30 Nov

Reilu ikkuna maailmaan

Kuvaaja Jenni Toivonen otti muotokuvan Samuel-nimisestä miehestä Adjumanissa Pohjois-Ugandassa. Toivosen ja muiden nuorten kuvaajien otokset Ugandasta ja Keniasta ovat esillä Sanomatalossa Helsingissä.

 

Valokuvaajalla on aina valtaa siihen, miten hän esittää kuvattavansa. Kun kuvien kohteet ovat erityisen haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, kuvaajan vastuu korostuu.

 

JOUKKO ETELÄ-SUDANISTA paenneita ihmisiä on juuri saapunut Pohjois-Ugandan Adjumanissa sijaitsevalle suurelle pakolaisleirille. Vähäinen omaisuus lojuu lopen uupuneiden ihmisten jaloissa. Kahdeksanlapsisen perheen 24-vuotiaan äidin pitää rakentaa koko elämänsä uudestaan.

Sinä olet valokuvaaja. Miten kuvaisit näitä ihmisiä? Miksi kuvaisit näitä ihmisiä?

 

ADJUMANISSA huhtikuussa käynyt Hannele Kauppinen uskoo, että haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tilanteesta on tärkeä kertoa. Koko ajan on kuitenkin puntaroitava, miten esimerkiksi pakolaisia kuvaa muulle maailmalle, kun itse on hyvinvoiva länsimaalainen.

– Haluan perehtyä tilanteeseen, tutustua ihmisiin ja hakea aitoa kontaktia edes hetkeksi, jotta en kuvaa pelkkää pintaraapaisua. En haluaisi olla yksi turisteista, mutta lopulta tietenkin aina olen sellainen, Kauppinen kertoo.

Adjumanin-vierailulla mukana ollut Jenni Toivonen ajattelee samalla tavalla.

– Mietin matkan aikana monta kertaa, mitä teen siellä kameran kanssa, kun mieleni olisi tehnyt auttaa ihmisiä suoraan. Pohdin paljon omaa esittämistapaani, etten kuvillani leimaa ihmisiä epäreilusti.

Näyttelyn nimi Daima Mbele on swahilin kieltä ja tarkoittaa ”aina eteenpäin”.

 

VIIME KEVÄÄNÄ Tampereen yliopiston toimittajakoulutus järjesti kenttämatkan Keniaan ja Ugandaan. Toivonen ja Kauppinen olivat mukana valokuvaamassa.

Matka oli kummallekin ensikosketus Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan. Paikan päällä he näkivät selvästi, kuinka yksipuolinen kuva mantereen maista helposti annetaan, kun uutiskynnys ylittyy lähinnä ikävissä asioissa.

Maiden sisällä on suuri kulttuurien ja elämäntilanteiden kirjo. Kuvaajat näkivät samoilla seuduilla sekaisin suurta köyhyyttä, toivoa, yritteliäisyyttä ja uskoa koulutuksen voimaan. Ja kun Nairobissa Kiberan slummialueella juhlittiin nuubialaisia häitä, humu jatkui kolme päivää.

 

MATKALLA OLI mukana monta kuvaajaa, mutta valtaosa heidän kuvistaan uhkasi jäädä somistamaan arkistoja. Hyvien kuvien jääminen pimentoon olisi ollut harmi, joten Kauppinen ja Toivonen kokosivat kuvaajien parhaista otoksista valokuvanäyttelyn.

Tuotosten näyttäminen on kaksikolle tärkeää. Kauppiselle valokuva on väline, jolla voi vaikuttaa yhteiskuntaan. Kuvaamalla voi nostaa esiin asioita, jotka muuten olisivat näkymättömiä.

Toivoselle kyse on siitä, että ihmisille tarjotaan ikkuna maailmaan ja siihen, millaisia ihmisiä ja kohtaloita siellä on. Siksi kuvaamisen ydin on ihmisten lähestymisessä. Kun toisen ihmisen kanssa onnistuu luomaan yhteyden ja molemminpuolisen luottamuksen, kuvaan voi tallentua jotain erityistä.

– Suoraan auttamalla en voi pelastaa kaikkia. Tiedonvälittäjänä voin kuitenkin yrittää auttaa isommassa mittakaavassa, Toivonen sanoo.

 

Valokuvanäyttely Daima Mbele – Tarinoita Itä-Afrikasta on nähtävillä Helsingin Sanomatalossa 4.12.2016 asti. Suomen Punainen Risti tuki opiskelijoiden matkaa Keniaan ja Ugandaan.

Teksti ja kuvat: Tapio Pellinen

22 Sep

Oletko koskaan miettinyt, mitä sinä tekisit kriisitilanteessa?

Punaisen Ristin logistiikkakeskuksesta toimitettiin Turun sairaalapalosta evakuoiduille potilaille 220 sänkyä, 200 makuualustaa ja 400 huopaa.  Mukana tuli myös työntekijöitä, jotka yhdessä Turun piirin vapaaehtoisten ja henkilökunnan kanssa kokosivat sänkyjä Turun kapunginsairaalassa.

Vapaaehtoiset ja työntekijät auttoivat evakuoinnissa Turussa syyskuussa 2011, jolloin yliopistollisessa keskussairaalassa syttyi tulipalo. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Onnettomuus voi sattua kenelle tahansa, ja usein juuri kun sitä vähiten odottaa. Kriisitilanteeseen reagoiminen on helpompaa, kun sitä on harjoitellut etukäteen.

Aamuyö 17.3.2016 Lahdessa. Muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta ajaa kuorma-auto pitkin Valtatietä 12, lastinaan yli 40 tonnia vaaralliseksi aineeksi luokiteltavaa rikkihappoa.

Kuorma-autoja kulkee tiellä yhtenään, mutta tänään tapahtuu jotakin normaalista poikkeavaa: kuljettaja menettää ajoneuvon hallinnan. Täysperävaunullinen kuorma-auto törmää kahteen puuhun ja yhdistelmän vetoauto kaatuu lähelle kerrostalon seinää. Ympäristöön pääsee vuotamaan joitakin kymmeniä litroja rikkihappoa.

Suuronnettomuuden vaara on lähellä; muiden aineiden kanssa reagoidessaan rikkihappo voi muun muassa aiheuttaa tulipalon tai räjähdyksen. Vaarana on myös lähitalojen asukkaiden altistuminen rikkihapolle. Viranomaiset päättävät, että onnettomuuspaikan lähellä olevat kerrostalot on evakuoitava.

Punaisen Ristin Lahden alueen ensihuoltoryhmällä ja Lahden kaupungin sosiaalitoimella on sopimus yhteistyöstä, ja kello 4.20 sosiaalitoimi hälyttää ryhmän apuun. Vapaaehtoiset lähtevät välittömästi paikalle.

Harjoittelu auttaa toimimaan tositilanteessa

– Asukkaat päätettiin evakuoida Hennalan vastaanottokeskuksen tiloihin. Lähdimme yhdessä muiden ensihuoltoryhmän vapaaehtoisten kanssa auttamaan sekä onnettomuuspaikalle että Hennalaan. Järjestimme evakuoiduille muun muassa aamupalaa ja keskustelimme heidän kanssaan, ensihuoltoryhmän johtaja Päivi Heikkilä muistelee maaliskuista tapausta.

Lahden onnettomuudesta selvittiin säikähdyksellä. Kukaan ei loukkaantunut, ja suuronnettomuudelta vältyttiin. Heikkilän mukaan evakuointi sujui hyvin, ja asukkaat saivat lähteä kotoaan rauhassa.

Aina kotoa poistumiseen ei kuitenkaan ole samalla tavalla aikaa, ja esimerkiksi tulipalon sattuessa on lähdettävä kiireellä. Heikkilä kertoo, että maaliskuun evakuoinnin jälkeen ensihuoltoryhmä on ollut mukana myös kahdessa tulipalo-evakuoinnissa.

Ryhmä harjoittelee ahkerasti vastaavia tilanteita varten. Omia harjoituksia on kahdesti kuussa, ja lisäksi vapaaehtoiset käyvät ulkopuolisissa koulutuksissa.

– Pohdimme etukäteen erilaisia tilanteita ja mietimme, mitä kaikkea niissä pitää ottaa huomioon. Silloin on huomattavasti helpompi toimia, kun jotain oikeasti tapahtuu, Heikkilä toteaa.

Tämän vahvistaa myös Punaisen Ristin valmiuden yksikössä työskentelevä Petra Alijärvi.

– Onnettomuusriski voi jäädä ”läheltä piti” -tilanteeksi tai onnettomuuden seuraukset vähäisemmiksi, koska on osattu toimia oikein. Tätä on valmius parhaimmillaan, Alijärvi toteaa.

Valmius on joukkuelaji

Nuoret pääsevät eläytymään kuvitteellisiin kriisitilanteisiin lokakuussa, kun Punaisen Ristin Äkkilähtö-valmiusharjoitus alkaa eri puolilla Suomea. Harjoituksessa nuoret pääsevät kokemaan miltä tuntuu, kun kotoa joutuu lähtemään ilman varoitusta ja evakuointikeskuksesta tulee hetkeksi koti.

Valtakunnallinen harjoitus järjestetään 1.-7. lokakuuta. Viikon aikana Punaisen Ristin paikallisosastot järjestävät yhdessä koulujen ja viranomaisten kanssa erilaisia kriisiskenaarioita, joissa toimimista harjoitellaan yhdessä. Skenaariona voi olla esimerkiksi vastaavanlainen kemikaalivuoto kuin Lahdessa, pitkä sähkökatkos, tulva tai tulipalo.

– Poikkeustilanteita varten on äärimmäisen tärkeää harjoitella yhdessä. Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa, olet juuri liittynyt uuteen jalkapalloseuraan. Kukaan ei tunne toisiaan etkä sinäkään tiedä, mitä paikkaa sinun pitäisi pelata. Näyttää siltä, että kaikki joukkueen jäsenet ovat puolustajia. Tällaisessa tilanteessa peli tuskin sujuu kovin hyvin.

– Sitten mieti, miten toimii joukkue, joka on harjoitellut säännöllisesti ja jokainen pelaaja tietää paikkansa. Kaikilla on sama tavoite ja kaikki tietävät mitä tehdä. Samanlaisesta joukkuepelaamisen harjoittelusta on kyse valmiusharjoituksissa viranomaisten kanssa, Alijärvi havainnollistaa.

Myös Lahden alueen ensihuoltoryhmän toiminnassa korostuu yhteistyön tärkeys. Ryhmä harjoittelee yhdessä esimerkiksi kaupungin sosiaalitoimen kanssa.

– Todellisessa tilanteessa on aina mukana pelkoa ja jännitystä. Selviänkö? Selviääkö perheeni? Miten pärjäämme tilanteen jälkeen? Nuorten turvallisuudentunne lisääntyy, kun he pääsevät harjoittelemaan valmiustaitoja turvallisissa olosuhteissa, yhdessä ystävien kanssa. Samalla kokemus luo yhteenkuuluvuuden tunnetta, Alijärvi sanoo.

10 sekuntia aikaa – mitä ottaisit mukaasi? Osallistu kilpailuun!

Punainen Risti haastaa ihmiset ympäri Suomen miettimään omaa valmiuttaan. Mitä sinä ottaisit mukaasi, jos kotoa pitäisi lähteä ilman varoitusta? Mikä yksi tavara auttaisi sinua selviytymään?

Ota kuva tavarasta tai asiasta, jonka sinä ottaisit mukaasi ja jaa se Instagramissa hashtageilla #äkkilähtö2016 ja #punainenristi, niin osallistut kilpailuun! Voit myös kertoa, miksi valitsit kyseisen esineen.

Kilpailuaika on 23.9.–7.10., ja osallistujien kesken arvotaan kaksi Canon PowerShot SX720 HS -kameraa. 

Katso tarkat kilpailusäännöt täältä ja lue lisää Äkkilähdöstä.

Muista myös seurata Äkkilähtöä somessa ja jaa oma kokemuksesi tunnisteella #äkkilähtö2016.

Teksti: Kiia Etelävuori