26 Jan

Värillinen on yhä ihonsa vanki – apartheid näkyy edelleen Etelä-Afrikassa tasa-arvon puuttumisena

16196228_10211049125599711_1509962997_o

Etelä-Afrikkaa pidetään Afrikan valtioiden mittapuulla hyvin eurooppalaisena ja rikkaana maana. Pinnan alla kytevä rasismi kuitenkin estää suurinta osaa maan asukkaista pääsemästä osaksi tätä vaurautta.

 

MATKUSTIN kahdeksi viikoksi Etelä-Afrikan koillisosaan, Mpumalangassa sijaitsevaan White Riversin pikkukaupunkiin. Yövyin vanhan tuttuni, Suomessa neljä vuotta sitten vierailleen Katien perheen luona ja vietin kaiken aikani heidän kanssaan.

Etelä-Afrikka luokitellaan bruttokansantuotteen perusteella keskituloiseksi maaksi, vaikka Maailman Pankin mukaan köyhyysrajan alapuolella elää 54 prosenttia maan väestöstä. Vauraus on jakautunut Etelä-Afrikassa epätasaisesti ja paikoitellen maa muistuttaa enemmän vähemmän kehittynyttä valtiota. Elämä tuntui kuitenkin hyvin samanlaiselta kuin Suomessa. Muutaman päivän jälkeen syy siihen alkoi olla selvä Katien perhe on valkoinen.

 

APARTHEID LOPPUI Etelä-Afrikassa vuonna 1994. Maan ensimmäiset demokraattiset vaalit nostivat Nelson Mandelan presidentiksi, ja tämä kävi töihin poistaakseen syvälle juurtuneen rotusyrjinnän. Värillisille haluttiin luoda uramahdollisuuksia, ja osa viljelysmaasta aiottiin luovuttaa mustille maanviljelijöille. Koulutuksen oli tarkoitus olla ilmaista kaikille.

Uudistukset eivät kuitenkaan onnistuneet. Työttömyysaste on nykyään korkeampi kuin apartheidin lopussa. Vuonna 2016 Etelä-Afrikan työttömyysprosentti oli 26,8 prosenttia  ja nuorista työttöminä oli yli puolet.

Työllistymismahdollisuudet määrittelee edelleen ihonväri: vuonna 2015 värillisistä työikäisistä työttömänä oli 39 prosenttia, kun taas valkoisista alle kymmenen prosenttia oli ilman töitä.  Yhteiskuntaluokasta toiseen siirtyminen koulutuksen kautta on korkeiden lukukausimaksujen vuoksi lähes mahdotonta. Yliopistokoulutuksen hinnat nousevat Etelä-Afrikassa jatkuvasti, ja nykyään koulutuksesta joutuu maksamaan kymmeniätuhansia randeja vuodessa, eli tuhansia euroja.

 

KATIEN PERHE asuu estatessa, aidatulla asuinalueella. Talojen pihoihin on parkkeerattu useita autoja ja monella takapihalla on uima-allas. Alueen keskiössä on suuri golfkenttä. Satoja taloja sisältävän alueen perheistä vain muutama on värillisiä. Silti kaduilla kulki aamuisin lähinnä mustia naisia, kun kotiapulaiset kävelivät työpaikoilleen.

Isäntäperheeni luona apua kävi muutaman kerran viikossa. Perheen äidin mukaan ylimääräistä apua ei edes tarvita niin paljon, mutta valkoiset haluavat auttaa kouluttamattomia naisia tarjoamalla heille töitä, sillä muuten he joutuvat turvautumaan muihin ansaintakeinoihin. Esimerkiksi prostituutio on maassa suuri ongelma, ja asukkaista lähes viidennes on HIV-positiivisia.

Etelä-Afrikassa on myös alueita, joihin mustat pakkomuutettiin apartheidin aikana. Homelandeiksi kutsutut alueet perustettiin, jotta mustat saataisiin suljettua pois valkoisesta yhteiskunnasta. Alueet olivat huonoja viljelyyn, joten mustat työskentelivät valkoisten omistamissa kaivoksissa ja rakennustyömailla.

Ajaessamme mustien asuinalueiden ja kaupunkien läpi oli selvää, etteivät kaikki ole köyhiä, mutta tulotaso on selkeästi Katien perheen asuinaluetta alhaisempi. Myös todellisia hökkelikyliä peltikattoineen oli paljon.

 

KUN LÄHDIN isäntäperheeni kanssa kauppaan, sopivan parkkiruudun kaupan pihalta osoitti musta mies. Samoin saapuessamme takaisin autolle ostoskassien kanssa luoksemme kiiruhti musta nuorukainen. Hän pakkasi ostoksemme autoon ja vei ostoskärryt paikalleen. Kaupan kassoilla taas palvelivat ainoastaan mustat naiset.

Kotimatkalla automme tankkasi niin ikään musta nuori mies. Samalla hänen työtoverinsa pesi automme tuulilasin. Kun kaarsimme takaisin asuinalueelle, portin avasi ja sulki musta mies. Näissä töissä ei valkoisia näkynyt.

Kiinnitin huomiota työntekijöiden asenteisiin. He vaikuttivat lämpimiltä, kohteliailta ja valmiilta auttamaan. Sanoin tämän ääneen. Vastaukseksi sain kuulla, että mustat ovat kunnianhimottomia. Että heitä ei kiinnosta kehittää omaa elämäänsä. Että he ovat näissä töissä, koska eivät halua parempaa. Että heidän kulttuurissaan muut asiat ovat tärkeämpiä. Näitä sanoja ei sanottu vihaisesti, ylenkatsovasti tai tuomitsevasti. Ne sanottiin, niin kuin faktat sanotaan.

 

ETELÄ-AFRIKKA ON listattu yhdeksi maailman epätasa-arvoisimmista yhteiskunnista. Maan köyhyydestä kärsivät myös hyväosaiset, sillä rikollisuus ja väkivallan uhka estävät ihmisiä kävelemästä kaduilla tai liikkumasta ulkona pimeän aikaan.

Jotta maa voisi kehittyä, pitäisi ihmisten pystyä näkemään toisensa ihmisinä enkä usko, että kummallakaan puolella on vielä tarpeeksi kunnioitusta sitä varten.

 

Katien nimi on muutettu.

Teksti ja kuvitus: Saara Tuominen

07 Jan

Vähemmistöt yhteiskunnan suuri enemmistö

Suomessa elää suuri määrä erilaisia vähemmistöjä. Etnisten ja kielivähemmistöjen lisäksi esimerkiksi seksuaali- ja vammaisvähemmistöt lisäävät yhteiskuntamme monimuotoisuutta. Jotta kykenisimme edistämään vähemmistöjemme oikeuksia ja samalla yhdenvertaisuutta, ei tietämättömyydelle saa jättää jalansijaa.

Itsenäisyyspäivän vastaanotolla salamavalot välkkyivät kutsuvieraiden astellessa upeissa muotiluomuksissaan kättelemään presidenttiparia. Vuosien mittaan Linnan juhlissa on totuttu näkemään kaikenlaista asustetta, mutta tällä kertaa yhdellä parilla oli jotain hieman poikkeuksellisempaa yllä, nimittäin poliittinen kannanotto.

Syntyperältään kolttasaamelaisen Pauliina Feodoroffin ohimoon sekä hänen puolisonsa Milja Sarkolan käsivarteen piirretyt lyhyet mutta ytimekkäät viestit 169 herättivät televisiokatsojien kiinnostuksen. Mitä luku tarkoittaa? Monelle suomalaiselle tuli uutena tietona, että numeroyhdistelmällä viitataan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäis- ja heimokansojen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen numero 169. Suomi ei ole ratifioinut sopimusta.

Kannanotto herätti keskustelua ja ihmettelyä. Suomea on usein pidetty edistyksellisenä vähemmistöjä koskevissa yhteiskunnallisissa asioissa. Onhan meillä esimerkiksi velvollisuus opiskella toista kotimaista kieltä kouluissa vähän vajaan 300 0000 ruotsia äidinkielenään puhuvan vuoksi sekä muun muassa saamelaisten oma kulttuurinen itsehallinto, josta Saamelaiskäräjät vastaavat. Moni miettikin, miksi sopimus on jäänyt ratifioimatta.

Tietämättömyydestä syntyy ennakkoluuloja

Kannanoton synnyttämä keskustelu paljasti oman tietämättömyytemme saamelaisuudesta ja alkuperäiskansaa koskevista ajankohtaisista asioista. Lapin yliopiston saamelaiseen poronhoitoon liittyvää väitöskirjaa työstävä tutkija Anne-Maria Magga onkin sanonut, että tietämättömyys saamelaiskulttuurista on poliittinen valinta Suomessa.

Tietämättömyytemme ei usein koske vain saamelaisuutta vaan ulottuu myös muihin vähemmistöihin. Harva osaa kovinkaan kattavasti kertoa vaikka vanhavenäläisistä tai tataareista. Myös tietoisuus esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen tai vammaisryhmien oikeuksista sekä niihin liittyvistä ongelmista on usein hyvin pinnallisella tasolla silloin, kun niillä ei ole suoraa kosketusta omaan elämäämme.

Tietämättömyys on suurin ennakkoluuloja aiheuttava asia. Ja ennakkoluulot taas osaltaan voivat johtaa muun muassa syrjintään. Yhteiskunnassa, jossa etnisten ja kansallisten vähemmistöjen kokemat viharikokset ovat olleet kasvussa viime vuosina, ei tietämättömyydelle tai etenkään välinpitämättömyydelle ole sijaa.

Vähemmistöjen asia on koko yhteiskunnan asia

Maahanmuuton myötä Suomeen saapuu jatkuvasti uusia vähemmistöjä. Eri kulttuurien säilyttäminen vaatii tulevaisuudessa yhä enemmän yhteiskunnallisia ponnisteluja, ja on tärkeää tehdä se ketään syrjimättä. Jotta tämä onnistuisi, vaaditaan yhä avoimempaa keskustelua. Avoin keskustelu taas vaatii tietoa argumenttien tueksi.

Yhdenvertaisuutta voidaan edistää monella eri tavalla. Sen lisäksi, että vähemmistöjen edustajien tulisi rauhassa saada nostaa esille kokemiaan epäkohtia ja herättää keskustelua, tarvitaan myös pitkäjänteistä sekä systemaattista tiedotus- ja kasvatustyötä. Ymmärrystä vähemmistöistä, heidän kulttuureistaan ja oikeuksistaan on tärkeä syventää, jotta ennakkoluuloisia asenteita saataisiin muokattua pysyvästi. Vähemmistöjen asema koskettaa nimittäin koko yhteiskuntaa.

Se, miten kykenemme huolehtimaan vähemmistöjen oikeuksista, kertoo paljon maastamme.

Tiesitkö jo tämän vähemmistöistä?

Tiesitkö jo tämän vähemmistöistä Suomessa?

 

Teksti ja infografiikka: Riikka Hietajärvi