08 Sep

“Ympäristön asenteella suuri merkitys” – Vapaaehtoiset pohtivat, miten ehkäistä syrjäytymistä

Suomen Punaisen Ristin Ruskaleiri Sodankylän Sattasvaarassa kokosi viikonloppuna yhteen joukon nuoria vapaaehtoisia eri puolilta Suomea. Rennon yhdessäolon ja luonnossa liikkumisen ohella leirillä ideoitiin vapaaehtoistoiminnan tulevaisuutta. Tavoitimme ryhmän heidän noustessaan Sattasvaaran jyrkkää, kivikkoista rinnettä. Kysyimme, millä tavoin nuorten syrjäytymistä voisi heidän mielestään ennaltaehkäistä.

Punaisen Ristin vapaaehtoinen Lake

Lake, Kemi

“Nuorten syrjäytyminen näkyy monin tavoin. Esimerkiksi maahanmuuttajille kielen oppiminen ja kulttuuristen rajojen ylittäminen voi olla vaikeaa. Ongelmat ovat kuitenkin samanlaisia kuin suomalaisilla nuorilla. Ympäristön asenteella erilaisuutta kohtaan on suuri merkitys. Myös nuoren oma asenne vaikuttaa. Rohkeutta tarvitaan, puolin ja toisin.”

Punaisen Ristin vapaaehtoinen Maria

Maria, Rovaniemi

“Opettajilla ja muilla aikuisilla on suuri vastuu syrjäytymisen estämisessä. Vanhempien ja opettajien pitäisi parantaa yhteistyötä paitsi nuorten suuntaan, myös kuraattoreiden ja koulupsykologien kanssa. Turvaverkon on oltava tiivis, ja ennen kaikkea herkkyyttä tarvitaan. ”

“Opettajilla ja muilla aikuisilla on suuri vastuu syrjäytymisen estämisessä.”

Punaisen Ristin vapaaehtoinen Tomi

Tomi, Kuopio

“Syrjäytymisen tunnistaminen on todennäköisesti helpointa koulumaailmassa. Usein varhaiset merkit tulevat näkyviin siellä. Syrjäytymisen ehkäiseminen on vaikeaa, mutta esimerkiksi pitkäaikaisten tavoitteiden asettaminen itselle sekä omien kykyjen kehittäminen voivat auttaa. On hyvä päästä samanhenkisten ihmisten pariin, ja tavoitella jotakin yhteistä päämäärää.”

Punaisen Ristin vapaaehtoinen Jyri

Jyri, Viitasaari

“Etsivää nuorisotyötä vaikeuttaa se, että syrjäytymistapaukset ovat todella monenlaisia. Edes koulujen kautta ei voi tavoittaa kaikkia. Ehkä tärkeintä olisi puuttua rohkeasti silloin, kun ensimmäiset merkit alkavat näkyä.”

“Edes koulujen kautta ei voi tavoittaa kaikkia.”

Helsinkiläinen Noora osallistui Punaisen Ristin nuorten vapaaehtoisten ruskaleirille.

Noora, Helsinki

“Punaisella Ristillä on monia toimintamuotoja, joihin nuoret voivat hakeutua. Joillekin osallistumiskynnys on tosin korkea, ja toiminnasta voisikin tehdä nykyistä välittömämpää. Punaisen Ristin nuorisoryhmät ovat ehkä helpoin tapa tulla mukaan ilman sitoutumista.”

Teksti ja kuvat: Sami Kotiranta

Haluaisitko mukaan Punaisen Ristin nuorten toimintaan? Voit osallistua esimerkiksi leireille niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tutustu toimintaan ja tule mukaan!

 Tutustu myös muihin vapaaehtoistyön muotoihin, kuten ystävätoimintaan ja ensiapuryhmiin.

11 Feb

Yksikin ystävä riittää, kun yhteinen taajuus löytyy

Yksinäisyys on Suomessa joka viidennen nuoren ajoittaista todellisuutta – ja monen nuoren mielestä pahin tunne ikinä. Onneksi sitä voi myös torjua.

”Yksinäisyys tuntuu siltä, kuin olisi näkymätön. Näkee ympärillään olevat, mutta he eivät näe. Välillä säikähtää sitä, että joku täysin outo ihminen jää pitämään ovea auki tai avaa sen, ja olen ainoa, jolle ele on tarkoitettu.”

Näin kuvailee eräs nuori yksinäisyyttään kasvatuspsykologian dosentin Niina Junttilan teoksessa Kavereita nolla. Junttila on tutkinut perin pohjaisesti muun muassa nuorten masennusta ja yksinäisyyden kokemuksia.

Tutkimusten mukaan noin 10–15 prosenttia nuorista kokee Suomessa yksinäisyyttä. Junttilan mukaan nuorten yksinäisyyteen ei osata usein tarttua, koska sitä ei ymmärretä. Nuorten yksinäisyys sisältää usein piilevän oletuksen siitä, että ystäviä olisi, jos nuori itse ryhdistäytyisi ja olisi esimerkiksi sosiaalisempi.

– Nuoriin kohdistuvien odotusten ja heidän omien kokemustensa välillä on suuri ristiriita. Esimerkiksi vanhusten yksinäisyyttä ymmärretään paljon helpommin, koska iän myötä tullut yksinäisyys, kuten esimerkiksi puolison menetyksen jälkeen koettu yksinäisyys, nähdään luonnollisena asiana, Junttila selittää.

– Vanhukselle ei sanota samalla tavalla kuin nuorelle; että lähde ulos ja ole sosiaalisempi, hän jatkaa.

Pienikin ele torjuu yksinäisyyttä

”Tänään tuli eteen taas sellainen tilanne, että yritin puhua jotain tutuille, mutta tyypit ei reagoineet mitenkään. Ihan kuin ne ei olisi edes kuulleet mua. Tätä sattuu liian usein. Mä olen ujohko ja hiljainen ja yritän olla häiritsemättä ihmisiä. Mutta sittenkin kun vaivaudun jotain sanomaan, siihen ei edes nyökkäämällä voida reagoida. Yritä sitten siinä olla ’sosiaalinen’ ja osallistuva. Olenko mä edes olemassa?”

Nuorten yksinäisyyden määrä on säilynyt ennallaan 80-luvulta, mutta sen luonne on muuttunut.

– Yksinäisten lasten ja nuorten tilanne on pahentunut vuosi vuodelta. Yksinäisyyteen linkittyvät lapsuuden kurjat kokemukset, sosiaalinen syrjäytyminen ja eriarvoisuus. Esimerkiksi maahanmuuttajanuoret ovat suuressa riskissä syrjäytyä, Junttila kertoo.

Meillä kaikilla on kuitenkin avain yksinäisyyden muurin avaamiseen, Junttila kannustaa. Se on pieni, mutta yksinkertainen ja arkinen kysymys: Mitä sinulle kuuluu?

Yksi keino auttaa on vapaaehtoiseksi ystäväksi lähteminen. Näin toimi 26-vuotias Tinja Karlsson, joka lähti vapaaehtoiseksi Suomen Punaisen Ristin Nuori nuorelle -ystävätoimintaan. Hän nimenomaan halusi olla ystävä.

– Viime vuonna jäin työttömäksi ja halusin tehdä jotain hyvää toiselle ihmiselle. Aloitin osa-aikaisen opiskelun aikuislukiossa, ja minulla oli paljon vapaa-aikaa, Tinja kertoo.

Tinja kävi ystäväkurssin, jonka jälkeen hän sai tavata Punaisen Ristin piiritoimistolla uuden kaverinsa, 18–vuotiaan, hyvin vaiteliaan pojan.

– Alussa minua jännitti kovasti. Yritin saada selville, mistä hän pitää ja mitä kaikkea hän haluaisi tehdä. Oli pakko arvailla, miten täytyy edetä, kun hän oli niin ujo. Ujo, mutta todella fiksu poika, Tinja korostaa.

Ystävyyttä on sama taajuus

”Mä luulen, että kun on yksinäinen, ei masennu vain siitä yksinäisyydestä, vaan kaikki tunteet nousee pintaan. Kaikki se viha, katkeruus, tai suru ja yksinäisyys nostaa ne pintaan. Se ettei kukaan huomaa. Eikä välitä. Ja se on kaikista pahin tunne ikinä.”

Tutkija Niina Junttilan mukaan kaikki sellainen toiminta, joka madaltaa yksinäisten kynnystä saada ystäviä ja kokea hyväksyvää yhdessäoloa, on tarpeellista.

– Tärkeintä ystävyydessä on keskinäinen arvostus eli molemminpuolinen ajatus siitä, että olet ystävyyden tavoittelemisen arvoinen. Usein tämä syntyy ihmissuhteissa ihan itsestään, kun löytyy jotain yhteistä, Junttila sanoo.

Näin kävi myös Tinjalle ja hänen ystävälleen. Samankaltainen persoonallisuus ja yhteinen kiinnostus kulttuuriin yhdistivät heitä. Tinjan mukaan tärkeintä heidän ystävyydessään on ollut se, että molemmat saavat olla oma itsensä.

– Tapaamme joka toinen viikko, ja jokaisen tapaamisen jälkeen meillä molemmilla on tosi miellyttävä olo, Tinja sanoo.

Yksinäisyys on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että sitä ei voi paikata kaverien määrällä.

– Yksi ystävä riittää, kunhan hän on samalla taajuudella, Junttila muistuttaa.

”Älkää jääkö yksin. Maailma on täynnä muitakin yksinäisiä. Aloittakaa vaikka väkisin uusi harrastus, matkustelkaa, kirjoittakaa pois paha olo, älkää antako periksi.”

Lainaukset ovat peräisin Niina Junttilan kirjasta Kavereita nolla. Lasten ja nuorten yksinäisyys (2015).

Lue lisää Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnasta ja tule mukaan tai hae ystävää osoitteessa www.oleystava.fi

Tutustu myös Punaisen Ristin Nuorten turvataloihin.

Teksti: Jana Sassakova & Mirkka Helkkula
Kuva: Hanna Linnakko / Suomen Punaisen Ristin kuva-arkisto

05 Feb

Ystävänpäivä lähenee!

[youtube=https://www.youtube.com/watch?v=uD99YCwyAu4&feature=youtu.be-A&h=360]

This is a short 1 minute film about youth exclusion as well as links to some very interesting data concerning this important topic. Valentine’s day is coming.

Kattava selvitys nuorten syrjäytymisestä eduskunnan tarkastusvaliokunnan toimesta. En grundlig sammandrag på svenska.

Sitran kattava paketti liittyen nuorten syrjäytymiseen.

Nuorten syrjäytyminen nousi isoksi huolenaiheeksi Punaisen Ristin teettämässä selvityksessä viime kesänä.

Mitä on ystävätoiminta? www.oleystava.fi

Video: Joona Möttö