26 Apr

Ystävyyssuhteen päättymistä on lupa surra

Ystävyys ei aina kestä. Kuva: Pixabay

 

Ero ystävästä tekee kipeää, mutta on joskus ainoa oikea ratkaisu. Jatkuvan huonon ilmapiirin taustalla voi olla esimerkiksi kateutta, joka kalvaa etenkin sitä tuntevaa. Psykoterapeutti Piritta Pitkäsen mukaan huonoon ystävyyssuhteeseen ei kannata jäädä roikkumaan.

 

PARHAIMMILLAAN YSTÄVÄ voi olla hengenpelastaja. Tällaisen määritelmän ystävyydelle antaa Väestöliitto. Hyvä ystävyys on kallisarvoinen asia, jota kannattaa vaalia. Joskus suhde voi kuitenkin muuttua – joko hiljaa hiipumalla tai dramaattisesti repeytymällä.

Ystävyyden päättyminen voi tehdä kipeää, mutta on kuitenkin tilanteita, joissa kaveruuden katkaiseminen on oikea ratkaisu.

Syyt nuorten välisen ystävyyden päättymiselle ovat usein hieman erilaisia kuin aikuisiässä. Psykoterapeutti Piritta Pitkäsen mukaan aikuisena elämäntilanteen ajavat joskus luontaisesti erilleen, kun ura ja perheen perustaminen tulevat elämässä keskeisiksi. Nuorilla taas ystävyyssuhteiden päättymisen taustalla on usein luottamuspulaa, jatkuvaa negatiivisuutta sekä toisen arvostelemista ja lannistamista.

– Jos ystävä ei osaa iloita sinun puolestasi tai ystävyys on yksipuolista ja sen teema pyörii toisen tarpeiden ympärillä, kehottaisin nostamaan asioita keskusteluun mahdollisuuksien mukaan, sanoo Pitkänen.

Parisuhteessa ikävistä tunteista puhuminen on tavallisempaa, ja Pitkäsen mukaan kumppanit saattavat pitää toisensa ajantasalla yhdessäoloon liittyvista odotuksistaan ja toiveistaan. Ystävyyssuhteissa samanlaisia kehityskeskusteluja kuitenkin käydään harvemmin.

Sen lisäksi, että ystävyyteen kuuluu kyky surra ja iloita yhdessä, keskeisiä piirteitä toimivalle ihmissuhteelle ovat tasa-arvoisuus ja vastavuoroisuus. Pitkänen lisää listaan sen, että hyvä ystävyys on luontevaa. Esimerkiksi velvollisuudentunne ystävyydestä voi aiheuttaa jännitteitä.

– Jos ystävän kohtaaminen on jatkuvasti jännitteistä, se ei tuota sitä iloa, mitä luonteva ja hyvä ystävyys tuottaa. Silloin on syytä miettiä, mistä jännite tulee.

 

YSTÄVYYTTÄ VOIVAT rikkoa monet asiat, mutta eräs kivuliaasti kalvava vaiva on kateus. Tavanomainen ihailu kuuluu hyvään ystävyyteen. Lisäksi Pitkänen huomauttaa, että kateus on inhimillinen tunne, joka voi nostaa päätään ystävyyssuhteissa.

– Silloin, kun tunne on jollain tavalla hallinnassa, se on niin sanotusti normaalia. Pientä kateutta liittyy erilaisiin ihmissuhteisiin. Tunne on kuitenkin hyvä tunnistaa silloin kun se herää. Jos kateus saa liikaa valtaa, se alkaa muodostaa negatiivista ilmapiiriä ystävyyssuhteen ympärille.

Kateus voi aiheuttaa erilaisia ilmiöitä ja se näkyy usein puhumattomuutena tai ikävinä kommentteina. Joskus kateuden kohdetta aletaan vältellä tai hänelle ollaan kiukkuisia. Pitkänen sanoo, että vaikka kateus vaikuttaa myös sen kohteena olevan oloon, se vaikuttaa vahvasti myös kateellisen itsensä vointiin.

Kateuden taustalla voi olla omaan itsetuntoon ja huonommuuteen liittyviä kysymyksiä. Pitkäsellä on vastaus siihen, miten kateuden aiheuttamaa pahaa oloa voi hoitaa: kun kateuden tunnistaa, omaa mieltään voi ruokkia myönteisemmillä ajatuksilla.

– Kannattaa esimerkiksi miettiä asioita, jotka ovat itsellä hyvin ja suunnata ajatuksiaan enemmän niihin.

 

OMISTA RAJOISTAAN ystävyydessä on Pitkäsen mukaan tärkeää olla tietoinen. Itsekseen voi pohtia, millaiseksi hyvän ystävyyden mieltää. Toisinaan on hyvä pysähtyä tarkastelemaan myös sitä, millainen ystävä itse on.

Huonossa ystävyyssuhteessa ei kannata kärsiä. Pitkänen korostaa keskustelun tärkeyttä ja toteaa, että ystävän kanssa kannattaa ainakin yrittää puhua. Hänen mukaansa etenkin nuorille on tyypillistä se, että jos asioista ei jutella, oma mieli alkaa rakentaa tarinoita.

Jos keskustelu ei auta, Pitkänen kehottaa irrottautumaan kaveruudesta. Ratkaisua kannattaa pohtia etenkin, jos suhteessa on koko ajan huono olla ja siihen liittyy negatiivisuutta ja arvostelua.

– Ystävyys on yhteistä vaivannäköä. Jos ystävää kohtaan on kriittisiä ajatuksia , voi pohtia, millaiset ystävyyden edellytykset annan itse, kuinka paljon olen ystävyyteen antanut ja millaisia asioita ne ovat.

Vaikka ystävyyssuhde olisi muuttunut tukalaksi, sen päättäminen voi tehdä kipeää. Pitkäsen mukaan on tärkeää antaa itselleen lupa surra. Luopumisen ja surun tunteita ei kannata padota sisälleen, vaan ennemmin antaa niiden tulla ulos esimerkiksi muille puhumisen muodossa.

Selviytymiseen vaikuttaa myös se, miten kaveruus on katkennut: rikki revitty ystävyys vaatii enemmän käsittelyä ja voi Pitkäsen mukaan aiheuttaa itsesyytöksiä. Tällöin toipuminen on hyvin erilaisia kuin esimerkiksi silloin, kun ystävyys katkeaa välimatkan tai päättyneen harrastuksen takia.

– Kuulostaa kliseiseltä, mutta aika vie meitä eteenpäin ja auttaa haavoihin.

 

Teksti: Ida Kannisto

 

15 Mar

Kolumni: Yhdessä koettu kipu sitoo yhteen

Kuva: Pixabay.

 

Jaetut kokemukset ovat joskus sanoja vahvempia. Urheiluharrastuksen parissa yhteinen intohimo yhdistää ihmisiä, jotka tuskin muualla tapaisivat, kirjoittaa Henry Goes Liven kolumnisti Ida Kannisto.

 

PUNAISET KASVOT VALUVAT HIKEÄ ja räkä roikkuu suusta. Sellaisina kestävyysurheilijat usein harjoituksissa ja kilpailuissa esiintyvät. Lajissa koetellaan vartalon sietokyvyn rajoja. Kipua on helpompi kestää, kun harjoituksen vie läpi yhdessä muiden juoksijoiden kanssa, ja lisäksi ryhmässä pystyy puskemaan itsensä yhä kovempiin suorituksiin. Joukkueen kesken koettu kaikkensa antaminen yhdistää: vain toinen juoksija voi ymmärtää, miltä suorituksen jälkeinen olo tuntuu.

Kun jakaa toisen kanssa väsymyksen ja vatsakivut, voitot, kitkerät epäonnistumiset sekä harjoitusleireillä päiväkausien ajan huoneen ja huolet, voi päästä yllättävän syvälle toisen elämään. Kovin kilpakumppani voi aivan hyvin olla kilparatojen ulkopuolella paras ystävä. Harrastuksen kautta syntyvät ystävyyssuhteet ovat usein erityisiä, sillä ne rakentuvat vahvan yhteisen kiinnostuksen ympärille. Treeneihin lähdetään kiireen keskellä, ja harjoituksen ajaksi ulkopuolinen arkielämä jää taka-alalle. Päivittäin tavattavista treenikavereista syntyy helposti läheinen yhteisö, joka kuulee hyvät ja huonot kuulumiset ensimmäisenä.

Kunto Plus -lehden juoksuaiheisessa jutussa todetaan leikkimielisesti, että harrastuksen kautta löydetyt uudet ystävät ovat juoksijalle tarpeen, sillä harrastusta koskevat Facebook-päivitykset alkavat pian kyllästyttää vanhaa tuttavapiiriä. Toteamuksessa lienee totuutta taustalla, sillä lajiin kuin lajiin hurahtanut haluaa jakaa kokemuksiaan muiden kanssa. Helpointa on keskustella toisen harrastukseen uppoutuneen kanssa, joka ymmärtää tarkalleen, mistä puhut. Yhteinen kiinnostus tuo yhteen ihmisiä huolimatta siitä, millainen elämä harjoitusten ulkopuolella odottaa. Eräs harrastusten tärkeä piirre piileekin siinä, että ne saattavat yhteen ihmisiä, jotka eivät muualla tapaisi tai tutustuisi. Erilaisuus ei ole este, sillä yhteinen harrastus antaa vahvoja, yhteisiä kokemuksia.

 

UUTEEN MAAHAN MUUTTAMINEN on jännittävää ja väsyttävää. Silloin, kun sosiaalinen verkosto on rakennettava alusta ja perustettava tuntemattomien ihmisten varaan, urheilun yhdistävä vaikutus tulee esille hyvin selvästi. Kun syksyllä muutin vaihto-opiskelemaan Englantiin, sain huomata, että yhteiset intohimot yhdistävät kaikkialla maailmassa. Jos on palo tiettyyn tekemiseen, sen pariin kannattaa uskaltautua vieraassakin ympäristössä. Se, että tuntee harrastuksen, tuo turvaa. Vaikka uusi ympäristö jännittäisi, juokseminen sujuu samaan tapaan maassa kuin maassa.

Loughboroughin yliopiston juoksuryhmällä oli ensimmäinen kokoontuminen pian opintojen alettua. Kovatasoiseen ryhmään liittyminen pelotti niin paljon, että ensimmäiseen tapaamiseen matkatessani oksetti, itketti ja teki mieli kääntyä takaisinpäin. Ehkäpä koko opiskeluvuoden paras päätös oli kuitenkin kauhusta kankeana seistä paikallaan ja odottaa, kun porukka jaettiin ryhmiin lajeittain.

Britit eivät ole niin kovin erilaisia kuin suomalaiset. He ovat ystävällisiä, mutta eivät tunkeile. Isossa yliopistossa ei välttämättä kaikilla kursseilla ole paikallisten enemmistöä. Jos haluaa löytää samankaltaisia ihmisiä ja sosialisoida muutenkin kuin oluttuopin ääressä (joka toki sekin on osa paikalliseen kulttuuriin tutustumista, etenkin Britanniassa), harrastusryhmiin liittyminen on oiva tapa. Joissain yliopistoissa niitä on tarjolla lukematon määrä. Esimerkiksi Loughboroughin yliopistossa voi pelata huispausta, kokeilla napatanssia tai laskuvarjohyppyä, harjoitella ammuntaa tai opetella surffaamaan.

 

JUOKSURYHMÄSSÄ KAIKKI MUUT puhuvat äidinkielenään englantia. Lähes kaikki tuntevat entuudestaan, eikä ryhmässä ole kuin kaksi ulkomaista opiskelijaa. Aluksi harjoitusten kovuus kauhistutti, mutta se myös yhdisti. Ennen kovaa suoritusta monia jännittää, mutta harjoituksen jälkeen jokainen on tyytyväinen siihen, että selvisi kunnialla loppuun saakka.

Ensimmäisessä täkäläisessä juoksukilpailussani horjahtelin paksussa mutakerroksessa ja loikin muiden perässä syviin, veden täyttämiin ojiin. Kura lensi ympäri vartaloani, kun rämmin violetti liivi ylläni kilometristä toiseen. Kun vihdoin ylitin maaliviivan, kyynärpäitä myöten mudassa oleva joukkuetoverini otti minut halauksella vastaan. ”Juostessa tarkoitus on nauttia, ei stressata”, totesi joukkueeni valmentaja kilpailun jälkeen.

Yhteisöllisyyttä tunteakseen ei aina tarvita sanoja – joita ei henkeä haukkoessa edes pystyisi muodostamaan. Yhteinen äärikokemus vastaa helposti paria vierekkäisillä penkeillä vietettyä kuukautta luokkahuoneessa.

Teksti: Ida Kannisto

 

15 Feb

Virtuaalimaailma ja sosiaalinen media yhdistävät uusia ystäviä

Vaikka sosiaalinen media on mullistanut ystävien välisen yhteydenpidon, virtuaaliystävyys ei korvaa yhdessä vietettyä aikaa. Kuva: Pixabay.com.

 

Toisin kuin vanhempamme aikoinaan, nykynuoriso viettää verkossa kymmeniä tunteja viikossa. Onkin luonnollista, että internet on avannut nuorille uuden maailman ja mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin. Erilaiset keskustelufoorumit, Facebookin harrastusryhmät ja sosiaalisen median yhteisöpalvelut kokoavat samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä yhteen.

 

YHÄ USEAMMAT YSTÄVYYSSUHTEET saavat alkunsa internetissä tai sosiaalisessa mediassa. Vaikka sosiaalisen median kanavia käytetään ensisijaisesti keskusteluvälineenä jo olemassa olevien tuttujen ja ystävien välillä, sosiaalinen media on nuorille myös tärkeä kanava tutustua uusiin ihmisiin. Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalveluiden ja eBrandin vuonna 2016 toteuttaman tutkimuksen mukaan 31,2 prosenttia 13–29-vuotiaista nuorista käyttää sosiaalista mediaa tutustuakseen uusiin ihmisiin ja 16,4 prosenttia löytääkseen samankaltaista seuraa. 

Myös 17-vuotias Lili ja 15-vuotias Isabella ovat tutustuneet internetin välityksellä. Kumpikin heistä kertoo niin etsineensä kuin löytäneensä uusia ystäviä elämäänsä Demi-lehden keskustelupalstalta. Internetin yhdistämät kaverukset vinkkaavat, että hyviä kanavia, joista löytää uusia tuttavuuksia, ovat keskustelufoorumit, ystävien etsimiseen keskittyneet verkkosivut sekä erilaiset Facebook-ryhmät. Facebookista löytyy niin harrastuksien, kiinnostuksen kohteiden kuin asuinpaikan mukaan perustettuja ryhmiä.

 

YHTEISET KIINNOSTUKSEN KOHTEET JA ELÄMÄNKOKEMUKSET toimivat usein ystävyyden alullepanijoina, ja yhteinen keskustelun sävel on helppo löytää.

Uskon, että netistä kavereita etsivät ihmiset ovat vailla samanhenkistä seuraa. Harvinaisemmista asioista, kuten tietyntyylisestä musiikista, kiinnostuneita ihmisiä on välillä vaikea löytää oikeassa elämässä. Silloin turvaudutaan nettiin. Harrastan musiikkia ja on outoa alkaa selittämään punk-kulttuurin synnystä ihmiselle, joka ei tiedä asiasta mitään. Tällöin saattaa olla juurikin tarve löytää ihminen, jonka kanssa jakaa asioita ja kokemuksia, jutella, ja mikä tärkeintä: saada ymmärrystä, Lili pohtii.

Toisaalta ystävien etsimiseen internetistä voi liittyä myös ujous tai yksinäisyys. Keskustelun aloittaminen kasvokkain on usein vaikeampaa kuin näppäimistön takaa. Internetissä ja sosiaalisessa mediassa on helpompi lähestyä tuntematonta ihmistä.

Netissä on paljon helpompaa jutella, Isabella vahvistaa.

 

VAIKKA NYKYPÄIVÄNÄ ystävien välinen yhteydenpito on siirtynyt suurelta osin sosiaalisen median kanaviin, eivät ruudulle ilmestyvät tykkäykset ja viestit korvaa ystävän kanssa vietettyä aikaa. Sekä Lilin että Isabellan mielestä ystävyydessä parasta on viettää vapaa-aikaa ja harrastaa yhdessä. Kumpikin heistä viihtyy nuorisotalolla, kyläilee ystäviensä luona ja käy elokuvissa ystäviensä kanssa.

Ystäviä on erilaisia, ja heidän kanssa pidetään yhteyttä eri tavoin. Joitakin kavereita nähdään vain koulussa, toisia nähdään joka päivä tai pari kertaa vuodessa, ja nettikavereiden kanssa ei välttämättä tavata koskaan kasvokkain.

Minulla on esimerkiksi yksi kaveri, jonka kanssa käyn välillä kuntosalilla, mikä on todella hauskaa, Lili kertoo.

Mielestäni paras tekeminen, mitä ystävän kanssa voi olla, on syvällinen keskustelu karkin ja limun äärellä. Sellainen, jossa kadottaa paikan- ja ajantajun tällaiset hetket tuovat ihmisiä lähemmäs toisiaan, Lili jatkaa.

 

YSTÄVYYS ON yksi arvokkaimmista asioista koko maailmassa. Erityisesti nuoruudessa ystävien mielipidettä saatetaan jopa arvostaa enemmän kuin vanhempien.

Ystävyys on syvää ymmärrystä, luottamusta, hauskanpitoa ja tukea. Ystävän kanssa voi olla hiljaa ilman kiusallisuuden tunnetta. Ystävän kanssa voi itkeä ja nauraa. Läheisiä ystäviä minulta löytyy vain muutama, mutta he ovat sitäkin tärkeämpiä. Ystävyys merkitsee minulle itseni tärkeäksi ja välitetyksi tuntemista, Lili kuvailee.

Isabella nostaa luottamuksen ja lojaalisuuden tärkeimmiksi piirteiksi ystävyydessä. Kun ystävän kanssa on hyvä olla, saa olla oma itsensä ja tuntea olonsa hyväksytyksi. Kumpikin heistä arvostaa ystävyydessä erityisesti iloa, jota ystävyys tuo elämään, sekä yhteistä hauskanpitoa. Ystävän kanssa jaettu ilo tuntuu kaksinkertaiselta ja suru puolittuu.

 

UUDEN YSTÄVYYDEN synty vaatii vaivaa ja aktiivisuutta. Keskustelun aloittaminen ja kommentointi on helppoa esimerkiksi Facebookissa, Instagramissa ja Snapchatissa. Sosiaalisessa mediassa ihmiset tuovat usein esiin mielenkiinnon kohteitaan, joten aihepiiri keskustelulle löytyy varmasti. Kiinnostavaa keskustelukumppania kannattaa pyytää Facebook-kaveriksi ja kahville tai mihin tahansa muuhun menoon, josta voisi kuvitella hänen pitävän. Lili ja Isabella neuvovat kuitenkin tutustumaan ihmiseen mahdollisimman hyvin ennen tapaamisen sopimista. Uuden tuttavuuden näkeminen kannattaa sopia julkiselle paikalle, jossa on paljon muita ihmisiä. Uteliaisuus ja aktiivisuus ystävyydessä kuitenkin kannattavat.

Älä häpeä etsiä ystäviä netistä! Mistä tiedät, ettei yhden klikkauksen päässä sinua odota juuri se ihminen, joka on myöskin kiinnostunut vaikka keppihevostelusta? Maailma on täynnä upeita ihmisiä ja jokainen löytää varmasti oman palasensa: ihmisen joka ymmärtää ja jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut. Parhaissa tapauksissa nettiystävästä saattaa kehittyä elinikäinen kaveruus, Lili lopettaa.

 

Lähde: ebrand Suomi Oy & Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut (2016): Suomessa asuvien 13-29 -vuotiaiden nuorten sosiaalisen median palveluiden käyttäminen ja läsnäolo.

Teksti: Maria Hietajärvi

 

21 Mar

Nuoret kokoontuivat tuomaan ideansa kuuluville – “Täällä ei tarvitse olla korkeassa virassa päästäkseen ääneen”

Aija Närvänen ja Patrik Åhman ideoivat Antti Haapalahden (vas.) johdolla. Åhman kertoo olleensa mukana SPR:n toiminnassa lapsesta saakka. Omia ideoita ja niiden esille tuomista pohtivan työpajan teemat kiinnostivat sekä Åhmania että Närvästä.

 

Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokousta vietettiin viikonloppuna Kankaanpäässä. Moni nuori haluaa päästä vaikuttamaan järjestön asioihin, osa taas tähtää työelämään toiminnasta hankitun kokemuksen avulla.

 

VIISIKYMMENTÄ NUORTA järjestöaktiivia on juuri nauttinut aamiaisen ennen kello yhdeksää lauantaina Kuntoutuskeskus Kankaanpäässä. Paikalla vallitsee hyväntuulinen tunnelma, kun tutut tapaavat toisiaan. Osa pääsee viettämään aikaa muualla Suomessa asuvien ystäviensä kanssa pitkästä aikaa.

Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokous on aloitettu edellisenä iltapäivänä. Kokousviikonloppuna nuoret pääsevät työpajojen lisäksi nauttimaan uima-altaista ja kuntoutuskeskusta ympäröivistä lenkkipoluista.

Edellisen illan nuoret viettivät hohtokeilauksen merkeissä. Mukana olivat myös Janakkalasta kotoisin olevat ystävykset Roosa Penttilä ja Hanna Träff.

– Nuorten vuosikokous on hyvä paikka tavata kavereita, joita ei muuten näe, kaksikko toteaa.

Träff ja Penttilä vakuuttavat, että nuoret tekevät viikonlopun aikana hyviä päätöksiä vietäväksi kesäkuussa järjestettävään Punaisen Ristin yleiskokoukseen.

Vaikuttaminen näyttää kiinnostavan useita nuorten vuosikokoukseen saapuneita.

– Työpajoissa pääsee runnomaan asioita eteenpäin. Täällä ei tarvitse olla korkeassa virassa, että pääsee ääneen, Träff sanoo.

Kaverukset Hanna Träff ja Roosa Penttilä kertoivat, että viikonlopun parasta antia on muun muassa niiden kavereiden tapaaminen, joita ei muualla näe. Lauantain työpajojen jälkeen vuosikokouksessa oli tiedossa ulkoilua, iltaohjelmaa ja bileet livebändin säestyksellä.

 

Yhteisöpedagogiksi opiskeleva Träff arvelee, että järjestön nuorisotoiminnasta on hyötyä tulevaisuuden työssä nuorten parissa.

– Olen päässyt näkemään, miten nuoret voivat vaikuttaa. Myös nuorisotyön muodot, kuten leiritoiminta ja erilaiset leikit, ovat tulleet tutuiksi.

 

LAUANTAIAAMUNA osallistujat jakautuvat viiteen työpajaan. Jokaiselle näyttää olevan selvää, minkä aiheen parissa he haluavat päivänsä aloittaa. Lisäksi jokaisesta piiristä on valittu edustaja vuosikokoukseen saapuneiden aloitteiden ja kannanottojen käsittelyyn, samoin kuin nuorten yleiskokouksen työohjeen viimeistelyyn.

Erään oven takana Antti Haapalahti on aloittelemassa työpajaa, jonka teemana on, miten omia ideoita voi saada etenemään Punaisessa Ristissä

Haapalahti kannustaa rohkeuteen. Hänen mukaansa olennaista onnistumisessa on ajankohtainen ajatus ja hyvä ajoitus. Etenkin ajankohtaisuutta hän pitää keskeisenä asiana. Viralliset kokoukset ovat erityisen hyvä paikka tuoda julki omia ehdotuksia.

Haapalahdella on kokemusta siitä, että joskus oma idea voi poikia isoja lopputuloksia. Vuonna 2015 hän esitti yhdessä toisen vapaaehtoisen kanssa ajatuksen verkkoystävätoiminnasta, josta keskustoimisto innostui nopeasti.

– Silloin oli tarvetta uudenlaiselle ystävätoiminnalle. Iso projekti lähti pienestä ideasta.

Punaisen Ristin Minecraft-pelimaailma on tarkoitus saada käyttöön toukokuussa. Pelimaailmassa pysyvän verkkoystävän kanssa voi keskustella ja luonnollisesti pelata.

– Halukkaiden tarvitsee vain ostaa peli ja alkaa pelata.

 

AUDITORION LATTIALLA ja penkeillä istuu kahdeksan nuorta. Osa heistä on toiminut useasti Nälkäpäiväkerääjinä, osa taas on ollut mukana SPR:n toiminnassa vasta vähän aikaa. Henna Tammi laskeskelee olleensa mukana yli 10 vuoden ajan. Viimeisen vuoden aikana hän on innostanut mukaan myös poikaystävänsä Perttu Timosen.

– Tämä on yhteinen harrastus, Timonen sanoo.

Tammen ja Timosen kanssa ringissä istuvat Heini Naukkarinen ja Kalle-Hermanni Laakso. Yhdessä he ideoivat yhteistyötä Raha-automaattiyhdistyksen kanssa

– RAY:n kanssa voitaisiin toteuttaa Nälkäpäivän juhla-arpa. Osa tuotoista menisi Nälkäpäiväkeräykseen. Arpavoitot taas houkuttelisivat lahjoittajia, nelikko pohtii.

Auditorion seiniä on koristeltu post-it-lapuista taiteilluilla kuvilla. Vaaleanpunaisen sydämen vieressä on sinisistä ja vihreistä muistilapuista kirjoitettu teksti MORO.

Työpajaa vetävä Raisa Heinämäki kertoo ryhmän pohtineen uusia tapoja Nälkäpäiväkeräyksen toteuttamiseksi. Eräs ajatus on muistilapuista kootut taideteokset, joita on tarkoitus saada julkisille paikoille ympäri Suomea.

Ainakaan lauantaiaamupäivänä ei vielä ollut selvillä, millaisia kuvia muistilapuista muodostuisi.

– Ajatuksia herättävä kuva on tarkoitus viedä paikoilleen viikkoa ennen keräyksen alkamista. Se muistuttaa, että Nälkäpäiväkeräys on tulossa, Heinämäki selittää.

Ideana on, että ohikulkijat voivat napata teoksesta post-it-lapun mukaan ja ilmoittautua lipaskerääjiksi. Samalla taideteos pikkuhiljaa häviää.

– Tarkoitus on, että idea on käytössä jo ensi syksynä.

 

VIHREÄN KOKOUSHUONEEN seinillä on isoja taideteoksia. Soikea pöydän ääressä istuu joukko keskittyneitä nuoria, jotka ovat kokoontuneet käsittelemään vuosikokoukseen saapuneita aloitteita ja kannanottoja. Esillä on Satakunnan piirin tekemä kannanotto nuorten saamiseksi mukaan osastojen hallituksiin. Samaa aihepiiriä koskee myös toinen aloite.

Aihe herättää paljon keskustelua. Pöydän ääressä pohditaan muun muassa sitä, että nuorisotoimintaa on vaikea kehittää, jos päätöksenteossa ei ole mukana nuoria. Keskustelua käydään suomeksi ja ruotsiksi.

Yksimielisyys vallitsee siitä, että olisi tärkeä saada toimintaan mukaan yhä enemmän nuoria, ja myös pitää heidät mukana. Joku kysyy, voidaanko velvoittaa, että jokaisessa hallituksessa pitää olla yksi nuorisojäsenen paikka. Yhdessä keskustelijat kuitenkin päätyvät siihen, että perusteltu suositus nuorisojäsenen paikasta on ehkä tehokkaampi keino. Sen avulla nuoria voitaisiin kannustaa mukaan toimintaan.

Toinen aloite koskee sukupuolen moninaisuutta, joka tulisi aloitteen mukaan huomioida järjestössä nykyistä paremmin.

Länsi-Suomen piiriä työpajassa edustaa 20-vuotias Sofia Sarkava. Kysyttäessä, mikä sai Sarkavan alun perin innostumaan järjestötoiminnasta, naisen kasvoille leviää hymy.

– Lähdin mukaan SPR:n toimintaan 5‒6 vuotta sitten, kun koulussani järjestettiin ensiapukoulutus. Ihastus hyvännäköiseen kouluttajaan houkutteli mukaan.

Sofia Sarkava oli mukana käsittelemässä vuosikokoukselle saapuneita aloitteita ja kannanottoja. Sarkava pääsi helmikuussa toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa eli järjestämään nuorille suunnatun ystävänpäivätapahtuman.

 

Sarkava sanoo kokevansa, että nuorten vuosikokouksessa pääsee päättämään tärkeistä asioista ja viemään asioita eteenpäin.

– Kun osallistuin kokoukseen ensimmäistä kertaa, epäilin, otetaanko ajatuksia oikeasti huomioon. Huomasin kuitenkin, että jonkinlaista vaikutusta tapahtui. Jyväskylässä, jossa asun, ei vielä ole niin näkyvää nuorten toimintaa. Täällä pääsee yhdessä pohtimaan, mitä asioille voisi tehdä.

 

Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokousta vietettiin Kuntoutuskeskus Kankaanpäässä 17.–19.3.2017.

Teksti ja kuvat: Ida Kannisto

 

Juttua korjattu 21.3.2017  klo 21.44. Sofia Sarkavan sukunimi korjattu. Aiemmin jutussa luki virheellisesti Sarkala.