06 Jul

Festarikansan kaverit

Festaripäivystäjät voi löytää sekä päivystyspisteeltä että festarikansan joukosta. Kuvaaja Teemu Ullgrén / SPR.

 

Hilpeitä kaveriporukoita, yksinäisiä juhlijoita ja sekavia olotiloja: päihdetyötä tekevät festaripäivystäjät kohtaavat työssään monenlaista. Viime vuosina selviämisasemien kävijämäärät ovat laskeneet huomattavasti, mutta paisuva päihteiden kirjo tuo oman haasteensa päivystäjien työhön.

 

SUOMEN SUVESSA juhlitaan lukuisia festareita, joiden onnistumisen takaavat järjestäjien ja juhlakansan lisäksi vapaaehtoiset festaripäivystäjät. Tamperelainen sairaanhoitaja Riikka Salo aloitti päivystykset päihdetyössä vuonna 2010 ja osallistui parhaimmillaan kuudelle festarille kesän mittaan.

– Päivystäjinä kiertelemme alueella, juttelemme ihmisten kanssa ja katsomme perään, että kaikilla olisi kaveri. Se on sellaista small talkia, ja siihen mukaan ujutetaan päihdekeskustelua ja kannustetaan pitämään kavereista huolta, Salo kertoo.

Päihdetyön vapaaehtoiseksi voi tulla, jos on täysi-ikäinen ja haluaa auttaa. Ammatillista osaamista ei vaadita, sillä päivystäjät saavat koulutuksen Punaisesta Rististä.

PÄIHDETYÖ ALKOI virallisesti vuonna 2000, ja siitä lähtien Kati Laitila on koordinoinut toimintaa työkseen. Ensikosketuksensa festareiden selviämisasemiin Laitila sai jo vuonna 1986, jolloin hän oli harjoittelijana Dinosaurockissa Mikkelissä. Tänä kesänä neljälle festarille pystytetään selviämisteltta kiertävien päivystysten lisäksi. Teltta varustellaan patjoilla, huovilla ja oksennusastioilla. Seurantalomakkeeseen kirjataan selviäjän voinnissa tapahtuvat muutokset.

– Tilastot kertovat, että jotkut viettävät asemalla vain 10–15 minuuttia. Viime vuonna pisin aika oli seitsemän tuntia. Pyrimme siihen, että kun ihminen lähtee, käymme läpi Punaisen Ristin Varhaisen Puuttumisen mallin mukaisen keskustelun. Se on sellaista parempien vaihtoehtojen etsimistä ja tukipalveluihin ohjaamista, Laitila kuvailee.

Selviämisasemalle saavutaan monista syistä. Jotkut tulevat itse juotuaan liikaa. Toiset taas raahataan telttaan vähemmän hyvällä tuulella, mutta Laitilan mukaan tuulen suunta muuttuu usein hyvinkin äkkiä. Järjestyksenvalvojan saattelema kiukkuinen juhlija saattaa viisi minuuttia saapumisen jälkeen pötköttää teltassa pää festaripäivystäjän sylissä ja kertoa elämäntarinaansa. Silloin päivystäjä saa työstään parhaimman palkinnon.

– Suhtautuminen muuttuu, kun he tajuavat kohtaavansa vapaaehtoisia. Pian pidetään kädestä kiinni ja ollaan tyytyväisiä. Yksi keskustelu voi vaikuttaa koko ihmisen tulevaisuuteen, Laitila toteaa.

Juuri työn merkityksellisyys saa päivystäjät lähtemään festareille kerta toisensa jälkeen. Toiseksi merkittäväksi syyksi nousee hyvä ja tiivis porukka.

– Päivystäjät tulevat eri puolilta Suomea, ja festarit ovat ne paikat, joissa näitä kavereita näkee, Salo kiteyttää.

SEKÄ LAITILAA ETTÄ SALOA voi kutsua päihdetyön konkareiksi. Jokainen kesän tapahtuma on kuitenkin omanlaisensa, ja jokaisella tapahtumalla on oma tunnelmansa ja kävijäkuntansa. Laitila muistelee takavuosien festareita, joiden tapahtumia pystyi ennustamaan jo esiintyjien perusteella.

– Kun tietty bändi aloitti, tiettyjä asioita tapahtui. Esimerkiksi, kun Peer Günt -yhtye tuli lavalle, tuli myös yliannostuksia, Laitila kertailee.

Vielä viitisen vuotta sitten päihteiden kirjo oli tutumpi, ja selviäjien kanssa pystyttiin paremmin keskustelemaan sekavan olon aiheuttajasta. Nyttemmin verkosta ostettavien muuntohuumeiden tuntemattomat vaikutukset saavat myös käyttäjän hätääntymään.

– Ensiavussa sairaudet ja vammat pysyvät samanlaisina, mutta päihdepuolella on aina jotain uutta ja erikoista. Ihmiset keksivät uusia tapoja pistää päänsä sekaisin. Kun aloitin päihdetyössä vuonna 2010, pinnalla olivat lakka ja gamma, Salo kertoo.

Punainen Risti pitää yllä Nopean viestinnän verkostoa, jolla seurataan Suomeen tulevia huumeita ja varmistetaan, että vapaaehtoisilla on tietoa uusimmista päihteistä. Uusista päihdemetkuista huolimatta sekä Salo että Laitila toteavat kulttuurin muuttuneen parempaan suuntaan. Vuosituhannen vaihteesta kaikkien selviämisasemien kävijämäärät ovat laskeneet.

– Ihan kuin ihmiset olisivat oppineet käyttämään päihteitä, Salo hämmästelee.

– Nuorten mielestä ei ole tyylikästä olla sekaisin. Ylilyönnit ovat ennemminkin vahinkoja, Laitila vahvistaa.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

16 Feb

Apua ajasta ja paikasta riippumatta

DSC_6177

Verkkoauttamisen avulla vaikeista asioista voi keskustella vaikka kotoa käsin. Kuva: Jenna Lehtonen / Suomen Punainen Risti

 

Internet on ollut siunaus keskusteluapua tarjoaville järjestöille. Kun neljännes alle 22-vuotiaista suomalaisista kärsii mielenterveysongelmista, verkosta on tullut helppo keino yhdistää avun tarvitsija ja kuunteleva korva.

 

JOS MAAILMA olisi viikon verran erinomainen, millainen matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu siellä pitäisi olla? Mikä olisi helposti lähestyttävä tapa auttaa ihmisiä? Sellainen, johon pääsy ei riipu kotipaikasta, päivärytmistä tai bussiaikatauluista?

Vastaus tuli toukokuussa 2016, kun Sekasin 247 -chat avattiin viikoksi. Se oli osa nuorten, mielenterveysjärjestöjen ja Ylen luomaa Sekasin-kampanjaa, jossa käsiteltiin mielenterveyttä monilta eri kanteilta.

Chat osui selvästi tarpeeseen: tuon viikon aikana kahdenkeskisiin chatteihin koulutettujen vapaaehtoisten kanssa jonotti 13 000 kävijää, joista noin 1 200 pääsi keskustelemaan. Jonot olivat pitkiä, koska linjoilla oli 5–15 vapaaehtoista kerrallaan ja kävijöiden kanssa haluttiin keskustella rauhassa. Keskustelut kestivät yleensä puolesta tunnista tuntiin.

Suomen Mielenterveysseuran verkkokriisityön päällikön Satu Raappanan mukaan chatin parhaita puolia on juuri sen helppous avuntarvitsijan kannalta.

– Kännykän voi avata missä ja milloin tahansa, vaikka bussipysäkillä. Jonottamaan joutuu, mutta apu ei ole rajoittunut virka-aikaan.

– Nettiauttaminen mahdollistaa myös nimettömyyden, kun haluaa puhua vaikeista asioista. Olemme huomanneet, että nuoret ovat verkossa ja haluavat sitä kautta keskustella ja käydä asioita läpi, lisää Suomen Punaisen Ristin psykososiaalisen tuen suunnittelija Tuula Luoma.

 

KOSKA TARVETTA tällaiselle palvelulle näytti olevan paljon, Sekasin 247 avattiin uudestaan tammikuussa 2017. Ensimmäisten kahden viikon aikana on käyty 700 keskustelua, ja jonottamassa on ollut 11 000 halukasta. Chatin laajentaminen paremmin kysyntää vastaavaksi ei kuitenkaan ole yksinkertaista.

– Se riippuu täysin siitä, kuinka paljon järjestöjä ja vapaaehtoisia on mukana. Yhteen kampanjaviikkoon järjestöjen oli helppo sanoa vapaaehtoisilleen, että rykäistään viikko ja lähdetään mukaan. Vapaaehtoisten irrottaminen pysyvästi mukaan toimintaan on vaikeampaa, Raappana kertoo.

Toinen ongelma on palveluiden jatkumo. Monia auttaa jo se, että pääsee purkamaan huoliaan jollekulle. Jos kuitenkin tarvitaan pitkäaikaisempaa tai syvempää apua, chatin vapaaehtoiset voivat vain kertoa, mistä sitä kannattaa hakea. Loppu jää ihmisen itsensä harteille ja on kiinni paljolti siitä, missä kunnassa hän asuu.

– Sitä pitäisi parantaa, miten ja mihin tällaisesta palvelusta ohjataan. Ei pidä muodostaa saarekkeita vaan jatkumoita, joissa palvelut limittyvät ja lomittuvat keskenään, Raappana sanoo.

– Järjestökentällä tehdään kyllä yhteistyötä kuntien kanssa, mutta riippuu kunnasta ja järjestöstä, kuinka paljon ja kuinka konkreettista yhteistyötä tehdään.

 

MYÖS Suomen Punainen Risti tarjoaa säännöllisiä chat-iltoja verkkokriisikeskus Tukinetissä. SPR:n Nuorten liveissä keskustellaan nimettömästi useissa 12 hengen chat-huoneissa, ja niillä on usein jokin tietty aihe, kuten ystävyys tai stressinhallinta. Kahdenkeskistä juttutuokiota voi myös pyytää.

SPR:n nettiauttamisesta osa on säännöllistä ja jokaviikkoista, mutta sen lisäksi SPR:llä on valmius tarjota runsaasti lisää keskusteluapua, jos äkillinen kriisi iskee. Esimerkiksi Pariisin terrori-iskujen ja Japanin tsunamin kaltaisten pelkoa ja turvattomuutta herättäneiden tapahtumien jälkeen SPR:n kriisichatissa pääsi keskustelemaan asiasta useiden päivien ajan.

– Meidän tehtävämme on kansalaisten tukeminen tällaisissa tilanteissa. On tärkeä tuoda turvallisuuden tunnetta sellaisissa tilanteissa, joissa se on syystä tai toisesta järkkynyt, Tuula Luoma kertoo.

 

Sekasin 247 on auki joka päivä kello 7-24.

Keskusteluapua ja muita palveluita löytyy muun muassa täältä:

Tukinet 

Nuorten Mielenterveystalo 

 

Teksti: Tapio Pellinen

09 Feb

“Netissä tutustuu ihmisiin yllättävän helposti” – ystävän voi löytää verkosta

Pelaamista pidetään usein syynä nuorten eristäytymiseen muusta maailmasta. Kyse on kuitenkin myös sosiaalisesta toiminnasta, jonka kautta muodostetaan jopa vuosikymmenten mittaisia ihmissuhteita. Kuva: Mikaela Remes

 

Vaihtaisitko kuulumisia tuntemattoman kanssa kadulla? Tuskin. Netissä? Ehkä. Moni kokee tuntemattomiin tutustumisen kasvokkain ahdistavana, mutta saattaa avata keskustelun anonyymisti verkossa. Punaisen Ristin Minecraft-serverin ideana on tarjota kiinnostava nettipeliympäristö, jossa pelaaja voi löytää samanhenkistä juttuseuraa.

 

YSTÄVÄNPÄIVÄ ON kulman takana, ja vaikka muualla maailmassa se tarkoittaa pariskuntien kynttiläillallisia, on Suomessa perinteisesti ollut tapana iloita nimenomaan ystävistä. Siinä missä romanttisen rakkauden juhla voi aiheuttaa paineita sinkuille, on ystävyyden päivä monille muistutus kalvavasta yksinäisyyden tunteesta.

Yksinäisiä on kaiken ikäisiä, mutta voi tuntua yllättävältä, että tutkimuksen mukaan jopa 15 prosenttia nuorista kokee olevansa yksinäinen usein tai jatkuvasti. Moni löytää tilanteeseen helpotusta verkosta, jossa etsitään nykyään parisuhteen lisäksi myös ystävyyttä. Yksinäisyyttä potevalle voi kuitenkin olla hankalaa hahmottaa, mistä kaverin etsiminen kannattaisi aloittaa. Tämän takia Punaisen Ristin ystävätoiminta on laajenemassa verkkoon.

 

YHTEISET kiinnostuksen kohteet ovat aina tuoneet ihmisiä yhteen netissä. Esimerkiksi keskustelufoorumien ja pelien kautta on syntynyt vuosikymmenten mittaisia ystävyyssuhteita. Varsinkin pelaaminen on monelle luonteva tapa lähestyä tuntematonta ihmistä, sillä vauhtiin pääsee pyytämällä apua ja hiomalla strategioita muiden pelaajien kanssa.

Punainen Risti on ottanut tästä kopin ja järjestön siviilipalvelusmies Antti Haapalahti rakentaa parhaillaan kulttipeli Minecraftiin järjestölle omaa pelipalvelinta. Idea syntyi Punaisen Ristin nuorten vuosikokouksessa, kun pohdittiin, miten ystävätoiminta voisi paremmin palvella nuoria.

– Omassa ikäluokassani ihmiset ovat aika ujoja, eivätkä välttämättä jaksa nähdä vaivaa löytääkseen itselleen täysin uudenlaista toimintaa. Jos potisin itse yksinäisyyttä, olisi minulle liian korkea kynnys lähteä tutustumaan ihmisiin kasvokkain. Nettipelien ystävänä tekisin sen mieluummin verkossa, Haapalahti sanoo.

 

MINECRAFT ON suuren suosion saavuttanut seikkailullinen peli, jossa pelaaja pääsee käyttämään luovuuttaan rakentaessaan maailmoja ja taistelemaan hirviöitä vastaan. Minecraftin hankkiminen maksaa parikymmentä euroa, mutta serverillä pelaaminen on ilmaista, eikä peli perustu tavaroiden tai lisäosien haalimiselle.

Vaikka peliä voi pelata yksinkin, avaa se sosiaalisia mahdollisuuksia siten, että pelaajat voivat tehdä yhteistyötä tai pelata toisiaan vastaan. He voivat myös jutella keskenään anonyymisti Skypen kaltaisella sovelluksella.

Se että Punainen Risti tarjoaa pelaajille pelialustan, ei Haapalahden mukaan tarkoita, että järjestöä hierotaan pelaajien naamaan, vaikka se joskus pelimaailmassa näkyykin esimerkiksi logoina, tietoiskuina ja informaationa järjestön tarjoamista ensiapukursseista.

– Voit pelata Punaisen Ristin serverillä ilman, että sinun tarvitsee pelätä, että sinulta vaaditaan jotain tai joutuisit sitoutumaan johonkin. Jos sitten satut kiinnostumaan järjestön toiminnasta, pääset helposti lukemaan lisää, Haapalahti sanoo.

Tällä hetkellä pelimaailman rakentamiseen ja ylläpitoon tarvitaan apukäsiä, joten Haapalahti toivoo yhteydenottoja innokkailta Minecraft-pelaajilta.

– Paras lopputulos saadaan rakentamalla maailma yhdessä ihmisten kanssa, jotka oikeasti pelaavat peliä, sillä heillä on silmää sille, mikä näyttää hyvältä. Tarvitsemme myös vapaaehtoisia ylläpitämään serveriä eli neuvomaan ongelmatilanteissa ja valvomaan, että peli pyörii ilman häiriöitä.

 

MINECRAFT-SERVERI valmistuu tämän kevään aikana. Sen toivotaan saavuttavan nuoria, jotka eivät välttämättä muutoin hakeutuisi Punaisen Ristin ystävätoiminnan pariin, mutta jotka lähtevät mukaan nettipelien harrastajina.

Pelejä ja verkkoa pidetään toisinaan julkisessa keskustelussa syypäänä nuorten eristäytymiselle, ja vaikka virtuaalimaailmat saavatkin jotkut unohtamaan sosiaaliset suhteensa, on kolikolla kaksi puolta. Haapalahdella on omakohtaista kokemusta siitä, miten tärkeässä roolissa netti on haastavassa elämäntilanteessa, kun vieraisiin tutustuminen tuntuu hankalalta.

– Nuorena vaihdoin usein koulua. Sopeutuminen oli haastavaa ja ystäviä vaikea saada. Silloin huomasin, että ihmisiin tutustuu netissä yllättävän helposti ja verkossa luoduista kontakteista on tullut todella tärkeitä. Vaikka juttelisi jonkun kanssa “vain” netissä, se kohentaa mielialaa todella paljon.

 

Jos olet kiinnostunut rakentamaan Minecraft-pelimaailmaa tai ylläpitämään serveriä, voit täyttää ilmoittautumislomakkeen. Täältä voit lukea lisää siitä, kuinka ryhtyä toisen henkilön ystäväksi verkon välityksellä.

Teksti: Mikaela Remes

05 Jan

Rankkoja tarinoita, käsin piirrettyjä karttoja ja yhdistettyjä perheitä – vapaaehtoisten arki Britanniassa on täynnä uusia kokemuksia

dsc_0013

Vapaaehtoistyö ulkomailla vaatii rohkeutta ja ymmärrystä. Välillä kyyneleet virtaavat suomalaisnuorten poskilla ja toisinaan heidän suupielensä kaartuvat hymyyn. Britanniassa EVS-vaihdossa olevat vapaaehtoiset kertovat työnsä maahanmuuttajien ja pakolaisten parissa olevan tärkeää ja vastuullista.

 

KUN SUOMESSA heitettiin hyvästit kesälle, Anni Harmaala ja Julia Silverio lähtivät vuoden mittaiselle vapaaehtoiskomennukselle Britanniaan. Siellä he ovat edelleen, Harmaala Sheffieldissä ja Silverio Nottinghamissa. Molemmat työskentelevät pääasiassa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden parissa.

Työviikot ovat täysiä ja vapaata on kahtena päivänä viikossa. Britannian Punainen Risti tarjoaa EVS-vapaaehtoisille veloituksetta majoituksen, matkat ja ruuan sekä maksaa pientä kuukausirahaa. Lyhenne EVS tulee sanoista European Voluntary Service.

Harmaala haastattelee työssään ihmisiä, jotka ovat kadottaneet yhteyden perheenjäseniinsä esimerkiksi aseistetun konfliktin tai maastamuuton takia. Punainen Risti yrittää auttaa näitä ihmisiä saamaan yhteyden kadonneisiin.

Tarinat ovat toisinaan rankkoja ja ahdistaviakin. Työssäni yritän kerätä haastateltavilta mahdollisimman paljon tietoja etsittävistä sukulaisista ja heidän mahdollisesta olinpaikastaan. Tiedot lähetän keskustoimistolle, joka jatkaa asian selvittämistä, Harmaala kertoo.

Hän seuraa tapausten etenemistä ja on yhteydessä asiakkaisiin, jos heidän sukulaisiinsa saadaan yhteys.

Onnelliset tarinat löytyneistä perheenjäsenistä tuovat toivoa silloin, kun synkät kertomukset alkavat tuntua liian raskailta.

Harmaalan työarkea tasapainottaa se, että hän työskentelee myös Britannian Punaisen Ristin perheenyhdistämistä tukevassa palvelussa, joka tarjoaa taloudellista apua muun muassa lentolippujen hankkimiseen.

Britannian Punainen Risti järjestää lentoja erityisen haavoittuvassa asemassa oleville perheille, jotka ovat saaneet Britannian viranomaisilta tarvittavat luvat perheenyhdistämiseen. Avun kohteet ovat muun muassa monilapsisia perheitä ja konfliktialueilla asuvia ihmisiä.

Auttamistyö on tehtävä nopeasti, sillä viisumit ovat usein voimassa vain 30 päivän ajan niiden myöntämisestä. Nopean aikataulun vuoksi myös vapaaehtoisten palkinto, onnellisesti yhteensaatettu perhe, tulee näissä tapauksissa nopeasti.

Työtehtävissäni haasteellista on se, ettei monissa maissa ole käytössä tarkkoja osoitteita, vaan ihmisten asuinpaikat on kuvailtava muun muassa erilaisten maamerkkien avulla. Usein käytämme myös käsin piirrettyjä karttoja, Harmaala kertoo.

 

VUOSI KUULOSTAA pitkältä ajalta, mutta kaikki vapaaehtoiset eivät ehdi nähdä työnsä tuloksia. Pakolaisten tukiryhmässä työskentelevä Silverio on mukana kahden tutkimuksen tekemisessä. Toisessa selvitetään kodittomien turvapaikanhakijoiden tilannetta ja toisessa aiotaan keskittyä turvapaikanhakijoiden mielenterveyteen.

Nämä ovat suuria ja aikaa vieviä projekteja. Minun on ollut tärkeää ymmärtää, että tässä vuoden aikana asiat saadaan alulle, mutta tuloksia tulee luultavasti vasta, kun olen jo palannut Suomeen.

Lisäksi Silverion työtehtäviin kuuluu turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten auttaminen näiden arjen ongelmissa. Tilanteet vaihtelevat, mutta suuri osa työajasta kuluu neuvontaan sekä vaate- ja ruoka-apuun liittyviin asioihin. Myös Silverio on saanut oman osansa rankoista kertomuksista.

Minulla on mennyt muutama ilta itkiessä, mutta nyt alkaa helpottaa. Asioiden tutkiminen ja tarinoiden asettaminen suurempaan kontekstiin on auttanut. Uutiset ja tietokirjallisuus ovat auttaneet ymmärtämään maailman tilannetta. Koko ajan esillä on kuitenkin sama kysymys, eli miksi tällaisia asioita tapahtuu.

Vapaaehtoiset eivät jää työssään yksin, vaan he saavat tukea muista nuorista vapaaehtoisista, joista osa on suomalaisnuorten tapaan tullut ulkomailta Britanniaan. Lisäksi jokaisella EVS-vapaaehtoisella on säännöllisiä tapaamisia samassa projektissa työskentelevän valvojan kanssa, jolle voi kertoa työhön liittyvistä tavoitteista, ehdotuksista ja ongelmista. Lisäksi Britannian Punainen Risti tarjoaa vapaaehtoisille apua myös henkilökohtaisten ongelmien ratkaisemiseen.

 

VAPAAEHTOISTYÖSSÄ KOHDATTUJA haasteita tasapainottavat ystävät, arki ja ainutlaatuiset kokemukset. Silveriolle muut EVS-nuoret ovat muodostuneet läheisiksi, vaikka osa heistä asuu eri kaupungeissa. Työstään hän nauttii, vaikka vaikeita tilanteita tulee väistämättä vastaan.

On hienoa, että saan olla osana näin tärkeää toimintaa ilman alan koulutusta, Silverio kertoo.

Harmaala puolestaan on oppinut työssään paljon turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten asemasta Britanniassa. Lisäksi tietoa on kertynyt eri maista ja kulttuureista.

Harmaalan mukaan pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat tottuneet saamaan karuakin kohtelua viranomaisilta ja siksi heille on tärkeää, että Punaisen Ristin henkilökunta ja vapaaehtoiset vilpittömästi haluavat auttaa heitä ja heidän perheitään.

Tärkein asia, minkä olen oppinut on se, että perheen ja läheisten hyvinvointi ovat ihmiselle elämän keskeisimpiä asioita, Harmaala kertoo.

Kaksikolla on edessään vielä kahdeksan kuukautta sateisena tunnetussa saarivaltiossa. Sitten on aika tehdä tilaa uusille vapaaehtoisille.

 

Haku EVS-vaihtoon Britanniaan on käynnissä 5.2.2017 asti. Hakijan on oltava 1830-vuotias, ulospäinsuuntautunut ja puhuttava hyvää englantia. Lisätietoa hausta löydät täältä. Työtehtäviin voit tutustua täällä.
Teksti: Linda Laine