05 Apr

Muuttuva ilmasto mullistaa arktista aluetta – vaikeakulkuisella seudulla yhteistyö on edellytys onnettomuuksien ja luonnonkatastrofien hallinnalle

Kuva: Noel Bauza / Pixabay.

 

Kansainvälinen kiinnostus arktiseen alueeseen on lisääntynyt paitsi matkailun myös koskemattomien luonnonvarojen ja avautuvien kulkureittien myötä. Uudenlainen asetelma vaatii uudenlaisia suunnitelmia esimerkiksi onnettomuuksien varalle. Punaisen Ristin hanke tähtää yhteistyöhön arktisten maiden välillä.

 

ARKTISET SEUDUT KIEHTOVAT yhä useampaa matkailijaa, sillä olosuhteet pitää kokea kun vielä voi. Muuttuva ilmasto romuttaa paitsi ainutlaatuista ympäristöä, myös paikallisia elinkeinoja, kuten kalastusta ja metsästystä.  Lisäksi sulava jää helpottaa pääsyä luonnonvarojen äärelle ja avaa uusia laivareittimahdollisuuksia muualle maailmaan, mikä on osaltaan lisännyt kansainvälistä kiinnostusta aluetta kohtaan.

Kun alueen liikenne- ja matkustajamäärät lisääntyvät, myös onnettomuuksien riski kasvaa. Siksi Suomen Punaisella Ristillä on käynnissä arktisen valmiuden kehittämisen hanke.

–  Arktisilla seuduilla etäisyydet ovat pitkiä ja olosuhteet poikkeuksellisia. Siellä on kylmää, ihmisiä on vähän ja yhteisöt ovat pieniä. Myös pääsy paikkoihin on haastavaa, sillä liikenneyhteydet alueella ovat paikoin puutteellista, kertoo hankkeen parissa työskentelevä Sini Hangaslammi.

 

OSANA HANKETTA tuotetaan selvitys arktisella alueella toimivien Punaisen Ristin kansallisten yhdistysten suuronnettomuusresursseista ja toimintakyvystä arktisissa olosuhteissa. Tavoitteena on myös edistää kansallisten yhdistysten välistä yhteistyötä ja kehittää evakuointimahdollisuuksia alueella.

Mutta mitkä ovat niitä skenaarioita, joihin muuttuneiden olosuhteiden myötä varaudutaan?

– Merellinen näkökulma on vahvasti läsnä. Varaudumme etsintä- ja pelastustoimintaan ja liikenneonnettomuuksiin. Toinen skenaario on luonnonkatastrofi, kuten tulivuoren purkautuminen Islannissa tai talviolosuhteissa tapahtuva maanjäristys Alaskassa, Hangaslammi kuvailee.

Totta tosiaan.  Islannin tulivuoret enteilivät purkautumistaan viimeksi loppuvuodesta 2017, ja vuoden vaihteen jälkeen Alaskassa tapahtui erittäin voimakas maanjäristys, jonka magnitudi oli 7,9. Myös ilmastonmuutos lisää riskejä alueella. Grönlannissa ikiroudan sulaminen aiheutti viime kesänä maavyöryjä, jotka johtivat tsunamiin. Alaskassa kyläyhteisöjä puolestaan uhkaa vahva eroosio, kun ikirouta sulaa ja meri pysyy jäättömänä pidemmälle syksyyn. Tulvat ja myrskyt rikkovat rakennuksia ja syövät mennessään rantatöyräitä. 

 

ARKTISEN VALMIUDEN rakentamisessa tähdätään pitkän aikajänteen suunnitelmiin. Paikallisten olosuhteiden tuntemus ja arktinen osaaminen pitäisi saada valjastettua mahdollisimman hyvin myös Punaisen Ristin hankkeen käyttöön.

– Yksi pulma on resurssien vähäisyys. Pohjoisessa on vähemmän ihmisiä, joita voisimme saada toimintaamme mukaan. Toisaalta Punaisen Ristin vahvuus on laaja verkosto, Hangaslammi pohtii.

Punaisen Ristin arktisen valmiuden hanke on osa Rajavartiolaitoksen arktista merellistä turvallisuutta kehittävää SARC-hanketta. Punaisen Ristin kansainvälinen liitto on tarkkailijajäsenenä Arktisessa neuvostossa, jonka puheenjohtajamaana Suomi toimii 2017–2019.

Teksti: Ulriikka Myöhänen

19 Oct

“Päällämme voisi räjähtää ydinpommi” – näin Helsingin maanalaiset tunnelit suojelevat kaupunkilaisia

Poikkeusoloja varten suojakalliossa on erillinen ilmanvaihtojärjestelmä, joka puhdistaa ilman esimerkiksi viruksista ja ydinsaasteesta.

 

Ydinsota oli pitkään suomalaisnuorille tuttu lähinnä historian oppikirjojen sivuilta. Parin viime vuoden aikana olemme kuitenkin saaneet lukea uutisista, kuinka pelko joukkotuhoaseiden käytöstä kasvaa maailmalla ja ihmiset hamstraavat joditabletteja apteekeista. Mitä jos pahin tapahtuisi? Kävimme Helsingin katujen alla katsomassa, minkälaisen suojan kaupunki tarjoaa asukkailleen kriisitilanteessa.

 

SODALTA PAKENEMINEN luo mielikuvia kylmänkosteista tunneleista, mutta Merihaan väestönsuojan ovella vastaan juoksee hikisiä ja innokkaita lapsia ja ilman täyttää iloinen puheensorina. Olemme 20 metriä Helsingin katujen alla, kiveen louhitussa suojatilassa, joka rauhan aikana toimii urheiluhallina ja lasten leikkiluolana. Pomppulinnasta kuuluu riehaantunutta naurua ja viereisessä salissa juostaan sählypallon perässä.

Pinta-alaltaan miltei 15 000 neliömetrin kokoinen tila, jossa normaalisti puretaan energiaa ja juhlitaan lasten syntymäpäiväkekkereitä, suojaisi tosipaikan tullen 6 000 lähialueella asuvaa helsinkiläistä vakavaltakin aseelliselta iskulta.

Päällämme voisi kuvaannollisesti räjähtää ydinpommi, eikä se aiheuttaisi meille säteilysairautta, toteaa tiloja esittelevä Helsingin pelastuslaitoksen väestönsuojelusuunnittelija Jari Markkanen.

Väestönsuoja on suunniteltu suojelemaan Merihaan ja Hakaniemen kaupunginosissa asuvia sekä liikkuvaa väestöä, kertoo väestönsuojelusuunnittelija Jari Markkanen.

 

KOOLTAAN HIEMAN Helsingin keskustassa sijaitsevaa nykytaiteen museo Kiasmaa suurempi kalliosuoja on osa pääkaupunkiseudun katastrofivalmiutta. Helsingissä on väestönsuojapaikkoja kaiken kaikkiaan 850 000 hengelle. Osa suojista on kallioon louhittuja luolia, jotka palvelevat arkisin muun muassa skeittipaikkoina ja uimahalleina.

Myös keskustan alueen metroasemat voivat tarpeen tullessa suojata tuhansia ihmisiä.

Metroraiteiden päällä on paineenkestävät kaasutiiviit ovet, jotka laskeutuvat tunnelin katosta alas. Yhdessä rullaportaiden alapäästä nostettavan suojaoven kanssa, ne tekevät metroasemasta paineen- ja pomminkestävän luolan. Kriisitilanteessa metrojunat ajettaisiin asemille ja ihmiset pääsisivät vaunuihin istumaan, Markkanen kertoo.

Myös Kuopiossa ja Tampereella on isoja kalliosuojia ja monella suurella suomalaisella kauppakeskuksella on omat väestönsuojansa.

Väestönsuojelun kannalta ongelmallisia ovat Markkasen mukaan lähinnä pientaloalueet, joihin laki ei aikoinaan ole velvoittanut rakentamaan väestönsuojelutiloja. Ne ovat kuitenkin Markkasen mukaan epätodennäköisiä pommituksen kohteita, sillä alueilla on vain siviilejä, ei strategisesti hyökkäyksen arvoisia kohteita.

 

LAIN MUKAAN väestönsuojat on saatava käyttöön 72 tunnin varoitusajalla. Kriisin sattuessa ajatuksena on, että ihmiset ottavat mukaan ruokaa ja lääkkeitä henkilökohtaisiin tarpeisiinsa ja siirtyvät väestönsuojelutiloihin. Silloin tavallisetkin tallaajat saattavat joutua hommiin, sillä väestönsuojan pyörittämiseen liittyviin vastuutehtäviin tarvitaan noin parisataa suojaan saapuvaa siviiliä.

Poikkeusoloissa laki antaa mahdollisuuden nimetä ihmisiä väestönsuojelutehtäviin. Samalla alkaa työvelvollisuus, eli voidaan ottaa kortistosta ihmisiä, jotka eivät ole muissa töissä. Heidät on mahdollista määrätä työtehtäviin valtakunnan turvallisuuden takaamiseksi, Markkanen kertoo.

Jokaista turvaa hakevaa kohden on säilötty vettä hygienian hoitamiseen. Kalliosuojan perukoilla pitkä tunnelinpätkä on jaettu keltaisiin ruutuihin, jotka osoittavat paikat yli 200 kuivakäymälälle – käytännössä riviin aseteltaville muoviastioille, joihin ihmisten on määrä tehdä tarpeensa. Säilöstä löytyy myös miltei 700 kompaktiin tilaan mahtuvaa kolmikerroksista sänkyä.

Lattiaan maalatut keltaiset ruudut osoittavat, mihin väestönsuojan yli 200 kuivakäymälää on määrä asettaa.

Varastossa säilytetään miltei 700 kompaktiin tilaan mahtuvaa kerrossänkyä, joissa 2 000 henkeä voivat nukkua samanaikaisesti.

 

Viereisessä hallissa pelataan sählyä. Kun luo katseensa kattoon, voi huomata sänkyihin sopivien suojamuovitettujen patjojen roikkuvan räystäältä. Suojatiloissa nukutaan vuoroissa: kun 2 000 ihmistä nukkuu, 4 000 on valveilla ja ylläpitää väestönsuojan toimintoja, kuten ensiapupisteitä ja käymälöiden tyhjentämistä.

Näin systeemiä pyöritetään, jos täällä joudutaan olemaan pitkän aikaa esimerkiksi säteilytilanteen vuoksi. Kolmen tai neljän päivän jälkeen säteily on laskenut niin paljon, että ihmiset voidaan lähettää ulos, Markkanen sanoo.

Sählyhallin katossa roikkuu myös rauhan aikana suojamuovitettuja patjoja odottamassa kalliosuojassa yöpyviä.

 

ENSIMMÄINEN VÄESTÖNSUOJELULAKI astui voimaan vuonna 1939. Ennen sitä väestönsuojia ei ollut pakko rakentaa, ja kun Talvisota syttyi 1930-luvun lopussa, Helsingissä niitä ei käytännössä ollut. Silloin väestön suojaamisessa improvisoitiin muun muassa ottamalla käyttöön jätevesitunneleita.

Jätevesitunneleihin rakennettiin lautalattiat, jottei ihmisten tarvinnut kahlata likavedessä. Tunnelit olivat jopa kilometrien pituisia ja niihin tehtiin pistoreikiä matkan varrelle, joista ihmiset pääsivät pujahtamaan sisään. Tarjosihan se hyvän suojan ilmaiskuilta, mutta aikalaiset kertovat, että se oli vihoviimeinen paikka, jossa kukaan tahtoi viettää aikaansa, Jari Markkanen sanoo.

Kalliosuojien rakentaminen ajoittui pääosin kylmän sodan alkuun, kun ydinsodan pelossa todettiin, että maanalainen massa antaa hyvän suojan säteilylle. Vuosien varrella rakennustekniikka on edistynyt, ja tiloista on tehty kodikkaampia. Merihaan väestönsuojan graniittiseinät on ruiskubetonoitu valkoiseksi, mikä tekee tilasta valoisan.

Jos seinät olisivat pelkkää graniittia, tila olisi paljon pimeämpi ja märempi, ja seinät olisivat täynnä teräviä kivenreunoja, Markkanen sanoo.

 

ITÄISELLÄ SISÄÄNKÄYNNILLÄ  vastassa ovat jykevät, kaksinkertaiset paineenkestävät ovet. Sisäovet ovat kaasu- ja ilmatiiviit, ja ulko-ovet voivat Markkasen mukaan ottaa vastaan 6 barin paineiskun.

Väestönsuojan jykevät, kaksinkertaiset ovet ovat paineenkestävät ja ilmatiiviit.

 

– Toisen maailmansodan aikana ihmiset kuolivat Hiroshimassa ja Nagasakissa 0,8 barin paineiskuun, Markkanen toteaa.

Ilmanvaihtojärjestelmän ansiosta kalliosuoja voidaan kriisitilanteessa muuttaa täysin “pulloksi”. Tämä tarkoittaa, että ilmaa ei oteta ulkomaailmasta sisään, eikä sitä lähde ulos. Tällaista tilaa voidaan ylläpitää kolmesta kuuteen tuntiin. Sen jälkeen ilmaa voidaan ottaa sisään erityissuodattimien läpi.

Ne pystyvät poistamaan säteilevän pölyn ja taisteluaineet sekä suurimman osan bakteereista ja viruksista ulkoa otetusta ilmasta, väestönsuojelusuunnittelija Markkanen kertoo.

Ilmanvaihtokuilussa tuuli humisee. Tuulitunnelin seinämässä on futuristisen näköiset paineilmaventtiilit. Ne on suunniteltu suojaamaan ilmanvaihtoa pysäyttämällä räjähdyksestä aiheutuvan paineaallon.

– Voimme olla tilanteessa, jossa otamme ilmaa sisään filttereiden läpi ja yhtäkkiä räjähtää pommi. Jos mikään ei ottaisi iskua vastaan, filtterimme räjähtäisivät tuusan nuuskaksi. Siksi täällä on paineventtiilit. Kun paineaalto tulee, venttiili estää ilman etenemisen.

 

VAIKKA KAUPUNGIN  energiajärjestelmä lähtisi alta, ei väestön tarvitsisi värjötellä pimeässä, sillä kalliosuojassa on oma varavoimakone.

– Pienissä kuorma-autoissakin käytetyt dieselmoottorit pyörittäisivät ilmanvaihtoa, vaikka emme saisi sähköä ulkomaailmasta. Täällä pystyy olemaan viikon itsenäisesti ilman ulkopuolista sähköä, Markkanen sanoo.

Suomalainen väestönsuojelu on  Markkasen mukaan kansainvälisessä mittakaavassa edistyksellistä. Se on suomalaisille yrityksille jopa bisnesvaltti: suojausosaamista viedään myös ulkomaille.

Merihaan väestönsuojasta vierailija poistuu turvallisin, jopa toiveikkain mielin. Kävijänä sitä kuitenkin toivoo, että kallion sisällä lapsia huudattaa jatkossakin pomppulinnan aiheuttama jännitys, eivät sodan kauhut.

 

Teksti ja kuvat: Mikaela Remes