17 Jan

Moni meistä elää huomaamattaan samanmielisten kuplassa – sosiaalipsykologian professori kertoo, mihin hyötyihin ja haittoihin vain samoin ajattelevien kanssa liikkuminen voi johtaa

Keskustelu usein kannattaa myös eri tavalla ajattelevien kanssa, kunhan molemmat vilpittömästi haluavat vaihtaa ajatuksia. Kuva: Pixabay.com

 

Erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen tuo perspektiiviä elämään – ainakin mikäli osaa välttää kommunikaation sudenkuopat.

 

YHTEISKUNNALLISTA KESKUSTELUA seuratessaan törmää joskus kommentteihin, jotka saavat pähkäilemään, voiko joku todella ajatella noin.

– Ihmisellä on taipumus kuvitella, että muut ovat samankaltaisia kuin itse. Tämä korostuu erityisesti silloin, jos ystävätkin ovat samanmielisiä. Silloin päädytään helposti ajattelemaan, että toista mieltä oleva on jotenkin pihalla tai jopa pahantahtoinen, Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori Jan-Erik Lönnqvist toteaa.

Tutkimusten mukaan ihmiset päätyvät helposti samanmieliseen seuraan. Tämä korostuu etenkin poliittisten asenteiden kohdalla.

– Etenkin puolisot ovat asenteiltaan monesti suorastaan hätkähdyttävän samankaltaisia, Lönnqvist toteaa.

Se on ymmärrettävää, sillä samankaltainen seura voi tarjota samaistumisen ja yhteyden kokemuksia. Myös konfliktien riski vähenee, kun kauppareissulle mennessä ei aina tarvitse vääntää siitä, syödäänkö kasvis- tai liharuokaa, eikä uutisten katsomisesta seuraa joka kerta riitaa.

– Tutkimusten mukaan ihmiset saavat melko helposti aikaan konfliktin, mikäli heidän perustavanlaatuisissa arvoissaan on suuria eroja, Lönnqvist lisää.

 

SIITÄ, ETTÄ kaveeraa vain samanmielisten kanssa voi kuitenkin olla myös haittaa. Jo pidemmän aikaa on puhuttu esimerkiksi Facebook-kuplista, joita syntyy, kun samanmieliset ihmiset kohtaavat Facebookin maailmassa ja sen algoritmi suosittelee heille heidän ajatuksiinsa sopivaa sisältöä. Eriävät ajatukset taas eivät pääse kuplasta läpi. Myös internet-maailman ulkopuolella on tällaisia kuplia.

– Jos vaikka opiskelee yliopistolla, niin siellä on varmasti enemmän tietynlaisia ideologioita kannattavia. Jos valitsee ystävänsä ja kumppaninsa sieltä, niin lähipiiri voi muodostua melko samanmieliseksi, Lönnqvist toteaa.

Kuva maailmasta saattaa tällöin jäädä yksipuoliseksi. Omat itsestäänselvyydet voivat olla jonkun toisen maailmassa jotain täysin muuta. Sitä ei vaan koskaan pääse näkemään, kun viettää aikaa vain omassa, tutussa elinpiirissään.

 

MUTTA MITEN sitten ystävystyä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat eri tavalla kuin itse?

Esimerkiksi ajatuspaja e2:n pyhyystutkimus kertoo, että suomalaisten arvopohja ja pyhiksi koetut asiat ovat melko yhtenäisiä. Suomalainen pitää pyhinä asioina usein rakkautta, läheisiä ihmisiä, kotia, rauhaa, ihmisarvoa ja turvallisuutta. Auttavaisuus, vastuuntuntoisuus ja anteeksiantavaisuus taas ovat tärkeitä arvoja lähes jokaiselle suomalaiselle. Esimerkiksi näistä aiheesta voi saada aikaan saada aikaan keskustelua, joka lähentäisi myös esimerkiksi poliittisilta asenteiltaan erilaisia ihmisiä toistensa kanssa.

 

MIKÄLI HALUAA ystävystyä eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa, ei paras keskustelunavaus välttämättä ole avautua ajatuksistaan koskien tulenarkoja teemoja. Yritykset saada toinen ymmärtämään oma kanta voivat osoittautua haastaviksi.

– Ihmiset suhtautuvat yleensä varautuneemmin vaikutusyrityksiin, jotka tulevat vierailta ihmisiltä kuin tutuilta ihmisiltä tai ystäviltä, Lönnqvist toteaa.

Jos kuitenkin haluaa lähteä keskustelemaan nimenomaan niistä asioista, joissa kannat erottavat, kannattaa niiden keskeltä etsiä jotain yhteistä.

– Jos voimakkaasti maahanmuuttomyönteisenä ihmisenä keskustelee maahanmuuttoa vastustavan ihmisen kanssa, niin kannattaa hakea jotain yhteisiä argumentteja tai arvoja, joista molemmat on samaa mieltä, Lönnqvist toteaa.

Teksti: Milla Asikainen

10 Jan

Ilmastonmuutoksesta puhutaan, mutta pelkällä puheella päästöt eivät vähene – päättäjiltä vaaditaan selkärankaa ja suuria päätöksiä

Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat kaikkialla. Muun muassa Etelä-Koreassa lämpötilojen nousun pelätään aiheuttavan kuolemantapauksia. Kuva: Maria Hietajärvi

 

Luonnon kestokyvyn rajat on ylitetty. Ilmaston lämpeneminen ihmisen toiminnan seurauksena on yksi suurimmista maailmanlaajuisista kriiseistämme. Ilmastonmuutoksen kannalta ratkaisevaa on, millaisia päätöksiä lähivuosina tehdään, sillä nykyiset toimet päästöjen leikkaamiseksi eivät vielä riitä kurssin kääntämiseksi.

 

”LUONNON KANTOKYKY ON tulossa tiensä päähän. Enää ei voi olla varma siitä, että lapsilla on edessään parempaa kuin vanhemmillaan. Ilmastonmuutoksen torjuminen tuo meille kaikille eteen luopumisen vaadetta. Aineellisen yltäkylläisyyden ja jatkuvan kasvun aika on muuttumassa. Hyvinvoinnin loppua sen ei tarvitse tarkoittaa. Tasavertaisten mahdollisuuksien loppua se ei saa tarkoittaa. Meidän on kyettävä uudestaan määrittelemään, mistä koostuu se hyvä, jota tavoittelemme.”

Presidentti Sauli Niinistö korosti parin viikon takaisessa uudenvuodenpuheessaan, että meidän on luovuttava jostain pelastaaksemme ympäristömme. Meidän kaikkien on tehtävä pysyviä muutoksia.

Niinistö on valtionpäämiehenä näyttänyt esimerkkiä ja tehnyt tärkeää työtä ilmastotietoisuuden kasvattamiseksi. Presidentin ja hänen puolisonsa isännöimän itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton teema oli yhteinen ympäristömme. Teema heijastui muun muassa kutsuvieraissa, musiikissa, ruuassa ja koristeluissa. Kutsuttuina oli erityisen paljon sekä pieniä että suuria ilmasto- ja ympäristötekoja tehneitä suomalaisia. Tarjoilut oli valmistettu mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavasti ja pääosin kotimaisista luomu- ja lähiraaka-aineista.

 

ILMASTONMUUTOS ON IHMISKUNNAN kohtalonkysymys. Lämpenemiseen voidaan vielä vaikuttaa, mutta poliittisilla päätöksillä on kiire. YK:n ilmastokokouksessa Puolan Katowicessa viime joulukuussa saatiin sovittua säännöt, joita noudattamalla Pariisissa vuonna 2015 sovitut tavoitteet on tarkoitus saavuttaa.

Nyt on toiminnan aika. Se koskee niin valtioita, kuntia, yrityksiä kuin tavallisia kuluttajiakin. Poliittiset päätökset ovat välttämättömiä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, ja päättäjien on näytettävä selkärankansa, jotta päästöjä saadaan nopeasti vähennettyä ja luonnon puolesta toimittua konkreettisesti. On selvää, että ilmastonmuutokseen vaikuttaminen edellyttää suuria yhteiskunnallisia muutoksia.

Suomessa ensimmäisiä muutoksen askelia on jo otettu.

Ensi kevään eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea ilmastovaalit. Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, kuka vallan kahvaa pitelee ja on mukana tekemässä ilmaston kannalta tärkeitä päätöksiä. Äänioikeuden käyttäminen kestävämpien arvojen ja toimintatapojen edistämiseksi on tärkeä vaikuttamiskeino. Jokaisen on syytä selvittää, mitä oma ehdokas on lupautunut tekemään ympäristöasioiden edistämiseksi.

Kesällä 2018 epätavalliset helteet kuihduttivat viljasatoja Suomessa, kun taas kesällä 2017 suuret sateet hukuttivat satoa. Ilmastonmuutoksen edetessä sään ääri-ilmiöt tulevat lisääntymään. Kuva: Maria Hietajärvi

 

JOS EMME TOIMI nopeasti, seuraukset ovat kohtalokkaat. Historian saatossa ihmiskunta on vaurastunut polttamalla hiiltä, öljyä ja kaasua. Fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjen kivutessa ylöspäin synkkäpiirtoista käyrää myös maapallon lämpötila nousee. Ihmisten aikaansaama ilmastonmuutos on ollut niin äkillinen ja voimakas, että se uhkaa muuttaa luonnonjärjestystä.

Vuonna 2015 Pariisin ilmastosopimukseen kirjattiin tavoitteeksi rajata ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Kaikkien maailman maiden tämänhetkiset lupaukset päästövähennyksistä johtavat arviolta kuitenkin yli kolmen asteen lämpenemiseen. Mikäli lämpenemistä ei saada hidastettua, ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan dramaattisesti ihmisten elinolosuhteisiin ja vaurioittamaan luontoa peruuttamattomasti.

Vaikka tavoitteet lämpenemisen hidastamiseksi säädettiin jo Pariisissa, niin konkreettiset teot ovat puuttuneet. Vasta viime vuoden lokakuussa julkaistun hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n tekemän ilmastoraportin myötä ilmiön vakavuuteen on herätty.

IPCC:n raportin mukaan ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen ei ole enää mahdollista ilman poikkeuksellisen nopeita ja radikaaleja toimia päästöjen leikkaamiseksi. Tavoitteeksi on asetettu pudottaa hiilidioksidin nettopäästöt nollaan vuoteen 2050 mennessä, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki maailman valtiot joutuvat kiristämään päästötavoitteitaan tuntuvasti. Vauraat teollisuusmaat, kuten Suomi, joutuvat leikkaamaan päästöjään vielä tätäkin nopeammin.

 

VAIKKA POLIITTISET PÄÄTÖKSET ja yhteiskunnalliset muutokset ovat avainasemassa ilmastonmuutoksen torjumiseksi, niin emme saavuta riittäviä päästövähennyksiä ilman kulutustottumuksiemme ja elämäntapojemme muutosta.

Itsenäisyyspäivänä Niinistö korosti, ettei yksittäisillä teoilla muuteta maailmaa, mutta hyvillä teoilla voi näyttää merkityksellistä esimerkkiä ympärilleen.

Yksilötason vaikuttamisessa lienee kyse siitä, millaista muutoksen ja kestävän elämäntyylin esimerkkiä näytämme muille. Syyllistämisen ja vaatimisen sijaan voimme inspiroida ja kannustaa toisiamme tekemään parempia ja ympäristöystävällisempiä valintoja – yhteisen maapallomme vuoksi.

Millaista esimerkkiä sinä näytät ympärillesi?

Teksti: Maria Hietajärvi

Lähteitä:

Sitra, Tasavallan presidentin kanslia

27 Dec

Kolumni: Teetkö uudenvuodenlupauksia vain itseäsi ajatellen? Lupaus pitää paremmin, jos sen rikkominen vaikuttaa myös muihin ihmisiin

Lupaukset on helpompi pitää, jos ne vaikuttavat muihin ihmisiin. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

Onnistunut uudenvuodenlupaus syntyy, kun uskaltaa katsoa omia heikkouksiaan silmästä silmään.

 

TÄNÄ VUONNA en kysynyt ystäviltäni, millaisia uudenvuodenlupauksia he aikovat tehdä. Sen sijaan pyysin heitä pohtimaan, mitä he toivoisivat jonkun muun lupaavan. Vastaukset olivat seuraavanlaisia:

“Koska aina voi toivoa suuria, niin haluisin et jokainen suomalainen lupaisi tahollaan antaa ensi vuonna toiselle ihmiselle mahdollisuuden tämän taustasta, ajatuksista tai ulkonäöstä huolimatta ja kuunnella hetken, mitä tällä on sanottavaa. Koska jos tämä maa ja maailma jotain kaipaavat, niin dialogia.”

“Työkavereiden (erityisesti yhden tietyn) pitäisi luvata ottaa muut työtoverit huomioon ja huolehtia työpaikan yleisestä siisteydestä. Pienillä arkipäiväisillä teoilla on suuri vaikutus työympäristön ilmapiiriin.”

“Jokaisen suomalaisen päättäjän pitäisi tehdä lupaus, että tulevana vuonna tekee kaikkensa ajaakseen eteenpäin rohkeita päätöksiä, jotka tukevat kestävää kehitystä ja hidastavat ilmastonmuutosta.”

 

HYVIÄ toiveita. En tiedä teistä, mutta itse olen tehnyt uudenvuodenlupauksia lähinnä vain omaa itseäni silmällä pitäen.  

Joulun jälkeisessä konvehtiähkyssä olen luvannut, etten syö karkin karkkia koko tammikuussa. Notkuvien ruokapöytien äärellä olen lohduttautunut sillä, että ensi kesänä olen supertikissä. Hutaisemalla kirjoitetun vuoden viimeisen kouluesseen jälkeen olen vannonut, että keväällä skarppaan ja saan parempia arvosanoja.

Suoraan sanottuna en edes muista, miten kyseisten lupausten kanssa kävi. Karkkia syön edelleen. Supertikissä en ole koskaan ollut, mutta liikkumisesta olen aina pitänyt. Ajan myötä olen myös ymmärtänyt, ettei arvosanoissakaan tarvitse aina tavoitella kuuta taivaalta.

 

SEURAAVAKSI tärkeä kysymys, olitpa sitten työkaveri, päättäjä tai ihan vain tavallinen talliainen. Tunnistitko itsesi ystävieni toiveista?

Lokeroitko ihmisen hänen ulkonäkönsä tai sanomistensa perusteella? Jätätkö teepussin työpaikan tiskipöydän reunalle? Panetko toistuvasti omat kulutustarpeesi ympäristön edelle?

Jäin nimittäin miettimään, pitäisikö meidän haastaa tapaamme tehdä uudenvuodenlupauksia.

Se tarkoittaisi, että iänikuisten dieettilupausten sijaan katsoisimme silmästä silmään omia sosiaalisia heikkouksiamme tai niitä käyttäytymisen kaavoja, joihin olemme kangistuneet. Uskaltaisimme ymmärtää, miten tapamme vaikuttavat vuorovaikutussuhteisiimme ja ympäristöömme.

Ehkä uudenvuodenlupaukset olisivat helpompia pitää, jos ne rikkoessaan ei pettäisi vain itseään vaan myös työkaverit, äänestäjät tai kaikki maapallon muut asukkaat ja eliöt.

Lupaus viettää enemmän aikaa teekupin äärellä keskustellen voi olla hyvä ja toivottu asia. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

LUPAUKSIA tehdessään pitää muistaa olla armollinen ja kohtuullinen. Liian raju lupaus ja elämänmuutos tuskin pitävät. Rikotusta sopimuksesta tulee vain paha mieli ja tunne, ettei tämä tälläkään kertaa onnistunut.

Siksi pienet, muutosta maltillisesti eteenpäin vievät lupaukset ovat parempia. Miten olisivat esimerkiksi:

Lupaan ensi vuonna kuunnella ystäviäni paremmin erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa olemme eri mieltä.

Lupaan kehua työkavereitani, kun he tekevät hyvää työtä. Kannustan myös vaikeuksissa.

Lupaan hyvittää lentomatkojeni ilmastopäästöt.

 

Teksti ja kuvat: Ulriikka Myöhänen

 

28 Jun

Tässä on Henryn opas inhimillisempiin työpäiviin – näin löydät työyhteisösi parhaat puolet

Välillä työelämä ei ole herkkua. Kuva: Pixabay.com

 

Työpäivien ei tarvitse aina olla piinallisia. Joskus lääke pahaan oloon on kiitollisuus ja armollisuus muita kohtaan.

 

TYÖELÄMÄSTÄ PUHUTTAESSA yleisimpiä teemoja tuntuvat olevan paineet ja rankkuus. En jaksa edes laskea, kuinka moni omassakin lähipiirissäni on murehtinut työpäiviensä piinallisuutta. Moni kokee, että omaa työtä ei  arvosteta, työtaakka on liian suuri tai esimies on töykeä. Se on kamalaa ottaen huomioon, kuinka suuren osan elämästämme vietämme työnteon parissa.

Työelämä on moninaista, eivätkä samat keinot päde kaikkiin ympäristöihin. Tämän tekstin aihe on kiinteä työympäristö, jossa on mahdollista lisätä viihtymistään vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Pienyrittäjän työhön tai yksin työskentelevään varastotyöntekijään samat keinot eivät välttämättä sovellu. Kenties heillekin näistä vinkeistä voi olla apua muissa sosiaalisissa suhteissa.

 

ON VALITETTAVA TOSISEIKKA, ettei tekemästään työstä aina saa tunnustusta. Aina ei kuitenkaan ole kysymys siitä, että työkaverit jättäisivät tehdyt asiat tahallaan huomiotta. Jos heillä itsellään on kuormaa joko töissä tai henkilökohtaisessa elämässä, eivät he välttämättä ymmärrä panna merkille sitä, mitä muut tekevät työyhteisön eteen.

Suomalainen ei mielellään mainosta omia ansioitaan. Sitä ei välttämättä tarvitsekaan tehdä. Joskus voi olla tehokkaampaa houkutella ihmiset esiin omista kuplistaan. Ihan ensimmäiseksi voi avata omat silmänsä ja tehdä positiivisen palautteen antamisesta normaalia.

Kenties et ole itsekään huomannut, että viereisen huoneen Taina tuo aina pullaa kahvipöytään. On joskus hyvä pysähtyä miettimään, mitä positiivista muut ihmiset tuovat elämääsi. Jollakin työkaverilla voi olla erityisen hauskat vitsit, toinen taas tekee työnsä aina ajallaan ja täsmällisesti. Sanomalla nämä asiat ääneen saattaa piristää toisen päivää ja saada hänet tuntemaan, että juuri hänen panoksellaan on merkitys. Kiitollisuus tutkitusti parantaa  mielialaa, joten samalla tuemme omaan hyvinvointiamme.

Joskus voi olla hedelmällistä tutustua työkavereihin paremmin. Kun tuntee ihmiset, joiden kanssa työskentelee, ymmärtää monesti paremmin myös heidän toimintaansa. Tällöin voi huomata, ettei heidän käytöksessään ole kyse välttämättä esimerkiksi piittaamattomuudesta. Puhumattakaan siitä, että jos hyvin käy, voi huomata työskentelevänsä aivan mahtavien tyyppien keskellä. Sitä ei välttämättä tule huomanneeksi murehtiessaan omaa työtaakkaansa. Vaikkei työympäristöstä uutta parasta ystävää löytyisikään, väitän, että jokaisessa on jotain mielenkiintoista, josta innostua edes hetkeksi.

Huhu kertoo, että töissä voi olla myös hauskaa. Kuva: Pixabay.com

 

TIETENKIN TYÖYHTEISÖÖN voi mahtua myös ikävän oloisia ihmisiä. Harva on inhottava ihan vain huvikseen, vaan ikävän käytöksen taustalla voi olla esimerkiksi pahaa oloa tai stressiä. Kiitollisuuden lisäksi on hyvä opetella työelämässä myös armeliaisuutta ja ymmärtää, ettei kukaan meistä ole täydellinen. Tympeään käytökseen ei tarvitse vastata samalla mitalla, vaan asian voi nostaa esille empaattisesti ja tarjota auttavaa kättä. Harva haluaa olla ikävä ihmisille, jotka ovat itselle ystävällisiä. Tietenkin vastaanotto voi olla tyly, mutta siitä on turha ottaa itseensä. Se, ettei joku osaa ottaa apua vastaan, ei ole avun tarjoajan vika.

Kaikkia työelämän paineita ei yksi ihminen voi poistaa. Sen sijaan voi yrittää keskittyä ikävien asioiden sijasta niihin valonpilkahduksiin, jotka tekevät päivistä kauniimpia  – ja jakaa niitä myös muille. Jossain vaiheessa saa varmasti itsekin jotain takaisin.

Teksti: Milla Asikainen