26 Feb

Pyrkimys löytää totuus tarkoittaa stereotypioiden ja kliseiden hylkäämistä

Kuva: Altti Näsi

Kuva: Altti Näsi

The title of this post is a quote by the journalist Harold Evans and it says: “Attempting to get at truth means rejecting stereotypes and clichés”. Having said that, in this article Riikka ponders the problematics of making decisions based on stereotypic thinking.

Stereotypiat kaikessa monimuotoisuudessaan on mielenkiintoinen aihe. Niitä on monia ja kuten kaikki sosiaaliset konstruktiot, ne muuttuvat ajan myötä. Monet stereotypiat ovat satiirisia, jopa hauskoja. Kuinka monta kertaa olet itse nauranut ruotsalaisvitseille? Entäpä laihialaisvitseille? Nämä stereotypiat naurattavat, sillä jokainen tietää, etteivät ne pidä paikkaansa.

Mutta entäpä ne negatiiviset stereotypiat? Stereotypiat, jotka ilman minkäänlaista totuuspohjaa alitajunteisesti ohjaavat käyttäytymistämme. Ne ovat kuin varkain vakiintuneet osaksi toimintakulttuuriamme ja niillä saatetaan perustella suuriakin päätöksiä. Samalla ne vaikeuttavat monien elämää.

Kuinka moni miespuolinen onkaan jäänyt vaille haluamaansa vuokra-asuntoa, koska ”pojat nyt vaan ovat sotkuisempia ja epäluotettavampia kuin tytöt”? Kuinka moni nuori henkilö on jäänyt vaille kesätyötä, koska ”teinit ovat laiskoja”? Entä kuinka moni naispuoleinen on jäänyt vaille esimiespaikkaa, koska ”naiset eivät ole johtajatyyppiä, sillä he toimivat tunteella eivät järjellä”.

Nämä stereotypiat ovat erityisen harmillisia. Ne eriarvoistavat ihmisiä, riisuvat meiltä yksilöllisyytemme ja ovat omiaan luomaan me vastaan te -asetelmaa. Negatiiviset stereotypiat myös rajoittavat vahvasti elämäämme ja vievät mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tulevaisuuteemme. On hyvin uuvuttavaa taistella jatkuvasti tuulimyllyjä vastaan ja rikkoa stereotypioiden asettamia lasikattoja.

Kuva: Altti Näsi

Kuva: Altti Näsi

Mutta ovatko positiiviset stereotypiatkaan aina niin positiivisia? Ne stereotypiat, joita viljelemme jatkuvasti ikään kuin kohteliaisuutena. Skandinaavit ovat kauniita. Saksalaiset täsmällisiä. Pohjoissuomalaiset luotettavia ja savolaiset leppoisia.

Vastaus kysymykseen on hyvin pitkälti kielteinen. Itse asiassa ne voivat olla yhtä harhaanjohtavia ja vahingollisia kuin negatiivisetkin. Positiivisilla stereotypioilla luodaan usein hyvin epärealistisia odotuksia, joihin on hankala vastata. Ja tämä johtaa automaattisesti pettymyksiin. Vai mitä tähän sanoisi töissä loppuun palanut aasialainen, joka palkattiin firmaan, koska ”aasialaiset ovat aina niin ahkeria ja tehokkaita”?

Positiiviset stereotypiat ovat myös omiaan laskemaan niiden henkilöiden itsetuntoa, joilla tulisi olla tiettyjä ominaisuuksia. Eivät kaikki naispuoleiset ole perineet hoivaviettiä äidinmaidosta eivätkä kaikki muusikoiden lapset ole musikaalisia. Vahvakin itsetunto voi säröillä, jos sen sijaan mitä on, keskitytään aina siihen mitä stereotypisesti tulisi olla.

Postauksen otsikko on lainattu journalisti Harold Evansilta ja se osuu napakymppiin.

Stereotypiat, niin negatiiviset kuin positiivisetkin, kategorisoivat ihmisiä. Ne lokeroivat meidät ottamatta huomioon yksilöllisiä ominaisuuksiamme ja asettavat näkymättömiä rajoja, ei pelkästään sille, miten näemme muut, mutta myös sille, miten näemme itsemme.

Stereotypioiden ohjatessa suhtautumistamme ympäröivään maailmaan, totuuden näkeminen käy mahdottomaksi. Toisten ihmisten kohtaaminen sellaisena kuin he ovat, ja heidän parhaiden puoliensa näkeminen on hankalaa, jos stereotypisten ennakkokäsitystesi mukaisesti yrität etsiä heistä vain tiettyjä ominaisuuksia. Tai vielä pahempaa, niiden vuoksi et halua kohdata heitä ollenkaan.

On myös hankala saada itsestä täysi potentiaali irti, jos stereotypioiden rakentaman minäkuvan vuoksi pyrkii kehittymään vain tiettyyn suuntaan. Kuinkahan monta naisfyysikkoa onkaan jäänyt syntymättä sen takia, ettei fysiikkaa yleisesti nähdä naisten alana? Entäpä miespuoleista taitoluistelijaa?

Kuva: Altti Näsi

Kuva: Altti Näsi

Olisikin hyvä alkaa hiljalleen tietoisesti tunnistamaan elinpiirissämme vaikuttavia stereotypioita. Myös niitä alunperin positiivisina pitämiämme. Tarkastella sitä, kuinka paljon annammekaan niiden jokapäiväisessä elämässämme vaikuttaa ajatteluumme ja sitä kautta käyttäytymiseemme. Nimittäin vasta myöntämällä oman stereotypioiden rajoittaman ajatusmaailmamme, voimme alkaa tarkoituksenmukaisesti sitä laajentamaan. Tämä on ensimmäinen askel avoimempaan mieleen.

– Riikka Hietajärvi