17 Jan

Moni meistä elää huomaamattaan samanmielisten kuplassa – sosiaalipsykologian professori kertoo, mihin hyötyihin ja haittoihin vain samoin ajattelevien kanssa liikkuminen voi johtaa

Keskustelu usein kannattaa myös eri tavalla ajattelevien kanssa, kunhan molemmat vilpittömästi haluavat vaihtaa ajatuksia. Kuva: Pixabay.com

 

Erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa vuorovaikuttaminen tuo perspektiiviä elämään – ainakin mikäli osaa välttää kommunikaation sudenkuopat.

 

YHTEISKUNNALLISTA KESKUSTELUA seuratessaan törmää joskus kommentteihin, jotka saavat pähkäilemään, voiko joku todella ajatella noin.

– Ihmisellä on taipumus kuvitella, että muut ovat samankaltaisia kuin itse. Tämä korostuu erityisesti silloin, jos ystävätkin ovat samanmielisiä. Silloin päädytään helposti ajattelemaan, että toista mieltä oleva on jotenkin pihalla tai jopa pahantahtoinen, Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori Jan-Erik Lönnqvist toteaa.

Tutkimusten mukaan ihmiset päätyvät helposti samanmieliseen seuraan. Tämä korostuu etenkin poliittisten asenteiden kohdalla.

– Etenkin puolisot ovat asenteiltaan monesti suorastaan hätkähdyttävän samankaltaisia, Lönnqvist toteaa.

Se on ymmärrettävää, sillä samankaltainen seura voi tarjota samaistumisen ja yhteyden kokemuksia. Myös konfliktien riski vähenee, kun kauppareissulle mennessä ei aina tarvitse vääntää siitä, syödäänkö kasvis- tai liharuokaa, eikä uutisten katsomisesta seuraa joka kerta riitaa.

– Tutkimusten mukaan ihmiset saavat melko helposti aikaan konfliktin, mikäli heidän perustavanlaatuisissa arvoissaan on suuria eroja, Lönnqvist lisää.

 

SIITÄ, ETTÄ kaveeraa vain samanmielisten kanssa voi kuitenkin olla myös haittaa. Jo pidemmän aikaa on puhuttu esimerkiksi Facebook-kuplista, joita syntyy, kun samanmieliset ihmiset kohtaavat Facebookin maailmassa ja sen algoritmi suosittelee heille heidän ajatuksiinsa sopivaa sisältöä. Eriävät ajatukset taas eivät pääse kuplasta läpi. Myös internet-maailman ulkopuolella on tällaisia kuplia.

– Jos vaikka opiskelee yliopistolla, niin siellä on varmasti enemmän tietynlaisia ideologioita kannattavia. Jos valitsee ystävänsä ja kumppaninsa sieltä, niin lähipiiri voi muodostua melko samanmieliseksi, Lönnqvist toteaa.

Kuva maailmasta saattaa tällöin jäädä yksipuoliseksi. Omat itsestäänselvyydet voivat olla jonkun toisen maailmassa jotain täysin muuta. Sitä ei vaan koskaan pääse näkemään, kun viettää aikaa vain omassa, tutussa elinpiirissään.

 

MUTTA MITEN sitten ystävystyä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat eri tavalla kuin itse?

Esimerkiksi ajatuspaja e2:n pyhyystutkimus kertoo, että suomalaisten arvopohja ja pyhiksi koetut asiat ovat melko yhtenäisiä. Suomalainen pitää pyhinä asioina usein rakkautta, läheisiä ihmisiä, kotia, rauhaa, ihmisarvoa ja turvallisuutta. Auttavaisuus, vastuuntuntoisuus ja anteeksiantavaisuus taas ovat tärkeitä arvoja lähes jokaiselle suomalaiselle. Esimerkiksi näistä aiheesta voi saada aikaan saada aikaan keskustelua, joka lähentäisi myös esimerkiksi poliittisilta asenteiltaan erilaisia ihmisiä toistensa kanssa.

 

MIKÄLI HALUAA ystävystyä eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa, ei paras keskustelunavaus välttämättä ole avautua ajatuksistaan koskien tulenarkoja teemoja. Yritykset saada toinen ymmärtämään oma kanta voivat osoittautua haastaviksi.

– Ihmiset suhtautuvat yleensä varautuneemmin vaikutusyrityksiin, jotka tulevat vierailta ihmisiltä kuin tutuilta ihmisiltä tai ystäviltä, Lönnqvist toteaa.

Jos kuitenkin haluaa lähteä keskustelemaan nimenomaan niistä asioista, joissa kannat erottavat, kannattaa niiden keskeltä etsiä jotain yhteistä.

– Jos voimakkaasti maahanmuuttomyönteisenä ihmisenä keskustelee maahanmuuttoa vastustavan ihmisen kanssa, niin kannattaa hakea jotain yhteisiä argumentteja tai arvoja, joista molemmat on samaa mieltä, Lönnqvist toteaa.

Teksti: Milla Asikainen

13 Dec

Joulua ei ole pakko viettää perheen kanssa – ystävien kesken joulu on varmasti omannäköinen

Usein joulunviettoa säätelevät monet perinteet ja tottumukset. Kuva: Maria Hietajärvi


Joulua pidetään vahvasti perhepiirissä vietettävänä juhlana. Jouluperinteet ovat kuitenkin muuttumassa. Yhä useampi viettää joulua perheen sijaan ystäviensä kanssa. Kolmikymppinen Juhani kertoo viettävänsä juhlapyhät yleensä ystäviensä kanssa siitäkin huolimatta, että hänellä on läheiset välit perheeseensä.

 


PERINTEISEN PERHEJOULUN RESEPTIIN kuuluvat pitkän kaavan jouluvalmistelut sekä jouluruokien valmistus kaikkine tykötarpeineen. Siinä missä jollekulle viimeisen päälle väkerretty joulu on vuoden kohokohta, toiselle raskaan sarjan joulunvietto saa palan nousemaan kurkkuun jo marraskuussa.

Monessa kodissa on kohta taas edessä se vanha tuttu perinne, kun aikuiset lapset saapuvat joulunviettoon vanhempiensa luokse. Moni lapsuudenkodistaan pois muuttanut aikuinen kokee, että joulu on pakko viettää omien tai kumppanin vanhempien luona. Kun joululoma täyttyy hautausmaavisiiteistä, kohteliaisuuskäynneistä sukulaisten luona ja joka puolelta satelevista odotuksista, pinna alkaa helposti osoittaa kiristymisen merkkejä.

Huonoimmassa tapauksessa kumppanin kanssa tulee riitaa aatonviettopaikasta, ja joulua vietetään lopulta kireissä tunnelmissa noudattaen muiden perinteitä ja aikatauluja. Jos joulunvietto on pelkkää juoksemista ja suorittamista, joulun perimmäinen tarkoitus unohtuu helposti.

 


JOS PERHEJOULU KAIKKINE perinteineen ja valmisteluineen stressaa ja kulutusjuhla tuntuu huonolta valinnalta lompakon kannalta, joulun voi viettää rennosti ystäviä nähden.

Helsinkiläinen Juhani viettää tänä vuonna joulua kahdestaan ystävänsä kanssa. Syy ei ole suinkaan tulehtuneissa perhesuhteissa. Päinvastoin – hän on läheisissä väleissä sukunsa kanssa.

– Tänä jouluna lähden ystäväni kanssa reissulle Aasiaan. Työssäkäyvänä juhlapyhät ovat oikeastaan ainoa mahdollinen ajankohta lähteä ulkomaille. Vietän yleensä myös muut juhlapyhät, kuten pääsiäisen ja juhannuksen, ystävieni kanssa. Olen todella sosiaalinen, ja minulla on paljon läheisiä ystäviä, joten he ovat kuin sisaruksia minulle. Olen vanhempieni ainoa lapsi ja käyn kyllä tapaamassa heitä ja muita sukulaisiani säännöllisesti, Juhani kertoo.

Ystäväpiiristä muodostuu monelle vähintään yhtä tärkeä osa elämää kuin sukulaisista. Joulun viettäminen rakkaiden ystävien kanssa voikin olla joillekin yhtä luonteva valinta kuin perhejoulu. Juhlapyhät ovat mainio hetki viettää kiireetöntä aikaa ystävien kesken syöden, juoden ja jutellen. Ystävyyssuhteissakaan kun on harvoin aikaa todelliselle, kiireettömälle yhdessäololle työkiireiden ja ruuhkavuosien painaessa päälle.

 


YSTÄVIEN SEURASSA ON lupa viettää juuri omannäköistä joulua. Ei tarvitse syödä vatsaa tukkivaa kinkkua eikä tehdä monen päivän valmisteluja vaativia laatikoita, jos ei halua. Kun pöytä katetaan nyyttäriperiaatteella tuoduilla lempiruuilla, niin kenenkään ei tarvitse viettää joulua keittiössä.

– Ystäväjoulumme eivät ole perinteisiä. Parasta on se, että saamme itse päättää mitä teemme ja kuinka vietämme joulua. Lähinnä olemme keskittyneet syömään hyvin. Tänä jouluna jouluruuat tulee nautittua ravintolassa, Juhani jatkaa.

Joulu on nykyään kaupallinen ja kulutuskeskeinen juhla, joka tuntuu saapuvan kauppoihin joka vuosi entistä aikaisemmin. Turha kuluttaminen ja joulun lahjarumba tuntuvat väärältä pelkästään yleisen maailmatilan vuoksi. Monen kaapit pursuavat tavaraa, eikä lahjoja kannata ostaa ostamisen vuoksi.  

– Emme vaihda lahjoja ystävieni kanssa, vaan yhdessäolo on tärkeämpää. Työskentelen vähittäiskaupan alalla ja aloitamme intensiivisen joulukampanjoinnin black fridayn jälkeen. Kun töissä mainostaa joulua, niin vapaalla en jaksa stressata joulusta enää yhtään, Juhani toteaa.

Joulun ei tarvitse sisältää stressaamista. Kuva: Maria Hietajärvi


KANNATTAA MUISTAA, ETTEI kenenkään tarvitse viettää joulua toisten vuoksi. Moni viettää joulua niin kuin sitä on aina vietetty muita miellyttääkseen, ja on siksi tyytymätön. Jokaisen tulisikin itse miettiä, mitä toivoo joululta.

Joulunviettotavoista ja omista toiveista kannattaa keskustella. On tärkeää, että perheen kesken käydään kaikkien toiveet läpi. Saattaa olla, että jouluahdistus on oikeasti seurausta väärinkäsityksistä. Aikuiset lapset voivat ajatella vanhempien pettyvän, jos joulua ei järjestetä lapsuudenkodissa entiseen malliin. Vanhemmat taas saattavat luulla, että lapsien takia on pidettävä kiinni myös niistä pölyttyneistäkin jouluperinteistä.

Jos tutun perhejoulun väliin jättäminen houkuttaa, mutta päätös tuntuu liian vaikealta, niin perheen luona vierailua voi usein ainakin lyhentää. Joulukyläilyt voi myös hoitaa jonain muuna päivänä kuin aattona, jonka voi tällöin pyhittää itselleen, ystävilleen ja rauhalliselle yhdessäololle.

Jouluhössötyksestä luopumalla ja ahdistavia perinteitä muuttamalla joulusta nauttii varmasti enemmän. Myös uusien perinteiden luominen on sallittua, jopa toivottavaa. On tärkeää, että jokaisella olisi joulussaan sellaisia asioita, joista aidosti pitää – viettipä joulua sitten ystävien tai perheen kanssa.

Teksti ja kuvat: Maria Hietajärvi

22 Nov

Asiantuntija kertoo, miten läheisensä menettänyttä ei kannata kohdella – ”Suurin virhe on olla tekemättä mitään”

Ystävän tai läheisen lohduttamisessa tärkeintä on huomiointi ja läsnäolo. Kuva: Pixabay.com

 

Mielenterveyden keskusliiton kuntoutussuunnittelija Outi Ståhlbergin mukaan surevan auttamisessa on tärkeintä läsnäolo. Läheisensä menettäneeltä voi myös kysyä, miten hän haluaisi tulla autetuksi.

 

KUN LÄHEISTÄ KOHTAA suuri suru, voi auttaminen tuntua vaikeammalta kuin olisi osannut odottaa. Sanojen voi pelätä kuulostavan kornilta tai niitä ei löydä ollenkaan. On hankala sanoa, voiko tuki olla vääränlaista. Ihminen on erehtyväinen, joten on inhimillistä, että tukeminenkaan ei aina suju luontevasti. Kuntoutussuunnittelija Outi Ståhlberg Mielenterveyden keskusliitosta kertoo Henrylle, miten välttää yleisimmät sudenkuopat tukiessa läheisensä menettänyttä.

 

JOS ITSE ON kokenut läheisen menetyksen, voi olettaa virheellisesti tietävänsä, miltä toisesta tuntuu. Oletus saattaa kuitenkin olla täysin väärä.

– Minun äitini on kuollut, mutta en silti voi tietää, miltä toisesta saman kokeneesta tuntuu. Merkitykset ovat yksilöllisiä, Outi Ståhlberg selittää.

Vertaistukea voi tarjota, mutta ei pidä olettaa, että toinen käsittelisi tapahtunutta samalla tavoin kuin itse. Toisen toipumisprosessi voi esimerkiksi kestää pidemmän aikaa kuin oma, eikä se tarkoita sitä, että hän olisi jäänyt märehtimään asiaa.

 

RATKAISUJEN TAI SELVIYTYMISKEINOJEN tuputtaminen ei myöskään ole paras tapa lohduttaa. Surevaa ei kannata kehottaa lähtemään lenkille tai yksinkertaisesti piristymään. Myös ”kyllä se siitä ajan kanssa” on fraasi, jota tulee helposti käyttäneeksi lohduttaessa. Surutyöhön ei kuitenkaan ole valmista käsikirjoitusta. Joskus voi olla, että ihminen jää loppuiäkseen kantamaan surua jossain muodossa.

– Esimerkiksi lapsensa menettäneet puhuvat ajasta ennen ja jälkeen tapahtuneen. Suru jää siis jollain tavalla läsnäolevaksi, vaikka fyysinen tuska helpottaakin ajan mukana, Ståhlberg kertoo.

Läheisensä menettäneellä on oikeus särkyä ja olla surullinen. Suru on luonnollista menetyksen kohdatessa, eikä sitä pidä yrittää tukahduttaa. Tukijan ei aina tarvitse osata keksiä maailmaa mullistavia ratkaisuja tuskan vähentämiseksi. Esimerkiksi arjen askareissa auttamisella voi tukea toisen toipumista. Joskus ei välttämättä tarvita edes sitä.

– Pelkkä tietoisuus siitä, että olet läsnä, on lohduttavaa, Ståhlberg selittää.

 

JOSKUS PELKO SIITÄ, että tekee jotain väärää voi johtaa siihen, ettei tee mitään. Läheisen menettänyt henkilö kuitenkin tarvitsee tukea ja apua. Ainakin osanottonsa olisi kohteliasta ilmaista.

– Jos on epävarma siitä, miten toimia, voi kysyä surevalta, että ”Mitä haluaisit minun tekevän? Onko jotain, mitä voisin tehdä tai sanoa?” Ståhlberg kertoo.

On tärkeää kertoa halustaan auttaa ja lohduttaa. Sureva kertoo kyllä, mikäli ei halua puhua. Läheisen menettäneellä on suuri riski sairastua esimerkiksi masennukseen, joten häntä ei pitäisi jättää yksin.

– Surevasta voi huolehtia pitämällä silmällä sitä, ettei hän eristäydy liikaa muista, ja ettei suru muutu katkeruudeksi. Minä tein makaronilaatikkoa ystävälleni, joka menetti läheisensä. Istuin hänen seuranaan monta iltaa ja huolehdin, että nenäliinat riittävät, jääkaapissa on ruokaa ja lapsilla puhtaat vaatteet aamulla kouluun, Ståhlberg kertoo.

 

MYÖS AMMATTIAVUN hakemiseen kannattaa kehottaa aina, jos ihmistä kohtaa odottamaton tai muuten traumaattinen menetys ja kriisi. Mikäli kuollut läheinen on ollut esimerkiksi vanhus, jonka kuolemaa on osattu odottaa, voi lähipiirin tuki riittää.

Mihin sitten ottaa yhteyttä, kun kohtaa kriisin?

– Suomen Mielenterveysseuralla on kriisikeskus. Yhteyttä voi ottaa myös Mielenterveyden keskusliiton neuvontapuhelimeen, terveyskeskukseen tai yksityiseen lääkäriasemaan, Ståhlberg listaa.

– Koulun psykologi, kuraattori ja oppilasterveydenhuolto voivat myös auttaa, samoin kuin seurakunnan ja järjestöjen sururyhmät sekä vertaistukiryhmät. Apua saa, jos sitä osaa hakea. Siinä läheinen voi olla suureksi avuksi. Hän voi soitella, sopia aikatauluista ja huolehtia, että sureva menee sovittuihin tapaamisiin, hän lisää.

Mikäli uskot, että tekstin neuvoista voisi olla jollekulle tuntemallesi apua, voit jakaa sitä somessa!

Teksti: Milla Asikainen

28 Jun

Tässä on Henryn opas inhimillisempiin työpäiviin – näin löydät työyhteisösi parhaat puolet

Välillä työelämä ei ole herkkua. Kuva: Pixabay.com

 

Työpäivien ei tarvitse aina olla piinallisia. Joskus lääke pahaan oloon on kiitollisuus ja armollisuus muita kohtaan.

 

TYÖELÄMÄSTÄ PUHUTTAESSA yleisimpiä teemoja tuntuvat olevan paineet ja rankkuus. En jaksa edes laskea, kuinka moni omassakin lähipiirissäni on murehtinut työpäiviensä piinallisuutta. Moni kokee, että omaa työtä ei  arvosteta, työtaakka on liian suuri tai esimies on töykeä. Se on kamalaa ottaen huomioon, kuinka suuren osan elämästämme vietämme työnteon parissa.

Työelämä on moninaista, eivätkä samat keinot päde kaikkiin ympäristöihin. Tämän tekstin aihe on kiinteä työympäristö, jossa on mahdollista lisätä viihtymistään vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Pienyrittäjän työhön tai yksin työskentelevään varastotyöntekijään samat keinot eivät välttämättä sovellu. Kenties heillekin näistä vinkeistä voi olla apua muissa sosiaalisissa suhteissa.

 

ON VALITETTAVA TOSISEIKKA, ettei tekemästään työstä aina saa tunnustusta. Aina ei kuitenkaan ole kysymys siitä, että työkaverit jättäisivät tehdyt asiat tahallaan huomiotta. Jos heillä itsellään on kuormaa joko töissä tai henkilökohtaisessa elämässä, eivät he välttämättä ymmärrä panna merkille sitä, mitä muut tekevät työyhteisön eteen.

Suomalainen ei mielellään mainosta omia ansioitaan. Sitä ei välttämättä tarvitsekaan tehdä. Joskus voi olla tehokkaampaa houkutella ihmiset esiin omista kuplistaan. Ihan ensimmäiseksi voi avata omat silmänsä ja tehdä positiivisen palautteen antamisesta normaalia.

Kenties et ole itsekään huomannut, että viereisen huoneen Taina tuo aina pullaa kahvipöytään. On joskus hyvä pysähtyä miettimään, mitä positiivista muut ihmiset tuovat elämääsi. Jollakin työkaverilla voi olla erityisen hauskat vitsit, toinen taas tekee työnsä aina ajallaan ja täsmällisesti. Sanomalla nämä asiat ääneen saattaa piristää toisen päivää ja saada hänet tuntemaan, että juuri hänen panoksellaan on merkitys. Kiitollisuus tutkitusti parantaa  mielialaa, joten samalla tuemme omaan hyvinvointiamme.

Joskus voi olla hedelmällistä tutustua työkavereihin paremmin. Kun tuntee ihmiset, joiden kanssa työskentelee, ymmärtää monesti paremmin myös heidän toimintaansa. Tällöin voi huomata, ettei heidän käytöksessään ole kyse välttämättä esimerkiksi piittaamattomuudesta. Puhumattakaan siitä, että jos hyvin käy, voi huomata työskentelevänsä aivan mahtavien tyyppien keskellä. Sitä ei välttämättä tule huomanneeksi murehtiessaan omaa työtaakkaansa. Vaikkei työympäristöstä uutta parasta ystävää löytyisikään, väitän, että jokaisessa on jotain mielenkiintoista, josta innostua edes hetkeksi.

Huhu kertoo, että töissä voi olla myös hauskaa. Kuva: Pixabay.com

 

TIETENKIN TYÖYHTEISÖÖN voi mahtua myös ikävän oloisia ihmisiä. Harva on inhottava ihan vain huvikseen, vaan ikävän käytöksen taustalla voi olla esimerkiksi pahaa oloa tai stressiä. Kiitollisuuden lisäksi on hyvä opetella työelämässä myös armeliaisuutta ja ymmärtää, ettei kukaan meistä ole täydellinen. Tympeään käytökseen ei tarvitse vastata samalla mitalla, vaan asian voi nostaa esille empaattisesti ja tarjota auttavaa kättä. Harva haluaa olla ikävä ihmisille, jotka ovat itselle ystävällisiä. Tietenkin vastaanotto voi olla tyly, mutta siitä on turha ottaa itseensä. Se, ettei joku osaa ottaa apua vastaan, ei ole avun tarjoajan vika.

Kaikkia työelämän paineita ei yksi ihminen voi poistaa. Sen sijaan voi yrittää keskittyä ikävien asioiden sijasta niihin valonpilkahduksiin, jotka tekevät päivistä kauniimpia  – ja jakaa niitä myös muille. Jossain vaiheessa saa varmasti itsekin jotain takaisin.

Teksti: Milla Asikainen