivän enemmän syyllistä kuin syytä. Silloin se syy saattaa jäädä hoitamatta, Harri toteaa.

Luottamuksen pettäneen osapuolen on tärkeää todistaa olevansa luottamuksen arvoinen, mutta hän ei voi korjata suhdetta yksin. Suhteen korjaamiseksi on kyettävä keskustelemaan aiheesta avoimesti ilman rankaisunhalua, vaikka se tekisikin kipeää.

– Myös petetyksi tulleen on oltava vastaanottavainen. Se voi olla aika vaikeaa, sillä me ihmiset helposti haluamme rankaista toista hänen tekemisistään. Ihminen on sellainen, että me emme pysty unohtamaan asioita täysin, vaan ne jäävät osittain sinne mieleen, Minna pohtii.

Entä voiko luottamuksen pettämisestä sitten koskaan seurata mitään hyvää?

– Joissakin tapauksessa se jonkinlainen luottamuksen pettäminen voi aiheuttaa sen, että asioita aletaan oikeasti käsitellä. Sitten kun ei olekaan enää ennakko-oletuksia, luottamus rakennetaan vähän erilaisena ja erilaiselta pohjalta, Minna sanoo.

Teksti: Milla Asikainen

26 Apr

Ystävyyssuhteen päättymistä on lupa surra

Ystävyys ei aina kestä. Kuva: Pixabay

 

Ero ystävästä tekee kipeää, mutta on joskus ainoa oikea ratkaisu. Jatkuvan huonon ilmapiirin taustalla voi olla esimerkiksi kateutta, joka kalvaa etenkin sitä tuntevaa. Psykoterapeutti Piritta Pitkäsen mukaan huonoon ystävyyssuhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan.

 

PARHAIMMILLAAN YSTÄVÄ voi olla hengenpelastaja. Tällaisen määritelmän ystävyydelle antaa Väestöliitto. Hyvä ystävyys on kallisarvoinen asia, jota kannattaa vaalia. Joskus suhde voi kuitenkin muuttua – joko hiljaa hiipumalla tai dramaattisesti repeytymällä.

Ystävyyden päättyminen voi tehdä kipeää, mutta on kuitenkin tilanteita, joissa kaveruuden katkaiseminen on oikea ratkaisu.

Syyt nuorten välisen ystävyyden päättymiselle ovat usein hieman erilaisia kuin aikuisiässä. Psykoterapeutti Piritta Pitkäsen mukaan aikuisena elämäntilanteen ajavat joskus luontaisesti erilleen, kun ura ja perheen perustaminen tulevat elämässä keskeisiksi. Nuorilla taas ystävyyssuhteiden päättymisen taustalla on usein luottamuspulaa, jatkuvaa negatiivisuutta sekä toisen arvostelemista ja lannistamista.

– Jos ystävä ei osaa iloita sinun puolestasi tai ystävyys on yksipuolista ja sen teema pyörii toisen tarpeiden ympärillä, kehottaisin nostamaan asioita keskusteluun mahdollisuuksien mukaan, sanoo Pitkänen.

Parisuhteessa ikävistä tunteista puhuminen on tavallisempaa, ja Pitkäsen mukaan kumppanit saattavat pitää toisensa ajantasalla yhdessäoloon liittyvista odotuksistaan ja toiveistaan. Ystävyyssuhteissa samanlaisia kehityskeskusteluja kuitenkin käydään harvemmin.

Sen lisäksi, että ystävyyteen kuuluu kyky surra ja iloita yhdessä, keskeisiä piirteitä toimivalle ihmissuhteelle ovat tasa-arvoisuus ja vastavuoroisuus. Pitkänen lisää listaan sen, että hyvä ystävyys on luontevaa. Esimerkiksi velvollisuudentunne ystävyydestä voi aiheuttaa jännitteitä.

– Jos ystävän kohtaaminen on jatkuvasti jännitteistä, se ei tuota sitä iloa, mitä luonteva ja hyvä ystävyys tuottaa. Silloin on syytä miettiä, mistä jännite tulee.

 

YSTÄVYYTTÄ VOIVAT rikkoa monet asiat, mutta eräs kivuliaasti kalvava vaiva on kateus. Tavanomainen ihailu kuuluu hyvään ystävyyteen. Lisäksi Pitkänen huomauttaa, että kateus on inhimillinen tunne, joka voi nostaa päätään ystävyyssuhteissa.

– Silloin, kun tunne on jollain tavalla hallinnassa, se on niin sanotusti normaalia. Pientä kateutta liittyy erilaisiin ihmissuhteisiin. Tunne on kuitenkin hyvä tunnistaa silloin kun se herää. Jos kateus saa liikaa valtaa, se alkaa muodostaa negatiivista ilmapiiriä ystävyyssuhteen ympärille.

Kateus voi aiheuttaa erilaisia ilmiöitä ja se näkyy usein puhumattomuutena tai ikävinä kommentteina. Joskus kateuden kohdetta aletaan vältellä tai hänelle ollaan kiukkuisia. Pitkänen sanoo, että vaikka kateus vaikuttaa myös sen kohteena olevan oloon, se vaikuttaa vahvasti myös kateellisen itsensä vointiin.

Kateuden taustalla voi olla omaan itsetuntoon ja huonommuuteen liittyviä kysymyksiä. Pitkäsellä on vastaus siihen, miten kateuden aiheuttamaa pahaa oloa voi hoitaa: kun kateuden tunnistaa, omaa mieltään voi ruokkia myönteisemmillä ajatuksilla.

– Kannattaa esimerkiksi miettiä asioita, jotka ovat itsellä hyvin ja suunnata ajatuksiaan enemmän niihin.

 

OMISTA RAJOISTAAN ystävyydessä on Pitkäsen mukaan tärkeää olla tietoinen. Itsekseen voi pohtia, millaiseksi hyvän ystävyyden mieltää. Toisinaan on hyvä pysähtyä tarkastelemaan myös sitä, millainen ystävä itse on.

Huonossa ystävyyssuhteessa ei kannata kärsiä. Pitkänen korostaa keskustelun tärkeyttä ja toteaa, että ystävän kanssa kannattaa ainakin yrittää puhua. Hänen mukaansa etenkin nuorille on tyypillistä se, että jos asioista ei jutella, oma mieli alkaa rakentaa tarinoita.

Jos keskustelu ei auta, Pitkänen kehottaa irrottautumaan kaveruudesta. Ratkaisua kannattaa pohtia etenkin, jos suhteessa on koko ajan huono olla ja siihen liittyy negatiivisuutta ja arvostelua.

– Ystävyys on yhteistä vaivannäköä. Jos ystävää kohtaan on kriittisiä ajatuksia , voi pohtia, millaiset ystävyyden edellytykset annan itse, kuinka paljon olen ystävyyteen antanut ja millaisia asioita ne ovat.

Vaikka ystävyyssuhde olisi muuttunut tukalaksi, sen päättäminen voi tehdä kipeää. Pitkäsen mukaan on tärkeää antaa itselleen lupa surra. Luopumisen ja surun tunteita ei kannata padota sisälleen, vaan ennemmin antaa niiden tulla ulos esimerkiksi muille puhumisen muodossa.

Selviytymiseen vaikuttaa myös se, miten kaveruus on katkennut: rikki revitty ystävyys vaatii enemmän käsittelyä ja voi Pitkäsen mukaan aiheuttaa itsesyytöksiä. Tällöin toipuminen on hyvin erilaisia kuin esimerkiksi silloin, kun ystävyys katkeaa välimatkan tai päättyneen harrastuksen takia.

– Kuulostaa kliseiseltä, mutta aika vie meitä eteenpäin ja auttaa haavoihin.

 

Teksti: Ida Kannisto