21 Dec

Joulunpyhiä ei tarvitse viettää yksin kotona – joulukahvila kokoaa ihmiset yhteisen pöydän ääreen

Jos perinteinen perhejoulu suvun kesken ei jostain syystä ole mahdollinen, pyhäpäivinä voi olla vaikea löytää mielekästä tekemistä. Punaisen Ristin joulukahviloihin kokoontuu väkeä vaihto-opiskelijoista senioreihin.

 

TARKEMMAT TIEDOT  Suomen Punaisen Ristin järjestämistä joulukahviloista löytyvät Helsingin ja Uudenmaan osalta täältä. Muiden paikkakuntien joulukahviloista löytää tietoa Punaisen Ristin tapahtumahaun kautta esimerkiksi hakusanalla “kahvi”.

Video: Tapio Pellinen

09 Feb

“Netissä tutustuu ihmisiin yllättävän helposti” – ystävän voi löytää verkosta

Pelaamista pidetään usein syynä nuorten eristäytymiseen muusta maailmasta. Kyse on kuitenkin myös sosiaalisesta toiminnasta, jonka kautta muodostetaan jopa vuosikymmenten mittaisia ihmissuhteita. Kuva: Mikaela Remes

 

Vaihtaisitko kuulumisia tuntemattoman kanssa kadulla? Tuskin. Netissä? Ehkä. Moni kokee tuntemattomiin tutustumisen kasvokkain ahdistavana, mutta saattaa avata keskustelun anonyymisti verkossa. Punaisen Ristin Minecraft-serverin ideana on tarjota kiinnostava nettipeliympäristö, jossa pelaaja voi löytää samanhenkistä juttuseuraa.

 

YSTÄVÄNPÄIVÄ ON kulman takana, ja vaikka muualla maailmassa se tarkoittaa pariskuntien kynttiläillallisia, on Suomessa perinteisesti ollut tapana iloita nimenomaan ystävistä. Siinä missä romanttisen rakkauden juhla voi aiheuttaa paineita sinkuille, on ystävyyden päivä monille muistutus kalvavasta yksinäisyyden tunteesta.

Yksinäisiä on kaiken ikäisiä, mutta voi tuntua yllättävältä, että tutkimuksen mukaan jopa 15 prosenttia nuorista kokee olevansa yksinäinen usein tai jatkuvasti. Moni löytää tilanteeseen helpotusta verkosta, jossa etsitään nykyään parisuhteen lisäksi myös ystävyyttä. Yksinäisyyttä potevalle voi kuitenkin olla hankalaa hahmottaa, mistä kaverin etsiminen kannattaisi aloittaa. Tämän takia Punaisen Ristin ystävätoiminta on laajenemassa verkkoon.

 

YHTEISET kiinnostuksen kohteet ovat aina tuoneet ihmisiä yhteen netissä. Esimerkiksi keskustelufoorumien ja pelien kautta on syntynyt vuosikymmenten mittaisia ystävyyssuhteita. Varsinkin pelaaminen on monelle luonteva tapa lähestyä tuntematonta ihmistä, sillä vauhtiin pääsee pyytämällä apua ja hiomalla strategioita muiden pelaajien kanssa.

Punainen Risti on ottanut tästä kopin ja järjestön siviilipalvelusmies Antti Haapalahti rakentaa parhaillaan kulttipeli Minecraftiin järjestölle omaa pelipalvelinta. Idea syntyi Punaisen Ristin nuorten vuosikokouksessa, kun pohdittiin, miten ystävätoiminta voisi paremmin palvella nuoria.

– Omassa ikäluokassani ihmiset ovat aika ujoja, eivätkä välttämättä jaksa nähdä vaivaa löytääkseen itselleen täysin uudenlaista toimintaa. Jos potisin itse yksinäisyyttä, olisi minulle liian korkea kynnys lähteä tutustumaan ihmisiin kasvokkain. Nettipelien ystävänä tekisin sen mieluummin verkossa, Haapalahti sanoo.

 

MINECRAFT ON suuren suosion saavuttanut seikkailullinen peli, jossa pelaaja pääsee käyttämään luovuuttaan rakentaessaan maailmoja ja taistelemaan hirviöitä vastaan. Minecraftin hankkiminen maksaa parikymmentä euroa, mutta serverillä pelaaminen on ilmaista, eikä peli perustu tavaroiden tai lisäosien haalimiselle.

Vaikka peliä voi pelata yksinkin, avaa se sosiaalisia mahdollisuuksia siten, että pelaajat voivat tehdä yhteistyötä tai pelata toisiaan vastaan. He voivat myös jutella keskenään anonyymisti Skypen kaltaisella sovelluksella.

Se että Punainen Risti tarjoaa pelaajille pelialustan, ei Haapalahden mukaan tarkoita, että järjestöä hierotaan pelaajien naamaan, vaikka se joskus pelimaailmassa näkyykin esimerkiksi logoina, tietoiskuina ja informaationa järjestön tarjoamista ensiapukursseista.

– Voit pelata Punaisen Ristin serverillä ilman, että sinun tarvitsee pelätä, että sinulta vaaditaan jotain tai joutuisit sitoutumaan johonkin. Jos sitten satut kiinnostumaan järjestön toiminnasta, pääset helposti lukemaan lisää, Haapalahti sanoo.

Tällä hetkellä pelimaailman rakentamiseen ja ylläpitoon tarvitaan apukäsiä, joten Haapalahti toivoo yhteydenottoja innokkailta Minecraft-pelaajilta.

– Paras lopputulos saadaan rakentamalla maailma yhdessä ihmisten kanssa, jotka oikeasti pelaavat peliä, sillä heillä on silmää sille, mikä näyttää hyvältä. Tarvitsemme myös vapaaehtoisia ylläpitämään serveriä eli neuvomaan ongelmatilanteissa ja valvomaan, että peli pyörii ilman häiriöitä.

 

MINECRAFT-SERVERI valmistuu tämän kevään aikana. Sen toivotaan saavuttavan nuoria, jotka eivät välttämättä muutoin hakeutuisi Punaisen Ristin ystävätoiminnan pariin, mutta jotka lähtevät mukaan nettipelien harrastajina.

Pelejä ja verkkoa pidetään toisinaan julkisessa keskustelussa syypäänä nuorten eristäytymiselle, ja vaikka virtuaalimaailmat saavatkin jotkut unohtamaan sosiaaliset suhteensa, on kolikolla kaksi puolta. Haapalahdella on omakohtaista kokemusta siitä, miten tärkeässä roolissa netti on haastavassa elämäntilanteessa, kun vieraisiin tutustuminen tuntuu hankalalta.

– Nuorena vaihdoin usein koulua. Sopeutuminen oli haastavaa ja ystäviä vaikea saada. Silloin huomasin, että ihmisiin tutustuu netissä yllättävän helposti ja verkossa luoduista kontakteista on tullut todella tärkeitä. Vaikka juttelisi jonkun kanssa “vain” netissä, se kohentaa mielialaa todella paljon.

 

Jos olet kiinnostunut rakentamaan Minecraft-pelimaailmaa tai ylläpitämään serveriä, voit täyttää ilmoittautumislomakkeen. Täältä voit lukea lisää siitä, kuinka ryhtyä toisen henkilön ystäväksi verkon välityksellä.

Teksti: Mikaela Remes

15 Dec

Kaverilla kylässä

Laura Kuivalahti on ollut mukana Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnassa noin kahden vuoden ajan. Hän on kiintynyt ystävämummoonsa vahvasti. Kuva: Irina Hasala

 

Ystävätoiminta toi Laura Kuivalahden yhteen iloisen ikäihmisen kanssa. Tärkeäksi muodostunut ystävyyssuhde on tuonut molemmille paljon iloa ja johtanut sattumalta myös toisen uuden ystävän löytämiseen.

 

– Ystävyyden ydin on luottamus ja se, että toisen ihmisen luona on hyvä olla. Kun lähden kotiin vierailulta, ajattelen, että olipa jälleen mahtava tapaaminen.

Näillä sanoilla 26-vuotias Laura Kuivalahti kuvaa, miltä ystävätoiminta tuntuu. Kuivalahti on vajaan kahden vuoden ajan ollut ystävä yksinäiselle iäkkäälle naiselle kotipaikkakunnallaan Jyväskylässä.

Ystävyksiä yhdistää muun muassa kiinnostus kirjoihin, teatteriin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Juttua riittää usein moneksi tunniksi. Vaikka tutustuminen tapahtui Suomen Punaisen Ristin kautta, ei Kuivalahti koe suhdetta väkinäiseksi.

– En todellakaan ajattele itseäni enää vapaaehtoisena. Hän on ystäväni, ja käyn hänellä kylässä.

Tilanteeseen pääsemiseen on toki vaadittu pidempää tutustumista. Järjestön apu oli Kuivalahdelle tervetullutta.

– Minusta ystävystyminen oli paljon helpompaa tällä tavalla. Kadulla on hirveän vaikea sanoa jollekin: “hei, oletko yksinäinen”.

Kuivalahti myöntää, että mukana oli myös onnea.

– Meillä kävi hyvä tuuri siinä, että meillä synkkaa hyvin. Alussa kiinnyin ystävääni todella vahvasti ja jännitin, onko tunne molemminpuolinen. Kun meitä myöhemmin haastateltiin erääseen lehteen, kävi ilmi, että hänellä on aivan samat tuntemukset. Se tuntui todella hyvältä.

 

PELKO KIINTYMISESTÄ oli yksi syy, miksi Kuivalahden lähipiiri ei ollut innoissaan hänen aikeistaan lähteä mukaan ystävätoimintaan.

– Toiminta vaatii sitoutumista, ja kypsyttelin asiaa kuukausia ennen kuin lähdin mukaan. Läheiseni olivat aluksi huolissaan siitä, miten reagoin, jos ystäväni terveydentila heikkenee tai hän kuolee.

Kuivalahden nykyinen ystävä on joutunut sairaalahoitoon useita kertoja. Silti terveys ei ole ollut este ystävyydelle, eikä Kuivalahti ole kokenut tulevaisuuden epävarmuutta liian rankkana.

– Me asumme lähellä toisiamme. Tilanne olisi eri vaikka jonkun perhetutun kanssa, joka asuu toisella puolella Suomea. Silloin voisin ajatella, että näemme seuraavaksi vuoden päästä, entä jos tässä välissä tapahtuu jotain.

Ystävämummoaan Kuivalahti tapaa noin kerran kahdessa viikossa. Lähes yhdeksänkymmentävuotiaan ikä tuntuu keskusteluissa.

– Olemme eri elämäntilanteissa, ja meillä on terveyteen ja kuolemaan liittyviin asioihin erilaiset näkökulmat. Välillä mietityttää, miten voin puhua aiheista niin, että siitä on jotain hyötyä hänellekin.

Keskusteluaiheet ovatkin liikkuneet enimmäkseen Kuivalahden kuulumisissa, päivän polttavissa uutisissa ja ystävämummon muistoissa vanhemmasta Jyväskylästä. Kuivalahden mielestä hienoimpia hetkiä ovat ne, jolloin hän näkee tapaamisen tekevän toiselle hyvää.

– Parhaita ovat ne kerrat, kun olen huomannut ystäväni olevan alakuloinen tai väsynyt, mutta hetken juttelun jälkeen hänestä on tullut taas hymyilevä ja aurinkoinen itsensä. Niinä hetkinä ajattelen, että tämä on se syy, miksi alunperin lähdin tähän mukaan.

Kuivalahti kokee saavansa itsekin ystävyydeltä paljon. Keskustelu 89-vuotiaan kanssa tuo aiheeseen kuin aiheeseen uutta näkökulmaa. Vaikka kyse ei olekaan uudesta isoäidistä, ystävämummo tsemppaa Kuivalahtea työnhaussa ja opiskelussa kuin läheinen sukulainen.

 

YSTÄVYYS ON tuonut Kuivalahden yhteen myös toisen iäkkään naisen kanssa ja aivan sattumalta. Tätä ystäväänsä Kuivalahti kutsuu pupumummoksi.

– Kohtasimme Valojen kaupunki -tapahtumassa suuren valaistun pupun luona ja aloimme jutella. Mieleeni tuli, että hän on aika samanikäinen kuin ystävämummoni. Kyllähän he sitten tunsivat toisensa, ja pupumummon tytär oli myös kuukausia aikaisemmin lukenut minusta ja ystävämummostani kirjoitetun lehtijutun ja kehottanut äitiään ottamaan yhteyttä Punaiseen Ristiin. Hän ei ikinä ottanut, mutta kohtasimme kuitenkin.

Nykyään Kuivalahti vierailee myös pupumummon luona. Valoisassa ja täysin sattumanvaraisessa kohtaamisessa oli hänestä jotain taianomaista.

– Se oli vähän kuin jostain sadusta.

Kaksi mukavaa mummoa elämäänsä saanut Kuivalahti on kertonut tapaamisistaan innokkaasti myös ystävilleen. Hän toivoo, että ihmisillä olisi intoa lähteä pidempiaikaiseen toimintaan mukaan.

– Joulun alla ihmiset tuntuvat olevan erityisen innoissaan vapaaehtoistoiminnasta ja antamisesta, mutta pitää muistaa, että apua tarvitaan ympäri vuoden. Ystävätoiminta vie vain sen tunnin tai pari kahdessa viikossa, ja siitä saa hirveän paljon myös itselleen.

 

Teksti: Irina Hasala

07 Dec

Parikymppisellä neitsyellä ei ole hävettävää

 

Kesäkumi 2015. Pakkaukset. Kondomit.

Seksittömyys tai parisuhteen puuttuminen kalvaa monen ihmisen mieltä. Kokemusten puuttuminen ei tee kenestäkään outoa tai noloa. Kuva: Jussi Tuokkola

 

Tarinat kavereiden ensimmäisistä hapuilevista kokeiluista partnerin kanssa tai huhut tutun päätymisestä telttaan festariheilan kanssa ovat monelle tuttuja. Kun porukassa vertaillaan seksiseikkailuja, kokematon voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi.

 

KOKEMATTOMUUDESSA ei ole mitään outoa tai hävettävää. Seksitön ei ole yksin, vaikka joskus siltä tuntuukin. Tutkimusten mukaan keskiverto suomalainen kokeilee seksiä ensi kertaa 17-vuotiaana. Tämä saattaa tulla yllätyksenä varsinkin niille nuorille, jotka uskovat olevansa kaveriporukkansa viimeisiä neitsyitä.

Suomessa elää myös monia pitkälle yli parikymppisiä ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut seksielämää.

Seksittömyys yhdistetään usein uskonnolliseen vakaumukseen tai sairauteen, mutta aina kokemattomuuden taustalla ei ole suurta selitystä. Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen tapaa työssään nuoria, joiden kokemattomuuden tavallisin syy on, että he eivät ole löytäneet sopivaa kumppania.

Halosen mukaan partnerin puuttumiseen voi vaikuttaa esimerkiksi se, että ihminen asuu pienellä paikkakunnalla, on kiinnostunut muusta kuin heteroseksistä tai kokee ulkopuolisuutta jonkin ominaisuutensa takia.

– Näiden ihmisten kertomuksia yhdistää kohtaamattomuus. He eivät yksinkertaisesti ole tavanneet sellaista ihmistä, jonka kanssa heillä olisi ollut halu ja mahdollisuus kokea intiimiä yhdessäoloa, Halonen sanoo.

 

KUN SEKSUAALISUUDEN kirjoa on ryhdytty käsittelemään laajemmin mediassa, on myös aseksuaalisuus, eli seksuaalisen kiinnostuksen puute, saanut palstatilaa. Aseksuaalisuudesta onkin tullut tavallinen selitys seksittömyydelle.

Halosen mukaan kokemattomien nuorten ja nuorten aikuisten kohdalla aseksuaalisuutta tavallisempaa on, että kiinnostusta seksiin ja parisuhteeseen löytyy. Näiden ihmisten elämässä ei kuitenkaan ole ihmistä, jonka kanssa kokea edellä mainittuja asioita. Halosen mukaan seksittömyys ja parisuhteen uupuminen on kuitenkin harvoin ihmisen lopullinen kohtalo.

– Monien kokemukset osoittavat, että tilanne on ohimenevä. Usein elämän edetessä sopivia kumppaneita löytyy esimerkiksi opintojen parista tai työelämästä.

On tosin heitäkin, jotka yrityksistä huolimatta eivät löydä kumppania. Yksinään elävälle saattaa syntyä tunne, että elämästä puuttuu palanen, eikä asiaa saa karistettua mielestä.

Mediasisällöt voivat vahvistaa tunnetta entisestään ylistämällä vilkasta seksielämää ja esittämällä parisuhteen itsestäänselvyytenä.

– Tietenkin on ihmisiä, joilla olisi halu ja tarve kokea parisuhde. Se ettei partneria löydy, voi tuntua todella turhauttavalta. Toisaalta on muistettava, että on paljon yksineläjiä, joiden elämä on mielekästä. Heidän arjessaan on ystäviä, harrastuksia, töitä ja mielenkiinnon kohteita, eivätkä he ota paineita sinkkuelämästä, Halonen sanoo.

 

KOKEMATTOMIA, seksittömiä ja perheettömiä löytyy moneen lähtöön. Kuinka he voisivat tuntea itsensä tasavertaiseksi ja arvokkaiksi seurustelevien ja perheellisten rinnalla?

Eivät ainakaan panttaamalla kysymyksiä ja epävarmuuden tunteita. Tätä mieltä on 24-vuotias opiskelija Emma Sandström, joka toimii Punaisen Ristin vapaaehtoisena Turussa. Hän kiersi viime kesänä Kesäkumikampanjan merkeissä Suomen festivaaleja ja puhui nuorten kanssa seksistä.

Sandström päivysti nuorten työtovereidensa kanssa seksikiskalla, jonne kaikenikäiset festarikävijät saivat tulla kysymään seksiin liittyvistä asioista. Siellä hän tapasi muun muassa nuoria, jotka epäröiden ottivat käsiinsä kondomipaketteja. Epävarmuus johti usein siihen, ettei kokemattomuudesta jääty juttelemaan.

– Varsinkin pojat kommentoivat usein, että ‘minä en tarvitse kondomia, koska ei tällä naamalla saa’. Se tuntui aika surulliselta.

Ulkonäköpaineet ja sosiaaliset odotukset eivät koske ainoastaan nuoria.

– Tunnen myös vanhempia ihmisiä, jotka eivät ole harrastaneet seksiä. He ovat todenneet, että nyt olisi äkkiä löydettävä joku, jotta homma saadaan hoidettua alta pois, Sandström kertoo.

 

ULKOPUOLISEN on helppoa kehottaa muita ottamaan rennosti ja olemaan stressaamatta. Ihmiselle joka kokee jäävänsä yksin ja ilman, ongelma on arka ja todellinen.

Vaikka asenteet vapautuvat ja perinteisen perhekäsityksen rinnalle nousee uusia tapoja elää, on yksin jääminen edelleen tabu. Leimautumisen pelossa harva tahtoo puhua aiheesta omalla nimellään. Nettipalstat kuitenkin osoittavat, että aihe askarruttaa monia.

 

Minusta tuntuu, että olen ainoa tuntemani parikymppinen neitsyt.

Tuntuu huojentavalta kuulla, etten ole ainoa, enkä ole teidän mielestänne outo.

Olen alkanut miettiä, olenko epänormaali, kun en ole koskaan suudellut.

 

Väestöliiton nuorisolääkäri Halosen mukaan ajatus siitä, että ihmisen tulisi saavuttaa tiettyjä asioita tiettyyn ikään mennessä, on oikeastaan hölmö.

– Jokainen rakentaa oman elämänsä kuten parhaaksi näkee. Ei ole kaavaa, jonka mukaan elämä tulisi suorittaa.

Halosen mielestä kokemattoman nuoren pitäisi olla itselleen armollinen. On hyvä tiedostaa, ettei ole asian kanssa yksin. Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa, ja joilla on samanlaisia toiveita. Itsensä painostamisen sijaan kannattaa keskittyä siihen, mikä itsessä ja omassa elämässään on hyvää.

Jos kokemattomuus ei karise mielestä ja häiritsee arkea, voi umpisolmua yrittää avata ulkopuolisen avustuksella.

– Jos on hirveä halu löytää kumppani, mutta keinot eivät riitä, voi halutessaan mennä keskustelemaan ammattilaisen kanssa. Silloin voi saada apua tilanteen hahmottamiseen: miksi on vaikeaa lähestyä toisia ihmisiä ja miten voisi löytää puuttuvan rohkeuden, Halonen sanoo.

Myös ympäröivä yhteiskunta voi auttaa kokemattomia tuntemaan itsensä vähemmän oudoiksi.

– Voitaisiinko julkisuudessa kuvata ihmisten elämää mahdollisimman monella tavalla ja puhua seksin merkityksestä eri näkökulmista? Lisäksi on tärkeää ehkäistä yksinäisyyttä ja auttaa yksinäisiä löytämään toisensa.

 

Väestöliiton chatissa voi keskustella nimettömästi ammattilaisen kanssa esimerkiksi kokemattomuuteen liittyvistä kysymyksistä. Myös Punaisen Ristin seksuaaliterveystyön vapaaehtoiset tukevat nuoria seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa.

Teksti: Mikaela Remes