05 Jan

Rankkoja tarinoita, käsin piirrettyjä karttoja ja yhdistettyjä perheitä – vapaaehtoisten arki Britanniassa on täynnä uusia kokemuksia

dsc_0013

Vapaaehtoistyö ulkomailla vaatii rohkeutta ja ymmärrystä. Välillä kyyneleet virtaavat suomalaisnuorten poskilla ja toisinaan heidän suupielensä kaartuvat hymyyn. Britanniassa EVS-vaihdossa olevat vapaaehtoiset kertovat työnsä maahanmuuttajien ja pakolaisten parissa olevan tärkeää ja vastuullista.

 

KUN SUOMESSA heitettiin hyvästit kesälle, Anni Harmaala ja Julia Silverio lähtivät vuoden mittaiselle vapaaehtoiskomennukselle Britanniaan. Siellä he ovat edelleen, Harmaala Sheffieldissä ja Silverio Nottinghamissa. Molemmat työskentelevät pääasiassa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden parissa.

Työviikot ovat täysiä ja vapaata on kahtena päivänä viikossa. Britannian Punainen Risti tarjoaa EVS-vapaaehtoisille veloituksetta majoituksen, matkat ja ruuan sekä maksaa pientä kuukausirahaa. Lyhenne EVS tulee sanoista European Voluntary Service.

Harmaala haastattelee työssään ihmisiä, jotka ovat kadottaneet yhteyden perheenjäseniinsä esimerkiksi aseistetun konfliktin tai maastamuuton takia. Punainen Risti yrittää auttaa näitä ihmisiä saamaan yhteyden kadonneisiin.

Tarinat ovat toisinaan rankkoja ja ahdistaviakin. Työssäni yritän kerätä haastateltavilta mahdollisimman paljon tietoja etsittävistä sukulaisista ja heidän mahdollisesta olinpaikastaan. Tiedot lähetän keskustoimistolle, joka jatkaa asian selvittämistä, Harmaala kertoo.

Hän seuraa tapausten etenemistä ja on yhteydessä asiakkaisiin, jos heidän sukulaisiinsa saadaan yhteys.

Onnelliset tarinat löytyneistä perheenjäsenistä tuovat toivoa silloin, kun synkät kertomukset alkavat tuntua liian raskailta.

Harmaalan työarkea tasapainottaa se, että hän työskentelee myös Britannian Punaisen Ristin perheenyhdistämistä tukevassa palvelussa, joka tarjoaa taloudellista apua muun muassa lentolippujen hankkimiseen.

Britannian Punainen Risti järjestää lentoja erityisen haavoittuvassa asemassa oleville perheille, jotka ovat saaneet Britannian viranomaisilta tarvittavat luvat perheenyhdistämiseen. Avun kohteet ovat muun muassa monilapsisia perheitä ja konfliktialueilla asuvia ihmisiä.

Auttamistyö on tehtävä nopeasti, sillä viisumit ovat usein voimassa vain 30 päivän ajan niiden myöntämisestä. Nopean aikataulun vuoksi myös vapaaehtoisten palkinto, onnellisesti yhteensaatettu perhe, tulee näissä tapauksissa nopeasti.

Työtehtävissäni haasteellista on se, ettei monissa maissa ole käytössä tarkkoja osoitteita, vaan ihmisten asuinpaikat on kuvailtava muun muassa erilaisten maamerkkien avulla. Usein käytämme myös käsin piirrettyjä karttoja, Harmaala kertoo.

 

VUOSI KUULOSTAA pitkältä ajalta, mutta kaikki vapaaehtoiset eivät ehdi nähdä työnsä tuloksia. Pakolaisten tukiryhmässä työskentelevä Silverio on mukana kahden tutkimuksen tekemisessä. Toisessa selvitetään kodittomien turvapaikanhakijoiden tilannetta ja toisessa aiotaan keskittyä turvapaikanhakijoiden mielenterveyteen.

Nämä ovat suuria ja aikaa vieviä projekteja. Minun on ollut tärkeää ymmärtää, että tässä vuoden aikana asiat saadaan alulle, mutta tuloksia tulee luultavasti vasta, kun olen jo palannut Suomeen.

Lisäksi Silverion työtehtäviin kuuluu turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten auttaminen näiden arjen ongelmissa. Tilanteet vaihtelevat, mutta suuri osa työajasta kuluu neuvontaan sekä vaate- ja ruoka-apuun liittyviin asioihin. Myös Silverio on saanut oman osansa rankoista kertomuksista.

Minulla on mennyt muutama ilta itkiessä, mutta nyt alkaa helpottaa. Asioiden tutkiminen ja tarinoiden asettaminen suurempaan kontekstiin on auttanut. Uutiset ja tietokirjallisuus ovat auttaneet ymmärtämään maailman tilannetta. Koko ajan esillä on kuitenkin sama kysymys, eli miksi tällaisia asioita tapahtuu.

Vapaaehtoiset eivät jää työssään yksin, vaan he saavat tukea muista nuorista vapaaehtoisista, joista osa on suomalaisnuorten tapaan tullut ulkomailta Britanniaan. Lisäksi jokaisella EVS-vapaaehtoisella on säännöllisiä tapaamisia samassa projektissa työskentelevän valvojan kanssa, jolle voi kertoa työhön liittyvistä tavoitteista, ehdotuksista ja ongelmista. Lisäksi Britannian Punainen Risti tarjoaa vapaaehtoisille apua myös henkilökohtaisten ongelmien ratkaisemiseen.

 

VAPAAEHTOISTYÖSSÄ KOHDATTUJA haasteita tasapainottavat ystävät, arki ja ainutlaatuiset kokemukset. Silveriolle muut EVS-nuoret ovat muodostuneet läheisiksi, vaikka osa heistä asuu eri kaupungeissa. Työstään hän nauttii, vaikka vaikeita tilanteita tulee väistämättä vastaan.

On hienoa, että saan olla osana näin tärkeää toimintaa ilman alan koulutusta, Silverio kertoo.

Harmaala puolestaan on oppinut työssään paljon turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten asemasta Britanniassa. Lisäksi tietoa on kertynyt eri maista ja kulttuureista.

Harmaalan mukaan pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat tottuneet saamaan karuakin kohtelua viranomaisilta ja siksi heille on tärkeää, että Punaisen Ristin henkilökunta ja vapaaehtoiset vilpittömästi haluavat auttaa heitä ja heidän perheitään.

Tärkein asia, minkä olen oppinut on se, että perheen ja läheisten hyvinvointi ovat ihmiselle elämän keskeisimpiä asioita, Harmaala kertoo.

Kaksikolla on edessään vielä kahdeksan kuukautta sateisena tunnetussa saarivaltiossa. Sitten on aika tehdä tilaa uusille vapaaehtoisille.

 

Haku EVS-vaihtoon Britanniaan on käynnissä 5.2.2017 asti. Hakijan on oltava 1830-vuotias, ulospäinsuuntautunut ja puhuttava hyvää englantia. Lisätietoa hausta löydät täältä. Työtehtäviin voit tutustua täällä.
Teksti: Linda Laine

22 Mar

Pakolaisten perheenyhdistämisestä tullut lähes mahdotonta

Jordania-Azraq

Emil Helotie / Suomen Punainen Risti

Family reunification has been made nearly impossible for refugees nowadays. The article tells Hawkar’s and Elizabeth’s story, how they have been struggling to get their families to Finland.

Kun 17-vuotias Hawkar Aref Mohamed tuli Suomeen, hän ei tiennyt, mihin oli saapunut. Suomi-niminen maa oli hänelle täysin tuntematon. Lisäksi Hawkar oli yksin ilman perhettään.

Hawkar ja hänen perheensä joutuivat pakenemaan Irakin Kurdistanista. Levottomuudet maassa olivat lisääntyneet, minkä takia perhe jätti kotinsa ja pakeni Turkkiin. Vanhemmat, sisko ja veli joutuivat jäämään Turkkiin, kun salakuljettaja otti kuorma-autonsa kyytiin vain Hawkarin. Hän ei tiennyt, mihin häntä oltiin kuljettamassa. Salakuljettaja päätti hänen kohtalostaan ja toi hänet Suomeen.

Aluksi Hawkar asui Siuntiossa vastaanottokeskuksessa. Nykyään 19-vuotias Hawkar asuu Helsingissä, mutta on edelleen erossa perheestään. Vanhempien tai sisarusten kohtalosta ei ole tietoja. Hawkar opiskelee rakennusalaa ja toivoo tulevaisuudessa saavansa alan töitä.

– Unelmanani on saada perheeni Suomeen, Hawkar kertoo.

Hawkar-Aref-Mohamed

Hawkar Aref Mohamed Pakolaisavun tilaisuudessa. Kuva Paula Pihlava

Ugandalainen Elizabeth joutui pakenemaan kotoaan seksuaalisen suuntautumisensa takia 2012. Syyskuussa 2013 hänelle myönnettiin oleskelulupa Suomesta. Siitä alkoi yhdeksän kuukautta kestänyt pitkä odotus, lukuisat puhelinsoitot ja pitkät viestit eri järjestöille.

Elizabeth oli joutunut jättämään kaksi lastaan Ugandaan, ja uuteen kotimaahan päästyään hän toivoi lastensa pääsevän myös Suomeen. Lapset joutuivat kuitenkin muuttamaan naapurimaan Kenian pääkaupunkiin Nairobiin, missä he pystyivät hakemaan perheenyhdistämistä. Päätöstä voi hakea vain Suomen ulkomaan edustustossa, jota ei Ugandassa ole.

Lapsilla ei ollut kotia Nairobissa ja he joutuivat muuttamaan moneen kertaan odottaessaan päätöstä siitä, voivatko he muuttaa äitinsä luo. Elizabethin oli pakko lainata ystäviltään rahaa lasten asumisen ja elämisen maksamiseen.

Lapset joutuivat odottamaan kahdestaan yhdeksän kuukautta, kunnes heidän perheenyhdistämishakemuksensa hyväksyttiin. He pystyivät muuttamaan Suomeen äitinsä luo viime vuonna.

– Yhdeksän kuukautta on liian pitkä aika odottaa ilman vanhempia vieraassa ympäristössä. Toivon, että kukaan muu lapsi ei joutuisi käymään läpi samanlaista kokemusta, Elizabeth sanoo.

Elizabeth kertoo perheen viihtyvän Suomessa. Hän opiskelee suomea ja etsii töitä. Nyt 16- ja 6-vuotiaat lapset totuttelevat uuteen kotimaahansa, mutta perhe käy tapaamassa edelleen psykologia lasten traumojen takia.

– Perheenyhdistämisestä pitää tehdä helpompaa ja prosessin pitää nopeutua, Elizabeth painottaa.

perheenyhdistäminen

Pakolaisapu demonstroi, miten monta myönteistä ja kielteistä perheenyhdistämispäätöstä Suomessa tehtiin 2013. Kuva Paula Pihlava

Pakolaisten mahdollisuus perheenyhdistämiseen on vaikeutunut viime vuosina huomattavasti. Lakimuutosten takia perheenyhdistämishakemukset ovat romahtaneet.

Suurin syy tähän on vuonna 2012 voimaan tullut lakimuutos, jonka seurauksena hakemuksen voi jättää vain ulkomailla asuva perheenjäsen itse. Aiemmin perheenyhdistämistä on voinut hakea myös Suomessa oleskeluluvan jo saanut perheenjäsen. Lainmuutoksen vuoksi Elizabeth ei voinut tehdä mitään Suomeen tultuaan, vaan hänen lapsensa joutuivat matkustamaan Suomen edustustoon ja laittamaan hakemuksen vireille.

Hakemus pitää jättää Suomen edustustoon, mutta sellaista ei ole kaikissa maissa. Vuodesta 2011 lähtien perheenyhdistämistä hakevan henkilön on pitänyt oleskella laillisesti maassa, missä Suomen edustusto sijaitsee. Jos oleskelu ei ole laillista, hakemusta ei oteta vastaan. Perheenyhdistämistä hakevan pitää ensin saada viisumi, jotta voi matkustaa toiseen maahan tekemään hakemuksen. Viisumi ja matkustaminen tulevat kalliiksi, jos Suomen edustusto ei sijaitse naapurivaltiossa. Edustustoon joutuu matkustamaan moneen otteeseen hakijan kuulemisen ja DNA-tutkimusten takia. Osalle pakolaisista perheenyhdistämisen hakeminen on mahdotonta eikä perhe pääse koskaan palaamaan yhteen.

Vuonna 2010 muutetun ulkomaalaislain mukaan perheenyhdistämistä hakevan lapsen pitää olla päätöksen saadessaan alle 18-vuotias, asuipa hän Suomessa tai ulkomailla. Perheenyhdistämishakemusten käsittelyajat ovat pitkiä, vuonna 2013 jopa yli kaksi vuotta. Alaikäisenä hakemuksen tehnyt lapsi ei välttämättä saa vanhempiaan Suomeen tai pääse muuttamaan heidän luokseen. Vain yksi huoltaja sai myönteisen päätöksen 157 hakemuksesta vuonna 2013.

Pakolaisilla pitää olla oikeus perhe-elämään. Suomen Punainen Risti vaatii muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön, jotta perheenyhdistämishakemusten tekeminen helpottuisi. Tilanne on kohtuuton lapselle ja vanhemmille, jotka pahimmassa tapauksessa eivät pääse koskaan asumaan yhdessä.

Paula Pihlava