03 Jan

Tunnetko itsesi yksinäiseksi ihmisten keskellä? Ennen kuin vaivut epätoivoon, tutkaile ajatusprosessejasi

Aina yksinäisyyden tunteeseen ei auta ihmisten seura, jos toivomaansa kontaktia ei löydä. Kuva: Pixabay.com

 

Kohtuuttoman korkeat vaatimukset, menneisyyden kokemukset ja pinttyneet ajatukset voivat joskus tulla mielekkäiden ihmiskontaktien tielle.

 

VIISI PROSENTTIA suomalaisista tuntee itsensä jatkuvasti tai melko usein yksinäiseksi. Kun katsotaan ainakin vähän yksinäiseksi itsensä tuntevien määrää, se nousee ikäryhmästä riippuen jopa yli puoleen kaikista ikäryhmän edustajista. Moni kertoo myös kokevansa yksinäisyyttä ihmisten keskellä, joten tunne ei välttämättä helpota, vaikka hakeutuisikin ihmisten seuraan.

Yksi selitys yksinäisyydelle ihmisten keskellä voi olla se, että ihmissuhteilta vaaditaan paljon. Nykyään puhutaan muun muassa ihmissuhteiden konmarittamisesta, jolla tarkoitetaan tarpeettomien ja negatiivisia tuntemuksia herättävien ihmissuhteiden karsimista. Myös muiden ihmisten toiseuttaminen muun muassa väärän poliittisen mielipiteen vuoksi tuntuu lisääntyneen. Ovatko vaatimuksemme ihmissuhteillemme jo liian korkealla? Nyrpistämmekö nenäämme kaikille suhteille, joissa emme tunne suorastaan maagista samaistumista ja saa jatkuvaa pönkitystä mielipiteillemme? Aikaisemmin sielunkumppanin löytämistä pidettiin erikoisena – nyt heitä pitäisikin olla joka sormelle.

Ihmisellä on oikeus valita seuransa, eikä ole mitään mieltä pakottaa itseään ihmissuhteisiin, jotka eivät ole hedelmällisiä. Mikäli yksinäisyys kuitenkin painaa toistuvasti huolimatta siitä, ettei seurasta ole puutetta, kannattaa tarkastella myös omia ajatusprosesseja. Itseltään voi kysyä esimerkiksi sitä, hakeutuuko jostain tiedostamattomasta syystä ihmissuhteisiin, jotka eivät tyydytä. Monet mallit ihmissuhteille kehittyvät jo lapsuudessa, joten syytä yksinäisyyden tunteille voi joskus olla hyvä hakea sieltä asti. Entä millaisia asioita edellyttää ja toivoo ihmissuhteiltaan?

 

IHMINEN OMAKSUU helpommin informaation, joka sopii hänen maailmankuvaansa kuin sellaisen, joka on sitä vastaan. Tällä ilmiöllä voi uskoakseni olla tekemistä sen kanssa, ettei yksinäisyyden tunne aina hälvene ihmisten seurassakaan. Huomio voi silloin kiinnittyä pelkästään niihin asioihin, jotka erottavat itsen jostakusta toisesta. Mikäli keskittyy vain tuijottamaan esimerkiksi toisen poliittista kantaa, voi jäädä huomaamatta, että hänen kanssaan jakaa samanlaisen kirjallisuusmaun.

Kaikki ovat erilaisia, joten varmaankaan koskaan ei tule löytämään ihmisiä, joihin samaistuisi aivan täysin. Eroavaisuuksiin keskittymällä voi lopulta käydä niin, että kun tapaa 90-prosenttisesti samaistuttavan ihmisen, jää tuijottamaan sitä puuttuvaa kymmentä prosenttia.

Varmaa on ainakin se, ettei yksinäisyys katoa sillä, että jää murehtimaan asiaa loputtomiin neljän seinän sisään. Avoimin mielin liikkeelle lähteminen ei aina ole helppoa, mutta sen voi aloittaa vaikka yrittämällä etsiä yhden pienen samaistuttavan asian jokaisesta tapaamastaan ihmisestä. Lyön vaikka vetoa, että kohta niitä löytyy muutama lisääkin.

Teksti: Milla Asikainen

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!