21 Mar

Nuoret kokoontuivat tuomaan ideansa kuuluville – “Täällä ei tarvitse olla korkeassa virassa päästäkseen ääneen”

Aija Närvänen ja Patrik Åhman ideoivat Antti Haapalahden (vas.) johdolla. Åhman kertoo olleensa mukana SPR:n toiminnassa lapsesta saakka. Omia ideoita ja niiden esille tuomista pohtivan työpajan teemat kiinnostivat sekä Åhmania että Närvästä.

 

Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokousta vietettiin viikonloppuna Kankaanpäässä. Moni nuori haluaa päästä vaikuttamaan järjestön asioihin, osa taas tähtää työelämään toiminnasta hankitun kokemuksen avulla.

 

VIISIKYMMENTÄ NUORTA järjestöaktiivia on juuri nauttinut aamiaisen ennen kello yhdeksää lauantaina Kuntoutuskeskus Kankaanpäässä. Paikalla vallitsee hyväntuulinen tunnelma, kun tutut tapaavat toisiaan. Osa pääsee viettämään aikaa muualla Suomessa asuvien ystäviensä kanssa pitkästä aikaa.

Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokous on aloitettu edellisenä iltapäivänä. Kokousviikonloppuna nuoret pääsevät työpajojen lisäksi nauttimaan uima-altaista ja kuntoutuskeskusta ympäröivistä lenkkipoluista.

Edellisen illan nuoret viettivät hohtokeilauksen merkeissä. Mukana olivat myös Janakkalasta kotoisin olevat ystävykset Roosa Penttilä ja Hanna Träff.

– Nuorten vuosikokous on hyvä paikka tavata kavereita, joita ei muuten näe, kaksikko toteaa.

Träff ja Penttilä vakuuttavat, että nuoret tekevät viikonlopun aikana hyviä päätöksiä vietäväksi kesäkuussa järjestettävään Punaisen Ristin yleiskokoukseen.

Vaikuttaminen näyttää kiinnostavan useita nuorten vuosikokoukseen saapuneita.

– Työpajoissa pääsee runnomaan asioita eteenpäin. Täällä ei tarvitse olla korkeassa virassa, että pääsee ääneen, Träff sanoo.

Kaverukset Hanna Träff ja Roosa Penttilä kertoivat, että viikonlopun parasta antia on muun muassa niiden kavereiden tapaaminen, joita ei muualla näe. Lauantain työpajojen jälkeen vuosikokouksessa oli tiedossa ulkoilua, iltaohjelmaa ja bileet livebändin säestyksellä.

 

Yhteisöpedagogiksi opiskeleva Träff arvelee, että järjestön nuorisotoiminnasta on hyötyä tulevaisuuden työssä nuorten parissa.

– Olen päässyt näkemään, miten nuoret voivat vaikuttaa. Myös nuorisotyön muodot, kuten leiritoiminta ja erilaiset leikit, ovat tulleet tutuiksi.

 

LAUANTAIAAMUNA osallistujat jakautuvat viiteen työpajaan. Jokaiselle näyttää olevan selvää, minkä aiheen parissa he haluavat päivänsä aloittaa. Lisäksi jokaisesta piiristä on valittu edustaja vuosikokoukseen saapuneiden aloitteiden ja kannanottojen käsittelyyn, samoin kuin nuorten yleiskokouksen työohjeen viimeistelyyn.

Erään oven takana Antti Haapalahti on aloittelemassa työpajaa, jonka teemana on, miten omia ideoita voi saada etenemään Punaisessa Ristissä

Haapalahti kannustaa rohkeuteen. Hänen mukaansa olennaista onnistumisessa on ajankohtainen ajatus ja hyvä ajoitus. Etenkin ajankohtaisuutta hän pitää keskeisenä asiana. Viralliset kokoukset ovat erityisen hyvä paikka tuoda julki omia ehdotuksia.

Haapalahdella on kokemusta siitä, että joskus oma idea voi poikia isoja lopputuloksia. Vuonna 2015 hän esitti yhdessä toisen vapaaehtoisen kanssa ajatuksen verkkoystävätoiminnasta, josta keskustoimisto innostui nopeasti.

– Silloin oli tarvetta uudenlaiselle ystävätoiminnalle. Iso projekti lähti pienestä ideasta.

Punaisen Ristin Minecraft-pelimaailma on tarkoitus saada käyttöön toukokuussa. Pelimaailmassa pysyvän verkkoystävän kanssa voi keskustella ja luonnollisesti pelata.

– Halukkaiden tarvitsee vain ostaa peli ja alkaa pelata.

 

AUDITORION LATTIALLA ja penkeillä istuu kahdeksan nuorta. Osa heistä on toiminut useasti Nälkäpäiväkerääjinä, osa taas on ollut mukana SPR:n toiminnassa vasta vähän aikaa. Henna Tammi laskeskelee olleensa mukana yli 10 vuoden ajan. Viimeisen vuoden aikana hän on innostanut mukaan myös poikaystävänsä Perttu Timosen.

– Tämä on yhteinen harrastus, Timonen sanoo.

Tammen ja Timosen kanssa ringissä istuvat Heini Naukkarinen ja Kalle-Hermanni Laakso. Yhdessä he ideoivat yhteistyötä Raha-automaattiyhdistyksen kanssa

– RAY:n kanssa voitaisiin toteuttaa Nälkäpäivän juhla-arpa. Osa tuotoista menisi Nälkäpäiväkeräykseen. Arpavoitot taas houkuttelisivat lahjoittajia, nelikko pohtii.

Auditorion seiniä on koristeltu post-it-lapuista taiteilluilla kuvilla. Vaaleanpunaisen sydämen vieressä on sinisistä ja vihreistä muistilapuista kirjoitettu teksti MORO.

Työpajaa vetävä Raisa Heinämäki kertoo ryhmän pohtineen uusia tapoja Nälkäpäiväkeräyksen toteuttamiseksi. Eräs ajatus on muistilapuista kootut taideteokset, joita on tarkoitus saada julkisille paikoille ympäri Suomea.

Ainakaan lauantaiaamupäivänä ei vielä ollut selvillä, millaisia kuvia muistilapuista muodostuisi.

– Ajatuksia herättävä kuva on tarkoitus viedä paikoilleen viikkoa ennen keräyksen alkamista. Se muistuttaa, että Nälkäpäiväkeräys on tulossa, Heinämäki selittää.

Ideana on, että ohikulkijat voivat napata teoksesta post-it-lapun mukaan ja ilmoittautua lipaskerääjiksi. Samalla taideteos pikkuhiljaa häviää.

– Tarkoitus on, että idea on käytössä jo ensi syksynä.

 

VIHREÄN KOKOUSHUONEEN seinillä on isoja taideteoksia. Soikea pöydän ääressä istuu joukko keskittyneitä nuoria, jotka ovat kokoontuneet käsittelemään vuosikokoukseen saapuneita aloitteita ja kannanottoja. Esillä on Satakunnan piirin tekemä kannanotto nuorten saamiseksi mukaan osastojen hallituksiin. Samaa aihepiiriä koskee myös toinen aloite.

Aihe herättää paljon keskustelua. Pöydän ääressä pohditaan muun muassa sitä, että nuorisotoimintaa on vaikea kehittää, jos päätöksenteossa ei ole mukana nuoria. Keskustelua käydään suomeksi ja ruotsiksi.

Yksimielisyys vallitsee siitä, että olisi tärkeä saada toimintaan mukaan yhä enemmän nuoria, ja myös pitää heidät mukana. Joku kysyy, voidaanko velvoittaa, että jokaisessa hallituksessa pitää olla yksi nuorisojäsenen paikka. Yhdessä keskustelijat kuitenkin päätyvät siihen, että perusteltu suositus nuorisojäsenen paikasta on ehkä tehokkaampi keino. Sen avulla nuoria voitaisiin kannustaa mukaan toimintaan.

Toinen aloite koskee sukupuolen moninaisuutta, joka tulisi aloitteen mukaan huomioida järjestössä nykyistä paremmin.

Länsi-Suomen piiriä työpajassa edustaa 20-vuotias Sofia Sarkava. Kysyttäessä, mikä sai Sarkavan alun perin innostumaan järjestötoiminnasta, naisen kasvoille leviää hymy.

– Lähdin mukaan SPR:n toimintaan 5‒6 vuotta sitten, kun koulussani järjestettiin ensiapukoulutus. Ihastus hyvännäköiseen kouluttajaan houkutteli mukaan.

Sofia Sarkava oli mukana käsittelemässä vuosikokoukselle saapuneita aloitteita ja kannanottoja. Sarkava pääsi helmikuussa toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa eli järjestämään nuorille suunnatun ystävänpäivätapahtuman.

 

Sarkava sanoo kokevansa, että nuorten vuosikokouksessa pääsee päättämään tärkeistä asioista ja viemään asioita eteenpäin.

– Kun osallistuin kokoukseen ensimmäistä kertaa, epäilin, otetaanko ajatuksia oikeasti huomioon. Huomasin kuitenkin, että jonkinlaista vaikutusta tapahtui. Jyväskylässä, jossa asun, ei vielä ole niin näkyvää nuorten toimintaa. Täällä pääsee yhdessä pohtimaan, mitä asioille voisi tehdä.

 

Suomen Punaisen Ristin nuorten vuosikokousta vietettiin Kuntoutuskeskus Kankaanpäässä 17.–19.3.2017.

Teksti ja kuvat: Ida Kannisto

 

Juttua korjattu 21.3.2017  klo 21.44. Sofia Sarkavan sukunimi korjattu. Aiemmin jutussa luki virheellisesti Sarkala.

15 Dec

Kaverilla kylässä

Laura Kuivalahti on ollut mukana Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnassa noin kahden vuoden ajan. Hän on kiintynyt ystävämummoonsa vahvasti. Kuva: Irina Hasala

 

Ystävätoiminta toi Laura Kuivalahden yhteen iloisen ikäihmisen kanssa. Tärkeäksi muodostunut ystävyyssuhde on tuonut molemmille paljon iloa ja johtanut sattumalta myös toisen uuden ystävän löytämiseen.

 

– Ystävyyden ydin on luottamus ja se, että toisen ihmisen luona on hyvä olla. Kun lähden kotiin vierailulta, ajattelen, että olipa jälleen mahtava tapaaminen.

Näillä sanoilla 26-vuotias Laura Kuivalahti kuvaa, miltä ystävätoiminta tuntuu. Kuivalahti on vajaan kahden vuoden ajan ollut ystävä yksinäiselle iäkkäälle naiselle kotipaikkakunnallaan Jyväskylässä.

Ystävyksiä yhdistää muun muassa kiinnostus kirjoihin, teatteriin ja yhteiskunnallisiin asioihin. Juttua riittää usein moneksi tunniksi. Vaikka tutustuminen tapahtui Suomen Punaisen Ristin kautta, ei Kuivalahti koe suhdetta väkinäiseksi.

– En todellakaan ajattele itseäni enää vapaaehtoisena. Hän on ystäväni, ja käyn hänellä kylässä.

Tilanteeseen pääsemiseen on toki vaadittu pidempää tutustumista. Järjestön apu oli Kuivalahdelle tervetullutta.

– Minusta ystävystyminen oli paljon helpompaa tällä tavalla. Kadulla on hirveän vaikea sanoa jollekin: “hei, oletko yksinäinen”.

Kuivalahti myöntää, että mukana oli myös onnea.

– Meillä kävi hyvä tuuri siinä, että meillä synkkaa hyvin. Alussa kiinnyin ystävääni todella vahvasti ja jännitin, onko tunne molemminpuolinen. Kun meitä myöhemmin haastateltiin erääseen lehteen, kävi ilmi, että hänellä on aivan samat tuntemukset. Se tuntui todella hyvältä.

 

PELKO KIINTYMISESTÄ oli yksi syy, miksi Kuivalahden lähipiiri ei ollut innoissaan hänen aikeistaan lähteä mukaan ystävätoimintaan.

– Toiminta vaatii sitoutumista, ja kypsyttelin asiaa kuukausia ennen kuin lähdin mukaan. Läheiseni olivat aluksi huolissaan siitä, miten reagoin, jos ystäväni terveydentila heikkenee tai hän kuolee.

Kuivalahden nykyinen ystävä on joutunut sairaalahoitoon useita kertoja. Silti terveys ei ole ollut este ystävyydelle, eikä Kuivalahti ole kokenut tulevaisuuden epävarmuutta liian rankkana.

– Me asumme lähellä toisiamme. Tilanne olisi eri vaikka jonkun perhetutun kanssa, joka asuu toisella puolella Suomea. Silloin voisin ajatella, että näemme seuraavaksi vuoden päästä, entä jos tässä välissä tapahtuu jotain.

Ystävämummoaan Kuivalahti tapaa noin kerran kahdessa viikossa. Lähes yhdeksänkymmentävuotiaan ikä tuntuu keskusteluissa.

– Olemme eri elämäntilanteissa, ja meillä on terveyteen ja kuolemaan liittyviin asioihin erilaiset näkökulmat. Välillä mietityttää, miten voin puhua aiheista niin, että siitä on jotain hyötyä hänellekin.

Keskusteluaiheet ovatkin liikkuneet enimmäkseen Kuivalahden kuulumisissa, päivän polttavissa uutisissa ja ystävämummon muistoissa vanhemmasta Jyväskylästä. Kuivalahden mielestä hienoimpia hetkiä ovat ne, jolloin hän näkee tapaamisen tekevän toiselle hyvää.

– Parhaita ovat ne kerrat, kun olen huomannut ystäväni olevan alakuloinen tai väsynyt, mutta hetken juttelun jälkeen hänestä on tullut taas hymyilevä ja aurinkoinen itsensä. Niinä hetkinä ajattelen, että tämä on se syy, miksi alunperin lähdin tähän mukaan.

Kuivalahti kokee saavansa itsekin ystävyydeltä paljon. Keskustelu 89-vuotiaan kanssa tuo aiheeseen kuin aiheeseen uutta näkökulmaa. Vaikka kyse ei olekaan uudesta isoäidistä, ystävämummo tsemppaa Kuivalahtea työnhaussa ja opiskelussa kuin läheinen sukulainen.

 

YSTÄVYYS ON tuonut Kuivalahden yhteen myös toisen iäkkään naisen kanssa ja aivan sattumalta. Tätä ystäväänsä Kuivalahti kutsuu pupumummoksi.

– Kohtasimme Valojen kaupunki -tapahtumassa suuren valaistun pupun luona ja aloimme jutella. Mieleeni tuli, että hän on aika samanikäinen kuin ystävämummoni. Kyllähän he sitten tunsivat toisensa, ja pupumummon tytär oli myös kuukausia aikaisemmin lukenut minusta ja ystävämummostani kirjoitetun lehtijutun ja kehottanut äitiään ottamaan yhteyttä Punaiseen Ristiin. Hän ei ikinä ottanut, mutta kohtasimme kuitenkin.

Nykyään Kuivalahti vierailee myös pupumummon luona. Valoisassa ja täysin sattumanvaraisessa kohtaamisessa oli hänestä jotain taianomaista.

– Se oli vähän kuin jostain sadusta.

Kaksi mukavaa mummoa elämäänsä saanut Kuivalahti on kertonut tapaamisistaan innokkaasti myös ystävilleen. Hän toivoo, että ihmisillä olisi intoa lähteä pidempiaikaiseen toimintaan mukaan.

– Joulun alla ihmiset tuntuvat olevan erityisen innoissaan vapaaehtoistoiminnasta ja antamisesta, mutta pitää muistaa, että apua tarvitaan ympäri vuoden. Ystävätoiminta vie vain sen tunnin tai pari kahdessa viikossa, ja siitä saa hirveän paljon myös itselleen.

 

Teksti: Irina Hasala

22 Jun

“Jokainen tarvitsee toista ihmistä elämäänsä”

Kesä on otollinen aika odottamattomille kohtaamisille, uusille ystäville ja rakkaudelle. Kesän kunniaksi helsinkiläiset jakoivat ajatuksiaan rakkaudesta. Mitä se merkitsee, mistä sitä löytää ja kenen kanssa sitä koetaan? 

Suvessa toppatakeistaan vapautuneet suomalaiset vaikuttavat monesti normaalia spontaanimmilta ja puheliaammilta. Rannat, puistot, festivaalit ja terassit kuhisevat ihmisiä, joten nyt on paras aika vuodesta poistua kodin pölyisistä nurkista ja suunnata ulos uusia tuttavuuksia solmimaan!

Näin juhannuksen alla pysähdyimme vaihtamaan kaduntallaajien kanssa ajatuksia kesästä ja rakkaudesta.

32-vuotias Ana toivoo, että jokaisen ihmisen elämässä olisi ystäviä.

“Rakastan perhettäni ja kaikkia ystäviäni. Voiko ystävänrakkautta verrata romanttiseen rakkauteen? Voi ja ei voi. Kiintymystä toki osoitetaan eri tavoin, mutta tunne voi olla aivan yhtä vahva. Parisuhteen tapaan myös ystävyyssuhde voi päättyä. Tein “bänät” erään ystäväni kanssa ja se oli kamalaa. Löysimme kuitenkin toisemme uudestaan, sillä rakkaus on tärkeämpää kuin välejämme hiertänyt ongelma.

En usko, että jokaiselle on olemassa täydellistä kumppania, mutta kaikkia suhteita voi työstää. On myös ihmisiä, jotka eivät tarvitse kumppania romanttisessa mielessä, eikä heitä tulisi painostaa. Kaikilla ihmisillä pitäisi kuitenkin olla ystäviä, sillä jokainen tarvitsee toista ihmistä elämäänsä.”

– Ana, 33

 

Rakkaus_HGL

“Kesä on suosikkivuodenaikani. Valoisat yöt inspiroivat ihmisiä pitämään hauskaa ja etsimään seikkailuja. Varsinkin toisessa kotikaupungissani Pietarissa on kesäisin rakkautta ilmassa. Venäjälläkin vietetään juhannusta. Ihmiset matkustavat usein maaseudulle juhlistamaan kesää laulun ja tanssin merkeissä. Iltaan kuuluu tyypillisesti lemmentaikoja, joiden on määrä paljastaa tuleva partneri. Ihmiset eivät kuitenkaan suhtaudu niihin kovin vakavasti, vaan rituaaleja tehdään enimmäkseen viihteen vuoksi.

Heitä, jotka eivät halua jättää rakkauden löytämistä taikojen varaan, neuvoisin hyödyntämään jokaisen tilaisuuden poistua neljän seinän sisältä. Lähde ulos, ole spontaani ja suhtaudu asioihin avoimin mielin. Itse olen vastikään alkanut toimia näin: saatan esimerkiksi lähteä yksin terassille katselemaan ihmisiä ja lukemaan kirjaa. Ensin pohdin, näyttääkö se nololta. Tajusin kuitenkin, että pelko on vain pääni sisällä. Ulkomaailma ei kiinnitä asiaan huomiota. Päätin myös hiljattain osallistua yksin suklaatehtaan opastetulle kierrokselle, josta kuulin samana päivänä. Osallistujien joukossa oli muuan kiinnostava mies. Olemme tapailleet siitä lähtien!”

Ekaterina, 24

 

Irene ja Lauri

“Olen kotoisin Hong Kongista, missä naisten ajatellaan usein olevan hentoja ja hauraita, ja tarvitsevan hoivaa ja suojelua. Siellä saan kysymättä apua raskaan matkalaukun kanssa. Suomessa apua ei välttämättä kehdata tarjota, sillä kukaan ei halua loukata. Olen saanut totutella uudenlaiseen tasa-arvoajatteluun myös omassa suhteessani. On haastavaa muuttaa ajattelutapaa, joka on ihmisessä niin syvällä. Arjessamme tapahtuu joskus kulttuurien yhteentörmäyksiä, mutta kaikilla pariskunnilla on asioita, joita pitää työstää.”

– Irene, 24

“Rakkaus merkitsee minulle enemmän tekoja kuin sanoja. Ilman tekoja sanat eivät tarkoita mitään. Kumppanilleen voi ilmaista rakkauttaan sekä suurten että pienten asioiden kautta. Pienet teot ovat arkisia asioita, jotka saavat kumppanisi tuntemaan itsensä rakastetuksi, kuten kosketuksia, kukkia ja kehuja. Sitten on tapa, jolla kohtaat kumppanisi arjessa, esimerkiksi olemalla luotettava ja tukena toiselle. Ne eivät tuo nopeita voittoja, vaan sellaisen huomaa vasta ajan myötä.”

– Lauri, 27

 

Uusia ihmisiä kohtaa helposti esimerkiksi uuden harrastuksen parissa. Kiinnostaisiko vaikkapa Punaisen Ristin ensiapuryhmätoiminta tai ystävävälitys? Voit myös etsiä tekemistä Punaisen Ristin tapahtumakalenterista

Piditkä tästä kirjoituksesta? Tilaa noin kerran viikossa ilmestyvät blogipostaukset sähköpostiisi sivun oikeasta laidasta. 

Teksti ja kuvat: Mikaela Remes

31 Mar

Netistä voit löytää sä ystävän

Uskaltaisitko tavata ihmisen, johon olet tutustunut verkossa? Sosiaalisessa mediassa voi kohdata vihapuheen kaltaisia lieveilmiöitä ja trolleja, mutta usein myös ihmisiä, jotka jakavat omat kiinnostuksen kohteet. Joskus ei muuta tarvitakaan kuin pari klikkausta aloittamaan sydänystävyys. Joona Möttö haastatteli sosiaalisessa mediassa ja netissä toisensa tavanneita nuoria. Kaverukset Kia, 17, ja Emilia, 18, sekä Ira, 23, ja Teemu, 26, kertovat, mistä kaikki alkoi. Myös pariskunta Mimi, 26, ja Lio, 25, jakavat videolla omalaatuisen kohtaamisensa. 

Ei liene liioiteltua sanoa, että internetissä ja eri sovellusten kautta uusiin ihmisiin tutustuminen on nykypäivää. Vaikka pääsääntöisesti sosiaalinen media tarjoaa viestintävälineen kavereille, voi sieltä löytää myös aivan uusia tuttavuuksia.

Netissä ystävystyminen on myös jatkuvasti helpompaa erilaisten avoimien yhteisöjen sekä seuranhaku- ja tapahtumasovellusten ansiosta. Esimerkiksi Facebook on täynnä paikallisia ryhmiä, joissa etsitään seuraa esimerkiksi kuntoilemaan.

Uusiin ihmisiin tutustuminen, tapahtuipa se sitten virtuaalisesti tai perinteisesti kasvokkain, vaatii aina hieman rohkeutta ja avointa mieltä.  Myös kaikki videolla haastatellut kaverukset kannustavat lähestymään ihmisiä ennakkoluulottomasti, mutta myös oma turvallisuus huomioiden.

–  Lähtökohtaisesti ihmiset on hyviä tyyppejä myös näytön takana, vakuuttaa Ira.

– Ei mekään oltaisi tavattu, saatikka menty naimisiin, jos olisin kuunnellut puoliakaan ihmisten puheista, kertoo brasilialaisen Lion netin chat-ohjelmassa tavannut Mimi.

Katso videolta, mitä muita vinkkejä some-sukupolvi antaa ystävyyssuhteiden solmimiseen netissä.

5 vinkkiä ystävystymiseen somessa

1. Etsi yhdistäviä yhteisöjä
Etsi ihmisiä, jotka jakavat kanssasi samoja mielenkiinnon kohteita. Pidät sitten maalaamisesta, ruoasta, koiranpennuista tai vaikka kissavideoista, netistä löydät helposti yhteisöjä ja ihmisiä, joilla on samoja harrastuksia.

2. Uskalla kommentoida
Instagram-tykkäys tai kommentti Youtube-videoon voi olla alku ystävyydelle.

3. Ole kohtelias
Netistä löytyy tarpeeksi vihapuhetta ja trolleja jo entuudestaan. Muista käytöstavat myös sosiaalisessa mediassa, esiinnyit sitten chatissä tai videolla.

4. Keskustele avoimella mielellä
Keskustelufoorumeilla ja sosiaalisessa mediassa löydät itsesi nopeasti hyvin erilaisten ihmisten joukosta. Älä hätäänny, vaan yritän oppia ymmärtämään muita.

5. Ole varovainen
Netissä kaikkien aikeet eivät aina ole puhtaat. Muista olla jakamatta liikaa tietoa itsestäsi. Ensitapaamiset kannattaa aina sopia julkiselle paikalle.

Oletko sinä saanut uusia tuttavuuksia somesta? Kommentoi tai jaa tarinasi!

Video ja teksti: Joona Möttö