20 Dec

“Tuntuu, että saan enemmän kuin se, jota autan” – Jari Bergille vapaaehtoistyö on parasta joulunviettoa

Joulu ilman auttamista olisi Jari Bergille erikoisuus. Kuva: Jari Bergin kotialbumi

 

Joulun alla vapaaehtoiset sytyttelevät kynttilöitä hoitamattomilla haudoilla, laulavat tuntemattomilla ovilla ja kuskaavat ruokia yhteiseen joulupöytään. Joulumieli rakentuu pienistä teoista.

 

– Asenteeni on aina ollut sellainen, ettei ole erikseen työelämää ja vapaata. On vain yhtä elämää.

Näin luonnehtii elämäntyyliään lappeenrantalainen Jari Berg, joka on mukana vapaaehtoistoiminnassa erityisesti joulun aikaan.

Haastattelun aluksi hän toteaa, ettei ole ihmisenä sen kummempi kuin kukaan muukaan. Kun lupaan, ettei tarkoituksenani ole maalata kuvaa pyhimyksestä, Berg huokaisee helpotuksesta.

 

VAATIMATTOMASTA asenteestaan huolimatta Berg tuntuu ehtivän monenmoiseen. Palkkansa hän saa seurakunnan kansainvälisen vastuun sihteerinä. Työssään Berg toimii maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden tukena. Joulun alla ja joulunpyhinä vapaa-aika täyttyy vapaaehtoistyöllä.

– Osallistun kolmeen eri juttuun, jotka eivät liity työhöni lainkaan. Ensimmäinen niistä on laulava joulukortti, sillä vanhemmiten olen liittynyt kuoroon, Berg kertoo.

Laulava joulukortti on aineeton lahja, jolla jokainen voi ilahduttaa läheistään joulun alla. Palvelussa vapaaehtoinen kuoro tupsahtaa oven taakse laulamaan jouluisen toivelaulun. Tulot ohjataan hyväntekeväisyyteen.

– Siinä ideana on ostaa joululaulu toiselle. Se on ollut mukavaa sekä laulajille että laulun vastaanottajille, Berg kuvailee.

Aatonaattona Berg sytyttelee paikallisten nuorten apuna kynttilöitä haudoille, joilla omaiset eivät syystä tai toisesta joulun aikana pääse käymään. Voi esimerkiksi olla, että omainen on kaukana ulkomailla tai todella huonokuntoinen.

– Omat lapseni ovat jo maailmalla. Olen huomannut, että näistä tehtävistä minulle tulee joulumieli, kolmen pojan isä kertoo.

 

JOULUAATTO on Bergille ja hänen puolisolleen tärkeä päivä. Silloin he ovat mukana järjestämässä koko Lappeenrannan yhteistä jouluateriaa.

– Se on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty viettämään yhteistä jouluateriaa. Usein paikalle tullaan yksin, mutta kyllä jotkut tulevat perheensäkin kanssa, Berg kertoo.

Berg on ollut mukana tapahtuman järjestämisessä parin vuoden ajan. Hänen tehtävänään on kuskata elintarvikkeita ja ruokia juhlapaikalle. Paikalliset yritykset tarjoavat syötävät, ja ammattikokit tekevät vapaaehtoisina ruoat.

Viime vuonna yhteiseen jouluateriaan osallistui nelisensataa ihmistä. Jokaiselle osallistujalle pakattiin myös kassillinen ruokaa kotiin. Tunnelma juhlassa on lämmin.

– Siellä kuullaan tuttu jouluevankeliumi, ja tarjolla on hyvää ruokaa. Kun ei ole omia pieniä lapsia eikä vielä lapsenlapsiakaan, niin juhlaan osallistuminen on aika luontevaa. Se on ikään kuin aattoperinne, jonka jälkeen alkaa oma joulunvietto, Berg pohdiskelee.

 

 

BERGIN perhe ja suku ovat jo tottuneet perheen vauhdikkaisiin jouluihin. Lapsetkin tietävät, että hyväntekeväisyys on osa joulua. 2000-luvun alussa Bergit olivat kahdeksan vuotta lähetystyössä Itä-Afrikassa. Myöhemmin Jari Berg lähti Tansaniaan vielä vuoden komennukselle yksikseen.

– Minua ihmetyttää kaupallinen joulu. Suomessa on toki yksittäisiä perhetragedioita, mutta yleisellä tasolla elämme runsauden keskellä. Afrikassa näimme todella erilaisia jouluja.

Mutta mikä saa vapaaehtoisen lähtemään liikkeelle, kun joulurauha on julistetut ja monissa kodeissa jo käperrytään peiton mutkaan?

– Ehkä se on jokaisessa meissä. Kun tekee jotain hyvää, niin saa itse siitä jotakin. Minusta tuntuu, että saan enemmän kuin se, jota autan, Berg kiteyttää.

Ulriikka Myöhänen

26 Jul

Rantojen siivoaminen, nuttujen neulominen ja pulahdus hyytävään mereen – Luonto sanelee Huippuvuorilla asuvien nuorten harrastukset

Skotlantilainen Connor McKnight, 23, ja kanadalainen Rosalie McKay, 34, siistivät Longyearbyenin rantoja toukokuun alussa Huippuvuorilla.

 

Huippuvuorilla asuvien ihmisten elämäntyyli on täysin omanlaisensa, sillä kaukainen saaristo on syrjässä kaikesta.

 

ON TOUKOKUINEN PERJANTAI-ILTA Norjan Huippuvuorilla. Yöttömän yön valo kylpee vuonossa sijaitsevassa Longyearbyenin kylässä. Vuorokauden ajan vaihtumisen huomaa ainoastaan auringon valon sävystä. Keskipäivän kova kirkkaus on hieman pehmentynyt.

Ihmiset ovat jo vetäytyneet koteihinsa tai kylän muutamiin pubeihin viikonlopun viettoon. Kylmän meren rannalla liikkuva kolmikko kuitenkin kiinnittää huomion. Kanadalainen Rosalie McKay, 34, skotlantilainen Connor McKnight, 23, ja yhdysvaltalainen Gabby Kleber, 30, kulkevat rannalla pussit käsissään. Mitä on tekeillä?

 

UTELIAS KYSELIJÄ otetaan vastaan hymyillen, ja pian selviää myös myöhäisen kokoontumisen syy. Nämä nuoret aikuiset viettävät perjantai-iltaa arktisia rantoja siivoten.

Kleber kertoo keränneensä roskia muuallakin maailmassa, mutta toukokuinen roskaretki on hänelle ensimmäinen laatuaan Huippuvuorilla.

– Täällä satoi kolme päivää sitten lunta. Nyt aurinko on sulattanut lumen, ja roskat alkavat paljastua lumen alta, Kleber selittää.

 

Connor McKnight kertoi, että jäiden sulettua nuoret ovat käyneet useampana iltana keräämässä roskia pois rannoilta. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

 

– Olemme nyt pari päivää keränneet roskia rannoilta, ja jätettä on löytynyt monta isoa säkillistä, McKnight täydentää.

Roskalenkkeily on noussut tänä keväänä trendi-ilmiöksi ruotsalaisten brändäämänä. Uusi juttu roskien kerääminen harrastuksena ei kuitenkaan ole.  Suomalainen Roska päivässä -liike (http://www.roskapaivassa.net/) täyttää tänä vuonna 18 vuotta.

 

KLEBER, MCKNIGHT JA MCKAY ovat päätyneet opintojensa myötä vaihto-opiskelemaan Huippuvuorille. Longyearbyenin kylässä sijaitsee maailman pohjoisin yliopistokeskus. Kolmikko on opinnoissaan perehtynyt arktiseen alueeseen ja napaseutuun.

Puolet Huippuvuorten opiskelijoista on kansainvälisiä opiskelijoita. Vaihtuvuus on suurta, sillä usein Longyearbyenissä opiskellaan yksi tai kaksi lukukautta. Yliopistokeskuksen verkkosivujen mukaan 759 opiskelijaa yli 43 maasta osallistui keskuksen kursseille vuonna 2016.

Viihtyäkseen Huippuvuorilla pidemmän aikaa ihmisen on oltava kiinnostunut luonnosta ja simppelistä elämäntavasta. Ripaus seikkailumieltä tuo mausteensa arkeen.

– Aika kuluu luonnossa retkeillen. Yhden on aina kannettava asetta jääkarhuvaaran vuoksi, McKay painottaa.

Jääkarhuvaara on todellinen, sillä Huippuvuorilla elää enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä. Viimeksi kesäkuussa rantaa uimalla lähestynyt jääkarhu keskeytti opiskelijoiden rantajuhlat. Samoihin aikoihin jääkarhu tunkeutui varastorakennukseen saaren keskiosissa.

– Nämä ovat aika vaikuttavia. On käsittämätöntä ajatella, mitä kaikkea merissä ajelehtii, Rosalie McKay sanoo esitellessään illan roskasatoa. Kuva: Ulriikka Myöhänen

 

KEHNOLLA KELILLÄ ja kaamoksen aikaan nuorten vapaa-aika kuluu kavereiden kanssa.

– Leivomme paljon yhdessä. Olen oppinut täällä myös uuden taidon, neulomisen. Kokoonnumme yhdessä neulomaan, McKay kertoo.

Itse neulottu nuttu lämmittää arktisessa viimassa. Kolmikko jatkaa rantojen perkaamista juttelun lomassa, ja roskasäkit täyttyvät hyvää vauhtia.

– Ai niin, on meillä vielä yksi harrastus, Kleber huikkaa.

Kolmikko kertoo, kuinka he käyvät yliopistokavereidensa kanssa aamu- ja iltauinneilla. Meri on vastikään avautunut jääpeitteestään, joten vesi on todella kylmää.

– Kerää porukka, niin nähdään aamulla vaikka puoli kymmeneltä, McKay sanoo ja nauraa.

Kieltäydyn kohteliaasti.

 

Teksti ja kuvat: Ulriikka Myöhänen

22 Feb

Täältä niitä opintopisteitä ropisee: koulutkin ovat alkaneet tunnustaa vapaaehtoistyössä opittuja taitoja

Vapaaehtoistyöstä voi saada myös opintopisteitä, jos se liittyy omaan opiskelualaan. Esimerkiksi läksy- tai leikkikerhossa toimiminen voi täyttää vaatimukset. Kuvassa vapaaehtoinen Rosa Degerman askartelee Ziding Langin kanssa. Valokuva: Ari Räsänen/SPR.

 

 Korkeakoulut ovat pikkuhiljaa heränneet siihen, että vapaaehtoistyöstä saatu kokemus voi olla arvokasta opiskelijan tulevalla uralla. Harva oppilaitos kuitenkaan vielä hyväksilukee sitä osaksi korkeakouluopintoja. Pisimmällä vapaaehtoistyöstä palkitsemisen suhteen ollaan terveystieteiden sekä sairaanhoidon ja terveydenhuollon aloilla.

 

TAMPEREEN YLIOPISTON TERVEYSTIETEIDEN TUTKINTO-OHJELMASSA vapaaehtoistyö on tunnustettu osaksi opiskelijan vapaavalintaisia opintoja nyt parin vuoden ajan. Vaikka kovin moni opiskelija ei ole vielä löytänyt vapaaehtoistyön mahdollisuutta, monenlaisia vapaaehtoistyötehtäviä voidaan lukea opintosuorituksiksi.

– Vapaaehtoistyö voi olla osallistumista vaikkapa kuntien, järjestöjen tai organisaatioiden ylläpitämään toimintaan. Opiskelija voi osallistua esimerkiksi maahanmuuttajataustaisille ja monikielisille lapsille suunnatun läksykerhon vetämiseen tai turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen liittyvään toimintaan. Jos vapaaehtoistyötä tehdään monikulttuurisessa ympäristössä, suoritus voidaan merkitä myös osaksi kansainvälistymiskokonaisuutta, Tampereen yliopiston terveystieteiden tutkinto-ohjelman opintokoordinaattori Helena Rantanen kuvailee.

Kajaanin ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat ovat voineet saada opintopisteitä vapaaehtoistyöstä ainakin viiden vuoden ajan. Työtä ohjaavat valtakunnalliset sairaanhoidon osaamisvaatimukset, EU-direktiivit ja lainsäädäntö, ja siksi aivan mitä tahansa vapaaehtoistyötä ei voida lukea osaksi opintoja.

– Opiskelijoitamme on ollut esimerkiksi kriisityötehtävissä ja kriisityön koulutuksissa. He ovat järjestäneet terveyden edistämiseen suuntautuneita tapahtumia ja olleet mukana toteuttamassa teemapäiviä syöpäjärjestöille. Myös joitakin henkilökohtaisen avustajan tehtäviä on voitu hyväksyä osaksi opintoja, Kajaanin ammattikorkeakoulun sairaan- ja terveydenhoidon osaamisalueen koulutuspäällikkö Jaana Kemppainen kertoo.

Kuitenkin vasta muutama kourallinen opiskelijoita on hyödyntänyt vapaaehtoistyön mahdollisuutta Kajaanin ammattikorkeakoulussa, sillä jo pakollisten opintojen ja oman alan töiden yhdistäminen voi olla haastavaa ja viedä opiskelijalta kaiken liikenevän ajan. Kemppainen arvelee, että tällaisessa tilanteessa vapaaehtoistyöhön motivoitumiseen tarvitaan syvää halua ja sisäistä intohimoa.

 

VAPAAEHTOISTYÖSTÄ SAATAVIA OPINTOSUORITUKSIA pohdittaessa on tärkeää huomioida kaksi asiaa: vapaaehtoistyön pitää liittyä selvästi opiskelijan opiskelemaan alaan ja sen tulee kartuttaa osaamista osana tutkinto-ohjelman opintoja.

Käytännöt vapaaehtoistyön hyväksilukemiseen vaihtelevat eri oppilaitoksissa. Tampereen yliopistossa opiskelijan vastuulla on ottaa selvää soveltuvista vapaaehtoistyömahdollisuuksista, ja työtehtävistä tulee sopia etukäteen tiedekunnan opintopäällikön ja sen jälkeen vapaaehtoistyön tarjoajan kanssa. Samoin Kajaanin ammattikorkeakoulussa vapaaehtoistyön soveltuvuus selvitetään opinto-ohjaajan tai tutor-opettajan kanssa.

– Työn luonne katsotaan aina tapauskohtaisesti ja räätälöidään yhdessä kunkin opiskelijan kanssa, Kemppainen kertoo.

Useimmiten vapaaehtoistyö voidaan lukea osaksi opiskelijan vapaavalintaisia opintoja. Joskus myös muut kurssisuoritukset saattavat sisältää harjoittelujakson vapaaehtoistyötehtävissä. Kajaanin ammattikorkeakoulussa opiskelijaharjoittelukin on mahdollista suorittaa jossakin vapaaehtoisjärjestön projektissa vaikkapa mielenterveystyön parissa.

 

VAPAAEHTOISTYÖ EDISTÄÄ ERITYISESTI opiskelijan työelämätaitojen karttumista. Sekä Rantanen että Kemppainen pitävät hyvänä, että opiskelijalle tarjotaan mahdollisuus hankkia erityisosaamista muualtakin kuin pakollisista korkeakouluopinnoista. Rantasen mielestä vapaaehtoistyö tarjoaa oivan kosketuspinnan yliopiston ulkopuoliseen maailmaan.

– Yliopisto haluaa kehittää työelämäyhteistyötä koko ajan avoimempaan suuntaa, ja vapaaehtoistyön tekeminen osana opintoja on hyvä esimerkki tästä. Haluamme varmistaa, että opiskelijat saavat monipuolista osaamista. Vapaaehtoistyöstä hyötyy samalla myös ympäröivä yhteiskunta, Rantanen kertoo.

Tampereen yliopiston terveystieteiden tutkinto-ohjelmassa harjoittelu suoritetaan vasta maisterivaiheessa, jolloin työelämäkytkökset kandivaiheen, eli perinteisesti ensimmäisten kolmen opiskeluvuoden, ajalta jäävät marginaaliseen asemaan. Tässä Rantanen näkee sauman vapaaehtoistyön markkinoimiselle.

– Suoraan lukiosta tulleille tai välivuoden pitäneille vapaaehtoistyö antaisi mahdollisuuden tutustua työelämään järjestöjen ja vapaaehtoistyötä tekevien organisaatioiden kautta jo aiemmin. Tämä kehittäisi tuoreiden opiskelijoiden vuorovaikutustaitoja ja tiimissä toimimista, eli toisin sanoen niitä työelämätaitoja, joista jokaiselle on hyötyä omalla työuralla.

 

TULEVAISUUDESSA VAPAAEHTOISTYÖN MERKITYS osana korkeakouluopintoja tulee lisääntymään. Näin uskotaan ainakin Tampereella ja Kajaanissa.

– Me Kainuun seudulla olemme alkaneet miettiä, kuinka paikalliset ja valtakunnalliset järjestöt voisivat saada lisää näkyvyyttä oppilaitoksessamme ja miten voisimme ylipäätään lisätä opiskelijoiden tietoisuutta vapaaehtoistyöstä. Haluaisimme lisätä järjestöjen ja opiskelijoiden välistä yhteistyötä, Kemppainen valottaa.

Vaikka terveydenhuollon ammattilaiset ja terveystieteiden asiantuntijat työllistyvät nykyään hyvin oman alansa töihin, opiskelijalle voi olla arvaamatonta hyötyä erilaisista vapaaehtoistyökokemuksista.

– Koska järjestökentän, eli niin kutsutun kolmannen sektorin, merkitys tulee todennäköisesti kasvamaan sote-uudistuksen takia, mietimme varmasti jatkossa vieläkin enemmän, kuinka yliopiston ja järjestöjen välistä yhteistyötä voisi kehittää edelleen, Rantanen summaa.

Teksti: Nelli Miettinen

 

04 Jan

Norsunluurannikolla vapaaehtoistyö toimii ponnahduslautana työmarkkinoille

Norsunluurannikon Punaisen Ristin päätoimistolla pidettiin kansallisen nuorisokomitean kokous. Kuvassa (vas.) Wiam Elfadl, Ouattara Ya Aimee, Mian Etchonwa Anick, Akindejo Angui Mobitou, Kroa Yao Faguisse, Diarrassouba Abdoulaye, Kouman Celine. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

 

Norsunluurannikolla Länsi-Afrikassa vapaaehtoistyö kerryttää kallisarvoista osaamista ja auttaa nuoria kiinni työelämään. Parhaimmillaan vapaaehtoistyössä hankitut taidot tunnustetaan yhtä arvokkaiksi kuin virallisen koulutusjärjestelmän piirissä kertynyt osaaminen.

 

ATLANTIN RANNALLA Länsi-Afrikassa sijaitseva Norsunluurannikko ei ole helppo paikka olla nuori. Yli puolet väestöstä on alle 25-vuotiaita, eikä koulutusta tai työpaikkoja ole tarjolla kaikille.

Suomen Punaisen Ristin järjestämä nuorisodelegaattikomennus Norsunluurannikolla Abidjanin suurkaupungissa paljasti Wiam Elfadlille, kuinka suuri merkitys vapaaehtoistyön tekemisellä on paikallisille. Jos esimerkiksi korkeat lukukausimaksut tekevät jatkokouluttautumisen mahdottomaksi, vapaaehtoistyö  tarjoaa monelle väylän tehdä muuten hyödyllistä työtä, oppia uusia asioita ja tuntea itsensä merkitykselliseksi.

– Paikalliset vapaaehtoiset olivat laajasti eri alojen osaajia: oli niin insinööriä, lakimiestä kuin sosiologia. Toisaalta vapaaehtoistyötä tekivät myös he, joilla ei ollut välttämättä mitään korkeakoulutusta. Kaikki kuitenkin kokivat vapaaehtoistyön itselleen merkityksellisenä toimintana, Elfadl kuvailee.

Koulutie voi siis nousta pystyyn Norsunluurannikolla, mutta myös oman alan työn löytäminen saattaa olla kiven alla. Koska Punaista Ristiä arvostetaan ja kunnioitetaan vastuullisena järjestönä, moni näkee sen hyvänä organisaationa paitsi yleishyödyllisen humanitäärisen työn vuoksi, myös oman tulevaisuutensa kannalta. Osa nuorista voi löytää töitä vapaaehtoistyön avulla.

 

Kuva on otettu Pan-Afrikkalaisen Konferenssin nuorten tapaamisesta. Kuvassa (vas.) Boa Marie Serge Karelle, Wiam Elfadl, Angui Mobitou ja Etchonwa Anick. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

PAIKALLISTEN NUORTEN vapaaehtoistehtävät vaihtelevat paljon. Tehtäviin kuuluu muun muassa raportointia, tapahtumien järjestämistä, tiedottamista ja läksykerhojen organisoimista. Elfadl näki komennuksellaan, kuinka vapaaehtoisille annettiin paljon vastuuta, mikä vaati myös vahvaa omistautumista ja sitoutumista.

– Vapaaehtoiset antoivat todella paljon itsestään, vaikka kyseessä on vapaaehtoistyö. He saattoivat tehdä pitkiäkin matkoja maaseudulle raportoidakseen paikan päältä kerättyä palautetta.

Vaikka vapaaehtoisten työpanosta arvostettiin kovasti, aina kaikkia välttämättömiäkään omasta pussista maksettuja kuluja ei pystytty korvaamaan. Elfadlin mielestä tämä oli ongelmallista, sillä yhtenä hänen nuorisodelegaattijaksonsa tavoitteena oli nimenomaan saada mukaan uusia nuoria vapaaehtoisia ja kehittää toimintaa edelleen.

– Esimerkiksi opiskelijoille ei aina pystytty hyvittämään liikkumisesta aiheutuneita kuluja tai myöntämään päivärahaa. Silti vapaaehtoiset tekivät pyyteettömästi arvokasta ja laadukasta työtä. Jos vain rahaa olisi ollut, heidät olisi voinut ottaa palkkalistoille vaikka saman tien.

 

VASTAVUOROISESTI Punainen Risti tarjosi vapaaehtoisille mahdollisuuksia osallistua hyödyllisiin koulutuksiin ja monenlaisille kursseille. Vapaaehtoistyö teki myös verkostoitumisesta ja ystävyyssuhteiden ylläpitämisestä helppoa.

– Toivottavasti vapaaehtoistyöstä tulee hyvä ponnahduslauta työelämään yhä useammalle. Paikalliset työnantajatkin alkavat onneksi olla kiinnostuneita vapaaehtoistyökokemuksesta ja sen eduista työmarkkinoilla, Elfadl kiittelee.

Abidjanin suurimman kaupunginosan Youpougonin paikallisosasto. Kuva: Wiam Elfadlin kuva-albumi.

 

FAKTA

Norsunluurannikko

Itsenäistyi Ranskasta vuonna 1960

Väkiluku noin 24 miljoonaa

Elinajanodote 53 vuotta

Lähes 60 prosenttia väestöstä on alle 25-vuotiaita

Yksi maailman merkittävimmistä kaakaon ja kahvin tuottajista

Lähteet: Maailmanpankki, World Fact Book, OECD

 

Teksti: Nelli Miettinen