26 Jul

Rantojen siivoaminen, nuttujen neulominen ja pulahdus hyytävään mereen – Luonto sanelee Huippuvuorilla asuvien nuorten harrastukset

Skotlantilainen Connor McKnight, 23, ja kanadalainen Rosalie McKay, 34, siistivät Longyearbyenin rantoja toukokuun alussa Huippuvuorilla.

 

Huippuvuorilla asuvien ihmisten elämäntyyli on täysin omanlaisensa, sillä kaukainen saaristo on syrjässä kaikesta.

 

ON TOUKOKUINEN PERJANTAI-ILTA Norjan Huippuvuorilla. Yöttömän yön valo kylpee vuonossa sijaitsevassa Longyearbyenin kylässä. Vuorokauden ajan vaihtumisen huomaa ainoastaan auringon valon sävystä. Keskipäivän kova kirkkaus on hieman pehmentynyt.

Ihmiset ovat jo vetäytyneet koteihinsa tai kylän muutamiin pubeihin viikonlopun viettoon. Kylmän meren rannalla liikkuva kolmikko kuitenkin kiinnittää huomion. Kanadalainen Rosalie McKay, 34, skotlantilainen Connor McKnight, 23, ja yhdysvaltalainen Gabby Kleber, 30, kulkevat rannalla pussit käsissään. Mitä on tekeillä?

 

UTELIAS KYSELIJÄ otetaan vastaan hymyillen, ja pian selviää myös myöhäisen kokoontumisen syy. Nämä nuoret aikuiset viettävät perjantai-iltaa arktisia rantoja siivoten.

Kleber kertoo keränneensä roskia muuallakin maailmassa, mutta toukokuinen roskaretki on hänelle ensimmäinen laatuaan Huippuvuorilla.

– Täällä satoi kolme päivää sitten lunta. Nyt aurinko on sulattanut lumen, ja roskat alkavat paljastua lumen alta, Kleber selittää.

 

Connor McKnight kertoi, että jäiden sulettua nuoret ovat käyneet useampana iltana keräämässä roskia pois rannoilta. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

 

– Olemme nyt pari päivää keränneet roskia rannoilta, ja jätettä on löytynyt monta isoa säkillistä, McKnight täydentää.

Roskalenkkeily on noussut tänä keväänä trendi-ilmiöksi ruotsalaisten brändäämänä. Uusi juttu roskien kerääminen harrastuksena ei kuitenkaan ole.  Suomalainen Roska päivässä -liike (http://www.roskapaivassa.net/) täyttää tänä vuonna 18 vuotta.

 

KLEBER, MCKNIGHT JA MCKAY ovat päätyneet opintojensa myötä vaihto-opiskelemaan Huippuvuorille. Longyearbyenin kylässä sijaitsee maailman pohjoisin yliopistokeskus. Kolmikko on opinnoissaan perehtynyt arktiseen alueeseen ja napaseutuun.

Puolet Huippuvuorten opiskelijoista on kansainvälisiä opiskelijoita. Vaihtuvuus on suurta, sillä usein Longyearbyenissä opiskellaan yksi tai kaksi lukukautta. Yliopistokeskuksen verkkosivujen mukaan 759 opiskelijaa yli 43 maasta osallistui keskuksen kursseille vuonna 2016.

Viihtyäkseen Huippuvuorilla pidemmän aikaa ihmisen on oltava kiinnostunut luonnosta ja simppelistä elämäntavasta. Ripaus seikkailumieltä tuo mausteensa arkeen.

– Aika kuluu luonnossa retkeillen. Yhden on aina kannettava asetta jääkarhuvaaran vuoksi, McKay painottaa.

Jääkarhuvaara on todellinen, sillä Huippuvuorilla elää enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä. Viimeksi kesäkuussa rantaa uimalla lähestynyt jääkarhu keskeytti opiskelijoiden rantajuhlat. Samoihin aikoihin jääkarhu tunkeutui varastorakennukseen saaren keskiosissa.

– Nämä ovat aika vaikuttavia. On käsittämätöntä ajatella, mitä kaikkea merissä ajelehtii, Rosalie McKay sanoo esitellessään illan roskasatoa. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

KEHNOLLA KELILLÄ ja kaamoksen aikaan nuorten vapaa-aika kuluu kavereiden kanssa.

– Leivomme paljon yhdessä. Olen oppinut täällä myös uuden taidon, neulomisen. Kokoonnumme yhdessä neulomaan, McKay kertoo.

Itse neulottu nuttu lämmittää arktisessa viimassa. Kolmikko jatkaa rantojen perkaamista juttelun lomassa, ja roskasäkit täyttyvät hyvää vauhtia.

– Ai niin, on meillä vielä yksi harrastus, Kleber huikkaa.

Kolmikko kertoo, kuinka he käyvät yliopistokavereidensa kanssa aamu- ja iltauinneilla. Meri on vastikään avautunut jääpeitteestään, joten vesi on todella kylmää.

– Kerää porukka, niin nähdään aamulla vaikka puoli kymmeneltä, McKay sanoo ja nauraa.

Kieltäydyn kohteliaasti.

 

Teksti ja kuvat: Ulriikka Myöhänen

22 Feb

Täältä niitä opintopisteitä ropisee: koulutkin ovat alkaneet tunnustaa vapaaehtoistyössä opittuja taitoja

Vapaaehtoistyöstä voi saada myös opintopisteitä, jos se liittyy omaan opiskelualaan. Esimerkiksi läksy- tai leikkikerhossa toimiminen voi täyttää vaatimukset. Kuvassa vapaaehtoinen Rosa Degerman askartelee Ziding Langin kanssa. Valokuva: Ari Räsänen/SPR.

 

 Korkeakoulut ovat pikkuhiljaa heränneet siihen, että vapaaehtoistyöstä saatu kokemus voi olla arvokasta opiskelijan tulevalla uralla. Harva oppilaitos kuitenkaan vielä hyväksilukee sitä osaksi korkeakouluopintoja. Pisimmällä vapaaehtoistyöstä palkitsemisen suhteen ollaan terveystieteiden sekä sairaanhoidon ja terveydenhuollon aloilla.

 

TAMPEREEN YLIOPISTON TERVEYSTIETEIDEN TUTKINTO-OHJELMASSA vapaaehtoistyö on tunnustettu osaksi opiskelijan vapaavalintaisia opintoja nyt parin vuoden ajan. Vaikka kovin moni opiskelija ei ole vielä löytänyt vapaaehtoistyön mahdollisuutta, monenlaisia vapaaehtoistyötehtäviä voidaan lukea opintosuorituksiksi.

– Vapaaehtoistyö voi olla osallistumista vaikkapa kuntien, järjestöjen tai organisaatioiden ylläpitämään toimintaan. Opiskelija voi osallistua esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille ja monikielisille lapsille suunnatun läksykerhon vetämiseen tai turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen liittyvään toimintaan. Jos vapaaehtoistyötä tehdään monikulttuurisessa ympäristössä, suoritus voidaan merkitä myös osaksi kansainvälistymiskokonaisuutta, Tampereen yliopiston terveystieteiden tutkinto-ohjelman opintokoordinaattori Helena Rantanen kuvailee.

Kajaanin ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat ovat voineet saada opintopisteitä vapaaehtoistyöstä ainakin viiden vuoden ajan. Työtä ohjaavat valtakunnalliset sairaanhoidon osaamisvaatimukset, EU-direktiivit ja lainsäädäntö, ja siksi aivan mitä tahansa vapaaehtoistyötä ei voida lukea osaksi opintoja.

– Opiskelijoitamme on ollut esimerkiksi kriisityötehtävissä ja kriisityön koulutuksissa. He ovat järjestäneet terveyden edistämiseen suuntautuneita tapahtumia ja olleet mukana toteuttamassa teemapäiviä syöpäjärjestöille. Myös joitakin henkilökohtaisen avustajan tehtäviä on voitu hyväksyä osaksi opintoja, Kajaanin ammattikorkeakoulun sairaan- ja terveydenhoidon osaamisalueen koulutuspäällikkö Jaana Kemppainen kertoo.

Kuitenkin vasta muutama kourallinen opiskelijoita on hyödyntänyt vapaaehtoistyön mahdollisuutta Kajaanin ammattikorkeakoulussa, sillä jo pakollisten opintojen ja oman alan töiden yhdistäminen voi olla haastavaa ja viedä opiskelijalta kaiken liikenevän ajan. Kemppainen arvelee, että tällaisessa tilanteessa vapaaehtoistyöhön motivoitumiseen tarvitaan syvää halua ja sisäistä intohimoa.

 

VAPAAEHTOISTYÖSTÄ SAATAVIA OPINTOSUORITUKSIA pohdittaessa on tärkeää huomioida kaksi asiaa: vapaaehtoistyön pitää liittyä selvästi opiskelijan opiskelemaan alaan ja sen tulee kartuttaa osaamista osana tutkinto-ohjelman opintoja.

Käytännöt vapaaehtoistyön hyväksilukemiseen vaihtelevat eri oppilaitoksissa. Tampereen yliopistossa opiskelijan vastuulla on ottaa selvää soveltuvista vapaaehtoistyömahdollisuuksista, ja työtehtävistä tulee sopia etukäteen tiedekunnan opintopäällikön ja sen jälkeen vapaaehtoistyön tarjoajan kanssa. Samoin Kajaanin ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistyön soveltuvuus selvitetään opinto-ohjaajan tai tutor-opettajan kanssa.

– Työn luonne katsotaan aina tapauskohtaisesti ja räätälöidään yhdessä kunkin opiskelijan kanssa, Kemppainen kertoo.

Useimmiten vapaaehtoistyö voidaan lukea osaksi opiskelijan vapaavalintaisia opintoja. Joskus myös muut kurssisuoritukset saattavat sisältää harjoittelujakson vapaaehtoistyötehtävissä. Kajaanin ammattikorkeakoulussa opiskelijaharjoittelukin on mahdollista suorittaa jossakin vapaaehtoisjärjestön projektissa vaikkapa mielenterveystyön parissa.

 

VAPAAEHTOISTYÖ EDISTÄÄ ERITYISESTI opiskelijan työelämätaitojen karttumista. Sekä Rantanen että Kemppainen pitävät hyvänä, että opiskelijalle tarjotaan mahdollisuus hankkia erityisosaamista muualtakin kuin pakollisista korkeakouluopinnoista. Rantasen mielestä vapaaehtoistyö tarjoaa oivan kosketuspinnan yliopiston ulkopuoliseen maailmaan.

– Yliopisto haluaa kehittää työelämäyhteistyötä koko ajan avoimempaan suuntaa, ja vapaaehtoistyön tekeminen osana opintoja on hyvä esimerkki tästä. Haluamme varmistaa, että opiskelijat saavat monipuolista osaamista. Vapaaehtoistyöstä hyötyy samalla myös ympäröivä yhteiskunta, Rantanen kertoo.

Tampereen yliopiston terveystieteiden tutkinto-ohjelmassa harjoittelu suoritetaan vasta maisterivaiheessa, jolloin työelämäkytkökset kandivaiheen, eli perinteisesti ensimmäisten kolmen opiskeluvuoden, ajalta jäävät marginaaliseen asemaan. Tässä Rantanen näkee sauman vapaaehtoistyön markkinoimiselle.

– Suoraan lukiosta tulleille tai välivuoden pitäneille vapaaehtoistyö antaisi mahdollisuuden tutustua työelämään järjestöjen ja vapaaehtoistyötä tekevien organisaatioiden kautta jo aiemmin. Tämä kehittäisi tuoreiden opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja ja tiimissä toimimista, eli toisin sanoen niitä työelämätaitoja, joista jokaiselle on hyötyä omalla työuralla.

 

TULEVAISUUDESSA VAPAAEHTOISTYÖN MERKITYS osana korkeakouluopintoja tulee lisääntymään. Näin uskotaan ainakin Tampereella ja Kajaanissa.

– Me Kainuun seudulla olemme alkaneet miettiä, kuinka paikalliset ja valtakunnalliset järjestöt voisivat saada lisää näkyvyyttä oppilaitoksessamme ja miten voisimme ylipäätään lisätä opiskelijoiden tietoisuutta vapaaehtoistyöstä. Haluaisimme lisätä järjestöjen ja opiskelijoiden välistä yhteistyötä, Kemppainen valottaa.

Vaikka terveydenhuollon ammattilaiset ja terveystieteiden asiantuntijat työllistyvät nykyään hyvin oman alansa töihin, opiskelijalle voi olla arvaamatonta hyötyä erilaisista vapaaehtoistyökokemuksista.

– Koska järjestökentän, eli niin kutsutun kolmannen sektorin, merkitys tulee todennäköisesti kasvamaan sote-uudistuksen takia, mietimme varmasti jatkossa vieläkin enemmän, kuinka yliopiston ja järjestöjen välistä yhteistyötä voisi kehittää edelleen, Rantanen summaa.

Teksti: Nelli Miettinen

 

04 Jan

Norsunluurannikolla vapaaehtoistyö toimii ponnahduslautana työmarkkinoille

Norsunluurannikon Punaisen Ristin päätoimistolla pidettiin kansallisen nuorisokomitean kokous. Kuvassa (vas.) Wiam Elfadl, Ouattara Ya Aimee, Mian Etchonwa Anick, Akindejo Angui Mobitou, Kroa Yao Faguisse, Diarrassouba Abdoulaye, Kouman Celine. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

 

Norsunluurannikolla Länsi-Afrikassa vapaaehtoistyö kerryttää kallisarvoista osaamista ja auttaa nuoria kiinni työelämään. Parhaimmillaan vapaaehtoistyössä hankitut taidot tunnustetaan yhtä arvokkaiksi kuin virallisen koulutusjärjestelmän piirissä kertynyt osaaminen.

 

ATLANTIN RANNALLA Länsi-Afrikassa sijaitseva Norsunluurannikko ei ole helppo paikka olla nuori. Yli puolet väestöstä on alle 25-vuotiaita, eikä koulutusta tai työpaikkoja ole tarjolla kaikille.

Suomen Punaisen Ristin järjestämä nuorisodelegaattikomennus Norsunluurannikolla Abidjanin suurkaupungissa paljasti Wiam Elfadlille, kuinka suuri merkitys vapaaehtoistyön tekemisellä on paikallisille. Jos esimerkiksi korkeat lukukausimaksut tekevät jatkokouluttautumisen mahdottomaksi, vapaaehtoistyö  tarjoaa monelle väylän tehdä muuten hyödyllistä työtä, oppia uusia asioita ja tuntea itsensä merkitykselliseksi.

– Paikalliset vapaaehtoiset olivat laajasti eri alojen osaajia: oli niin insinööriä, lakimiestä kuin sosiologia. Toisaalta vapaaehtoistyötä tekivät myös he, joilla ei ollut välttämättä mitään korkeakoulutusta. Kaikki kuitenkin kokivat vapaaehtoistyön itselleen merkityksellisenä toimintana, Elfadl kuvailee.

Koulutie voi siis nousta pystyyn Norsunluurannikolla, mutta myös oman alan työn löytäminen saattaa olla kiven alla. Koska Punaista Ristiä arvostetaan ja kunnioitetaan vastuullisena järjestönä, moni näkee sen hyvänä organisaationa paitsi yleishyödyllisen humanitäärisen työn vuoksi, myös oman tulevaisuutensa kannalta. Osa nuorista voi löytää töitä vapaaehtoistyön avulla.

 

Kuva on otettu Pan-Afrikkalaisen Konferenssin nuorten tapaamisesta. Kuvassa (vas.) Boa Marie Serge Karelle, Wiam Elfadl, Angui Mobitou ja Etchonwa Anick. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

PAIKALLISTEN NUORTEN vapaaehtoistehtävät vaihtelevat paljon. Tehtäviin kuuluu muun muassa raportointia, tapahtumien järjestämistä, tiedottamista ja läksykerhojen organisoimista. Elfadl näki komennuksellaan, kuinka vapaaehtoisille annettiin paljon vastuuta, mikä vaati myös vahvaa omistautumista ja sitoutumista.

– Vapaaehtoiset antoivat todella paljon itsestään, vaikka kyseessä on vapaaehtoistyö. He saattoivat tehdä pitkiäkin matkoja maaseudulle raportoidakseen paikan päältä kerättyä palautetta.

Vaikka vapaaehtoisten työpanosta arvostettiin kovasti, aina kaikkia välttämättömiäkään omasta pussista maksettuja kuluja ei pystytty korvaamaan. Elfadlin mielestä tämä oli ongelmallista, sillä yhtenä hänen nuorisodelegaattijaksonsa tavoitteena oli nimenomaan saada mukaan uusia nuoria vapaaehtoisia ja kehittää toimintaa edelleen.

– Esimerkiksi opiskelijoille ei aina pystytty hyvittämään liikkumisesta aiheutuneita kuluja tai myöntämään päivärahaa. Silti vapaaehtoiset tekivät pyyteettömästi arvokasta ja laadukasta työtä. Jos vain rahaa olisi ollut, heidät olisi voinut ottaa palkkalistoille vaikka saman tien.

 

VASTAVUOROISESTI Punainen Risti tarjosi vapaaehtoisille mahdollisuuksia osallistua hyödyllisiin koulutuksiin ja monenlaisille kursseille. Vapaaehtoistyö teki myös verkostoitumisesta ja ystävyyssuhteiden ylläpitämisestä helppoa.

– Toivottavasti vapaaehtoistyöstä tulee hyvä ponnahduslauta työelämään yhä useammalle. Paikalliset työnantajatkin alkavat onneksi olla kiinnostuneita vapaaehtoistyökokemuksesta ja sen eduista työmarkkinoilla, Elfadl kiittelee.

Abidjanin suurimman kaupunginosan Youpougonin paikallisosasto. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

 

FAKTA

Norsunluurannikko

Itsenäistyi Ranskasta vuonna 1960

Väkiluku noin 24 miljoonaa

Elinajanodote 53 vuotta

Lähes 60 prosenttia väestöstä on alle 25-vuotiaita

Yksi maailman merkittävimmistä kaakaon ja kahvin tuottajista

Lähteet: Maailmanpankki, World Fact Book, OECD

 

Teksti: Nelli Miettinen

02 Nov

Kansainvälisen vapaaehtoistyön monet kasvot – kulttuurienvälistä ymmärrystä ja tasavertaista oppimista vai elämyshakuista vapaaehtoismatkailua?

Karoliina Lehtola mietti vapaaehtoistyöhön lähtemistä vuosia. Hän tunnisti vapaaehtoisturismin ongelmallisuuden ja halusi itse toimia toisin. Parhaillaan hän opettaa englantia Keniassa paikallisille lukiolaisille.  Kuva: Karoliina Lehtolan kotialbumi

 

Vapaaehtoistyökokemukset ulkomailla ovat kasvattaneet suosiotaan. Niin voittoa tavoittelemattomat järjestöt kuin kaupalliset toimijat järjestävät ulkomaanjaksoja, joiden aikana voi päästä suojelemaan merikilpikonnia Thaimaassa tai tukemaan katulasten koulunkäyntiä Boliviassa. Vapaaehtoistyötä tehdään kuitenkin monenlaisin intressein: tavoitteena voi olla kartuttaa kulttuurienvälistä ymmärrystä tai keräillä uusia elämyksiä.

 

KANSAINVÄLISEN vapaaehtoistyön ja vapaaehtoisturismin raja on toisinaan häilyvä. Se voidaan kuitenkin sanoa, että voittoa tavoittelemattomilla kansalaisjärjestöillä ja kaupallisilla toimijoilla on usein erilaiset keinot toteuttaa vapaaehtoistyötä. Tavallisesti puhdasta vapaaehtoistyötä tehdään palkattomasti yleishyödyllisissä projekteissa, jotka tähtäävät yhteiskunnalliseen muutokseen. Vapaaehtoisturismista taas puhutaan silloin, kun siihen osallistuu voittoa tavoittelevia tahoja ja usein matkaan yhdistyy myös perinteistä lomailua.

Koska maailman eri kolkkiin suuntautuvia vapaaehtoistöitä välittävät monenlaiset tahot, vapaaehtoiseksi haluavan voi olla vaikeaa hahmottaa eri toimijoiden tarkoitusperiä. Kansalaisjärjestönä toimiva Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry (KVT) tunnistaa ongelman.

Vapaaehtoismatkailuun liittyy yleensä kaupallisia intressejä ja taloudellisen voiton tavoittelua, jotka voivat olla ristiriidassa vapaaehtoistyön eettisten periaatteiden kanssa. Kaupallisessa toiminnassa vapaaehtoismatkailua ei ehkä järjestetä aina paikallisen yhteisön tarpeen mukaan, vaan projektit räätälöidään ennemmin matkailijan toiveita palveleviksi, KVT:n järjestökoordinaattori Meri Paunonen huomauttaa.

Myös muutaman kuukauden Keniassa vapaaehtoisena työskennellyt turkulainen Karoliina Lehtola, 25, on huomannut vapaaehtoisturismin nousun, kun yhä useammat kaupalliset tahot tarjoavat elämyksellisiä matkapaketteja eksoottisiin kohteisiin. Toki vapaaehtoistyöhön hakeutuvilla ihmisillä on erilaisia mielenkiinnon kohteita, eikä mikään vaihtoehto ole välttämättä toista huonompi. Toisinaan vapaaehtoisturismissa suora yhteiskunnallinen tavoite voi kuitenkin jäädä uusien kokemusten haalimisen jalkoihin.

 

LEHTOLA PÄÄTYI Keniaan Maailmanvaihto ry:n kautta, joka on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö. Järjestö lähettää vapaaehtoistyöntekijöitä maailmalle ja vastavuoroisesti ottaa vapaaehtoisia maailmalta Suomeen. Maailmanvaihto on osa kansainvälistä International Cultural Youth Exchange -järjestöä (ICYE).

Kuusi kuukautta kestävä vapaaehtoistyö Keniassa kustantaa Lehtolalle yhteensä   3 500 euroa. Summa kattaa asumisen isäntäperheessä, ruokailun ja muut olennaiset elämiseen tarvittavat kulut sekä järjestön yleiset hallintokulut. Osa summasta kohdennetaan paikalliselle projektille, johon Lehtolakin osallistuu.

Pidän tärkeänä sitä, että Maailmanvaihto kertoo läpinäkyvästi, mihin rahat todella menevät, Lehtola sanoo.

Lehtolalla vapaaehtoiseksi pääseminen kesti yhteensä yli puoli vuotta siitä, kun hän täytti hakulomakkeen viime tammikuussa. Hakulomakkeen perusteella hänet kutsuttiin haastatteluun ja hyväksyttiin lopulta vapaaehtoiseksi. Tämän jälkeen Lehtolan täytyi käydä terveystarkastuksessa ja toimittaa rikosrekisteriote Maailmanvaihdolle. Myöhemmin järjestö piti muutaman päivän kestäneen lähtövalmennuksen.

Lehtola kertoo arvostavansa sitä, kuinka molemminpuolista sitoutumista vapaaehtoistyö vaatii sekä hakijalta että järjestöltä.

 

KUN LEHTOLA saapui Keniassa pieneen Dudin kylään, valtio-opin opiskelijan arki vaihtui vapaaehtoistyöntekijän päivärytmiin. Vapaaehtoistyöpaikassa keskusteltiin heti aluksi siitä, millaisia vahvuuksia vapaaehtoisella on toimia paikallisessa projektissa. Lehtola oli lähettänyt myös jo aiemmin Maailmanvaihdon kautta oman ansioluettelonsa ja viimeisimmän opintorekisteriotteensa. Työtehtävät siis räätälöidään kunkin vapaaehtoisen osaamisen mukaan, ja Lehtolan kohdalla hyväksi vaihtoehdoksi valikoitui kielen opettaminen.

Opetustyötä paikallisessa koulussa on maanantaista perjantaihin noin kahdeksan tuntia päivässä, joskus myös viikonloppuisin.

Päätyöni on opettaa englannin kieltä nuorille tytöille, jotka tulevat todella köyhistä oloista. Osa heistä on orpoja. Kieliopintojen lisäksi olen kertonut heille muistakin hyödyllisistä elämäntaidoista. Lisäksi vietän aikaa vieressä sijaitsevien ala- ja yläkoulujen oppilaiden kanssa, Lehtola kuvailee.

Työpäivän jälkeen ennen pimeän tuloa Lehtolalle jää aikaa esimerkiksi liikkumiseen, ja monesti paikalliset lapset rientävät Lehtolan rinnalla tämän ollessa juoksulenkillä.

Elän täällä isäntäperheeni luona mahdollisimman tavallista arkea, aivan niin kuin paikallisetkin. Ihmisten välitön suhtautuminen on auttanut sopeutumaan kenialaiseen elämänmenoon.

Myös yllättävät sattumukset ja ikimuistoiset kokemukset ovat jääneet lähtemättömästi Lehtolan mieleen. Lehtola tapasi syyskuussa Mama Sarah Obaman, joka sattuu olemaan sukua Lehtolan isäntäperheen äidille. Yhdysvaltain entisen presidentin Barack Obaman isoäidin kohtaaminen jää takuulla yhdeksi hienoksi muistoksi vapaaehtoistyöjaksolta.

 

VAPAAEHTOISTYÖTÄ VOI olla hyvin monenlaista, mutta parhaimmillaan se on tasavertaista tekemistä ja oppimista, jossa paikalliset määrittelevät työn tavoitteen ja kohteen.

Missään tapauksessa se ei saa olla sormen osoittelua, jossa globaali pohjoinen määrittelee mitä, missä ja miten asiat tulee tehdä, järjestökoordinaattori Paunonen tähdentää.

Paunosen mukaan kansainvälistä vapaaehtoistyötä lähestytään helposti auttamisen näkökulmasta, jossa länsimainen vapaaehtoinen auttaa ja paikalliset vastaanottavat avun. Tällaisen valta-asetelmiin pohjautuvan mielikuvan ylläpitäminen luo helposti vääriä odotuksia vapaaehtoistyön todellisuudesta, jossa vapaaehtoiset eivät useinkaan ole niin pystyviä kuin toivoisivat eivätkä paikalliset niin tarvitsevia kuin mielikuvat antavat ymmärtää.

Vapaaehtoistyöhön kuuluukin olennaisena osana se, että vapaaehtoinen itse pohtii kriittisesti omaa asemaansa toisessa kulttuurissa: miten hän toimii vastuullisesti uudessa ympäristössä ja uusien kulttuuristen arvojen ympäröimänä. Vapaaehtoistyön eettisyyttä Lehtolakin on pohtinut.

Itse haluan murtaa sitä diskurssia, joka rakentaa jyrkkiä valtasuhteita ihmisten välillä: haluan olla täällä yhtä lailla paikallinen, en Suomesta tullut valkoihoinen vapaaehtoinen. Stereotypioiden hälventäminen on tärkeää kulttuurierojen vuoksi, Lehtola miettii.

Aidoimmillaan vapaaehtoistyötä ei ajatellakaan niinkään apuna vaan tasavertaisena oppimisena.

Vapaaehtoistyön tärkeimpiä vaikutuksia ovat arkipäivän kohtaamiset ihmisten välillä, joissa nähdään millaista elämä on toisaalla, opitaan kulttuurien välisistä kommelluksista ja saadaan omaan elämään pala erilaista maailmaa, Paunonen kuvailee.

Pitkäaikaisessa vapaaehtoistyössä päästään parhaimmillaan sukeltamaan paikallisen yhteisön elämään niin työssä kuin vapaa-ajalla, ja tämä kokonaisvaltainen kokemus voi luoda pysyvän pohjan maailman jäsentämisen muutokselle.

Vaikka olen ollut täällä vasta parisen kuukautta, on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka ihmiset erilaisesta kielestä ja kulttuurista huolimatta ovat kuitenkin hämmästyttävän samanlaisia. Ennakkoluulottomuus eri taustoista tulevia ihmisiä kohtaan kehittyy varmasti vielä koko ajan lisää, Lehtola ajattelee.

Koulun kaikki lukiolaiset samaan luokkahuoneeseen kokoontuneina. Oppilailla on juuri ollut koe ja Lehtola on tullut keskustelemaan siitä heidän kanssaan. Kuva: Karoliina Lehtolan kotialbumi

 

KUN VAPAAEHTOISEKSI hakemista pohtii, on syytä miettiä asiaa perin pohjin: mikä minua vapaaehtoistyössä motivoi, miksi haluan lähteä ulkomaille vapaaehtoiseksi useaksi kuukaudeksi tai peräti vuodeksi ja millaisia odotuksia minulla on.

Vapaaehtoistyö ulkomailla ei siis välttämättä sovi kaikille. Omien rajojen tunteminen on viisautta, ja kotiin jäämisestä voi olla enemmän hyötyä kuin väärin perustein lähtemisestä.

Lehtolalla ajatuksen kypsyttely vei lopulta 10 vuotta, mutta hän on tyytyväinen ratkaisuunsa.

Päätin jo 15-vuotiaana, että haluan lähteä vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Vaikka 10 vuotta meni asiaa haudutellessa, uskon nyt, että se oli hyvä päätös. Olen tällä hetkellä varmasti kypsempi havainnoimaan kulttuurien välistä kanssakäymistä ja käsittelemään kokemuksia itselleni vieraassa ympäristössä aivan eri tavalla. Suosittelen vapaaehtoistyötä jokaiselle, mutta kehotan myös harkitsemaan lähtemistä kaikin puolin.

Vaikka vapaaehtoistyötä on tarjolla laidasta laitaan eri puolilla maailmaa, jokaisen kannattaa itse puntaroida, millaisen organisaation kautta haluaa lähteä vapaaehtoistyöhön ja millaisin tavoittein.

 

FAKTA

Kiinnitä huomiota näihin asioihin, kun pohdit vapaaehtoistyötä ulkomailla
  • Älä lähde hetken mielijohteesta.
  • Tee perusteellinen taustatutkimus vertailemalla eri toimijoita ja varmistamalla, että vapaaehtoistyötä välittävä taho toimii vastuullisesti ja läpinäkyvästi.
  • Ota selvää, järjestääkö vapaaehtoistyötä välittävä taho asianmukaisen valmennuksen ja tuen vapaaehtoisille.
  • Varmista, että vapaaehtoistyötä välittävän tahon arvot vastaavat omia arvojasi.
  • Tarkista, että järjestöllä on yhteiskunnalliseen vastuuseen liittyvää toimintaa Suomessa.
  • Kysy organisaatiolta lisää, jos mikä tahansa asia jää askarruttamaan.

Lähde: KVT

Suomen Punaisen Ristin kautta ei ole mahdollista lähteä vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Erilaisilla katastrofi- ja konfliktialueilla työskentelevät avustustyöntekijät eli delegaatit ovat omien alojensa ammattilaisia. Heidät valitaan muun muassa koulutuksen, työkokemuksen ja kielitaidon perusteella . Kaikki delegaatit ovat yli 25-vuotiaita ja heidät koulutetaan tehtäviinsä. Delegaatit saavat työstään palkkaa. 

18–28-vuotiailla nuorilla on mahdollisuus hakea Suomen Punaisen Ristin nuorisodelegaattikoulutukseen. Suurin osa nuorisodelegaateista toimii koulutuksen jälkeen vapaaehtoisina Suomessa. Nuorisodelegaatit voivat myös hakea paikkaa Suomen Punaisen Ristin tukemista kehitysyhteistyöprojekteista maailmalla. Komennuksilla nuorisodelegaateille maksetaan korvausta.

Lue lisää Suomen Punaisen Ristin nuorille suuntaamasta kansainvälisestä toiminnasta täältä.

 

Teksti: Nelli Miettinen