12 Apr

Lähde matkalle sinne, mikä pelottaa eniten – ennakkoluulot kaatuvat, kun tuntemattomasta tulee tuttua

Moni uskoo, että Suomessa asuu jääkarhuja. Tämä on vielä melko harmiton stereotypia. Kuva: Pixabay

 

Maailmalla törmää usein kummallisiin mielikuviin omasta kotimaastaan. Stereotypioihin tukeutuu helposti myös itse yrittäessään kertoa, mistä on kotoisin, pohtii Henry Goes Liven kolumnisti Ida Kannisto.

 

JÄÄKARHUT VAELTAVAT VAPAASTI kylmässä Suomessa, jonka asukkaat ovat hyytävän ilmaston karaisemia. Stereotypiat kotimaasta naurattavat ja hämmästyttävät.

En ylläty, kun ghanalainen opiskelija tiedustelee, minne Suomi kartalla sijoittuu. Tuskin Ghanankaan tarkka sijainti Afrikan mantereella on monelle eurooppalaiselle itsestään selvä tieto. Yllättävämpiä kysymyksiä esittävät lähempää kotoisin olevat eurooppalaiset. Moni tuntee Suomen arktisena alueena, ja talven pakkaslukemat saavat useat ulkomaalaiset tiedustelemaan, voiko Suomessa talvisin mennä ulos lainkaan. Moni olettaa suomalaisten olevan kylmään karaistuneita ja sisukkaita. Siksi Englannin meri-ilmassa ja hyytävässä tuulessa värjöttelevä suomalainen saa osan tiedustelemaan, eikö suomalaisen kuuluisi olla tottunut kylmään.

Talviharrastukset, Lapin revontulet ja natisevat, korkeat hanget ovat monen listalla asioista, jotka haluaa kokea ennen kuolemaa. Lappi on monelle ulkomaalaiselle eksoottinen kohde ja samalla yksi Suomen matkailuvalteista. Mielikuvat pohjoisesta saattavat olla yllättäviä: Pohjoinen on kyllä kaunis, mutta jääkarhuton, vakuutan eräälle.

Jos Suomen luonto onkin mielikuvissa muuttunut todellistakin taianomaisemmaksi, kovin tarkasti ei tunneta myöskään maamme historian käänteitä – edes Euroopassa. Kun Suomi juhli itsenäistymisen 100-vuotisjuhlaa, heräsi monista eri maista kotoisin olevien ystävieni kesken keskustelua sadan vuoden takaisista tapahtumista. Esimerkiksi ruotsalainen vaihto-opiskelija pohti, itsenäistyikö Suomi Ruotsista ja mahtaako maa nyt kuulua Euroopan unioniin.

 

STEREOTYPIOITA RUOKKIVAT monet lähteet. YouTubeen ladattu video parodioi eri maiden deittailutapoja ja The Culture trip -nettisivusto opastaa, miten Suomen talvesta voi selvitä kuten paikallinen.

Bloggaaja Nicole Wildman kirjoittaa, ettei ennen Suomen-vierailuaan ollut kovin kiinnostunut maasta, koska ei tiennyt siitä juuri mitään. Medialla, kuten myös sosiaalisella medialla, lienee osuutensa tuntemattomista paikoista muodostettujen ennakko-oletusten synnyssä.

Yhdysvaltalainen viihdesivusto Buzzfeed kirjoittaa suomalaisen opetuksen korkeasta tasosta. Suomi ei enää loista Pisa-tulosten ykkösenä, mutta sivuston mukaan on yhä mahdotonta lukea opiskelusta kertovaa artikkelia New York Timesista ilman, että jutussa on mainittu Suomi.

Suomalaisen koulutuksen ja opetuksen korkea taso on yhä tunnettu maailmalla, mutta stereotypiat harvoin pitävät sisällään vain myönteisiä mielikuvia. Ulkomailla vietetyn vuoden aikana olen törmännyt useaan otteeseen suomalaisten juomiskulttuuriin liittyviin oletuksiin.

Brittiläinen Travelmag-sivusto kirjoittaa, että suomalaisen alkoholin käyttö ei liity sosiaaliseen kanssakäymiseen, vaan kännin saavuttamiseen – eikä vain kännin, vaan vakavan humalan: ”Talvisin suomalaiset juovat paljon, koska maassa on niin pimeää ja kylmää, ettei ole muuta tekemistä kuin istua viihtyisässä pubissa. Samaan aikaan ulkona arktinen tuuli puree luihin ja ytimiin ja hädin tuskin näet päivänvaloa kuukausiin.”

Lisäksi suomalaisten kansanedustajien rankka pikkujoulujen vietto ylitti uutiskynnyksen esimerkiksi brittilehti Independentissä.

 

STEREOTYPIOITA ON ANALYSOINUT moni tutkija. Kulttuurintutkijan ja sosiologin Stuart Hallin mukaan stereotypioita käytetään muiden ihmisten identifioimiseen. Niiden avulla erotetaan normeista poikkeavat yksilöt ja tehdään eroavaisuudet näkyviksi. Brittitutkija Michael Pickering taas toteaa, että stereotypioiden avulla maailmaa yritetään usein järkeistää ja järjestää.

Stereotypiat ovat kuitenkin hankala työkalu, sillä ne eivät anna tilaa erilaisille näkökulmille ja ajatuksille. Ennakkoluuloja on jokaisella, niiden juuret ovat syvällä ja ne ovat vain vaivoin muutettavissa. Perusteettomiin oletuksiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella, sillä stereotypiat ovat aina yksipuolisia esityksiä ja yhteiskunnan tuotoksia. Ne liittyvät tiukasti vallankäyttöön, jonka yksi muoto on ihmisten välisten erojen tekeminen luonnollisiksi.

 

HASSUILLE MIELIKUVILLE muista maista voi nauraa, mutta omien olettamusten suhteen kannattaa olla valveutunut. Kun tutustuin kiinalaiseen opiskelutoveriini muutama kuukausi sitten, ymmärsin, että aivan erilaisesta ympäristöstä kotoisin oleva ystäväni pohtii aivan samanlaisia murheita. Vaikka Suomessa on asukkaita keskikokoisen kiinalaisen kaupungin verran ja moni asia näiden kahden maan välillä on täysin eri tolalla, ihmiset kokevat hyvin samanlaisia arkisia iloja ja suruja.

Stereotypioita voi yrittää kaataa tekemällä ne läpinäkyviksi. Joskus omien ennakkoluulojen edessä kannattaa pysähtyä ja miettiä, mistä tietty kuva tietystä kulttuurista on muodostunut. Usein ennakkoluuloja on etenkin niistä paikoista, joissa ei ole koskaan saanut tilaisuutta vierailla.

Joskus ennakko-oletuksia tulee vahvistaneeksi omalla käytöksellään. Kun keskustelussa on mukana ihmisiä eri maista ja kulttuureista, keskustelu usein siirtyy siihen, millaisia suomalaiset ovat tai mitä britit tekevät sunnuntaisin. Samaan aikaan osaa kuitenkin luetella suomalaisesta ystäväpiiristään yhtä monta persoonallisuutta ja elämäntapaa kuin lähipiirissä on ihmisiä.

Ehkäpä paras keino stereotypioiden voittamiseksi on ostaa menolippu juuri niihin paikkoihin, joihin meno eniten jännittää.

Teksti: Ida Kannisto

 

08 Feb

Nuorisodelegaattikoulutuksen kautta maailmalle pääsee monensorttisia halukkaita

Vuoden 2017 nuorisodelegaattikurssilla nähtiin monenlaisia ilmeitä. Kuva: Viivi Kirvesoja

 

Nuorisodelegaattikurssi on nuorten avustustyöntekijöiden peruskurssi, joka antaa valmiudet toimia järjestökehitystehtävissä kotimaassa ja ulkomailla. Kurssilla opitaan Punaisen Ristin organisaation toimintaperiaatteista sekä opetellaan esimerkiksi järjestöviestintää ja humanitaarisen oikeuden perusteita.

 

JOKA TOUKOKUU HEINOLAN KUPEESEEN Nynäsiin kokoontuu viikoksi parikymmentä nuorta, jotka ovat saapuneet opiskelemaan Punaisen Ristin nuorisodelegaateiksi. Kurssille voi hakea kuka tahansa 18–28-vuotias, jolla on kokemusta vapaaehtoistoiminnasta ja sujuva englannin kielen taito. Kokemus Punaisen Ristin vapaaehtoisena katsotaan hakiessa eduksi, mutta se ei ole välttämätöntä. Kurssin jälkeen nuorisodelegaateilla on mahdollisuus hakea kansainvälisiä Youth Delegate -komennuspaikkoja, joissa he matkustavat työskentelemään jonkin toisen maan Punaiselle Ristille.

Kuten alla haastatellut vuoden 2017 kurssilaiset kertovat, osallistujilla on erilaiset taustat ja omat syynsä hakea koulutukseen, mutta heitä kaikkia yhdistää kiinnostus vaikuttaa Punaisen Ristin toimintaan. Koulutukseen osallistui esimerkiksi sairaanhoitajia, toimittajia, viimeistä vuotta lukiota käyviä, insinöörejä, opiskelijoita ja kansainvälisiä vieraita. Jokainen osallistuja kuitenkin lähtee viikon jälkeen kotiin hyvin ruokittuna ja saunotettuna – ja pää täynnä uusia ideoita!

 

Kuva: Saara Tuominen

Camilla Mattjus, sairaanhoitaja

“Olen aina ollut kiinnostunut vapaaehtoistyöstä. Alun perin tulin mukaan Punaisen Ristin rasismin vastaisiin kampanjoihin, ja sitten aloin toimia  Vaasan nuorisotoimikunnassa. Samaan aikaan aloitin myös valtakunnallisessa nuorisotoimikunnassa.  

Haluan tehdä sairaanhoitajana töitä kentällä. Hain nuorisodelegaatiksi, koska uskon koulutuksesta olevan hyötyä, kun haen kansainvälisessä avussa työskentelyyn valmistavalle IMPACT-kurssille. Nyt tuntuu kuitenkin, että voin tehdä paljon jo nuorisodelegaattina. Aion jatkaa myös muille kursseille. Minua kiinnostavat kansainvälisen humanitaarisen lain kurssi sekä turvallisuuskoulutus.

Sain tältä kurssilta uusia ideoita ja uskoa siihen, että voin vaikuttaa Punaisen Ristin kautta. Kotiin mennessäni aion olla entistä aktiivisempi omassa osastossani.”

 

Kuva: Saara Tuominen

Elsa Korkman, oikeustieteen opiskelija

“Kiinnostuin Punaisesta Rististä, kun Suomeen tuli paljon turvapaikanhakijoita ja uusia vastaanottokeskuksia perustettiin. Liityin Punaisen Ristin toimintaan vetämällä vastaanottokeskuksessa kerhoa alle kouluikäisille lapsille.

Tänä keväänä etsin uusia tapoja aktivoitua Punaisen Ristin toiminnassa. Etsin väyliä, jotka on tarkoitettu varsinkin nuorille vapaaehtoisille. Myös kansainvälisyys kiinnosti minua. Nuorisodelegaattikurssi vaikutti hyvältä tilaisuudelta saada selville, mitä kaikkea Punaisessa Ristissä oikeasti tehdään ja mihin kaikkeen voisin päästä mukaan.

Tällä kurssilla olen oppinut sekä miten Punainen Risti toimii maailmalla että mitä se tekee Suomessa. Olen myös saanut tietoa siitä, miten voin itse nuorisodelegaattina päästä ulkomaille Youth Delegate -komennuksen kautta. Mieleen koulutuksesta jäi erityisesti harjoitus, jossa peitimme silmämme ja annoimme toisen osallistujan johdattaa meitä. Se opetti kommunikaation ja yhteistyön merkitystä sekä luottamista toisiin.

Olen saanut täältä intoa aktivoitua omalla osastollani, opiskella lisää humanitaarista oikeutta ja myös opettaa sitä myöhemmin Punaisen Ristin kurssin vetäjänä. Haluan myös kertoa Punaisesta Rististä opiskelukavereilleni.”

 

Kuva: Saara Tuominen

Tatevik PetoyanArmenian Punainen Risti

“Kuulin Punaisesta Rististä alun perin ystävältäni. Koska minulla oli vapaata aikaa, päätin lähteä vapaaehtoiseksi. Ensin se oli minulle harrastus, mutta nyt siitä on tullut pikemminkin elämäntapa. Olen ollut vapaaehtoinen Punaisella Ristillä nyt jo viisi vuotta.

Tärkeintä tällä kurssilla olivat uudet ystävät. Sain myös uskomattoman paljon uutta tietoa seitsemän päivän aikana. Lähdin tänne, koska uskon nuorisodelegaattina toimimisen olevan paras tapa kehittää toimintaa Armeniassa. Aion viedä mukanani kotiin uusia ideoita.”

 

Kuva: Saara Tuominen

Ali Saqlain, insinööritieteiden jatko-opiskelija

“Kiinnostuin alun perin Punaisen Ristin ystävätoiminnasta, mutta puutteellisen kielitaitoni vuoksi en voinut osallistua siihen. Sitten aloin käydä erilaisissa koulutuksissa ja osallistuin nuorisokonferenssiin, jossa kuulin nuorisodelegaatin koulutuksesta. Ajattelin sen olevan hieno tilaisuus oppia lisää, joten päätin hakea sinne.

Merkittävintä kurssilla oli minulle se, että kurssilla vieraili ulkomailla työskennelleitä nuorisodelegaatteja ja saimme kuulla, mitä he ovat saaneet aikaan työssään. Oli hienoa saada tietää myös muiden kurssille osallistuneiden kokemuksista ja taustoista. Yhteishenki täällä oli todella upea.

Haluaisin koota ihmisiä yhteen ja kehittää ratkaisuja teknisiin ongelmiin, joita syntyy kriisitilanteissa. Teen tohtorin tutkintoani Aalto-yliopistossa ja haluaisin hyödyntää siellä opiskelevien ihmisten teknistä osaamista. Lisäksi haluan aktivoitua oman alueeni monikulttuurisessa toiminnassa.”

Haku nuorisodelegaattikoulutukseen on auki 15.3. asti täällä. 

Teksti: Saara Tuominen

04 Jan

Norsunluurannikolla vapaaehtoistyö toimii ponnahduslautana työmarkkinoille

Norsunluurannikon Punaisen Ristin päätoimistolla pidettiin kansallisen nuorisokomitean kokous. Kuvassa (vas.) Wiam Elfadl, Ouattara Ya Aimee, Mian Etchonwa Anick, Akindejo Angui Mobitou, Kroa Yao Faguisse, Diarrassouba Abdoulaye, Kouman Celine. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

 

Norsunluurannikolla Länsi-Afrikassa vapaaehtoistyö kerryttää kallisarvoista osaamista ja auttaa nuoria kiinni työelämään. Parhaimmillaan vapaaehtoistyössä hankitut taidot tunnustetaan yhtä arvokkaiksi kuin virallisen koulutusjärjestelmän piirissä kertynyt osaaminen.

 

ATLANTIN RANNALLA Länsi-Afrikassa sijaitseva Norsunluurannikko ei ole helppo paikka olla nuori. Yli puolet väestöstä on alle 25-vuotiaita, eikä koulutusta tai työpaikkoja ole tarjolla kaikille.

Suomen Punaisen Ristin järjestämä nuorisodelegaattikomennus Norsunluurannikolla Abidjanin suurkaupungissa paljasti Wiam Elfadlille, kuinka suuri merkitys vapaaehtoistyön tekemisellä on paikallisille. Jos esimerkiksi korkeat lukukausimaksut tekevät jatkokouluttautumisen mahdottomaksi, vapaaehtoistyö  tarjoaa monelle väylän tehdä muuten hyödyllistä työtä, oppia uusia asioita ja tuntea itsensä merkitykselliseksi.

– Paikalliset vapaaehtoiset olivat laajasti eri alojen osaajia: oli niin insinööriä, lakimiestä kuin sosiologia. Toisaalta vapaaehtoistyötä tekivät myös he, joilla ei ollut välttämättä mitään korkeakoulutusta. Kaikki kuitenkin kokivat vapaaehtoistyön itselleen merkityksellisenä toimintana, Elfadl kuvailee.

Koulutie voi siis nousta pystyyn Norsunluurannikolla, mutta myös oman alan työn löytäminen saattaa olla kiven alla. Koska Punaista Ristiä arvostetaan ja kunnioitetaan vastuullisena järjestönä, moni näkee sen hyvänä organisaationa paitsi yleishyödyllisen humanitäärisen työn vuoksi, myös oman tulevaisuutensa kannalta. Osa nuorista voi löytää töitä vapaaehtoistyön avulla.

 

Kuva on otettu Pan-Afrikkalaisen Konferenssin nuorten tapaamisesta. Kuvassa (vas.) Boa Marie Serge Karelle, Wiam Elfadl, Angui Mobitou ja Etchonwa Anick. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

PAIKALLISTEN NUORTEN vapaaehtoistehtävät vaihtelevat paljon. Tehtäviin kuuluu muun muassa raportointia, tapahtumien järjestämistä, tiedottamista ja läksykerhojen organisoimista. Elfadl näki komennuksellaan, kuinka vapaaehtoisille annettiin paljon vastuuta, mikä vaati myös vahvaa omistautumista ja sitoutumista.

– Vapaaehtoiset antoivat todella paljon itsestään, vaikka kyseessä on vapaaehtoistyö. He saattoivat tehdä pitkiäkin matkoja maaseudulle raportoidakseen paikan päältä kerättyä palautetta.

Vaikka vapaaehtoisten työpanosta arvostettiin kovasti, aina kaikkia välttämättömiäkään omasta pussista maksettuja kuluja ei pystytty korvaamaan. Elfadlin mielestä tämä oli ongelmallista, sillä yhtenä hänen nuorisodelegaattijaksonsa tavoitteena oli nimenomaan saada mukaan uusia nuoria vapaaehtoisia ja kehittää toimintaa edelleen.

– Esimerkiksi opiskelijoille ei aina pystytty hyvittämään liikkumisesta aiheutuneita kuluja tai myöntämään päivärahaa. Silti vapaaehtoiset tekivät pyyteettömästi arvokasta ja laadukasta työtä. Jos vain rahaa olisi ollut, heidät olisi voinut ottaa palkkalistoille vaikka saman tien.

 

VASTAVUOROISESTI Punainen Risti tarjosi vapaaehtoisille mahdollisuuksia osallistua hyödyllisiin koulutuksiin ja monenlaisille kursseille. Vapaaehtoistyö teki myös verkostoitumisesta ja ystävyyssuhteiden ylläpitämisestä helppoa.

– Toivottavasti vapaaehtoistyöstä tulee hyvä ponnahduslauta työelämään yhä useammalle. Paikalliset työnantajatkin alkavat onneksi olla kiinnostuneita vapaaehtoistyökokemuksesta ja sen eduista työmarkkinoilla, Elfadl kiittelee.

Abidjanin suurimman kaupunginosan Youpougonin paikallisosasto. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

 

FAKTA

Norsunluurannikko

Itsenäistyi Ranskasta vuonna 1960

Väkiluku noin 24 miljoonaa

Elinajanodote 53 vuotta

Lähes 60 prosenttia väestöstä on alle 25-vuotiaita

Yksi maailman merkittävimmistä kaakaon ja kahvin tuottajista

Lähteet: Maailmanpankki, World Fact Book, OECD

 

Teksti: Nelli Miettinen

17 Aug

Tulee, kun on tullakseen: Indonesiassa maanjäristyksiä ei surra etukäteen

Yrittäjä Mahruf joutuu ottamaan majatalonsa rakenteissa huomioon maanjäristysten mahdollisuuden. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

Kaakkois-Aasiassa Pienillä Sundasaarilla luonto muistuttaa mahdistaan jatkuvasti, sillä seutu sijaitsee mannerlaattojen kohtaamispaikalla. Kolme indonesialaista avaa arkeaan järistysten maassa.

 

LOPUTON MERI ympäröi Gili Menon saarta ja sen leppoisaa elämäntyyliä. Indonesialle kuuluvalla, alle kahden neliökilometrin kokoisella saarella ei liiku lainkaan moottoriajoneuvoja. Hiljaisuuden rikkoo satunnainen vasaran pauke.

– Aloitin bungalow-bisneksen kolme vuotta sitten. Tämän uusimman talon pitäisi valmistua alkusyksystä, omistaja Mahruf sanoo ja viittaa kohti laajennustyömaata, jossa huhkitaan useamman miehen voimin helteestä huolimatta.

Maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset ovat Indonesiassa tavallisia. Mahruf kertoo, ettei juurikaan hätkähdä luonnon oikutteluja, mutta ottaa luonnon ja sääolosuhteet huomioon rakentaessaan. Katto tehdään ennemmin tiilistä kuin helposti tuulen mukaan lähtevästä pellistä, ja laastia sekoittaessaan mies kiinnittää erityistä huomiota raaka-aineiden oikeaan suhteeseen.

– Rautaa en käytä kovin mielelläni, sillä suolainen meri-ilma ruostuttaa sen hetkessä. Bambu on rakennusaineena elastista, ja sillä vahvistamme rakenteita. Taloni ovat vahvaa tekoa, Mahruf vakuuttaa iloisesti. 

Rappaustöitä rakennustyömaalla Gili Menolla. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

JA SYYTÄ ON OLLAKIN. Tuhannet indonesialaiset kodit tuhoutuivat tai joutuivat koville, kun joulukuun 2004 surullisenkuuluisa maanjäristys tsunameineen iski etunenässä Sumatran saaren pohjoisosaan. Sittemmin maassa on koettu lukuisia voimakkaita 6–8 magnitudin järistyksiä. Myös lievemmät järistykset ovat yleisiä.

Lombokin saarella Mataramin kaupungissa hotelliyrittäjänä toimiva Arya Tatontos arvioi maan järisevän saarella noin kolme kertaa vuodessa. Mies aavistelee, että tulevaisuus tuo tullessaan ongelmia myös hänen kotiinsa.

– Kun iso rekka ajaa talon ohi, ikkunat alkavat helistä. Niin ei ole käynyt aiemmin, joten maan sisällä on varmasti tapahtunut muutoksia. Uskon, että maaperän rakenteet ovat rikki, ja jotakin tapahtuu pian, Arya Tatontos sanoo vakavana.

Lombokilainen hotelliyrittäjä Arya Tatontos on huolissaan Indonesian katastrofivalmiudesta.

 

Isoimmilla saarilla katastrofeihin varautuminen näkyy rantojen tuntumiin pystytettyinä tsunamivaroituskyltteinä, jotka osoittavat hätäpoistumissuunnan. Arya Tatontos näkee turvallisuusasioissa petrattavaa.

– Suoraan sanottuna uskon, että kyltit ovat vain hallituksen tapa näyttää turisteille, että asiaa on ajateltu. Erityisesti maaseudulla paikalliset eivät tiedä, miten toimia, kun maanjäristys tulee. Nykyään hallitus järjestää turvallisuuskoulutuksia, joihin osallistuu edustaja kustakin kylästä. Ongelmallista on se, ettei voida olla varmoja, saavatko myös loput kyläläiset koulutuksen, mies harmittelee.

Tsunamivaroituskyltti Balian Beachilla osoittaa hätäpoistumissuunnan. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

BALIN MAASEUDULLA, Tabananin alueella kanat kulkevat pihamailla peräjälkeä tasaiseen tahtiin kotkottaen. Välillä kukko kiekaisee kuin parvea komentaen. Nengah Wedayasan vaatimattomassa tienvarsikioskissa muukalainen otetaan vastaan lämpimästi. Pihapiiriä koristaa balilaiseen tapaan kotitemppeli, jossa rukoillaan ja kunnioitetaan hindujumalia. Maanjäristyksistä kysyminen saa hämmästyksen nousemaan yrittäjän kasvoille.

– Paikalliset eivät hätkähdä järistyksiä, sillä ne ovat osa luontoa. Tärkeintä on balanssi ihmisen ja jumalan välillä, mies hymyilee. 

Nengah Wedayasa (vas.) perheineen omistaa kioskin Balin maaseudulla. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

Nengah Wedayasa on kokenut elämässään useita järistyksiä. Peruskouluajoiltaan vuodelta 1976 hän muistaa Balin tuhoisan järistyksen, joka rikkoi seudun kylät ja talot. Viimeksi maa järisi maltillisesti muutamia viikkoja takaperin.

– Mutta emme me täällä maaseudulla oikeastaan varaudu maanjäristyksiin, eikä meillä ole modernia varoitusjärjestelmää, hän sanoo päätään pudistellen.

Tosiasiassa vuoden 2004 tuhoisan tsunamin jälkeen Intian valtamerellä otettiin käyttöön tsunamivaroitusjärjestelmä, ja myös Indonesia sai kansalliset varoituskeskuksensa. Järjestelmä ei kuitenkaan ollut vielä toiminnassa pari vuotta myöhemmin, kun seuraava tsunami iski Javan saarella sijaitsevaan Pangandaranin kaupunkiin. Tiedon saaminen riittävän nopeasti varoitusjärjestelmästä asukkaille on yhä vaikeaa, sillä Indonesia koostuu noin 13 000 saaresta, joista noin 6 000 on asuttuja.

Indonesian maaseudulla kukot ja kanat kulkevat vapaina pörhistelemään. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

LOMBOKILAINEN HOTELLIYRITTÄJÄ Arya Tatontos ei siis ole väärässä ilmaistessaan huolensa maan ja sen asukkaiden katastrofivalmiudesta. Paikalliset ottavat luonnon ja sen ilmiöt vastaan sellaisenaan, etukäteen suuremmin surematta.

Pelottavien kokemusten yhteydessä uskonto ja paikallinen kulttuuri uskomuksineen voivat auttaa käsittelemään tapahtunutta. Maanjäristyksien yhteydessä ihmiset juoksevat ulos taloistaan ja alkavat pitää kadulla ääntä. Silloin huudetaan indonesiaksi hidup, joka tarkoittaa elävää ja elossa olemista, kiitetään jumalaa elämästä ja soitetaan kentongan-rumpua.

– Ideana on se, että ihmiset saavat tiedon siitä, että jotain on tapahtunut, Arya Tatontos selventää.

Balilaiset valmistelevat tarjottavia hindujumalille. Islam on Indonesian pääuskonto, mutta 93 prosenttia Balin väestöstä on hinduja. Kuva: Ulriikka Myöhänen.

 

Maanjäristyksiin liittyy myös paikallisia uskomuksia. Järistyksen läpikäyneistä kananmunista ei anneta kuoriutua kanoja, sillä uskomusten mukaan järistys pilaa munat. Myös raskaana olevien naisten syntymättömien lasten uskotaan olevan vaarassa.

– Odottavien äitien pitää tehdä taikoja, muun muassa poistaa riisinjyvistä kuoria lapsen pelastamiseksi. Myös oma vaimoni oli raskaana vuoden 2004 järistyksen aikaan, mies muistelee.

Kotona ei kuitenkaan ryhdytty poppakonsteihin, ja myöhemmin perhe täydentyi terveellä lapsella. Arya Tatontos arvelee, että todellisuudessa järistyksen aiheuttamat loukkaantumiset ja shokki ovat niitä syitä, jotka voivat vahingoittaa syntymätöntä lasta.

– Itse uskon, että näissä asioissa on kyse ennemminkin tieteestä kuin siitä, että jumala olisi vihainen, hän järkeilee ja hymyilee.

Teksti: Ulriikka Myöhänen