04 Oct

Kolumni: Syksyt puskevat meitä elämässä eteenpäin – joskus aikalisä tulee tarpeeseen

Syksyisin luonto hiljenee, mutta ihmiselämissä alkaa uusia asioita. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

Päiväkodista esikouluun. Eskarista ykköselle. Alakoulusta yläkouluun ja yläkoulusta jatko-opintoihin.

 

SIINÄ MISSÄ KEVÄT jättää taakseen pitkän talven ja tarkoittaa monelle koulua käyvälle vapautta, puiden kellastuvat lehdet sitovat meidät tulevaan: nykäisemättömiin koulukirjoihin ja aiemmin kokeilemattomiin harrastuksiin.

Meidät opetetaan pienestä pitäen ajattelemaan, että syksy on uusien alkujen aikaa. Järvien viilentyessä ihminen ottaa kasvussaan harppauksia.

 

SEN HOKSAA, kun pieni eskarilainen reipastuu koululaiseksi ja aakkoset alkavat hahmottua sanoiksi.

Sen kuulee ja tuntee, kun kesällä keppihevosta ulkoiluttaneesta 12-vuotiaasta tulee nuoruudessa kipuileva yläkoululainen.

Toden teolla aikuisuus alkaa, kun ihminen ensimmäistä kertaa asettelee muutamaa kahvikuppiaan ensimmäisen oman vuokrayksiönsä kuivauskaappiin. Kurkkua saattaa vähän kuristaa, kun jälleen on alkamassa uusi koulu. Kumpparit kasvavat, eikä jalka meinaa pysyä perässä.

 

KOULUN KÄYMINEN JA OPISKELU rakentavat minäkuvaamme pitkän aikaa. Koulun avulla löydämme kenties ne asiat, joissa olemme hyviä, tai vähintään ne, joista emme pidä.

Opiskelun myötä meillä on suunta ja päämäärä. Saamme kavereita. Puemme päällemme haalarit ja kerromme ylpeästi edustavamme tiettyä opiskelijaryhmää. Elämä etenee. Myös muut ihmiset ovat tyytyväisiä, kun opiskelemme.

Kun syksylle ei olekaan suunnitelmia, tulee hätä. Kaikki kysyvät, mitä seuraavaksi.

Osa ei saanut hakemaansa koulupaikkaa. Osa uupui koulunkäyntiin jo edellisessä urakassaan. Osa valmistui jo ja etsiskelee paikkaansa työelämässä.

 

SEURAAVA TIETO SAATTAA tulla yllätyksenä: koulutus on supertärkeä juttu, mutta elämäntaitoja oppii koulun ulkopuolellakin!

Vuoden 2017 nuorisobarometrissä 93 prosenttia nuorista kertoi oppineensa sosiaalisia taitoja paljon tai erittäin paljon aivan jossain muualla kuin kouluympäristössä. Lisäksi 75 prosenttia vastanneista kertoi oppineensa suvaitsevaisuutta, ongelmanratkaisukykyä, päätöksentekokykyä ja kriittistä ajattelua nimenomaan opinahjon ulkopuolella.

Minulle välivuosi lukion ja korkeakouluopintojen välissä tuli tarpeeseen, sillä ylioppilaskirjoitusurakan jälkeen olo oli väsynyt. Pääsykoekirja tuntui heprealta, eivätkä ovet auenneet haluamaani paikkaan.

Teki hyvää tehdä töitä ja matkustaa maailmalle. Välivuosi ei ollut perinteistä koulunkäyntiä, mutta se opetti elämästä, omasta itsestä ja muista ihmisistä ja pisti ajatuksia järjestykseen. Keväämmällä alkoi kirkastua myös jatko-opintojen suunta. Tarvittiin vain niin sanottu time out, aikalisä.

 

SE EI TARKOITA HÄVIÖTÄ, jos ei ensimmäisellä yrittämällä pääse eteenpäin elämässään tai tiedä suuntaansa. Se tarkoittaa mahdollisuutta ottaa aikaa itselleen, levätä ja pohtia päätöksiä, jotka auttavat elämässä eteenpäin.

Pitää vain luottaa, että syksyt puskevat meitä eteenpäin jatkossakin.

Teksti ja kuva: Ulriikka Myöhänen

23 Feb

Vapaaehtoistöihin vuodeksi Britteihin? Sanna kertoo, miksi se kannattaa

IMG_8577-2Vapaaehtoistyö ulkomailla on ikimuistoinen kokemus ja voi kerryttää arvokasta työkokemusta. Oriveteläinen Sanna Mäntysaari muistelee innolla vapaaehtoistyövuottaan 19-vuotiaana Liverpoolissa. Hän kannustaa kaikkia 18–30-vuotiaita hakemaan Iso-Britannian Punaisen Ristin EVS-paikkoja.

Vapaaehtoisohjelma: Minut valittiin vuodeksi 2013-2014 European Voluntary Servicen (EVS) Iso-Britannian Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi, kuten myös noin 25 muuta nuorta ympäri Eurooppaa. Saimme itse toivoa, mihin projektiin haluaisimme. 2-4 vapaaehtoista valittiin aina samaan kaupunkiin asumaan yhdessä. Vaihtoehtoja oli ympäri Iso-Britanniaa. Päädyin Liverpooliin erityiskouluun, jossa työskentelin kouluavustajana autistisessa luokassa. Luokassa oli seitsemän 5-8 vuotiasta (maailman ihaninta!) lasta.

Kieli: Asuin kahden saksalaisen ja yhden armenialaisen kanssa, joten puhuimme toisillemme englantia. Töissä ja koulutuksissa kieli oli myös luonnollisesti englanti. Vapaaehtoisvuoden aikana monen vapaaehtoisen kielitaito parani paljon.

Sää: Englannille tyypillinen koleus ja epävakaus, mutta ei siellä oikeasti sada niin paljon kuin pelotellaan.

Asuminen: Asuimme todella suloisessa perinteisessä englantilaisessa talossa. Talo sijaitsi kotoisalla alueella lyhyen bussimatkan päässä keskustasta. Jokaisella oli oma huone, ja lisäksi talossa oli vierashuone, jossa oli lähes jatkuvasti joku ystävä majoittumassa. Vanhassa talossa oli omat haittapuolensa, joten aina välillä jouduimme soittamaan korjaajan milloin suihkun ja milloin uunin takia. Meillä oli kuitenkin paljon tilaa ja viihdyin hyvin. Ainoastaan kämppisteni siivoustottumuksia en aina ihan ymmärtänyt.

Miksi lähdit?

En halunnut lukion jälkeen vielä opiskelemaan, joten ajattelin, että nyt olisi tilaisuus lähteä ulkomaille. Olin päässyt opiskelemaan erityisopettajaksi, joten vapaaehtoistyö erityiskoulussa sopi minulle hyvin. Sain samalla mahdollisuuden kokeilla vähän tulevaa ammattiani. Toisaalta Punaisen Ristin nimissä tuntui turvalliselta lähteä, koska olin ollut jo monta vuotta vetämässä lasten Reddiekids -kerhoja ja leirejä Suomessa. Halusin myös päästä tekemään jotain uutta ja nähdä maailmaa, joten välivuosi Englannissa sopi minulle hyvin. Olin kasvanut koko elämäni pikkukaupungissa, joten tuntui jännittävältä muuttaa ensi kertaa pois ja samalla kauas kotoa. Koen olevani etuoikeutettu, että sain viettää tuollaisen vuoden ulkomailla ja oppia itsestäni.

“Halusin päästä tekemään jotain uutta ja nähdä maailmaa.”

Mikä paikallisessa kulttuurissa yllätti?

Englantilainen kulttuuri on ihana. Ihmiset tulevat helposti juttelemaan ja ovat todella avuliaita. Minua viehätti paikallinen pubikulttuuri ja viikottaiset pubivisailut. Kävin usein läheisessä pubissa visailemassa kaveriporukan kanssa. Minut yllätti myös paikallinen aksentti, sillä en ollut koskaan kuullut moista englantia, enkä ensin meinannut saada selvää ihmisten puheesta. Yllättävää oli myös ruoka, joka oli paljon epäterveellisempää. Jopa koulussa oli tarjolla päivittäin ranskalaisia.

Mitkä olivat vapaaehtoisvuotesi kohokohdat?

Kaikki ihmiset, joihin tutustuin työssäni ja vapaalla! Koska Punaisen Ristin vapaaehtoisia asui ympäri Brittejä, niin minun oli helppo kierrellä maata, kun aina läheltä löytyi yöpaikka. Kohokohdista on vaikea valita vain muutamaa, mutta erityisesti nämä ovat jääneet mieleeni; pidimme yhteiset syntymäpäiväjuhlat toisen vapaaehtoisen kanssa meillä Liverpoolissa, ja meillä majaili noin parikymmentä ihmistä. Myös kesä oli unohtumaton, sillä reissasin paljon ja kävin muun muassa paikallisen kaveriporukkani kanssa Skotlannissa festivaaleilla ja muutaman vapaaehtoisystäväni kanssa telttailemassa Walesissa.

Laajeniko maailmankuvasi?

Oivalsin, että kaikkea ei voi suunnitella elämässä etukäteen. Vuosi toi paljon yllätyksiä, ja tuntuu, että tuon vuoden aikana opin elämään paremmin hetkessä. Vaikeasti kehitysvammaisten parissa työskentely avarsi myös maailmankuvaani. Vapaaehtoistyö sai minut muun muassa arvostamaan omaa elämääni ja tuntemaan kiitollisuutta. Työ ei ollut aina helppoa ja monien päivien jälkeen oli väsynyt. Toisaalta en ole missään muussa työssä viihtynyt vielä yhtä hyvin.

Mitä tekisit nyt toisin?

Olisin nyt varmasti suunnitelmallisempi töiden, vapaa-ajan, rahankäytön ja vierailijoiden suhteen. Lisäksi teimme kämppisten kanssa virheen, kun solmimme internet-sopimuksen, josta päädyimme maksamaan aika paljon.

“Lähde! Vaikka sinua ensin pelottaisi, niin se menee ohi.”

Tunsitko koti-ikää?

Alkuun minulla oli koti-ikävä, ja tuntui uskomattomalta, että täällä nyt olen. Tunne helpotti, kun saimme internet-yhteyden ja pääsin soittamaan Skypellä kotiin. Kotiväen vieraillessa pahin ikävä iski heidän lähtiessään, mutta toivuin siitä nopeasti. Onneksi kämppiksistäni tuli todella hyviä ystäviäni. Yksi heistä oli minulle kuin varasisko, ja muutenkin olimme kuin pieni perhe.

Mitä sanoisit niille, jotka harkitsevat vapaaehtoisvuotta?

Lähde! Vaikka sinua pelottaisi ensin, niin se menee ohi. Ole utelias ja uskalla lähteä opettelemaan uutta. Ei minullakaan ollut aikaisempaa kokemusta samanlaisesta työstä, mutta tekemällä opin. Paikan päällä saa myös hyvän perehdytyksen.

Haluatko sinäkin Britteihin? Haku ensi syksyä varten on nyt auki 29.2.2016 asti.

Hakijoiden tulee olla ulospäinsuuntautuvia ja projektiin sitoutuvia nuoria. Aikaisempi kokemus Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnasta on hyödyksi, mutta myös muissa järjestöissä vapaaehtoistyötä tehneet nuoret voivat hakea. Tiettyä koulutusta tai osaamista ei vaadita, vaan vapaaehtoiset perehdytetään omaan työtehtäväänsä vuoden alussa.

British Red Cross vastaa vapaaehtoisten matka-, majoitus- sekä ruokakuluista koko vuoden ajan. Lisäksi vapaaehtoiset saavat pientä taskurahaa muihin menoihin. Lue lisää ja hae mukaan!