19 Jan

Paperittomia autetaan, koska jokaisella on oikeus olla olemassa

Monet paperittomista päätyvät suuriin kaupunkeihin, joissa kiinnijäämisen riski on pienempi kuin harvaan asutuilla paikkakunnilla. Kuvituskuva: Linda Laine

 

Miehiä, naisia, lapsia ja vanhuksia. Suomessa ilman oleskeluoikeutta elävät henkilöt voivat olla minkä näköisiä tai -ikäisiä tahansa. Yhteistä heille on epävarma tulevaisuus ja pelko paluusta mahdollisesti hengenvaarallisiin oloihin.

 

ILMAN VIRANOMAISEN myöntämää lupaa eläviä ihmisiä on ollut olemassa aina, mutta viime vuosien pakolaiskriisin takia niin kutsutuista paperittomista on puhuttu yhä enemmän.

Paperittomien tilanteesta on vaikea saada varmaa tietoa, koska he elävät virallisten rekisterien ulkopuolella. Suomen Punainen Risti arvioi, että paperittomien määrä voi lähikuukausina kasvaa, koska vastaanottokeskuksissa on nyt monia turvapaikkahakemuksiinsa kielteisiä päätöksiä saaneita ihmisiä, joita uhkaa paluu mahdollisesti hengenvaarallisiin olosuhteisiin.

Turvapaikanhakijoiden lisäksi paperittomien määrään ovat vaikuttaneet poliittiset päätökset ja kiristyneet käytännöt, jotka ovat luoneet uuden uuspaperittomien ryhmän.

Aiemmin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ihmiset, joita ei voitu palauttaa lähtömaahan, ja jotka eivät sinne itse tahtoneet palata, saattoivat jäädä Suomeen tilapäisellä oleskeluluvalla. 

Nyt oleskelulupatyypin “oleskelulupa maasta poistamisen estymisen johdosta” edellytyksiä on muutettu. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt, jotka eivät hakeudu vapaaehtoisen paluun ohjelmaan  joutuvat poistumaan vastaanottokeskuksesta. Osa heistä lähtee lopulta kotimaahansa vapaaehtoisesti, mutta osa jää Suomeen. Sen jälkeen heidän kohtalostaan ei enää tiedetä mitään.

Paperittomana eläminen on Suomessa hankalaa. Miten hankalaa, se riippuu yksittäisen ihmisen tilanteesta. Toisilla on ystäviä ja sukulaisia, joiden luona he voivat asua. Toisilla puolestaan ei ole minkäänlaista turvaverkkoa tai siteitä Suomeen, ja he joutuvat tyhjän päälle.

Elämä paperittomana on epävarmaa, vaarallistakin. Paperiton saa esimerkiksi sairaanhoitoa vain kiireellisissä tilanteissa, kuten hengenvaarassa. Monet paperittomista epäröivät olla yhteydessä viranomaisiin, koska pelkäävät käännytystä. Siksi he eivät välttämättä hae apua kohdatessaan väkivaltaa tai hyväksikäyttöä.

 

MIKSI KUKAAN haluaa jäädä maahan, jossa joutuu elämään yhteiskunnan ulkopuolella? Pakolaisneuvonta ry:n lakimies Jasmiina Jokisen mukaan monet paperittomat ihmiset kokevat, että turvattomassa asemassa Suomessa eläminen on parempi vaihtoehto, kuin paluu maahan, jossa he joutuvat pelkäämään esimerkiksi väkivaltaa ja kuolemaa. Voi myös olla, että paperittoman ihmisen koko muu perhe elää pysyvästi Suomessa, mutta hänen kohdallaan oleskeluluvan saamisen edellytykset eivät täyty.

– Useimmiten syyt jäädä Suomeen painavat vaakakupissa enemmän kuin syyt palata kotimaahan. Harva jää tänne huvin vuoksi, Jokinen toteaa.

Arkipuheessa paperittomilla tarkoitetaan usein kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita, mutta paperittomuuteen on lukuisia syitä. Esimerkiksi aiemmin laillisesti maassa elänyt ei välttämättä saakaan luvalleen jatkoa tai lupa peruutetaan.

– Tällainen tilanne voi olla henkilöllä, joka on tullut Suomeen esimerkiksi avioliiton myötä. Liitossa on voinut ilmetä ongelmia ja se on päättynyt avioeroon. Tällöin edellytyksiä oleskelulupaan ei enää välttämättä ole, vaikka henkilö olisi asunut Suomessa vuosia ja haluaisi jatkaa elämäänsä täällä, Jokinen kertoo.

 

PAKOLAISNEUVONTA tarjoaa paperittomille ja heidän kanssaan tekemisissä oleville oikeudellista neuvontaa ja levittää tietoa paperittomien oikeuksista.

– Ihan kuten kenellä tahansa Suomessa oleskelevalla ihmisellä, myös paperittomalla on perustuslain mukaan oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ihmiselle on tarvittaessa voitava järjestää välttämätön ravinto ja asuminen esimerkiksi hätämajoituksen muodossa, Jokinen sanoo.

Jokaisen Suomessa oleskelevan ihmisen, paperittoman tai paperillisen, perusoikeuksiin kuuluu oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen. Paperittomien oikeuksien toteutumista kuitenkin hankaloittaa se, että tällä hetkellä Suomessa ei ole selkeästi säädetty laissa, keitä paperittomien kategoria pitää sisällään ja miten valtion käytännössä pitäisi auttaa heitä.

Tavalliset kansalaiset ja järjestöt ovat olleet aktiivisimpia paperittomien auttajia. Helsingissä, Turussa ja Oulussa toimiva Global Clinic tarjoaa paperittomille maksutonta sairaanhoitoa vapaaehtoisten lääkäreiden ja muiden ammattilaisten voimin. Helsingin kirkot puolestaan avasivat viime vuonna ovensa apua tarvitseville ja myös esimerkiksi Helsingin kaupunki päästää paperittomia julkiseen hätämajoitukseen.

Suomen Punainen Risti on mukana toiminnassa toimittamalla hätämajoituksiin tarvikkeita, kuten patjoja, vilttejä ja hygieniatarvikkeita.

 

PUNAINEN RISTI auttaa paperittomia samalla periaatteella kuin kaikkia muitakin avuntarvitsijoita. Valtiot ovat hyväksyneet, että Punaisen Ristin liike toimii omien periaatteidensa mukaisesti silloinkin, kun viranomaiset eivät ota ihmisryhmää suojelukseensa.

– Punaiselle Ristille ihmisen statuksella ei ole merkitystä. Hän voi olla kiintiöpakolainen, luvan saanut turvapaikanhakija tai paperiton. Jos ihminen tarvitsee apua, hänen yhteiskunnallisella asemallaan ei ole väliä, sanoo SPR:n maahanmuuttajaohjelman kehittämispäällikkö Johanna Matikainen.

Perimmäinen syy on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä pitää auttaa.

– Jos yhteiskunnan palveluiden ulkopuolella elävät paperittomat eivät ole haavoittuvia, niin ketkä sitten ovat, Matikainen kysyy.

Pakolaisneuvonnan Jokisen mukaan yhteiskunnalla olisi runsaasti työkaluja paperittomuuden ehkäisemiseksi. Esimerkiksi oleskeluluvan hakemista voisi helpottaa, koska se on Jokisen mukaan tällä hetkellä hyvin vaikeaa.

Jokinen kertoo paperittomien auttamisen olevan tällä hetkellä erityisen haastavaa siksi, että he ovat leimattu ryhmä, joka tietoisesti pyritään sulkemaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Julkisessa puheessa paperittomat vertautuvat kovemman luokan rikollisiin, vaikka ulkomaalaisrikkomuksesta, eli maassa oleskelusta ilman voimassa olevaa lupaa, voi saada enintään sakkoja.

– Tällä hetkellä viranomaisten vastaus paperittomuuteen tuntuu olevan se, että paperittomat pyritään kaikin keinoin poistamaan maasta ja sulkemaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Me tiedämme, ettei se todellakaan ole ratkaisu. Vaikka kaikki palvelut otettaisiin pois, aina on ihmisiä jotka jäävät tänne, Jokinen sanoo.

Punaisen Ristin Matikainen huomauttaa, että myös sanoilla on väliä. Esimerkiksi viranomaiset puhuvat laittomasti maassa oleskelevista, eivät paperittomista.

– Sellainen puhe on kovaa, koska termi kääntyy kansankielellä helposti laittomiksi ihmisiksi, mikä taas on mahdoton käsite. Jokaisella on oikeus olla olemassa. Vai olenko minä jotakuta laillisempi ihminen sen takia, että paperini ovat kunnossa?

Matikaisen mukaan uusi tilanne testaa Suomea sivistysvaltiona ja ihmisoikeuksia kunnioittavana maana.

– Annammeko paperittomille ihmisarvoisen mahdollisuuden saada suojaa ja turvaa, eli välttämättömät elämän edellytykset? Nämä ovat isoja moraalisia kysymyksiä.

 

FAKTA

KUKA ON PAPERITON?

Paperiton on henkilö, joka on maassa ilman lainmukaista oleskeluoikeutta. Oleskeluluvan puuttuminen voi johtua esimerkiksi kielteisestä turvapaikkapäätöksestä tai luvan umpeutumisesta. Toisinaan lupaa ei ole haettu ollenkaan.

Syitä paperittomuuteen on monia. Jos henkilö kokee henkensä uhatuksi siinä maassa, johon hänen viranomaisen määräyksen mukaan tulisi palata, tai uhkaa joutua erotetuksi perheestään, saattaa hän päättää, että nykyiseen maahan jääminen ilman lupaa on parempi vaihtoehto.

Paperittomana eläminen on hankalaa. Jos poliisi ottaa paperittoman kiinni, saattaa edessä olla pakollinen palautus maahan, josta hän on lähtenyt. Siksi henkilö saattaa vältellä viranomaisia. Tämä puolestaan asettaa hänet alttiiksi hyväksikäytölle esimerkiksi työelämässä, jos mahdollisuutta raportoida kaltoinkohtelusta ei käytännössä ole.

Varsinkin lasten kohdalla paperittomuus on ongelma, sillä he ovat riippuvaisia muista ihmisistä, eikä heidän kehitystään voida seurata esimerkiksi neuvolassa.

Suomessa oleskelevien paperittomien henkilöiden tarkkaa lukumäärää on mahdoton tietää, sillä heidän tietojaan ei ole rekistereissä. Vuonna 2014 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos arvioi Suomessa olevan alle 3 500 paperitonta henkilöä, mutta määrä on todennäköisesti kasvanut pakolaiskriisin myötä.

Paperittomat päätyvät usein suuriin kaupunkeihin, koska niissä kiinnijäämisen riski on pienempi kuin harvaan asutuilla paikkakunnilla.

Paperittomia kutsutaan joskus laittomiksi maahanmuuttajiksi. Monet tahot ovat toivoneet termistä luopumista, koska vaadittujen dokumenttien puuttuminen ei tee ihmisestä laitonta.

Teksti: Mikaela Remes

 

Juttua muokattu 19.1.2017 klo 16.37. Jasmiina Jokisen kommentteja päivitetty.

Juttua korjattu 23.1.2017 klo 10.28. Tilapäisen suojelun tarpeen perusteella myönnettävää oleskelulupatyyppiä ei ole lakkautettu, vaan maasta poistamisen estymisen takia annettavan oleskeluluvan saamisen edellytyksiä on muutettu.

12 May

Auttaja vai autettu? – Eläimillä on monia rooleja katastrofeissa

4661574023_a8412980fa_z

Aina ei tule ajatelleeksi, että sodat, luonnonmullistukset ja muut katastrofit vaikuttavat ihmisten lisäksi myös eläimiin. Eläimet eivät ole vain avuntarvitsijoita, vaan niillä on hätätilanteissa muitakin rooleja: ne voivat esimerkiksi vaistota vaaran ennakolta ja jopa pelastaa henkiä.

1. Muurahainen aistii maanjäristyksen

Olet ehkä kuullut anekdootin elefanteista, jotka hakeutuivat korkeammalle maastoon juuri ennen hyökyaallon iskeytymistä. Luonnonmullistusten alla epätyypillisesti käyttäytyvistä eläimistä liikkuu paljon tarinoita. On mahdollista, että eläimet aistivat ihmistä herkemmin säätilojen vaihtelua ja reagoivat havaitsemiinsa muutoksiin. Asiaa on kuitenkin vaikeaa todentaa tieteellisesti, ja toisaalta monet muutkin tekijät voivat selittää eläinten poikkeavalta vaikuttavaa käytöstä.

Muurahaisten käytöstä kolmen vuoden ajan seurannut tutkimus antaa kuitenkin viitteitä siitä, että muurahaisilla voi olla kyky aistia maanjäristys ennen sen iskemistä. Tutkimuksessa selvisi, että tyypillisesti öisin kekojensa sisällä viihtyvät muurahaiset pysyttelivät ulkosalla maanjäristystä edeltävän yön. Normaaliin arkirytmiinsä ne palasivat päivä järistyksen jälkeen. Ainakaan vielä eläinten käytöksen pohjalta ei kuitenkaan osata pitävästi ennustaa luonnonmullistusten puhkeamista.

2. Rotta voi pelastaa henkiä

Humanitaarisen avun kentällä auttaja ei kaikissa tapauksissa ole ihminen. Perinteisesti eläimiä on hyödynnetty esimerkiksi katastrofien jälkeisissä raivaustöissä, mutta myös innovatiivisempia sovelluksia on kehitetty. Apopo-niminen järjestö hyödyntää humanitaarisessa toiminnassaan rottia ja niiden ilmiömäistä hajuaistia. Huonosta maineesta kärsivä eläinlaji pystyy yhdeksän kuukauden koulutuksen jälkeen havaitsemaan näytteistä tuberkuloosin. Vuosittain 1,5 miljoonaa ihmistä kuolee tuberkuloosiin, mutta rottien ansiosta aiempaa useampi ihminen saa tarvitsemaansa hoitoa, mikä myös hidastaa sairauden leviämistä.

Lisäksi rottia on koulutettu tunnistamaan hajuaistinsa avulla maamiinoja. Niiden avulla on onnistuneesti raivattu laajoja alueita esimerkiksi Tansaniassa, Mosambikissa ja Vietnamissa. Rotat havaitsevat maamiinat ihmistä nopeammin ja varmemmin: siinä missä metallinpaljastimet piippaavat jokaisen metallinpalan kohdalla, rotta haistaa räjähteen. Rotan havainnon jälkeen maamiina voidaan tuhota vaaraa aiheuttamatta, minkä jälkeen alue on jälleen turvallinen ihmisille. Jos kaikki rottien avulla tuhotut miinat kerättäisiin yhteen, kasa painaisi yli 20 tuhatta kiloa.

3. Eläimetkin tarvitsevat katastrofiapua

Vähän aikaa sitten Guardian julkaisi videon irakilaisesta perheestä, joka oli joutunut pakenemaan kotimaastaan Eurooppaan. Poikkeuksellista oli se, että mukana seurasi myös perheen kissa, joka kuitenkin matkan varrella eksyi omistajistaan. Tarina päättyi onnellisesti: kissa ja perhe löysivät lopulta toisensa. Aina eläimet eivät kuitenkaan saa tarvitsemaansa apua, sillä hätätilanteissa viranomaisten, avustusjärjestöjen ja median huomio keskittyy ihmisiin.

Pääsääntöisesti kaikki ihmisiin vaikuttavat katastrofit koskevat kuitenkin myös alueen eläimiä: esimerkiksi vuonna 2005 Yhdysvalloissa tuhoa niittäneen hirmumyrsky Katrinan arvioidaan johtaneen jopa 600 000 kotieläimen kuolemaan. Nykyään myös Amerikan Punainen Risti antaa ohjeita siihen, miten perheen lemmikit olisi syytä sisällyttää joka kodin katastrofivalmiussuunnitelmaan. Eläimet eivät välttämättä pääse pakenemaan vaaraa, ja katastrofin pitkittyessä varsinkin lemmikeillä ja tuotantoeläimillä on huonot mahdollisuudet selvitä hengissä. Eläinten kohtalo koskettaa olennaisesti myös niitä ihmisiä, joiden ravinto ja toimeentulo ovat riippuvaisia eläimistä. Yleensä eläinten auttaminen katastrofitilanteissa jää uutterien vapaaehtoisten harteille.

Lähteet: http://www.animal-ethics.org/animals-natural-disasters ja Leslie Irvine – Animals in disasters: issues for animal liberation activism and policy

Teksti: Irina Herneaho
Kuva: Josh Henderson  CC BY-SA 2.0

Kiinnostaako aihe sinua? Tutustu myös Vapaaehtoisen pelastuspalvelun alaiseen pelastuskoiratoimintaan sekä Suomen Punaisen Ristin koiraystävätoimintaan.