11 Jan

Edes runsauden maailmassa vapaus ei tee autuaaksi

Kuva: Tapio Pellinen

 

Idea järkipohjaisesta ihmisestä, joka harkiten tekee onnellisuuttaan maksimoivia valintoja, on suhteellisen tuore keksintö. Valinnanvapauden korostaminen hyödyttää eniten ihmisiä, joilla menee jo valmiiksi hyvin, Tapio Pellinen kirjoittaa Henry Goes Liven kolumnissa.

 

HARVA SUOMALAINEN HAIKAILEE paluusta menneeseen maailmaan, jossa ympäröivä yhteisö asetti raudanlujia rajoja soveliaalle elämälle ja haaveille. Avioero? Ei todellakaan. Poika, joka tykkää pojista? Syntistä ja luonnotonta. Nainen johtajana? Kohtu varmasti häiritsee siinä jotenkin. Jos sääntöjä rikkoi, yhteisö hylkäsi, ja esimodernina aikana seuraus oli lyhyt ja ikävä elämä.

Tilalle tuli uusi, liberalismin vapausaatteesta kumpuava yksilöllisyys: jokainen ihminen on arvokas, eikä kenenkään ulkopuolisen ole syytä estää muita etsimästä itselleen sopivimpia ja parhaita tapoja elää. Nykyaikainen ihmisoikeusajattelu, sukupuolen merkityksen väheneminen ammatinvalinnassa, yleinen huumaavan vapauden ilmapiiri, mikäpäs noissa!

Meitä ympäröivä yhteiskunta on häkellyttävän yltäkylläinen: erilaisia urasuuntia, matkakohteita, banaanikoteloita ja media-apparaatteja on niin mittavasti, että itselleen parhaita valintoja voi pohdiskella lähes loputtomiin. Tämän vaihtoehtojen kaukalon kahlaamiseen eivät ihmisaivot riitä, joten apuun astuvat suosittelualgoritmit ja äärimmilleen kohdennetut mainokset, jotka ovat oppineet, mikä Juuri Minua saattaa kiinnostaa.

 

KAIKELLA ON VARJOPUOLENSA. Pascal Bruckner kirjoitti, kuinka “vapaana kaikista vaateista, vain oman ymmärryksensä lyhdyn opastamana, yksilö menettää kaiken varmuuden asioiden paikoista, järjestyksistä ja määritelmistä. Hän on voinut saada vapauden mutta on menettänyt turvan, ja hän astuu jatkuvan kärsimyksen aikaan.” Kun lähes mitä tahansa voi yrittää, mistä tietää, mihin suuntaan pitäisi mennä? Kysymys siitä, mitä saa tehdä, on vaihtunut kysymykseen siitä, mitä tahtoo tehdä.

Tästä vapaudesta on eniten hyötyä niille, joilla on selvä näkemys omista haluistaan sekä jaksamista ja tietoja kaiken vertailuun, kilpailutukseen ja pohdintaan. Kääntöpuolena tälle on se, että kun päätökset ovat ainakin nimellisesti kunkin omilla harteilla, niin myös syyllisyys sysätään ihmisen kannettavaksi: työtön, mitäs et valinnut oikeaa alaa. Yksinäinen, hankkisit ystäviä. Masentunut, et selvästi ole harrastanut tarpeeksi joogaa ja mindfulnesia.

Silkka valinnanvapaus ei auta niitä, jotka ovat väsyneitä tai eksyksissä. Siksi tämän ajan suuri haaste on löytää uusi tasapaino vapauksien ja yhteisöjen välillä, jotta muutkin kuin terveet ja hyvinvoivat pysyvät mukana. Pohjimmiltaan ihminen on laumaeläin, joka tarvitsee muita. Ei siis ole ihme, että myös tässä loputtomien mahdollisuuksien maailmassa suunta ja merkitys elämälle tuntuvat löytyvän vastaamalla yhteen kysymykseen: mitä minä voisin antaa muille?

Teksti: Tapio Pellinen

21 Dec

Joulunpyhiä ei tarvitse viettää yksin kotona – joulukahvila kokoaa ihmiset yhteisen pöydän ääreen

Jos perinteinen perhejoulu suvun kesken ei jostain syystä ole mahdollinen, pyhäpäivinä voi olla vaikea löytää mielekästä tekemistä. Punaisen Ristin joulukahviloihin kokoontuu väkeä vaihto-opiskelijoista senioreihin.

 

TARKEMMAT TIEDOT  Suomen Punaisen Ristin järjestämistä joulukahviloista löytyvät Helsingin ja Uudenmaan osalta täältä. Muiden paikkakuntien joulukahviloista löytää tietoa Punaisen Ristin tapahtumahaun kautta esimerkiksi hakusanalla “kahvi”.

Video: Tapio Pellinen

09 Feb

“Netissä tutustuu ihmisiin yllättävän helposti” – ystävän voi löytää verkosta

Pelaamista pidetään usein syynä nuorten eristäytymiseen muusta maailmasta. Kyse on kuitenkin myös sosiaalisesta toiminnasta, jonka kautta muodostetaan jopa vuosikymmenten mittaisia ihmissuhteita. Kuva: Mikaela Remes

 

Vaihtaisitko kuulumisia tuntemattoman kanssa kadulla? Tuskin. Netissä? Ehkä. Moni kokee tuntemattomiin tutustumisen kasvokkain ahdistavana, mutta saattaa avata keskustelun anonyymisti verkossa. Punaisen Ristin Minecraft-serverin ideana on tarjota kiinnostava nettipeliympäristö, jossa pelaaja voi löytää samanhenkistä juttuseuraa.

 

YSTÄVÄNPÄIVÄ ON kulman takana, ja vaikka muualla maailmassa se tarkoittaa pariskuntien kynttiläillallisia, on Suomessa perinteisesti ollut tapana iloita nimenomaan ystävistä. Siinä missä romanttisen rakkauden juhla voi aiheuttaa paineita sinkuille, on ystävyyden päivä monille muistutus kalvavasta yksinäisyyden tunteesta.

Yksinäisiä on kaiken ikäisiä, mutta voi tuntua yllättävältä, että tutkimuksen mukaan jopa 15 prosenttia nuorista kokee olevansa yksinäinen usein tai jatkuvasti. Moni löytää tilanteeseen helpotusta verkosta, jossa etsitään nykyään parisuhteen lisäksi myös ystävyyttä. Yksinäisyyttä potevalle voi kuitenkin olla hankalaa hahmottaa, mistä kaverin etsiminen kannattaisi aloittaa. Tämän takia Punaisen Ristin ystävätoiminta on laajenemassa verkkoon.

 

YHTEISET kiinnostuksen kohteet ovat aina tuoneet ihmisiä yhteen netissä. Esimerkiksi keskustelufoorumien ja pelien kautta on syntynyt vuosikymmenten mittaisia ystävyyssuhteita. Varsinkin pelaaminen on monelle luonteva tapa lähestyä tuntematonta ihmistä, sillä vauhtiin pääsee pyytämällä apua ja hiomalla strategioita muiden pelaajien kanssa.

Punainen Risti on ottanut tästä kopin ja järjestön siviilipalvelusmies Antti Haapalahti rakentaa parhaillaan kulttipeli Minecraftiin järjestölle omaa pelipalvelinta. Idea syntyi Punaisen Ristin nuorten vuosikokouksessa, kun pohdittiin, miten ystävätoiminta voisi paremmin palvella nuoria.

– Omassa ikäluokassani ihmiset ovat aika ujoja, eivätkä välttämättä jaksa nähdä vaivaa löytääkseen itselleen täysin uudenlaista toimintaa. Jos potisin itse yksinäisyyttä, olisi minulle liian korkea kynnys lähteä tutustumaan ihmisiin kasvokkain. Nettipelien ystävänä tekisin sen mieluummin verkossa, Haapalahti sanoo.

 

MINECRAFT ON suuren suosion saavuttanut seikkailullinen peli, jossa pelaaja pääsee käyttämään luovuuttaan rakentaessaan maailmoja ja taistelemaan hirviöitä vastaan. Minecraftin hankkiminen maksaa parikymmentä euroa, mutta serverillä pelaaminen on ilmaista, eikä peli perustu tavaroiden tai lisäosien haalimiselle.

Vaikka peliä voi pelata yksinkin, avaa se sosiaalisia mahdollisuuksia siten, että pelaajat voivat tehdä yhteistyötä tai pelata toisiaan vastaan. He voivat myös jutella keskenään anonyymisti Skypen kaltaisella sovelluksella.

Se että Punainen Risti tarjoaa pelaajille pelialustan, ei Haapalahden mukaan tarkoita, että järjestöä hierotaan pelaajien naamaan, vaikka se joskus pelimaailmassa näkyykin esimerkiksi logoina, tietoiskuina ja informaationa järjestön tarjoamista ensiapukursseista.

– Voit pelata Punaisen Ristin serverillä ilman, että sinun tarvitsee pelätä, että sinulta vaaditaan jotain tai joutuisit sitoutumaan johonkin. Jos sitten satut kiinnostumaan järjestön toiminnasta, pääset helposti lukemaan lisää, Haapalahti sanoo.

Tällä hetkellä pelimaailman rakentamiseen ja ylläpitoon tarvitaan apukäsiä, joten Haapalahti toivoo yhteydenottoja innokkailta Minecraft-pelaajilta.

– Paras lopputulos saadaan rakentamalla maailma yhdessä ihmisten kanssa, jotka oikeasti pelaavat peliä, sillä heillä on silmää sille, mikä näyttää hyvältä. Tarvitsemme myös vapaaehtoisia ylläpitämään serveriä eli neuvomaan ongelmatilanteissa ja valvomaan, että peli pyörii ilman häiriöitä.

 

MINECRAFT-SERVERI valmistuu tämän kevään aikana. Sen toivotaan saavuttavan nuoria, jotka eivät välttämättä muutoin hakeutuisi Punaisen Ristin ystävätoiminnan pariin, mutta jotka lähtevät mukaan nettipelien harrastajina.

Pelejä ja verkkoa pidetään toisinaan julkisessa keskustelussa syypäänä nuorten eristäytymiselle, ja vaikka virtuaalimaailmat saavatkin jotkut unohtamaan sosiaaliset suhteensa, on kolikolla kaksi puolta. Haapalahdella on omakohtaista kokemusta siitä, miten tärkeässä roolissa netti on haastavassa elämäntilanteessa, kun vieraisiin tutustuminen tuntuu hankalalta.

– Nuorena vaihdoin usein koulua. Sopeutuminen oli haastavaa ja ystäviä vaikea saada. Silloin huomasin, että ihmisiin tutustuu netissä yllättävän helposti ja verkossa luoduista kontakteista on tullut todella tärkeitä. Vaikka juttelisi jonkun kanssa “vain” netissä, se kohentaa mielialaa todella paljon.

 

Jos olet kiinnostunut rakentamaan Minecraft-pelimaailmaa tai ylläpitämään serveriä, voit täyttää ilmoittautumislomakkeen. Täältä voit lukea lisää siitä, kuinka ryhtyä toisen henkilön ystäväksi verkon välityksellä.

Teksti: Mikaela Remes

15 Dec

Kaverilla kylässä

Laura Kuivalahti on ollut mukana Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnassa noin kahden vuoden ajan. Hän on kiintynyt ystävämummoonsa vahvasti. Kuva: Irina Hasala

 

Ystävätoiminta toi Laura Kuivalahden yhteen iloisen ikäihmisen kanssa. Tärkeäksi muodostunut ystävyyssuhde on tuonut molemmille paljon iloa ja johtanut sattumalta myös toisen uuden ystävän löytämiseen.

 

– Ystävyyden ydin on luottamus ja se, että toisen ihmisen luona on hyvä olla. Kun lähden kotiin vierailulta, ajattelen, että olipa jälleen mahtava tapaaminen.

Näillä sanoilla 26-vuotias Laura Kuivalahti kuvaa, miltä ystävätoiminta tuntuu. Kuivalahti on vajaan kahden vuoden ajan ollut ystävä yksinäiselle iäkkäälle naiselle kotipaikkakunnallaan Jyväskylässä.

Ystävyksiä yhdistää muun muassa kiinnostus kirjoihin, teatteriin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Juttua riittää usein moneksi tunniksi. Vaikka tutustuminen tapahtui Suomen Punaisen Ristin kautta, ei Kuivalahti koe suhdetta väkinäiseksi.

– En todellakaan ajattele itseäni enää vapaaehtoisena. Hän on ystäväni, ja käyn hänellä kylässä.

Tilanteeseen pääsemiseen on toki vaadittu pidempää tutustumista. Järjestön apu oli Kuivalahdelle tervetullutta.

– Minusta ystävystyminen oli paljon helpompaa tällä tavalla. Kadulla on hirveän vaikea sanoa jollekin: “hei, oletko yksinäinen”.

Kuivalahti myöntää, että mukana oli myös onnea.

– Meillä kävi hyvä tuuri siinä, että meillä synkkaa hyvin. Alussa kiinnyin ystävääni todella vahvasti ja jännitin, onko tunne molemminpuolinen. Kun meitä myöhemmin haastateltiin erääseen lehteen, kävi ilmi, että hänellä on aivan samat tuntemukset. Se tuntui todella hyvältä.

 

PELKO KIINTYMISESTÄ oli yksi syy, miksi Kuivalahden lähipiiri ei ollut innoissaan hänen aikeistaan lähteä mukaan ystävätoimintaan.

– Toiminta vaatii sitoutumista, ja kypsyttelin asiaa kuukausia ennen kuin lähdin mukaan. Läheiseni olivat aluksi huolissaan siitä, miten reagoin, jos ystäväni terveydentila heikkenee tai hän kuolee.

Kuivalahden nykyinen ystävä on joutunut sairaalahoitoon useita kertoja. Silti terveys ei ole ollut este ystävyydelle, eikä Kuivalahti ole kokenut tulevaisuuden epävarmuutta liian rankkana.

– Me asumme lähellä toisiamme. Tilanne olisi eri vaikka jonkun perhetutun kanssa, joka asuu toisella puolella Suomea. Silloin voisin ajatella, että näemme seuraavaksi vuoden päästä, entä jos tässä välissä tapahtuu jotain.

Ystävämummoaan Kuivalahti tapaa noin kerran kahdessa viikossa. Lähes yhdeksänkymmentävuotiaan ikä tuntuu keskusteluissa.

– Olemme eri elämäntilanteissa, ja meillä on terveyteen ja kuolemaan liittyviin asioihin erilaiset näkökulmat. Välillä mietityttää, miten voin puhua aiheista niin, että siitä on jotain hyötyä hänellekin.

Keskusteluaiheet ovatkin liikkuneet enimmäkseen Kuivalahden kuulumisissa, päivän polttavissa uutisissa ja ystävämummon muistoissa vanhemmasta Jyväskylästä. Kuivalahden mielestä hienoimpia hetkiä ovat ne, jolloin hän näkee tapaamisen tekevän toiselle hyvää.

– Parhaita ovat ne kerrat, kun olen huomannut ystäväni olevan alakuloinen tai väsynyt, mutta hetken juttelun jälkeen hänestä on tullut taas hymyilevä ja aurinkoinen itsensä. Niinä hetkinä ajattelen, että tämä on se syy, miksi alunperin lähdin tähän mukaan.

Kuivalahti kokee saavansa itsekin ystävyydeltä paljon. Keskustelu 89-vuotiaan kanssa tuo aiheeseen kuin aiheeseen uutta näkökulmaa. Vaikka kyse ei olekaan uudesta isoäidistä, ystävämummo tsemppaa Kuivalahtea työnhaussa ja opiskelussa kuin läheinen sukulainen.

 

YSTÄVYYS ON tuonut Kuivalahden yhteen myös toisen iäkkään naisen kanssa ja aivan sattumalta. Tätä ystäväänsä Kuivalahti kutsuu pupumummoksi.

– Kohtasimme Valojen kaupunki -tapahtumassa suuren valaistun pupun luona ja aloimme jutella. Mieleeni tuli, että hän on aika samanikäinen kuin ystävämummoni. Kyllähän he sitten tunsivat toisensa, ja pupumummon tytär oli myös kuukausia aikaisemmin lukenut minusta ja ystävämummostani kirjoitetun lehtijutun ja kehottanut äitiään ottamaan yhteyttä Punaiseen Ristiin. Hän ei ikinä ottanut, mutta kohtasimme kuitenkin.

Nykyään Kuivalahti vierailee myös pupumummon luona. Valoisassa ja täysin sattumanvaraisessa kohtaamisessa oli hänestä jotain taianomaista.

– Se oli vähän kuin jostain sadusta.

Kaksi mukavaa mummoa elämäänsä saanut Kuivalahti on kertonut tapaamisistaan innokkaasti myös ystävilleen. Hän toivoo, että ihmisillä olisi intoa lähteä pidempiaikaiseen toimintaan mukaan.

– Joulun alla ihmiset tuntuvat olevan erityisen innoissaan vapaaehtoistoiminnasta ja antamisesta, mutta pitää muistaa, että apua tarvitaan ympäri vuoden. Ystävätoiminta vie vain sen tunnin tai pari kahdessa viikossa, ja siitä saa hirveän paljon myös itselleen.

 

Teksti: Irina Hasala