20 Dec

“Tuntuu, että saan enemmän kuin se, jota autan” – Jari Bergille vapaaehtoistyö on parasta joulunviettoa

Joulu ilman auttamista olisi Jari Bergille erikoisuus. Kuva: Jari Bergin kotialbumi

 

Joulun alla vapaaehtoiset sytyttelevät kynttilöitä hoitamattomilla haudoilla, laulavat tuntemattomilla ovilla ja kuskaavat ruokia yhteiseen joulupöytään. Joulumieli rakentuu pienistä teoista.

 

– Asenteeni on aina ollut sellainen, ettei ole erikseen työelämää ja vapaata. On vain yhtä elämää.

Näin luonnehtii elämäntyyliään lappeenrantalainen Jari Berg, joka on mukana vapaaehtoistoiminnassa erityisesti joulun aikaan.

Haastattelun aluksi hän toteaa, ettei ole ihmisenä sen kummempi kuin kukaan muukaan. Kun lupaan, ettei tarkoituksenani ole maalata kuvaa pyhimyksestä, Berg huokaisee helpotuksesta.

 

VAATIMATTOMASTA asenteestaan huolimatta Berg tuntuu ehtivän monenmoiseen. Palkkansa hän saa seurakunnan kansainvälisen vastuun sihteerinä. Työssään Berg toimii maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tukena. Joulun alla ja joulunpyhinä vapaa-aika täyttyy vapaaehtoistyöllä.

– Osallistun kolmeen eri juttuun, jotka eivät liity työhöni lainkaan. Ensimmäinen niistä on laulava joulukortti, sillä vanhemmiten olen liittynyt kuoroon, Berg kertoo.

Laulava joulukortti on aineeton lahja, jolla jokainen voi ilahduttaa läheistään joulun alla. Palvelussa vapaaehtoinen kuoro tupsahtaa oven taakse laulamaan jouluisen toivelaulun. Tulot ohjataan hyväntekeväisyyteen.

– Siinä ideana on ostaa joululaulu toiselle. Se on ollut mukavaa sekä laulajille että laulun vastaanottajille, Berg kuvailee.

Aatonaattona Berg sytyttelee paikallisten nuorten apuna kynttilöitä haudoille, joilla omaiset eivät syystä tai toisesta joulun aikana pääse käymään. Voi esimerkiksi olla, että omainen on kaukana ulkomailla tai todella huonokuntoinen.

– Omat lapseni ovat jo maailmalla. Olen huomannut, että näistä tehtävistä minulle tulee joulumieli, kolmen pojan isä kertoo.

 

JOULUAATTO on Bergille ja hänen puolisolleen tärkeä päivä. Silloin he ovat mukana järjestämässä koko Lappeenrannan yhteistä jouluateriaa.

– Se on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty viettämään yhteistä jouluateriaa. Usein paikalle tullaan yksin, mutta kyllä jotkut tulevat perheensäkin kanssa, Berg kertoo.

Berg on ollut mukana tapahtuman järjestämisessä parin vuoden ajan. Hänen tehtävänään on kuskata elintarvikkeita ja ruokia juhlapaikalle. Paikalliset yritykset tarjoavat syötävät, ja ammattikokit tekevät vapaaehtoisina ruoat.

Viime vuonna yhteiseen jouluateriaan osallistui nelisensataa ihmistä. Jokaiselle osallistujalle pakattiin myös kassillinen ruokaa kotiin. Tunnelma juhlassa on lämmin.

– Siellä kuullaan tuttu jouluevankeliumi, ja tarjolla on hyvää ruokaa. Kun ei ole omia pieniä lapsia eikä vielä lapsenlapsiakaan, niin juhlaan osallistuminen on aika luontevaa. Se on ikään kuin aattoperinne, jonka jälkeen alkaa oma joulunvietto, Berg pohdiskelee.

 

 

BERGIN perhe ja suku ovat jo tottuneet perheen vauhdikkaisiin jouluihin. Lapsetkin tietävät, että hyväntekeväisyys on osa joulua. 2000-luvun alussa Bergit olivat kahdeksan vuotta lähetystyössä Itä-Afrikassa. Myöhemmin Jari Berg lähti Tansaniaan vielä vuoden komennukselle yksikseen.

– Minua ihmetyttää kaupallinen joulu. Suomessa on toki yksittäisiä perhetragedioita, mutta yleisellä tasolla elämme runsauden keskellä. Afrikassa näimme todella erilaisia jouluja.

Mutta mikä saa vapaaehtoisen lähtemään liikkeelle, kun joulurauha on julistetut ja monissa kodeissa jo käperrytään peiton mutkaan?

– Ehkä se on jokaisessa meissä. Kun tekee jotain hyvää, niin saa itse siitä jotakin. Minusta tuntuu, että saan enemmän kuin se, jota autan, Berg kiteyttää.

Ulriikka Myöhänen

29 Mar

Henkistä tukea Turkuun, sähkögeneraattoreita Kainuuseen… Näin kotimaan valmiuden suurimmat operaatiot auttoivat kymmeniätuhansia ihmisiä

Kansakunnan sielunmaisema järkkyi Turun puukotusiskun takia kesällä 2017. Punaisen Ristin vapaaehtoiset antoivat henkistä tukea sitä tarvitseville Turun keskustorilla. Kuva: Sirpa Lehtimäki / Suomen Punainen Risti

 

Onnettomuuksia ja kriisejä ei voi ennustaa, mutta niihin voi varautua. Kun tilanne vaatii poikkeuksellisen laajoja toimia, Punainen Risti tarttuu toimeen viranomaisten avuksi. Henry Goes Live kävi läpi kotimaan valmiustoiminnan vaikeimmat tähänastiset tilanteet.

 

SUURIN SUOMEN VALMIUSTOIMINTAA TYÖLLISTÄNYT operaatio yli viiteenkymmeneen vuoteen oli turvapaikanhakijoiden laajamittainen maahantulo vuonna 2015. Se oli seurausta isoimmasta pakolaiskriisistä sitten toisen maailmansodan.

Suomessa Punainen Risti vastaa kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta ja käytännön järjestelyistä ja matkasta sijoituskuntaan. Vuonna 2015 Suomen viranomaiset eivät olleet osanneet varautua yli 32 000 turvapaikanhakijan saapumiseen, ja maahanmuuttovirasto Migri kääntyi Punaisen Ristin puoleen. Punaisella Ristillä oli silloin Suomessa vain 5 vastaanottokeskusta.

Vastaanottokeskukset tulivat täyteen, eivätkä viranomaiset kyenneet perustamaan uusia tarpeeksi nopeasti. Punainen Risti auttoi avaamaan järjestelykeskuksen Tornioon ja sen jälkeen hätämajoituspaikkoja, väliaikaisia majoituskeskuksia ja vastaanottokeskuksia ympäri Suomea. Tilanne ajautui siihen pisteeseen, että Punaisen Ristin vapaaehtoiset joutuivat perustamaan vastaanottokeskuksia itsenäisesti piiriensä ohjauksella ja tuella. Alkuvaiheessa osaa vastaanottokeskuksista pyöritettiin täysin vapaaehtoisvoimin, kunnes keskuksiin saatiin palkattua työntekijöitä. Enimmillään Punainen Risti pyöritti 108:a vastaanottokeskusta, joista tänä päivänä on jäljellä vielä 26.

 

IMATRALLA TAPAHTUI TRAAGINEN AMPUMAVÄLIKOHTAUS joulukuussa 2016, jossa 23-vuotias mies ampui kolme naista ravintola Vuoksenvahdin edessä. Punainen Risti sai sosiaalivirastolta nopeasti hälytyksen, jonka jälkeen valmiuspäällikkö aktivoi vapaaehtoiset kaupungille.

Henkistä tukea antavat vapaaehtoiset oli saatava liikkeelle jo aamuyön pikkutunteina, koska ampuminen sattui vilkkaana pikkujoululauantaina. Vapaaehtoiset partioivat kävelykaduilla kohdaten satoja ihmisiä. Tapahtuma järkytti imatralaisia suuresti, koska monet näkivät ampumiset sekä kokivat, että olisivat itsekin voineet päätyä ampujan kohteeksi.

Imatralla apua oli antamassa myös Punaisen Ristin psykologien valmiusryhmä, joka auttaa erityisesti isoissa onnettomuuksissa. Ryhmä työskenteli yhdessä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten kanssa avaten kriisikeskuksen, jolle Imatran seurakunta tarjosi tilat. Huolellisen ennakkosuunnittelun ansiosta kriisikeskus saatiin pystytettyä nopeasti, ja psykologit olivat muutamassa tunnissa valmiina kohtaamaan tapahtumasta järkyttyneet ihmiset.

 

18. ELOKUUTA 2017 JÄÄ SUOMEN HISTORIANKIRJOIHIN Turun kauppatorilla tapahtuneen puukotusiskun vuoksi. Tapaus on maamme historian ensimmäinen ääri-islamilaisen ideologian inspiroima terroriteko, ja siinä kuoli 2 ja loukkaantui 8 ihmistä.

Turussa henkistä tukea antavien vapaaehtoisten ryhmät jalkautuivat kaupungille ja perustivat kriisipisteitä, joihin ihmiset saattoivat pysähtyä keskustelemaan ja purkamaan sydäntään. Tärkeintä tilanteessa oli antaa ihmisille matalan kynnyksen apua siellä, missä he olivat. Monissa äkillisissä kriisitilanteissa pelkkä inhimillinen kohtaaminen sekä kuuntelu- ja keskusteluavun tarjoaminen riittävät turvallisuudentunteen palauttamiseksi.

Kuten Imatran ampumistapauksessa, myös Turussa psykologien valmiusryhmä hälytettiin töihin. 16 psykologin ryhmä tuki vapaaehtoisia ja antoi henkistä apua kriisin kohdanneille ihmisille. Lisäksi avattiin alueellinen kriisipuhelin, jossa vapaaehtoiset päivystivät tarjoten keskusteluapua. Kaikkiaan 120 Punaisen Ristin vapaaehtoista kohtasivat viikon kestäneen operaation aikana yli 2400 henkilöä, jotka olivat järkyttyneet terrori-iskusta.

Sähkökatkojen riivaamaan Kainuuseen vietiin talvella 2018 muun muassa 7 varavirtageneraattoria. Kuva: Juha Tervo / Suomen Punainen Risti

 

MYÖS YLLÄTTÄVÄT LUONNONILMIÖT saavat vapaaehtoiset liikkeelle. Viimeisin tällainen operaatio tapahtui vuodenvaihteessa 2017–2018, kun tykkylumi aiheutti laajoja häiriöitä sähkönjakelussa harvaan asutussa Kainuussa. Sähkökatkot kiusasivat eniten Suomussalmea, Puolankaa, Ristijärveä sekä Kuhmoa, ja pahimmillaan ilman sähköä oli yli 10 000 kotitaloutta.

Tykkylumitilanne johtui sään lauhtumisesta ja voimakkaasta tuulesta. Tykkylumi kaatoi puita teille ja sähkölinjoille, ja jotkin puut syttyivät tuleen. Korjaustöitä hankaloitti huono sää, kun märkää lunta satoi koko ajan lisää. Lauhan kelin vuoksi ojat eivät myöskään jäätyneet, jolloin moottorikelkoilla liikkuminen metsissä oli vaikeaa.

Punaisen Ristin logistiikkakeskuksesta Tampereelta lähetettiin Kainuuseen varavoimageneraattoreita, 800 patjaa, 840 huopaa ja yli 1000 vesikanisteria. Punaisen Ristin vapaaehtoiset perustivat viranomaisten tukena kunnantaloille evakuointipisteitä, joissa tarjottiin suojaa ja ruokaa niitä tarvitseville. Katkotilanteen jatkuessa Kainuun kunnat kartoittivat muun muassa kotihoidon piirissä olevien vanhusten tilanteet, ja Punaisen Ristin vapaaehtoiset partiot kiersivät kaikkien yli 75-vuotiaiden kodeissa tarkistamassa asukkaiden voinnin ja avuntarpeen.

Sähkökatkot aiheuttivat vakavia uhkia, kun matkapuhelinverkon kautta ei pystynyt ottamaan yhteyttä hätäkeskukseen puhelinmastojen pimennyttyä. Ilman sähköä puhelimia ei myöskään saanut ladattua. Myös junaliikenne jouduttiin keskeyttämään, kun sähkökatkot aiheuttivat vian junien liikenneohjausjärjestelmään.

Vaikka Kainuussa on totuttu vaativiin sääolosuhteisiin, vajaan kuukauden kestänyt sähkönjakelukatkos oli poikkeuksellisen pitkä. Yhteistyön merkitys korostui laajassa operaatiossa, kun vapaaehtoiset tekivät työtä yli kuntarajojen. Punainen Risti pystyi hoitamaan tilannetiedotusta, vettä saatiin paloasemilta ja puolustusvoimat toimitti maastokelpoista kalustoa linjojen korjaustöihin. Suomusslamen kunta jopa avasi kylpylän ihmisten käyttöön.

 

FAKTA

Suomessa Punaisen Ristin valmiustoiminta on jaettu alueellisesti 12 piiriin ja 500 paikallisosastoon. Jokaisessa piirissä on toiminnanjohtaja, valmiuspäällikkö ja piiritoimisto, jonka työntekijöiden päätehtävä on tukea paikallisosastojen toimintaa ja vapaaehtoisia. Jokainen osastoista on laatinut oman valmiustoimintasuunnitelmansa yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Punaisen Ristin paikallisosastot ylläpitävät valmiutta omalla paikkakunnallaan kouluttautumalla ja harjoittelemalla muun muassa ensiavun, henkisen tuen ja ensihuollon tehtäviin.

Myös Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa on osa kotimaan valmiustoimintaa. Vapepa on viidenkymmenenkahden eri kansalaisjärjestön yhteenliittymä, jossa Punainen Risti koordinoi toimintaa. Vapepalla on koko maassa yli 1000 hälytysryhmää ja runsaat 10 000 vapaaehtoista. Vapepa toimii lähes päivittäin jossain päin Suomea viranomaisten tukena ja vuosittain. Vapepalle tulee 300–400 hälytystä, joista tavallisimpia ovat kadonneiden etsinnät ja ensihuoltotehtävät. Koulutettujen vapaaehtoisten ottaessa vastuuta omista tehtävistään viranomaiset voivat keskittää omat resurssinsa tärkeimpien tehtäviensä hoitoon parhaalla mahdollisella tavalla.

Kiinnostuitko Punaisen Ristin valmiustoiminnasta? Saat siitä lisää tietoa täältä.

 

Artikkelia varten on haastateltu Suomen Punaisen Ristin valmiuden ja varautumisen koordinaattoria Marko Korhosta Punaisen Ristin keskustoimistolta.

Teksti: Maria Hietajärvi

 

23 Nov

Säilöönottoyksikössä vallitsee epävarmuus tulevaisuudesta – vapaaehtoisen tehtävänä on olla kuulevana korvana

Vapaaehtoiset edustavat työssään Suomen Punaista Ristiä. He eivät saa esimerkiksi puuttua turvapaikkaprosesseihin, tarjota rahaa tai vaihtaa yhteystietoja. Kuvituskuva: Linda Laine

 

Suljetussa säilöönottoyksiköissä vierailevat vapaaehtoiset kuulevat sotaa ja julmuuksia paenneiden riipaisevia elämäntarinoita. Vapaaehtoistyö palkitsee, kun yhteys säilössä olevien ihmisten kanssa syntyy.

 

SUOMESSA ON  kaksi ulkomaalaisten säilöönottoyksikköä, joista toinen sijaitsee Helsingin Metsälässä ja toinen Joutsenossa. Toisin kuin esimerkiksi vastaanottokeskukset, säilöönottoyksiköt ovat suljettuja, eikä niiden alueelta saa poistua.  Ulkomaalaistaustaisia voidaan ottaa  säilöön myös poliisivankiloihin sekä rajavartiolaitoksen pidätystiloihin.

Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisryhmä käy Metsälän säilöönottoyksikössä kahden tunnin vierailulla kerran viikossa. Sanna Leino on yksi ryhmän koordinaattoreista.

– Tehtävämme on antaa sosiaalista tukea. Käymme juttelemassa ja pelaamassa helppoja pelejä, esimerkiksi Jengaa, Leino kertoo.

Maahanmuuttoviraston mukaan esimerkiksi turvapaikanhakija voidaan ohjata säilöönottoyksikköön, jos hänen taustoissaan tai matkareitissään havaitaan epäselvyyksiä maahantulon yhteydessä.  Lisäksi osa säilössä olevista ulkomaalaisista odottaa  kielteisen turvapaikkapäätöksen tai maasta poistamisen toimeenpanoa.  

Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset vierailevat säilössä, koska siellä olevat ihmiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. He ovat toistaiseksi menettäneet vapautensa, eivätkä yleensä osaa suomen kieltä.

 

TORSTAI-ILTAISIN vapaaehtoiset pyrähtävät Metsälään neljän hengen joukolla. Säilöön on etukäteen ilmoitettu vapaaehtoisten nimet. Henkilökohtaiset tavarat jätetään turvatarkastukseen, ja vapaaehtoisjoukko siirtyy yhteistilaan. Keskusradion kautta kuulutetaan monella kielellä, että vapaaehtoiset ovat saapuneet paikalle.

– Jos olemme onnekkaita, meillä on mukanamme useamman kielen taitajia, mutta joskus pystymme puhumaan vain englantia ja suomea. Meillä ei ole tulkkia, mutta vapaaehtoiset ja säilössä olevat auttavat toisiaan. Aika rajallisella kielitaidolla tähän pystyy, Leino kertoo.

Vaikkei yhteistä kieltä löytyisikään, tekeminen ja seura ovat säilöönottoyksikön asukkaille tarpeen. Säilön ovet pysyvät kiinni vuorokauden ympäri ja älypuhelin on ainoa yhteys ulkomaailmaan. Säilössä majaillaan yhteismajoituksessa, mutta naisille ja miehille on omat osastonsa.

– Täällä Helsingissä ei ole perheitä kuten Joutsenossa. Säilössä voi joutua olemaan lyhyen hetken tai jopa vuoden, ja olosuhteet ovat karut. Metsälässä on pari televisiota ja pöytäpeliä, mutta muuta tekemistä ei juurikaan ole, Leino kuvailee.

 

SUOMEN PUNAISEN RISTIN vapaaehtoisten säilöönottoyksikköryhmä on monikansallinen, ja sen työkielenä on englanti. Vapaaehtoisia on nuorista aikuisista eläkeläisiin, ja heillä on monenlaista ammatillista osaamista. Metsälässä toimivaan ryhmään kuuluu kolmisenkymmentä vapaaehtoista. Leino itse on tehnyt vapaaehtoistyötä säilössä kaksi vuotta.

Ennen työn aloittamista vapaaehtoiset saavat erikoiskoulutuksen. Koulutuksessa tutustutaan Punaisen Ristin periaatteisiin ja käydään läpi sitä, mikä säilö oikeastaan on, miten siellä käyttäydytään ja millaisia asioita vapaaehtoiset voivat joutua käsittelemään. Koulutus on tarpeen, sillä monilla säilössä olevilla on tuskallisia tarinoita kerrottavanaan. 

– Pahimmillaan kommentit ovat sitä tasoa, että ihminen kertoo paenneensa sotaa, mutta on silti sitä mieltä, että lähtömaassa asiat olisivat paremmin kuin juuri nyt täällä Suomessa. Vapaus sotivassa kotimaassa tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin lukkojen takana epätietoisuudessa oleminen. Säilössä ollessaan he eivät tiedä, mihin joutuvat, pääsevätkö he vapaiksi tai missä heidän omaisensa ovat. Tarinat ovat usein tämän tyyppisiä, ja se tuntuu julmalta, Leino luonnehtii vakavana.

 

VAPAAEHTOISET TIETÄVÄT menevänsä vaikeaan tilanteeseen. Yksityishenkilöiden sijaan vapaaehtoiset edustavat työssään Suomen Punaista Ristiä, eikä heillä järjestön edustajina ole valtuuksia puuttua esimerkiksi turvapaikkaprosesseihin. Siksi yhteystietojen vaihtaminen on kiellettyä. Vapaaehtoiset eivät myöskään saa tarjota säilössä oleville konkreettista tukea, esimerkiksi rahaa tai tavaroita.

– Työn vaikeus on siinä, että näemme hyvin vaikeissa tilanteissa olevia ihmisiä. He pyytävät suoraan apua, mutta emme voi suoranaisesti tehdä mitään. Vapaaehtoisen tehtävä on olla kuulevana korvana. Siinä tulee se ristiriita, että riittääkö tämä ja onko minusta iloa ja hyötyä, Leino puntaroi.

Säilön arjessa käynnit ovat kuitenkin tärkeitä. Sen todistaa sekä henkilökunnalta että säilössä olevilta saatu palaute.  Silti alku voi olla hankala.

– Ensimmäisellä tapaamisella säilössä olevien turhautuneisuus voi kohdistua meihin. Silloin meiltä kysellään, miksemme tee heidän tilanteelleen mitään. Seuraavalla kerralla jo esittäydytään. Kolmannella tapaamisella ollaan kavereita ja jopa halataan. Onhan se palkitsevaa, Leino toteaa lämpimästi.

– Vapaaehtoiset saavat jatkuvasti positiivista palautetta siitä, miten he katkaisevat säilön ikävän arjen, jaksavat kuunnella ja tuovat ihmisten elämään pilkahduksen toivoa, Leino kiteyttää.

 

Säilöönottoyksikköryhmän vapaaehtoisia koulutetaan seuraavan kerran ensi keväänä. Lisätietoja löydät täältä.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

 

Punaisella Ristillä on erityinen mandaatti seurata säilöönotettujen ihmisten asemaa sekä vierailla säilöönotettujen luona. Geneven sopimusten mukaan Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n tehtävänä on vierailla vangittujen luona aseellisten konfliktien aikana, mutta vierailutoimintaa tapahtuu myös muissa tilanteissa. Monissa maissa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansalliset yhdistykset vierailevat vankiloissa ja säilöönottoyksiköissä ja nostavat tarvittaessa esille havaitsemiaan epäkohtia. Esimerkiksi Suomessa tämä on osa pysyvää auttamistoimintaa.

03 Aug

Tarinoita Punaisen Ristin syntysijoilta – opintomatka Italiaan sai näkemään avustusjärjestön uusin silmin

Milanon Punaisen Ristin vapaaehtoiset pitivät suomalaisnuorista hyvää huolta muun muassa tarjoamalla majoituksen ja kyyditsemällä heitä satoja kilometrejä Milanosta Solferinoon ja edelleen Gardajärvelle. Kuva: Aino Räisänen

 

Suomen Punaisen Ristin Länsi-Suomen piirin nuorisovaliokunta ja Lapin piirin nuorisotoimikunta kävivät toukokuussa 2017 tutustumassa Punaisen Ristin toimintaan Sveitsissä ja Italiassa, jossa koko liike on alun perin syntynyt.

 

SVEITSIN TOISIKSI SUURINTA kaupunkia Geneveä pidetään Punaisen Ristin kotikaupunkina, sillä siellä avustusjärjestön ensimmäinen toimikunta sai alkunsa vuonna 1863. Myöhemmin toimikunnasta tuli Punaisen Ristin kansainvälinen komitea, ja Genevestä myös tämä opintomatka sai alkaa.

Genevessä sijaitsee Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun museo. Museossa oli käynnissä muun muassa HI-viruksen ja AIDS:in vastaisesta taistelusta kertova näyttely.

– Koko museo oli mielenkiintoisesti rakennettu audiovisuaalinen kokonaisuus. Järjestön historia oli kuvattu tarinan muodossa, ja aito tunnemaailma välittyi vahvasti. Voin suositella museota ihan jokaiselle, SPR:n Jyväskylän osaston nuorisovastaava Nita Sammalisto, 29, kertoo.

Museokäynti rohkaisi reissaajia vierailemaan myös Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liiton päämajassa. Päämajassa Punaisen Ristin työntekijät kertoivat työtehtävistään ja muusta liiton toiminnasta. Vierailu oli monelle reissun kohokohta.

–  Työntekijöiden elävän elämän tarinat opettivat paljon siitä, millaista Punaisen Ristin työ todella on kansainvälisessä mittakaavassa ja millaisten asioiden hyväksi esimerkiksi maailman kriisialueilla toimitaan. Se, mitä avustustyöntekijä joutuu työssään tekemään, on lopulta murto-osa siitä, mitä avun tarvitsija näkee. Jyväskylän osaston toiminta on vain murunenkaikesta maailmalla tehtävästä avustustyöstä, Sammalisto sanoo.

MUSEON KERTOMUKSIA ja liitossa kuultuja kokemuksia oli aikaa sulatella junamatkalla vuoristomaisemien halki, kun matka jatkui Genevestä Italian puolelle Milanoon. Määränpäässä Milanon vapaaehtoiset ottivat suomalaiset avosylin vastaan ja kuljettivat nuoret ambulanssikyydein Punaisen Ristin tiloihin majoittumaan.

Milanossa ensimmäinen kohde oli vastaanottokeskus, jossa vierailuhetkellä oli yli 400 turvapaikanhakijaa. Osa heistä asui sisätiloissa, osa telttamajoituksessa keskuksen ulkopuolella. SPR:n monikulttuurista toimintaa edistävän Tulijan tukena -kurssin käyneille Lapin piirin nuorisovaliokuntalaisille Veera Röytälle, 18, ja Aino Räisäselle, 16, visiitti palautti mieleen vastaavanlaisia kokemuksia Pohjois-Suomesta, kun suuri määrä turvapaikanhakijoita saapui Suomeen vuonna 2015.

Italialaisten intohimo ja palo vapaaehtoistyötä kohtaan näkyi siinä, että moni paikallinen tekee töitä vapaaehtoisena useana päivänä viikossa varsinaisen palkkatyönsä lisäksi. He muun muassa kiertävät kolme kertaa viikossa ambulanssilla ympäri Milanon keskustaa ja jakavat kodittomille ruokaa. Osa nuorista pääsi ambulanssin kyytiin näkemään, millaista kadulla asuvien kodittomien elämä on. Samankaltaista avustustyötä moni matkalla ollut toivoisi Suomeenkin.

Milanossa osa nuorista pääsi paikallisten vapaaehtoisten mukaan jakamaan ruokaa kodittomille. Kuva: Opintoretken yhteinen kuva-albumi

 

ITALIAN PUNAINEN RISTI tekee paljon yhteistyötä myös kaupungin virallisen terveydenhuollon kanssa, kun kerran viikossa lääkäri lähtee vapaaehtoisten kanssa ambulanssikierrokselle keskustaan. Tarvittaessa lääkäri voi määrätä esimerkiksi antibioottikuurin tai lääkärikäynnin sellaiselle ihmiselle, joka ei avun piiriin muuten pääsisi. Usein jo juttelu auttaa kodittomia, jotka asuvat milloin rautatieasemalla, milloin ostoskeskusten porttikongeissa ilman sosiaalista turvaverkkoa.

– Vaikka tapaamamme vapaaehtoiset olivat todella omistautuneita Punaisen Ristin toiminnalle, Italiassa on myös mahdollista osallistua erilaisiin vapaaehtoistoimintoihin hyvinkin spontaanisti. He ovat kehittäneet Gaia-sovelluksen, joka yhdistää näppärästi avuntarvitsijan ja vapaaehtoisen, Sammalisto toteaa.

Sovellus tekee mahdolliseksi sen, että esimerkiksi vapaaehtoisvoimin järjestettävään tapahtumaan osallistuvan henkilön ei tarvitse olla aktiivinen järjestön jäsen, vaan osallistumisen kynnys on matala. Kun vaikkapa nuoria ei pakoteta sitoutumaan säännöllisesti tiettyyn toimintaan, motivaatio vapaaehtoistyötä kohtaan kehittyy kuin itsestään.

Gaia-sovellus on mahtava keksintö. Toivottavasti Suomeen tulee käyttöön vastaavanlainen tulevaisuudessa. Se voisi toimia meilläkin erinomaisesti, koska nuoria on useimmiten hankala saada sitoutumaan järjestön toimintaan. Esimerkiksi tapahtumiin halukkaita osallistujia olisi varmasti, jos niistä vain olisi tietoa helposti saatavilla, kertoo Röyttä.

HISTORIAA HUOKUVA SOLFERINO oli opintomatkan seuraava etappi. Kaupungissa käytiin vuonna 1859 Solferinon taistelu, jonka uhreja auttamaan saapui joukko vapaaehtoisia sveitsiläisen Henry Dunantin johdolla. Kokemustensa perusteella Dunant ehdotti, että jokaiseen maahan tulisi perustaa vapaaehtoisten järjestö, joka auttaisi sodanaikaisessa lääkintähuollossa. Lisäksi kansainvälisillä sopimuksilla turvattaisiin haavoittuneiden hoitaminen.

1860-luvulla perustettu Punaisen Ristin kansainvälinen komitea määritteli Dunantin innoittamana avustusyhdistysten tehtävät. Pian kansallisia yhdistyksiä syntyi ympäri Eurooppaa, ja myöhemmin sanoma kiiri myös muihin maanosiin.

Solferinon taisteluista kertoo muun muassa luukirkko, jossa satojen uhrien luurangot muistuttavat edelleen läsnäolollaan väkivallan lopullisista seurauksista. Joka vuosi Solferinossa vietetään myös taistelun uhrien muistoksi juhlaa, johon osallistuu kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Solferinon kirkko toimi vuoden 1859 taisteluissa väliaikaisena sairaalana ja on sittemmin kunnioittanut taistelussa kuolleiden muistoa. Kuva: Nita Sammalisto

 

VIIMEISENÄ PÄIVÄNÄ matkan päätepisteessä Venetsian vapaaehtoiset ottivat suomalaisnuoret vastaan. Perinteisten turistinähtävyyksien katselun lisäksi antoisia olivat keskustelut, joissa suomalaiset ja venetsialaiset vaihtoivat kokemuksiaan kotimaidensa vapaaehtoistoiminnasta.

– Vapaaehtoiset kertoivat, että joissakin Italian kaupungeissa Punaisella Ristillä on baareissa pisteitä, joissa nuoret voivat käydä testaamassa verensä alkoholipitoisuuden. Puhallutuksen yhteydessä annetaan seksuaalivalistusta ja tarvittaessa autetaan kotiin tilaamalla taksi. Baarit jopa maksavat hyvästä yhteistyöstä, Räisänen kertoo.

Räisäsen ja Röytän mielestä samanlaista toimintaa voisi kehitellä hyvin myös Suomeen, koska kysyntää idealle olisi varmasti.

Opintoretkelle oli varattu myös vapaa-aikaa. Venetsiassa nuoret nauttivat historiallisen kaupungin nähtävyyksistä. Kuva: Aino Räisänen

 

FAKTA

  • Opintomatka oli alusta lähtien nuorten suunnittelema ja toteuttama. Vastuualueet jaettiin Länsi-Suomen ja Lapin piirin nuorisovaliokuntien kesken.
  • Rahallista avustusta matkan toteuttamiseksi saatiin Folke Bernadotten muistosäätiöltä.
  • Matkan tavoitteena oli tutustua Punaisen Ristin syntyperään ja kansainväliseen toimintaan sekä Italian paikallisiin vapaaehtoisiin ja heidän toimintaansa.
  • Mukana oli yhteensä 15 henkeä: 13 nuorta ja 2 piirien työntekijää.
  • Lisää tunnelmia opintoretken kulusta pääsee lukemaan Aino Räisäsen ja Veera Röytän kirjoittamasta matkapäiväkirjasta.

 

Kirjoittaja: Nelli Miettinen