22 Dec

Tuntemattoman auttaminen tuntuu hyvältä – kantasolusiirrot ovat monen viimeinen mahdollisuus parantua

Tamperelainen Arto Vihinen luovutti kantasoluja pari vuotta sitten. Tänä syksynä hän sai tietää hoidon auttaneen potilasta. Kuva: Ida Kannisto

 

Kantasolujen luovuttaminen on elämää pelastavaa toimintaa. Solusiirtoon päädytään silloin, kun lääkehoito ei tehoa, eikä muita vaihtoehtoja ole enää jäljellä.

 

– Suhteellisen pienellä vaivalla voi pelastaa toisen ihmisen hengen, sanoo Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun ylläpitämän Kantasolurekisterin osastonjohtaja Anne Arvola.

Kantasoluja tarvitsevat potilaat sairastavat pahanlaatuista veritautia, useimmiten verisyöpää eli leukemiaa. Tällöin potilaan oma verta muodostava kudos on sairas, eikä toimi oikein.

Luovuttajan kudostyypin on oltava mahdollisimman samanlainen kuin potilaalla. Neljännekselle kantasolusiirtoa tarvitsevista ihmisistä löytyy luovuttaja perheestä tai lähipiiristä. Muut tarvitsevat tuntemattoman luovuttajan apua.

Tällä hetkellä 32 000 suomalaista kuuluu Kantasolurekisteriin. Vain reilu kolmasosa vapaaehtoisista on miehiä.

– Erityisesti nuoria miehiä kaivataan luovuttajiksi, koska rekisterin sukupuolijakauma on vääristynyt. Nuoret ovat myös muita ikäryhmiä terveempiä ja ehtivät olla rekisterissä pitkään, Arvola kertoo.

Rekisterissä voi olla mukana 56-vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen ei enää pääse luovuttamaan soluja, koska ikääntymisen mukana kasvaa erilaisten sairauksien mahdollisuus.

 

TAMPERELAINEN Arto Vihinen, 24, liittyi rekisteriin muutama vuosi sitten. Leukemia oli hänelle entuudestaan tuttu sairaus, sillä Vihisen täti oli sairastanut tautia joitain vuosia aikaisemmin.

Sopivaa luovuttajaa aletaan hakea silloin, kun sairaalaan tulee potilas, joka tarvitsee siirteen. Suurin osa rekisterissä olevista vapaaehtoisista ei koskaan päädy luovuttajaksi. Vuosittain noin 30 suomalaista kutsutaan luovuttamaan veren kantasoluja.

Vihinen kuitenkin pääsi tositoimiin pian liittymisensä jälkeen. Kun puhelimessa tiedusteltiin, olisiko hän edelleen halukas luovuttamaan soluja, päätös oli helppo.

– En olisi liittynyt rekisteriin, jos en olisi ollut valmis luovuttamaan, Vihinen toteaa.

Vihisen sopivuus varmistettiin verikokeessa ja terveystarkastuksessa. Vapaaehtoiselta vaaditaan normaalia terveyttä, eikä hänellä saa olla sairautta, joka siirtyisi kantasolujen mukana potilaalle. Esimerkiksi reumaa ja diabetesta sairastavat eivät voi toimia kantasoluluovuttajina. Toisaalta luovuttaminen ei saa olla vaaraksi myöskään vapaaehtoiselle itselleen. Tämän takia luovuttajille on asetettu esimerkiksi painorajat.

 

KANTASOLUJA KERÄTÄÄN useimmiten verenkierrosta. Näin tehtiin myös Vihiselle. Toinen vaihtoehto, etenkin lapsipotilaiden kohdalla, on poimia soluja suoraan luuytimestä.

Sopiva kudostyyppi voi löytyä kotimaiselta luovuttajalta tai kansainvälisestä rekisteristä.

– Kudostyyppejä on miljoonia erilaisia. Sopivan löytyminen on sattumanvaraista. Joskus kyseessä on tavallinen kudostyyppi, mutta toisinaan sopivaa yhdistelmää ei löydy, osastonjohtaja Arvola kertoo.

Suomalaisten luovuttajien kantasolukeräykset hoidetaan aina Meilahden sairaalassa Helsingissä. Aikaa on varattava viikon verran.

– Paikan päällä kaikki oli järjestetty hyvin. Vietin hotellissa aikaa viikon verran. Ensimmäisellä kerralla luovuttaminen tuntui jännittävältä kokemukselta, Vihinen kertoo.

Aluksi hän sai muutamana päivänä pistoksia, jotka lisäsivät kantasolujen määrää luuytimessä. Luovuttaminen tapahtui viidentenä päivänä. Silloin Vihinen makasi sairaalasängyssä useamman tunnin, eikä hänellä ollut lupaa liikkua.

Vihinen ei tiennyt solujensa saajasta muuta kuin sen, että  kyseessä oli aikuinen. Luovuttaja ja solujen saaja eivät saa koskaan tietää toistensa henkilöllisyyttä. Käytännöllä halutaan estää luovuttajan tunnontuskat, jos siirre ei tuokaan helpotusta potilaan tautiin. Vastaavasti halutaan estää potilasta ajautumaan kiitollisuudenvelkaan solujen luovuttajalle.

 

MONI SAATTAA miettiä, sattuuko luovuttaminen. Vihisen mukaan kantasolujen kerääminen ei tehnyt kipeää. Olo oli hyvä pian toimenpiteen jälkeen.

– Pistoksista voi tulla särkyjä, mutta niihin riittävät särkylääkkeet. Solujen luovutus oli aika vaivaton tapahtuma.

Kun Vihinen muutaman kuukauden päästä sai soiton, että potilas tarvitsee uuden kantasolusiirron, kaikki sujui jo rutiinilla ja jännitys oli poissa.

Jos Vihiseen vielä otetaan yhteyttä, hän on yhä valmis luovuttajaksi. Muistellessaan parin vuoden takaisia tapahtumia miehen kasvoilla loistaa hymy.

– Tänä syksynä sain tiedon, että potilas oli saanut apua kantasolusiirrosta. Oma fiilis oli hyvä ja helpottunut, Vihinen kertoo.

 

Fakta

Lahja luovuttajalta potilaalle

Kantasolujen luovuttaminen on vapaaehtoista, eikä siitä makseta palkkiota. Luovuttajalle syntyneet matka- ja asumiskulut sekä päätoimen ansionmenetykset kuitenkin korvataan.

Kantasolurekisteri vastaa luovuttajan vakuutusturvasta.

Suomen Kantasolurekisteri on osa maailmanlaajuista rekisteriä, jossa on yli 25 miljoonaa vapaaehtoista luovuttajaehdokasta. Suomalaisen vapaaehtoisen kantasoluja voi saada suomalainen tai ulkomaalainen potilas.

Viimeisen 20 vuoden aikana yli 600 suomalaista on luovuttanut kantasolujaan niitä tarvitseville potilaille.

Yli puolet kantasolusiirteen saaneista potilaista on parantunut.

Kantasolurekisteri tarvitsee vuosittain noin 4000 uutta vapaaehtoista, jotta rekisterin koko pysyy sopivana. Tänä vuonna rekisteriin oli joulukuun alkuun mennessä liittynyt 2602 uutta vapaaehtoista.

 

Kantasolurekisteriin voi liittyä Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun nettisivulla osoitteessa www.soluistaelämää.fi.

Teksti: Ida Kannisto

 

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!