13 Sep

Kolumni: Ihmisen elämä on sattuman kauppaa, joten muista välittää muista

15-vuotias Muhammad Faizal, hänen sylissään oleva pikkuveli ja heidän muu perheensä joutuivat pakenemaan väkivaltaa Myanmarista Bangladeshiin vuonna 2017. Kuva: Benjamin Suomela / Suomen Punainen Risti

 

Ihminen ei ole oman onnensa seppä. Sattuma määrää pitkälti sitä, millaisia mahdollisuuksia ihmisellä on ja millaisia tilanteita hänen eteensä tulee, kirjoittaa Henry Goes Liven päätoimittaja Tapio Pellinen. Sattuman ja huonon onnen mellastusta pehmennetään Suomessa ja ulkomailla Suomen Punaisen Ristin katastrofirahaston avulla. Ensi viikolla rahastoon kerätään varoja vuotuisessa Nälkäpäivä-keräyksessä.

 

MILLAINEN ELÄMÄSI OLISI, jos olisit syntynyt eri perheeseen, maahan, sosiaaliseen luokkaan tai sukupuoleen? Entä jos sairastaisit vakavaa tautia tai olisit vammautunut liikenneonnettomuudessa?

Veikkaan, että erot olisivat valtavia.

Ihmisen vapaus rakentaa elämäänsä haluamakseen tapahtuu aina tiettyjen, meitä kutakin ympäröivien rajojen sisällä. Ja toisin kuin self help -gurut mielellään väittävät, kaikki ei riipu omasta asenteesta. Hyvin suuri osa meitä ympäröivistä ja valintojamme määrittävistä rajoista on sokean sattuman meille heittämiä.

 

VASTASYNTYNEEN IHMISEN tulevan tulotason voi ennustaa parhaiten sen perusteella, mihin maahan hän on syntynyt. The Economist -lehden Open Future -projektin artikkelissa muun muassa kerrotaan, kuinka Yhdysvaltoihin työskentelemään päässeiden haitilaisten maataloustyöläisten tulotaso nousi 1 400 prosenttia aiempaan verrattuna. Ihminen ja hänen kaksi kättään eivät matkalla muuksi muutu, joten heistä tuskin maagisesti tuli yhtäkkiä 15 kertaa tehokkaampiakaan.

Syntyperä määrittää jopa niin sanottua tahdonvoimaa. Psykologi Walter Mischel työryhmineen julkaisi vuonna 1990 tutkimuksen, jossa testattiin itsehillinnän vaikutusta myöhempään menestykseen. Testiryhmän lapsille kerrottiin, että jos he kestävät vartin verran syömättä pöydällä olevaa vaahtokarkkia, he saavat palkkioksi toisen. Heidän myöhempää elämäänsä seurattaessa huomattiin, että mikäli lapsi pysyi hillitsemään itsensä tulevan palkkion toivossa, hän menestyi todennäköisesti kaikilla mittareilla paremmin kuin nopeasti herkkuun kiinni iskeneet lapset.

Tutkimus sai paljon huomiota, sillä onhan ajatus oikein arkijärkevä: jos malttaa puurtaa tulevan hyvän toivossa, saa tehtyä hienompia asioita kuin jos haluaa kaiken heti nyt.

 

TODELLISUUS ON TIETYSTI monimutkaisempi. Viime toukokuussa Tyler Watts, Greg Duncan ja Hoanan Quan julkaisivat uuden tutkimuksen, jossa he tutkivat kymmenkertaista lapsimäärää, joka edusti Yhdysvaltojen väestörakennetta selvästi paremmin. Tuloksena oli, että elämässä pärjäämisellä ja itsehillinnällä vaahtokarkin edessä oli yhteys. Molempia kuitenkin selitti ennen kaikkea perheen varallisuus ja sosiaalinen asema.

Rikkaiden perheiden lasten on luultavasti helpompi luottaa siihen, että lupaukset tulevasta hyvästä pidetään, joten odottaminen kannattaa. Köyhemmistä taustoista tulevat ovat kokeneet elämässään enemmän epävarmuutta tulevasta, jolloin hyviin asioihin on parempi tarttua heti, ettei tilaisuus pääse livahtamaan ohi suun.

Nuoret pojat kantavat polttopuuta sateessa Bangladeshissa Kutupalongin pakolaisleirissä Cox’s Bazaarissa. Kuva: Benjamin Suomela / Suomen Punainen Risti

 

IHMINEN EI VALITSE saamaansa kasvatusta, synnyinmaataan, taifuunin alle joutumista, syöpää tai päälle syöksyneen kaahaajan kaasujalan kulmakerrointa. Oikeudenmukaista yhteiskuntaa kannattaa yhteiskuntafilosofi John Rawlsin mukaan miettiä ajatuskokeen avulla. Millaisessa ympäristössä haluaisit elää, jos et ennen syntymäänsä tietäisi, keneksi tulet syntymään? Järkipohjalta toimiva ihminen tietenkin haluaisi syntyä yhteiskuntaan, jossa heikko-osaisistakin pidetään huolta ja eri kansanryhmien syrjintä on vähäistä, sillä hän saattaisi olla heidän asemassaan.

Niin jäsenistään huolta pitävät yhteisöt kuin Nälkäpäivän kaltaiset keräykset ovat keino jakaa kovien sattumien tuottamia taakkoja useammille ja leveämmille harteille. Nähdäkseni juuri tästä suunnasta löytyy se pohja, jolle maallistuvassa maailmassa oman moraalitajunsa voi jykevästi perustaa. Kun ymmärtää sen, kuinka suuri osa omasta hyvästä elämästä ja sen saavutuksista juontuu pohjimmiltaan onnellisista sattumuksista, joutuu väistämättä kohtaamaan myös kolikon toisen puolen: jos onneni olisi ollut huonompi, minä voisin olla tuo koditon, sotaa tai luonnonmullistusta pakeneva taikka köyhyydestä kärsivä. Ja vaikka nyt olisinkin onnekseni syntynyt vakaaseen maahan ja pystynyt kouluttautumaan, taloni voi silti palaa yllättäen. Millaisen yhteiskunnan toivoisin silloin ympärilleni?

 

FAKTA

  • Suomen Punaisen Ristin katastrofirahaston avulla lähetetään pikaista apua luonnonmullistusten ja sotien uhreille monissa maissa. Apua saavat myös Suomessa äkillisen onnettomuuden kohdanneet, kuten esimerkiksi tulipalossa kotinsa menettäneet perheet.
  • Katastrofirahaston varoilla tuetaan myös kadonneiden etsinnöissä auttavaa Vapaaehtoista Pelastuspalvelua, vastaanottokeskuksissa toimivien vapaaehtoisten koulutusta ja  turvapaikanhakijoiden kotouttamista muun muassa ystävätoiminnan ja kielikerhojen kautta.
  • Katastrofirahastoon annettuja lahjoituksia ei ole etukäteen korvamerkitty mihinkään tiettyyn tarkoitukseen, joten apua voidaan antaa hyvin nopeasti tilanteen niin vaatiessa. Tällä hetkellä lahjoituksia käytetään etenkin kenttäsairaalan ylläpitämiseen Bangladeshissa, jonne lähes miljoona ihmistä on paennut väkivaltaa Myanmarista.
  • Katastrofirahastoon kerätään lahjoituksia Nälkäpäivänä, jota on järjestetty vuodesta 1980 lähtien eri puolilla Suomea. Nälkäpäivän lipaskeräys on tänä vuonna 20.–22. syyskuuta, ja verkkolahjoituksia otetaan vastaan ympäri vuoden. Vähintään 85 prosenttia kaikista lahjoitetuista rahoista menee suoraan avustuskohteeseen.
  • Nälkäpäivää voi tukea lahjoitusten ohella myös ryhtymällä vapaaehtoiseksi lipaskerääjäksi.

 

Teksti: Tapio Pellinen

30 Nov

Valtakunnallinen nuorisotoimikunta aloittaa joulukuussa uudella kokoonpanolla – Puheenjohtaja: “Järjestössä on liian vähän poikia ja miehiä”

Syksyllä valitun valtakunnallisen nuorisotoimikunnan puheenjohtajana toimii Sami Laitinen. Kuva: Maria Santto, SPR

 

Henry Goes Live kysyi nuorisotoimikunnan uudelta puheenjohtajalta Sami Laitiselta, mitä seuraavalla kolmivuotiskaudella on luvassa.

 

KUN valtakunnallisen nuorisotoimikunnan kokoonpano julkistettiin syksyllä, miesten vähäinen lukumäärä aiheutti ihmetystä. Uuden toimikunnan kaikki jäsenet puheenjohtajaa lukuun ottamatta ovat naisia. Neljästä varajäsenestä vain yksi on mies.

On totta, että miehet ovat toimikunnassa aliedustettuina, eikä mukana ole niin paljon miehiä tai poikia kuin mitä oltaisiin haluttu, sanoo joulukuussa ensimmäistä kertaa kokoontuvan uuden valtakunnallisen nuorisotoimikunnan puheenjohtaja Sami Laitinen, 26.

Hän muistuttaa, että ongelma on laajempi ja koskee koko järjestöä. Suomen Punainen Risti on jäsenistöltään hyvin naisvaltainen.

Sukupuolijakauma on hyvin epätasainen ja asialle on tehtävä jotain. Järjestössä on liian vähän poikia ja miehiä, Laitinen sanoo.

Hän uskoo, että uudistumalla järjestö pystyy houkuttelemaan riveihinsä monipuolisesti eri sukupuolten edustajia. Toiminnan on oltava ennen kaikkea sellaista, ettei se houkuttele vain tiettyä kohderyhmää.

En usko, että tytöt ja naiset ovat valikoituneet toiminnan keskiöön tietoisilla päätöksillä, vaan toimintamme on pitkään ollut sellaista, joka houkuttelee pariinsa etenkin naisia, Laitinen arvelee.

Hän painottaa, että nuoret kokonaisuudessaan ovat kohderyhmä, johon on kiinnitettävä enemmän huomiota. Järjestössä on paljon osaamista, jonka avulla nuoria voidaan tukea nyky-yhteiskunnan haasteissa. Etenkin Nuorten turvataloissa on Laitisen mukaan paljon tietotaitoa, josta olisi hyötyä myös järjestön muussa toiminnassa.

Meillä on oikeasti hyvä mahdollisuudet vastata esimerkiksi poikien syrjäytymiseen.

Laitinen toivoo, että uusi nuorisotoimikunta pohtii laajemmin nuorten roolia järjestössä. Huomiota on lisäksi jälleen kerran kiinnitettävä siihen, miten yhä useammat nuoret sukupuoleen katsomatta saadaan mukaan Suomen Punaisen Ristin toimintaan.

Esimakua oli nähtävissä vuosina 2015 ja 2016, jolloin Suomeen tuli paljon turvapaikanhakijoita.

Tuolloin monet nuoret tarjosivat apuaan ja tutustuivat järjestöön, Laitinen kertoo.

 

NUORTEN asiat ovat vahvasti esillä Laitisen ohjastamassa toimikunnassa, jonka tarkoituksena on saada nuorten ääni kuuluviin järjestön päätöksenteossa.

Mielestäni on tärkeää, että nuoret pääsevät myös itse harjoittelemaan päätöksentekoa. Samalla saamme kokemusta mielipiteiden perustelemisesta ja pääsemme kehittämään osaamistamme, Laitinen korostaa.

Toimikuntatyöskentelyssä on kyse vapaaehtoisesta luottamustoimesta, josta ei makseta rahallista korvausta. Kausi kestää vuoteen 2020 asti.

Toimikunta valittiin vaaleilla syyskuussa, minkä jälkeen Suomen Punaisen Ristin hallitus vahvisti toimikunnan kokoonpanon. Uuden toimikunnan ensimmäinen kokous on tarkoitus pitää joulukuussa.

Osa uuden ja väistyvän nuorisotoimikunnan jäsenistä kohtasi marraskuussa Tampereella. Paikalla oli myös piirien nuorisotoimikuntien edustajia.

Keskustelimme muiden asioiden ohella myös siitä, mitä piirien edustajat toivovat valtakunnalliselta toimikunnalta. Esille nousivat esimerkiksi viestinnän kehittäminen, näkyvyyden laajentaminen ja entistä aktiivisempi toiminta, Laitinen kertoo.

Väistyvää toimikuntaa hän kiittää etenkin sitä, että asenteet nuoria kohtaan ovat muuttuneet järjestön sisällä, ja nuorten mielipiteistä ollaan aiempaa kiinnostuneempia.

 

Fakta

Valtakunnallisen nuorisotoimikunnan uusi kokoonpano

Puheenjohtaj: Sami Laitinen

Varapuheenjohtaja: Katariina Kojo

Jäsenet: Riitta Nieminen, Noora Aho, Henrika Sandström, Tytti Wallenius ja Yannika Rönnqvist

Varajäsenet: Tiia-Reeta Tihinen, Niko Suokas, Tiitu-Lotta Paju ja Ada Hosio

 

Teksti: Linda Laine

23 Feb

Nynäsin kartanosta Nairobin vilinään – nuorisodelegaatti voi saada lentolipun taskuunsa ja komennuksen maailmalle

Nynäsissä Heinolassa koulutetaan vuosittain parisenkymmentä nuorisodelegaattia, joista osa pääsee töihin maailmalle. Kuva: Kirsi Översti

 

Unohtumattomia kohtaamisia päiväntasaajalla ja uuden oppimista itärajan toisella puolen. Nuorisodelegaattikoulutus tarjoaa tietoa ja mieleenpainuvia kokemuksia. Kolme nuorta aikuista kertoo, minne koulutus on heidät johdattanut.

 

NYNÄSIN KARTANOON kokoontuu joka toukokuu parisenkymmentä nuorta ympäri maailmaa hankkimaan itselleen nuorisodelegaatin pätevyyden, joka vaaditaan Punaisen Ristin kehitysyhteistyötehtäviin pääsemiseksi. 1700-luvulle juurensa juontava keltainen päärakennus on nähnyt lähes 300 nuorisodelegaatin valmistumisen.

Koulutus kansainvälisessä ryhmässä suomalaisen järvimaiseman ympäröimänä on unohtumaton kokemus, josta on hyötyä myös tulevaisuudessa. Viikon mittaisen koulutuksen läpäiseminen tarjosi pari vuotta sitten Laura Leinolle, 31, mahdollisuuden työskennellä puoli vuotta vapaaehtoisten kanssa Keniassa.

Pääkaupunki Nairobissa ja pienemmällä Nyerin paikkakunnalla vietetty aika sai Leinon näkemään, kuinka vapaaehtoistyö on pohjimmiltaan kovin samanlaista niin Keniassa kuin Suomessa. Parhaillaan Leino työkentelee Suomen Punaisen Ristin keskustoimistolla, jossa hänen työnkuvaansa kuuluu kiintiöpakolaisten vastaanotto.

– Keniassa työskentelin lähinnä nuorten vapaaehtoisten kanssa, mutta Suomessa olen monesti tekemisissä eläkeikäisten vapaaehtoisten kanssa. Molemmissa tehtävissä on yllättävän paljon yhdistäviä tekijöitä, mikä motivoi itseäni. Arvostukseni vapaaehtoisia kohtaan on kasvanut valtavasti, kun näen, miten sitoutuneita kaikki ovat.

Kenian ulkomaankomennuksellaan Laura Leino osallistui Punaisen Ristin Nyerin osaston järjestämän terveysklinikan toimintaan. Kuva: Patrick Kibe

 

Leinon aiempi kokemus nuorten parissa työskentelystä sai hänet hakemaan työkomennukselle Keniaan, jossa kaivattiin tukea paikallisen Punaisen Ristin nuorisotyön suunnittelijalle. Leinon mieleen ovat jääneet erityisesti muistot, jotka liittyvät ihmisiin.

– Paikalliset avustustyöntekijät ottivat minut todella hyvin vastaan, ja heistä tuli minulle kuin perhe puolen vuoden ajaksi. Meillä on edelleen lämpimät välit.

Myös kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ovat edelleen Leinon muistissa. Joidenkin kanssa hänelle ehti muodostua etenkin pienellä Nyerin paikkakunnalla syvempi tuttavuus.

– Esimerkiksi oli hyvin palkitsevaa nähdä, miten toivottomalta vaikuttavassa tilanteessa olleen perheen olot paranivat huomattavasti, kun jatkoimme heidän tukemistaan vaikeuksista huolimatta.

Omakohtaiset kokemukset Punaisen Ristin toiminnasta ovat vahvistaneet Leinon käsitystä siitä, kuinka ainutlaatuinen ja tärkeää työtä tekevä järjestö Punainen Risti on. Hän toivoo, että Suomessa erityisesti nuoret löytäisivät paremmin toimintaan mukaan – Keniassa kun valtaosa vapaaehtoisista on nimenomaan nuoria.

– Olisi hienoa, että ihmiset huomaisivat, mitä kaikkea Punaisessa Ristissä voi tehdä ja löytäisivät sen itselleen oikean toimintamuodon. Vaikka mahdollisuuksia on hyvin monenlaisiin tehtäviin, tarvitaan myös omaa aktiivisuutta, jotta löytää paikkansa vapaaehtoisena. Uskon, että lopulta se varmasti palkitsee.

 

OSALLA NUORISODELEGAATEISTA jännittävät työtehtävät ulkomailla ovat vielä edessä. Helsinkiläinen Wiam Elfadl, 28, on lähdössä puolen vuoden komennukselle läntiseen Afrikkaan. Hänen on tarkoitus työskennellä Norsunluurannikolla helmikuusta elokuuhun.

Vaikka käytännön järjestelyt ovat pitäneet Elfadlin kiireisenä, on hän aika ajoin havahtunut siihen tosiasiaan, että juuri hän on pian lähdössä.

– Olen kiitollinen, että tällainen mahdollisuus tuli. Samaan aikaan olen innoissani, vaikka minua myös jännittää paljon.

Elfadl kävi nuorisodelegaattikurssin vuonna 2011, ja sen jälkeen hän on osallistunut muun muassa ensiapuryhmän ja koulujen välisen yhteistyöryhmän toimintaan. Viime vuosien aikana Elfadlille on tarjoutunut myös mahdollisuus vierailla ensiapuryhmän kanssa Venäjällä Petroskoissa ja tutustua Kenian Nairobissa paikalliseen nuorisotoimintaan.

Vieraillessaan Keniassa Wiam Elfadl oli mukana verenluovutuskampanjassa, joka järjestettiin pienessä kylässä lähellä Kisumua. Kuva: Elfadlin kuva-albumi

 

Peruskoulutukseltaan Elfadl on terveydenhoitaja. Lisäksi hän on valmistunut kansainvälisen terveystieteen maisteriksi Uppsalan yliopistosta Ruotsista. Vaikka tehtävät Norsunluurannikolla muovautuvat vasta paikan päällä, terveydenhoitoalan kokemuksesta on todennäköisesti hyötyä tulevissa koitoksissa.

– Norsunluurannikolla pyörii parhaillaan terveysaiheinen projekti, joten oma ammatillinen taustani voi olla hyödyksi paikan päällä. Toivon, että kokemus ulkomailla antaa  henkilökohtaisen kasvun lisäksi pontta myös urakasvulle.

Työskentelymahdollisuus Norsunluurannikolla on merkittävä Elfadlille myös siksi, että hänen omat juurensa ovat Sudanissa.

– Kun aiemmin sama nuorisodelegaattipaikka oli auki, en pystynyt sitä opintojen takia hakemaan. Nyt on kuitenkin hienoa päästä Norsunluurannikolle, jossa minun on mahdollista rakentaa samalla myös omaa afrikkalaista identiteettiäni.

Vaikka ulkomailla vietetty aika auttaa näkemään maailmaa aina hieman uusin silmin, Elfadl pitää tärkeänä myös kotimaassa tehtävää työtä.

– Paikallinen toiminta on yhtä lailla arvokasta. Sen kautta saa hyvää työkokemusta ja suosittelijoita tulevaa varten. Lopulta voi avautua etenemismahdollisuuksia aina ulkomaan työtehtäviin saakka.

 

KOTIMAASSA TEHTÄVÄ vapaaehtoistyö saattaa toisinaan unohtua, kun ulkomailta kantautuvat uutiset kiinnittävät monen huomion nimenomaan Suomen ulkopuolella tehtävään avustustyöhön. 28-vuotias nuorisodelegaatti Senja Multala on vuosien varrella oppinut arvostamaan entistä enemmän kotimaassa tehtävää vapaaehtoistyötä.

– Lähdin mukaan vapaaehtoistoimintaan, koska se tuntui mielenkiintoiselta ja merkitykselliseltä. Koin, että olin vihdoin sellaisten ihmisten parissa, joilla on samanlainen arvopohja ja todellinen halu tehdä jotain asioiden muuttamiseksi. Se oli inspiroivaa ja voimaannuttavaa, Multala kertoo.

Hän muistuttaa, että vapaaehtoistyön tarpeet vaihtelevat maittain.

– Ongelmat eivät sinänsä ole isoja tai pieniä, vaan kyse on siitä, mitä ne yksittäiselle ihmiselle merkitsevät. Suomessa suuri ongelma on yksinäisyys.

Kaikki ne kokemukset, joita erilaisissa vapaaehtois- ja luottamustehtävissä olen saanut, ovat tehneet minusta minut. Ne ovat suunnanneet kulkuani opiskelijana, ammattilaisena, ihmisenä. Enkä ikipäivänä luopuisi niistä, Multala kertoo. Makedoniassa hän kertoi nuorille suunnatusta voimaannuttavasta ja tunnepedagogisesta Voimaneidot-ryhmätoiminnasta. Kuva: SPR

 

Nuorisodelegaattikoulutus kiinnosti Multalaa alun perin sen kansainvälisen näkökulman vuoksi. Koulutus osoittautui mainioksi väyläksi kokea ja oppia uutta sekä tavata uusia ihmisiä ja luoda verkostoja.

– Koulutus- ja majoitustilat olivat rauhallisessa luonnonympäristössä. Ryhmähenki oli mahtava, ja sitä rakennettiin erilaisten tehtävien avulla. Vaikka tietoa tuli paljon esimerkiksi Punaisen Ristin kansainvälisestä liikkeestä, opimme paljon toisiltamme. Sain kurssilta paljon hyviä ystäviä.

Ulkomailla Multala on vieraillut muun muassa kansainvälisellä nuorisoleirillä Thaimaassa sekä opintomatkoilla Makedoniassa ja Kosovossa. Tanskan Punaisen Ristin Nuorten järjestämä Leadership Academy -johtajuuskoulutus on jäänyt erityisesti mieleen osallistujien välisen hienon yhteishengen takia.

– Se oli yksi parhaimmista kokemuksistani Punaisella Ristillä. Vaikka osallistujat tulivat sinne ympäri maailman erilaisista taustoista, meillä oli hieno jakamisen ja yhteisöllisyyden ilmapiiri alusta alkaen.

Kansainvälisessä ryhmässä Multala kuuli myös tarinoita siitä, millainen vapaaehtoisen rooli voi olla Suomen ulkopuolella.

– Esimerkiksi Egyptissä vapaaehtoiset ovat auttaneet loukkaantuneita ihmisiä pois taistelukentiltä ja riskeeranneet samalla oman henkensä, jolloin vapaaehtoisten tehtävät ovat hyvin erilaisia kuin täällä Suomessa. Se herättää myös pohtimaan, millainen vapaaehtoisen roolin ylipäätään pitäisi olla.

Aihe noussee esille Nynäsin kartanossa myös ensi toukokuussa, kun uusi nuorisodelegaattikurssi kokoaa vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita nuoria jälleen yhteen.

 

FAKTA

  • Nuorisodelegaatiksi voi hakea 18–29-vuotias nuori aikuinen, joka puhuu sujuvasti englantia. Aiempi kokemus vapaaehtoistyöstä on suositeltavaa, muttei pakollista.
  • Koulutus antaa yleistiedot kansainvälisestä Punaisen Ristin liikkeestä sekä Suomen Punaisen Ristin toiminnasta.
  • Kurssilla käsitellään erilaisia aiheita aina järjestötyön kehittämisestä turvallisuuteen ja terveydestä sosiaalisessa mediassa toimimiseen.
  • Kurssi järjestetään vuosittain toukokuussa. Tänä vuonna ajankohta on 13.–18.5.2017.
  • Nuorisodelegaattikoulutuksen kulut katetaan Folke Bernadotten muistosäätiön tuella. Koulutus on osallistujille maksuton.
  • Hakijoita on yleensä noin 70–80, joista noin 25 henkilöä valitaan kurssille.
  • Koulutettuja nuorisodelegaatteja on tällä hetkellä noin 300 henkeä.
  • Ulkomaille nuorisodelegaatin tehtäviin lähteville henkilöille maksetaan palkkaa.
  • Kaikille kurssin käyneille ei voida taata pääsyä työtehtäviin ulkomaille.
  • Nuorisodelegattien lisäksi Punaisella Ristillä on myös delegaatteja, jotka koulutetaan osallistumaan erilaisiin työtehtäviin kriisi- ja katastrofialueilla. Delegaatiksi pääseminen vaatii yli 25 vuoden ikää ja tietynlaista ammatillista osaamista. Delegaattikoulutuksesta voi lukea lisää täältä.

Haku tämän vuoden nuorisodelegaattikurssille päättyy 15.3.2017.

Teksti: Nelli Miettinen

08 Sep

“Ympäristön asenteella suuri merkitys” – Vapaaehtoiset pohtivat, miten ehkäistä syrjäytymistä

Suomen Punaisen Ristin Ruskaleiri Sodankylän Sattasvaarassa kokosi viikonloppuna yhteen joukon nuoria vapaaehtoisia eri puolilta Suomea. Rennon yhdessäolon ja luonnossa liikkumisen ohella leirillä ideoitiin vapaaehtoistoiminnan tulevaisuutta. Tavoitimme ryhmän heidän noustessaan Sattasvaaran jyrkkää, kivikkoista rinnettä. Kysyimme, millä tavoin nuorten syrjäytymistä voisi heidän mielestään ennaltaehkäistä.

Punaisen Ristin vapaaehtoinen Lake

Lake, Kemi

“Nuorten syrjäytyminen näkyy monin tavoin. Esimerkiksi maahanmuuttajille kielen oppiminen ja kulttuuristen rajojen ylittäminen voi olla vaikeaa. Ongelmat ovat kuitenkin samanlaisia kuin suomalaisilla nuorilla. Ympäristön asenteella erilaisuutta kohtaan on suuri merkitys. Myös nuoren oma asenne vaikuttaa. Rohkeutta tarvitaan, puolin ja toisin.”

Punaisen Ristin vapaaehtoinen Maria

Maria, Rovaniemi

“Opettajilla ja muilla aikuisilla on suuri vastuu syrjäytymisen estämisessä. Vanhempien ja opettajien pitäisi parantaa yhteistyötä paitsi nuorten suuntaan, myös kuraattoreiden ja koulupsykologien kanssa. Turvaverkon on oltava tiivis, ja ennen kaikkea herkkyyttä tarvitaan. ”

“Opettajilla ja muilla aikuisilla on suuri vastuu syrjäytymisen estämisessä.”

Punaisen Ristin vapaaehtoinen Tomi

Tomi, Kuopio

“Syrjäytymisen tunnistaminen on todennäköisesti helpointa koulumaailmassa. Usein varhaiset merkit tulevat näkyviin siellä. Syrjäytymisen ehkäiseminen on vaikeaa, mutta esimerkiksi pitkäaikaisten tavoitteiden asettaminen itselle sekä omien kykyjen kehittäminen voivat auttaa. On hyvä päästä samanhenkisten ihmisten pariin, ja tavoitella jotakin yhteistä päämäärää.”

Punaisen Ristin vapaaehtoinen Jyri

Jyri, Viitasaari

“Etsivää nuorisotyötä vaikeuttaa se, että syrjäytymistapaukset ovat todella monenlaisia. Edes koulujen kautta ei voi tavoittaa kaikkia. Ehkä tärkeintä olisi puuttua rohkeasti silloin, kun ensimmäiset merkit alkavat näkyä.”

“Edes koulujen kautta ei voi tavoittaa kaikkia.”

Helsinkiläinen Noora osallistui Punaisen Ristin nuorten vapaaehtoisten ruskaleirille.

Noora, Helsinki

“Punaisella Ristillä on monia toimintamuotoja, joihin nuoret voivat hakeutua. Joillekin osallistumiskynnys on tosin korkea, ja toiminnasta voisikin tehdä nykyistä välittömämpää. Punaisen Ristin nuorisoryhmät ovat ehkä helpoin tapa tulla mukaan ilman sitoutumista.”

Teksti ja kuvat: Sami Kotiranta

Haluaisitko mukaan Punaisen Ristin nuorten toimintaan? Voit osallistua esimerkiksi leireille niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tutustu toimintaan ja tule mukaan!

 Tutustu myös muihin vapaaehtoistyön muotoihin, kuten ystävätoimintaan ja ensiapuryhmiin.