01 Nov

Yhä useammin kuolema koittaa kirjaimellisesti pois nukkumalla – palliatiivisen lääketieteen professori avaa sitä, mikä ihmisiä kuolemassa pelottaa

Ihmisille elämän loppuvaiheessa annettava lääketieteellinen hoito on kehittynyt paljon viime vuosikymmeninä.

 

Kun kuolemaa ei näe sairaaloiden ulkopuolella, voi siitä syntyä helposti harhakäsityksiä. Todellisuus ei kuitenkaan ole niin karu kuin ihmisten pelot, kertoo palliatiivisen lääketieteen tohtori Tiina Saarto HYKS:n syöpäkeskukselta.

 

KUOLEMA ON YHTEISKUNNASSAMME eristetty sairaaloihin, mutta toisaalta sitä käsitellään esimerkiksi mediassa paljon. Muun muassa vanhusten hoitoa käsittelevissä artikkeleissa kuvastuu hyvin nykyihmisen pelko yksin jäämisestä kuoleman hetkellä, kuolemaa edeltävistä kivuista sekä huonosta saattohoidosta.

– Siihen liittyy mielikuvia, jotka eivät välttämättä vastaa todellisuutta. Puhutaan paljon esimerkiksi huonosta saattohoidosta. Se herättää ihmisissä pelkoa siitä, miten heidän elämänsä loppuvaihe hoidetaan. Arki ei kuitenkaan välttämättä ole niin karua kuin mitä ihmisten pelot ovat, Tiina Saarto kertoo.

 

SAARRON MUKAAN vanhempi sukupolvi pelkää usein kipua, sillä he ovat nähneet elämänsä aikana enemmän tuskaisia kuolemia. Esimerkiksi syöpään menehtyminen on aiemmin ollut hyvin kivuliasta.

– Muistan, etten opiskeluaikana sairaanhoitajan sijaisena ollessani saanut antaa kipulääkettä kuin ihan vähän. Syöpäpotilailla oli silloin valtavasti kipuja. Minun ikäluokkani ja sitä vanhemmat ovat nähneet sen omin silmin. Tällaiset perimätiedot välittyvät sitten eteenpäin, Saarto avaa.

Saarron mukaan kuolema on nykyään usein kivuton. Jos kyseessä ei ole äkkikuolema, niin kuoleva hiipuu pois vähitellen, monesti hyvin rauhallisesti.

– Kuoleva nukkuu päivä toisensa jälkeen vain enemmän ja enemmän. Viimeisinä päivinä tajunnan taso on laskenut, eikä hän ole enää hirveästi mukana tässä maailmassa – kunnes sitten ei vain enää herää, Saarto selittää.

 

MONESTI KUOLEMASTA PUHUTTAESSA nousee esiin myös pelko yksinäisyydestä. Vaikka suomalaiset kuolevatkin yleensä terveyskeskusten vuodeosastoilla muiden ihmisten keskellä, se ei välttämättä takaa sitä, etteikö kuoleva tuntisi viimeisillä hetkillään yksinäisyyttä.

– Kiireisellä henkilökunnalla ei välttämättä ole paljoa aikaa pysähtyä siihen vierelle. Kyllä varmaan on paljon vanhuksia, jotka siinä kuoleman hetkellä ovat aika yksin, jos sukulaiset vaikka asuvat kauempana, Saarto kertoo.

Suomessa on mahdollisuus ottaa läheisen kuoleman koittaessa palkatonta vapaata, mutta kaikille ei ole taloudellisesti mahdollista pitää sitä kovin montaa päivää.

– Tämän takia esimerkiksi Ruotsissa on saattohoitovapaa-järjestely. Jos läheinen on kuolemassa, niin on mahdollista saada vapaata, jossa on myös jonkinlainen taloudellinen turva, Saarto avaa.

Yksinäisyyden lisäksi myös avuttomuus voi pelottaa kuolevaa.

– Ihmisillä on nykyään enemmän ja enemmän vahvaa autonomian tunnetta – on halu itse päättää ja vaikuttaa. Ajatus siitä, ettei kykene siihen, vaan on riippuvainen täysin vieraista ihmisistä, voi olla pelottava. Kuolevalle olisi tärkeää taata turvallisuuden tunne. Hänen ei pitäisi joutua pelkäämään, että jää yksin tai ilman hoitoa, Saarto selittää.

 

NUOREN IHMISEN KUOLEMAA pidetään tragediana. Kuoleman hyväksyminen ei monesti ole nuoremmalle helppoa, ja siihen liittyy monia hyvin vaikeitakin tunteita. Kuolema on hyppy tuntemattomaan, ja pelkoon sekoittuu monesti myös elämästä luopumiseen liittyvää surua. Terveestä ihmisestä myös ajatus sängyn vangiksi joutumisesta voi olla puistattava.

– Pitkällisen sairauden uuvuttamana kuolemaan suhtautuu eri tavalla kuin terveenä. Jaksaminen elää on monesti hiipunut, kun on pitkällisesti ja kroonisesti sairas. Se, että viettää enemmän aikaa vuoteessa, ei välttämättä ole niin kauhistuttava ajatus, kun on väsynyt ja nukkuu paljon, Saarto kertoo.

Tärkeää olisikin tällöin ennen kaikkea taata kuolevalle turvallinen ja lämmin ympäristö.

– Jos siinä on ihmisiä ympärillä, jotka hoitavat ja luovat turvallisuuden tunnetta, niin ei se kuolema ole varmasti niin kauhistuttava, Saarto toteaa.

 

KUN KUOLEMA ON ERISTETTYNÄ sairaaloihin, eivät ihmiset usein tiedä elämän loppuvaiheesta ja sen hoidosta paljoa. Pelottava tuntematon on helppo karistaa mielestä, kun siihen ei törmää niin usein. Toisaalta juuri tietämättömyyden vuoksi lehtien otsikot esimerkiksi huonosta saattohoidosta voivat herättää pelkoa.

– Pelkoja ruokkii paljon se, etteivät ihmiset enää kohtaa kuolemaa  – eli ei oikeastaan tiedetä, mitä kuolemassa tapahtuu ja millaista on olla lähellä kuolemaa. Se herättää sitten mielikuvia ja pelkoja, Saarto summaa.

Teksti: Milla Asikainen

Kuvat: Pixabay.com

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!