15 Feb

Virtuaalimaailma ja sosiaalinen media yhdistävät uusia ystäviä

Vaikka sosiaalinen media on mullistanut ystävien välisen yhteydenpidon, virtuaaliystävyys ei korvaa yhdessä vietettyä aikaa. Kuva: Pixabay.com.

 

Toisin kuin vanhempamme aikoinaan, nykynuoriso viettää verkossa kymmeniä tunteja viikossa. Onkin luonnollista, että internet on avannut nuorille uuden maailman ja mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Erilaiset keskustelufoorumit, Facebookin harrastusryhmät ja sosiaalisen median yhteisöpalvelut kokoavat samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä yhteen.

 

YHÄ USEAMMAT YSTÄVYYSSUHTEET saavat alkunsa internetissä tai sosiaalisessa mediassa. Vaikka sosiaalisen median kanavia käytetään ensisijaisesti keskusteluvälineenä jo olemassa olevien tuttujen ja ystävien välillä, sosiaalinen media on nuorille myös tärkeä kanava tutustua uusiin ihmisiin. Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalveluiden ja eBrandin vuonna 2016 toteuttaman tutkimuksen mukaan 31,2 prosenttia 13–29-vuotiaista nuorista käyttää sosiaalista mediaa tutustuakseen uusiin ihmisiin ja 16,4 prosenttia löytääkseen samankaltaista seuraa. 

Myös 17-vuotias Lili ja 15-vuotias Isabella ovat tutustuneet internetin välityksellä. Kumpikin heistä kertoo niin etsineensä kuin löytäneensä uusia ystäviä elämäänsä Demi-lehden keskustelupalstalta. Internetin yhdistämät kaverukset vinkkaavat, että hyviä kanavia, joista löytää uusia tuttavuuksia, ovat keskustelufoorumit, ystävien etsimiseen keskittyneet verkkosivut sekä erilaiset Facebook-ryhmät. Facebookista löytyy niin harrastuksien, kiinnostuksen kohteiden kuin asuinpaikan mukaan perustettuja ryhmiä.

 

YHTEISET KIINNOSTUKSEN KOHTEET JA ELÄMÄNKOKEMUKSET toimivat usein ystävyyden alullepanijoina, ja yhteinen keskustelun sävel on helppo löytää.

Uskon, että netistä kavereita etsivät ihmiset ovat vailla samanhenkistä seuraa. Harvinaisemmista asioista, kuten tietyntyylisestä musiikista, kiinnostuneita ihmisiä on välillä vaikea löytää oikeassa elämässä. Silloin turvaudutaan nettiin. Harrastan musiikkia ja on outoa alkaa selittämään punk-kulttuurin synnystä ihmiselle, joka ei tiedä asiasta mitään. Tällöin saattaa olla juurikin tarve löytää ihminen, jonka kanssa jakaa asioita ja kokemuksia, jutella, ja mikä tärkeintä: saada ymmärrystä, Lili pohtii.

Toisaalta ystävien etsimiseen internetistä voi liittyä myös ujous tai yksinäisyys. Keskustelun aloittaminen kasvokkain on usein vaikeampaa kuin näppäimistön takaa. Internetissä ja sosiaalisessa mediassa on helpompi lähestyä tuntematonta ihmistä.

Netissä on paljon helpompaa jutella, Isabella vahvistaa.

 

VAIKKA NYKYPÄIVÄNÄ ystävien välinen yhteydenpito on siirtynyt suurelta osin sosiaalisen median kanaviin, eivät ruudulle ilmestyvät tykkäykset ja viestit korvaa ystävän kanssa vietettyä aikaa. Sekä Lilin että Isabellan mielestä ystävyydessä parasta on viettää vapaa-aikaa ja harrastaa yhdessä. Kumpikin heistä viihtyy nuorisotalolla, kyläilee ystäviensä luona ja käy elokuvissa ystäviensä kanssa.

Ystäviä on erilaisia, ja heidän kanssa pidetään yhteyttä eri tavoin. Joitakin kavereita nähdään vain koulussa, toisia nähdään joka päivä tai pari kertaa vuodessa, ja nettikavereiden kanssa ei välttämättä tavata koskaan kasvokkain.

Minulla on esimerkiksi yksi kaveri, jonka kanssa käyn välillä kuntosalilla, mikä on todella hauskaa, Lili kertoo.

Mielestäni paras tekeminen, mitä ystävän kanssa voi olla, on syvällinen keskustelu karkin ja limun äärellä. Sellainen, jossa kadottaa paikan- ja ajantajun tällaiset hetket tuovat ihmisiä lähemmäs toisiaan, Lili jatkaa.

 

YSTÄVYYS ON yksi arvokkaimmista asioista koko maailmassa. Erityisesti nuoruudessa ystävien mielipidettä saatetaan jopa arvostaa enemmän kuin vanhempien.

Ystävyys on syvää ymmärrystä, luottamusta, hauskanpitoa ja tukea. Ystävän kanssa voi olla hiljaa ilman kiusallisuuden tunnetta. Ystävän kanssa voi itkeä ja nauraa. Läheisiä ystäviä minulta löytyy vain muutama, mutta he ovat sitäkin tärkeämpiä. Ystävyys merkitsee minulle itseni tärkeäksi ja välitetyksi tuntemista, Lili kuvailee.

Isabella nostaa luottamuksen ja lojaalisuuden tärkeimmiksi piirteiksi ystävyydessä. Kun ystävän kanssa on hyvä olla, saa olla oma itsensä ja tuntea olonsa hyväksytyksi. Kumpikin heistä arvostaa ystävyydessä erityisesti iloa, jota ystävyys tuo elämään, sekä yhteistä hauskanpitoa. Ystävän kanssa jaettu ilo tuntuu kaksinkertaiselta ja suru puolittuu.

 

UUDEN YSTÄVYYDEN synty vaatii vaivaa ja aktiivisuutta. Keskustelun aloittaminen ja kommentointi on helppoa esimerkiksi Facebookissa, Instagramissa ja Snapchatissa. Sosiaalisessa mediassa ihmiset tuovat usein esiin mielenkiinnon kohteitaan, joten aihepiiri keskustelulle löytyy varmasti. Kiinnostavaa keskustelukumppania kannattaa pyytää Facebook-kaveriksi ja kahville tai mihin tahansa muuhun menoon, josta voisi kuvitella hänen pitävän. Lili ja Isabella neuvovat kuitenkin tutustumaan ihmiseen mahdollisimman hyvin ennen tapaamisen sopimista. Uuden tuttavuuden näkeminen kannattaa sopia julkiselle paikalle, jossa on paljon muita ihmisiä. Uteliaisuus ja aktiivisuus ystävyydessä kuitenkin kannattavat.

Älä häpeä etsiä ystäviä netistä! Mistä tiedät, ettei yhden klikkauksen päässä sinua odota juuri se ihminen, joka on myöskin kiinnostunut vaikka keppihevostelusta? Maailma on täynnä upeita ihmisiä ja jokainen löytää varmasti oman palasensa: ihmisen joka ymmärtää ja jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut. Parhaissa tapauksissa nettiystävästä saattaa kehittyä elinikäinen kaveruus, Lili lopettaa.

 

Lähde: ebrand Suomi Oy & Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut (2016): Suomessa asuvien 13-29 -vuotiaiden nuorten sosiaalisen median palveluiden käyttäminen ja läsnäolo.

Teksti: Maria Hietajärvi

 

09 Feb

“Netissä tutustuu ihmisiin yllättävän helposti” – ystävän voi löytää verkosta

Pelaamista pidetään usein syynä nuorten eristäytymiseen muusta maailmasta. Kyse on kuitenkin myös sosiaalisesta toiminnasta, jonka kautta muodostetaan jopa vuosikymmenten mittaisia ihmissuhteita. Kuva: Mikaela Remes

 

Vaihtaisitko kuulumisia tuntemattoman kanssa kadulla? Tuskin. Netissä? Ehkä. Moni kokee tuntemattomiin tutustumisen kasvokkain ahdistavana, mutta saattaa avata keskustelun anonyymisti verkossa. Punaisen Ristin Minecraft-serverin ideana on tarjota kiinnostava nettipeliympäristö, jossa pelaaja voi löytää samanhenkistä juttuseuraa.

 

YSTÄVÄNPÄIVÄ ON kulman takana, ja vaikka muualla maailmassa se tarkoittaa pariskuntien kynttiläillallisia, on Suomessa perinteisesti ollut tapana iloita nimenomaan ystävistä. Siinä missä romanttisen rakkauden juhla voi aiheuttaa paineita sinkuille, on ystävyyden päivä monille muistutus kalvavasta yksinäisyyden tunteesta.

Yksinäisiä on kaiken ikäisiä, mutta voi tuntua yllättävältä, että tutkimuksen mukaan jopa 15 prosenttia nuorista kokee olevansa yksinäinen usein tai jatkuvasti. Moni löytää tilanteeseen helpotusta verkosta, jossa etsitään nykyään parisuhteen lisäksi myös ystävyyttä. Yksinäisyyttä potevalle voi kuitenkin olla hankalaa hahmottaa, mistä kaverin etsiminen kannattaisi aloittaa. Tämän takia Punaisen Ristin ystävätoiminta on laajenemassa verkkoon.

 

YHTEISET kiinnostuksen kohteet ovat aina tuoneet ihmisiä yhteen netissä. Esimerkiksi keskustelufoorumien ja pelien kautta on syntynyt vuosikymmenten mittaisia ystävyyssuhteita. Varsinkin pelaaminen on monelle luonteva tapa lähestyä tuntematonta ihmistä, sillä vauhtiin pääsee pyytämällä apua ja hiomalla strategioita muiden pelaajien kanssa.

Punainen Risti on ottanut tästä kopin ja järjestön siviilipalvelusmies Antti Haapalahti rakentaa parhaillaan kulttipeli Minecraftiin järjestölle omaa pelipalvelinta. Idea syntyi Punaisen Ristin nuorten vuosikokouksessa, kun pohdittiin, miten ystävätoiminta voisi paremmin palvella nuoria.

– Omassa ikäluokassani ihmiset ovat aika ujoja, eivätkä välttämättä jaksa nähdä vaivaa löytääkseen itselleen täysin uudenlaista toimintaa. Jos potisin itse yksinäisyyttä, olisi minulle liian korkea kynnys lähteä tutustumaan ihmisiin kasvokkain. Nettipelien ystävänä tekisin sen mieluummin verkossa, Haapalahti sanoo.

 

MINECRAFT ON suuren suosion saavuttanut seikkailullinen peli, jossa pelaaja pääsee käyttämään luovuuttaan rakentaessaan maailmoja ja taistelemaan hirviöitä vastaan. Minecraftin hankkiminen maksaa parikymmentä euroa, mutta serverillä pelaaminen on ilmaista, eikä peli perustu tavaroiden tai lisäosien haalimiselle.

Vaikka peliä voi pelata yksinkin, avaa se sosiaalisia mahdollisuuksia siten, että pelaajat voivat tehdä yhteistyötä tai pelata toisiaan vastaan. He voivat myös jutella keskenään anonyymisti Skypen kaltaisella sovelluksella.

Se että Punainen Risti tarjoaa pelaajille pelialustan, ei Haapalahden mukaan tarkoita, että järjestöä hierotaan pelaajien naamaan, vaikka se joskus pelimaailmassa näkyykin esimerkiksi logoina, tietoiskuina ja informaationa järjestön tarjoamista ensiapukursseista.

– Voit pelata Punaisen Ristin serverillä ilman, että sinun tarvitsee pelätä, että sinulta vaaditaan jotain tai joutuisit sitoutumaan johonkin. Jos sitten satut kiinnostumaan järjestön toiminnasta, pääset helposti lukemaan lisää, Haapalahti sanoo.

Tällä hetkellä pelimaailman rakentamiseen ja ylläpitoon tarvitaan apukäsiä, joten Haapalahti toivoo yhteydenottoja innokkailta Minecraft-pelaajilta.

– Paras lopputulos saadaan rakentamalla maailma yhdessä ihmisten kanssa, jotka oikeasti pelaavat peliä, sillä heillä on silmää sille, mikä näyttää hyvältä. Tarvitsemme myös vapaaehtoisia ylläpitämään serveriä eli neuvomaan ongelmatilanteissa ja valvomaan, että peli pyörii ilman häiriöitä.

 

MINECRAFT-SERVERI valmistuu tämän kevään aikana. Sen toivotaan saavuttavan nuoria, jotka eivät välttämättä muutoin hakeutuisi Punaisen Ristin ystävätoiminnan pariin, mutta jotka lähtevät mukaan nettipelien harrastajina.

Pelejä ja verkkoa pidetään toisinaan julkisessa keskustelussa syypäänä nuorten eristäytymiselle, ja vaikka virtuaalimaailmat saavatkin jotkut unohtamaan sosiaaliset suhteensa, on kolikolla kaksi puolta. Haapalahdella on omakohtaista kokemusta siitä, miten tärkeässä roolissa netti on haastavassa elämäntilanteessa, kun vieraisiin tutustuminen tuntuu hankalalta.

– Nuorena vaihdoin usein koulua. Sopeutuminen oli haastavaa ja ystäviä vaikea saada. Silloin huomasin, että ihmisiin tutustuu netissä yllättävän helposti ja verkossa luoduista kontakteista on tullut todella tärkeitä. Vaikka juttelisi jonkun kanssa “vain” netissä, se kohentaa mielialaa todella paljon.

 

Jos olet kiinnostunut rakentamaan Minecraft-pelimaailmaa tai ylläpitämään serveriä, voit täyttää ilmoittautumislomakkeen. Täältä voit lukea lisää siitä, kuinka ryhtyä toisen henkilön ystäväksi verkon välityksellä.

Teksti: Mikaela Remes

19 Feb

Tervetuloa takapihalle!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva: Irina Herneaho

In this article Irina Herneaho continues with the subject of community thinking and gives valuable viewpoints on 1) how a sense of community can be promoted by individuals,  2) what types of added values it can bring to a society and 3) who are the major players in boosting it.

Ystävänpäivää vietettiin äskettäin, ja moni toivottavasti havahtui tuntemaan kiitollisuutta ympärillään olevista ihmisistä. Ystävät ovatkin ehdottomasti merkkipäivänsä ansainneet. Olisi hienoa, jos edes kerran vuodessa jokainen pysähtyisi miettimään myös sitä, millainen on oma perusasenne ihmisiin ylipäätään – ei vain lähimmäisiin, vaan myös naapuriin, lähikaupan myyjään, vieraaseen kadunmieheen.

Joitakin vuosia sitten entisellä kotipaikkakunnallani vastustettiin perhetukikeskusta, koska osa vanhemmista ei halunnut lastensa näkevän “ongelmaisia perheitä”. Perustelu huvitti minua, vaikkei asiassa sinällään ole mitään hauskaa. Olen nimittäin melko varma, ettei täysin ongelmatonta perhettä ole olemassakaan. Jako ongelmaisiin ja ongelmattomiin tai avunsaajiin ja auttajiin on keinotekoinen, koska elämän ohittamaton realiteetti on, että jokainen tarvitsee joskus tukea. Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu: vaikka kaikki tuntuisi omassa elämässä menevän putkeen, kukaan ei ole immuuni epäonnisille sattumuksille. Huomenna kaikki voi olla toisin, kenen tahansa kohdalla. Senkin takia voi olla tarpeen pohtia suhtautumistaan toisten hätään.

Perhetukikeskuksen vastustamista voi pitää esimerkkinä niin kutsutusta NIMBY-ilmiöstä (lyhenne sanoista not in my backyard – ei minun takapihalleni), jossa leipäjonot, kehitysvammaisten asuntolat ja maahanmuuttajien vastaanottokeskukset halutaan pitää poissa omilta kulmilta, vaikka niitä sinällään tärkeinä pidettäisiinkin. Teot ja asenteet ovat silloin jyrkässä ristiriidassa. Samanaikaisesti ei voi uskottavasti puolustaa yhdenvertaisuutta mutta vastustaa sitä omassa lähiympäristössään.

Nimbyily on myrkkyä yhteisöllisyydelle. Tällainen asenne voi johtaa siihen, ettei eri tavalla elävien arkeen ole mitään kosketuspintaa. Silloin on houkuttelevaa sortua helppoihin vastauksiin ja etsiä syntipukkeja monimutkaisiin ongelmiin muualta, esimerkiksi erilaisista vähemmistöryhmistä. Viholliskuvia on helppo maalailla, mutta niiden muuttaminen on työläämpää.

Ilahduttavasti ihmiset ovat käyneet vastarintaan nurkkakuntaisuutta kohtaan. Suhtauduin edellisessä blogitekstissäni kriittisesti sosiaalisen median narsistisia asenteita ruokkivaan puoleen. Verkko on kuitenkin kiistatta hyödyllinen kasvualusta ruohonjuuritason yhteisöllisyydelle. Esimerkkejä on lukuisia. Pienimmillään yhteisöllisyyttä rakentavat teot voivat olla naapuruston omassa Facebook-ryhmässä tapahtuvaa tutustumista ja palvelusten vaihtoa. Yhteistoiminnalla voi olla myös selkeitä ja kunnianhimoisiakin tavoitteita, kuten vaikkapa kaupunkitilan kehittäminen. Parhaimmillaan vaikutukset yksittäisen ihmisen elämään ovat mullistavia. Kun väsyneet vanhemmat saavat sosiaalisen median kautta matalan kynnyksen tukea vailla pelkoa leimautumisesta, puhutaan mittaamattoman arvokkaista asioista.

Kuva: Irina Herneaho

Kuva: Irina Herneaho

Toki myös verkon ulkopuolella tapahtuu. Yhteisöllinen asuminen, työskentely ja erilaiset pop up -tapahtumat kasvattavat suosiotaan. Yhteistä tälle kaikelle on se, että toiminta lähtee kansalaisista itsestään. Tämänkaltainen kansalaistoiminta ei tietenkään tee julkisia palveluja tai hyvinvointivaltioita tarpeettomaksi vaan tilkitsee aukkoja ja toimii ongelmia ennaltaehkäisevänä turvaverkostona. Ihmisarvoisen elämän perusta on silti tieto siitä, ettei hädän hetkellä ole vain hyväntekeväisyyden varassa.

Mutta miten uusia yhteisöllisyyden muotoja voisi edistää? Ruohonjuuritason liikehdintää ei tule ohjata ylhäältäpäin vaan tarjota sille paremmat puitteet. Yhden ihmisen ajatuksesta alkunsa saanut tempaus voi synnyttää kymmenen uutta. Yksittäiset teot ja tapahtumat kertautuvat niin, että jälkikäteen voi olla vaikeaa paikantaa, miten pienestä kipinästä kaikki sai alkunsa. Tämän mahdollistamiseksi tarvitaan vapaata ja yhteistä tilaa niin verkossa kuin fyysisessä todellisuudessakin. Sen lisäksi tarvitaan taitoa toimia yhdessä. Tulevaisuutta ajatellen erityisen suuressa roolissa on tällöin koulu.

Nuoret viettävät suuren osan valveillaoloajastaan koulussa, ja jos päällimmäiseksi kokemukseksi jää ulkopuolisuuden tunne, seuraukset voivat olla kauaskantoisia – ja ikäviä. Tätä nykyä on muodikasta vaatia kouluihin lisää yrittäjyys- ja työelämäopintoja. Koulutuksen pääasiallisen tavoitteen ei kuitenkaan tulisi olla kansallisen kilpailukyvyn turvaaminen vaan toisia ihmisiä kunnioittavaksi kansalaiseksi kasvaminen. (Erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen ei tietenkään ole haitaksi työelämässäkään, päinvastoin.)

Koulujen tulisi taistella välinpitämättömyyttä vastaan ja opettaa nuoria siihen, että yhdessä asioihin voi ja pitääkin vaikuttaa. Yhteistyötaidot eivät ole synnynnäisiä ominaisuuksia, vaan ne opitaan käytännössä niin kuin muutkin taidot. Jos yksilöllisen osaamisen ohella panostettaisiin nykyistä enemmän myös empatian ja ryhmätaitojen kehittämiseen, sosiaaliset siteet vahvistuisivat ja kiusaaminenkin ehkä vähentyisi.

Ryhmässä toimiminen ei ole vain omien näkemysten esiin tuomista ja puolustamista vaan kuuntelemista, keskustelua ja vuorovaikutusta. Se on tehokas rokote kapeakatseisuutta, rasismia ja radikalisoitumista vastaan. Tämä koskee nuorten lisäksi tietenkin myös kaikkia muita. Jos ei koskaan antaudu dialogiin eri tavoin ajattelevien kanssa, voi kiintyä liiaksi omiin näkemyksiinsä ja haksahtaa pitämään niitä erehtymättöminä. Mutta jos suhtautuu kaikkiin kohtaamiinsa ihmisiin kunnioittavasti, yhteisöllisyys saa vapaasti versoa takapihoillakin.

Kuva: Irina Herneaho

Kuva: Irina Herneaho

Yhteisöllisyys on ehdottomasti itseisarvo, mutta se on myös tärkeä väline, kun pitää saada asioita aikaan. Sarjan päättävässä kirjoituksessa pohdin, mitä yhteisöllisyyden kulttuurin nousu voi merkitä laajemmassa mittakaavassa yhteiskunnan kehityksen kannalta.

12 Feb

Ystävyys on pieniä tekoja

otto_kari

Otto Kari on toiminut Punaisen Ristin delegaattina Jordaniassa. kuva: Mikko Vähäniitty, Suomen Punainen Risti

This article is written by the vice-chairman, Otto Kari of the Finnish Red Cross. He shares his experience from Jordan where Kari worked as a delegate for IFRC . Tired and exhausted after a long day, co-workers showed Kari incredible friendship without a common language.

Muistan aina hetken, jolloin jordanialaisessa varastohallissa tehdyn kahdeksan tunnin työurakan jälkeen pääsin istumaan ilmastoituun tilaan. Olin valvonut yksin Punaisen Ristin kansainvälisen komitean rekan lastausta sairaalan rakennustarvikkeilla. Tavallisesti toimimme pareittain, mutta tällä kertaa vatsatauti oli kaatanut työparini sängyn pohjalle. Meillä oli parisen viikkoa aikaa pystyttää sairaala syyrialaispakolaisille ja joukko avustustyöntekijöitä odotti jo tarvikkeita aavikolla. Pieni hiki ja väsymys kuului asiaan, mutta kieltämättä tiukkatahtinen päivä lämmössä painoi.

Minut oli tavalliseen tapaan ohjattu istumaan toimiston tuolille, odottamaan toimistohenkilökunnalta listaa hyllyt jättäneistä tarpeistamme kuittausta varten. Tällä kertaa ovesta ilmestyi kuitenkin joukko hyväntuulisia varastomiehiä. Heidän tehtävä ei ollut suunnitella kuten muiden huoneessa olijoiden vaan nostaa ja siirrellä materiaalia paikasta toiseen. Yhteistä kieltä ei ollut muutamaa sanaa ja aamun tervehdyksiä lukuunottamatta. Parin viikon aikana olimme kuitenkin yhdessä siirtäneet satoja kuutioita avustustarvikkeita kentälle. Olimme kollegoita, yhtä lailla. He laskivat hymyillen eteeni pussin, jossa oli lämmintä ruokaa ja juomapullo. Listoja valmisteleva mies toimi tulkkina: miehet olivat huomanneet varastolla, että minulta olivat tauot ja lounas jääneet väliin. He kävivät siksi ostamassa minulle syötävää, omilla rahoillaan. Kiitollisuuteni välittyi ilman tulkin apua.

Varastotyöntekijöitä Jordaniassa. Kuva: Otto Kari

Varastotyöntekijöitä Jordaniassa. Kuva: Otto Kari

Inhimillisyys on sitä, että kohtelee myös tuntematonta kuin ystävää. Viime kädessä pidempikin ystävyys rakentuu pienistä teoista, joilla osoittaa välittävänsä ja jakaa toisen arjen. Pienillä arjen teoilla voimme jokainen tarjota hengähdystauon sitä tarvitseville, ottaa osan huolista kannettaviksi tai tuoda iloa yksinäisen arkeen. Kokemani hetki oli pysäyttävä ystävyyden ja inhimillisyyden osoitus. Usein se muistuttaa minua siitä, kuinka ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla arjen huolineen ja toiveineen. Toisaalta ymmärsin, miten ystävyys ei katso kulttuuria tai yhteistä kieltä. Ehkä tarinan tärkein opetus on kuitenkin näiden pienten inhimillisten tekojen merkityksessä. Pienillä teoilla voimme yhdessä saavuttaa jotain suurempaa. Varastomiehet jatkoivat tavaroiden nostamista ja siirtämistä, ja rakensivat sairaalan apua tarvitseville. Eväiden avulla he pitivät huolen siitä, että minäkin jaksoin tehdä osani yhteisen tavoitteen eteen myös tulevina päivinä.

Punaisen Ristin komitean avustusrekka. Kuva: Otto Kari

Punaisen Ristin komitean avustusrekka. Kuva: Otto Kari

Näiden tekojen merkitys toisen elämään voi olla merkittävä, kuten nuoren kohdalla, jolla yksinäisyyden lievittyminen voi tehdä eron syrjäytymisen ja elämään kiinnittymisen välillä. Vaikka tämä on riittävä palkinto itsessään, näiden kohtaamisten kautta saamme myös itse kokea jotain ainutlaatuista. Vähintään auttamisen iloa, mutta parhaimmillaan pitkän ja antoisan ystävyyden. Näin ystävänpäivän alla ehdotan, että otamme tavaksi muistaa omien läheistemme lisäksi kollegoitamme, hyvän päivän tuttuja ja ehkä entuudestaan tuntemattomiakin pienillä arjen teoilla. Ystävänpäivänä – tai miksei useamminkin – meillä on myös mahdollisuus kiittää heitä, jotka ovat olleet meidän tukenamme.

Otto Kari,
Suomen Punaisen Ristin varapuheenjohtaja ja valtakunnallisen nuorisotoimikunnan puheenjohtaja