25 Jun

Yhteinen etu, yhteinen vastuu

Suomen Punaisen Ristin ensimmäinen kehitysyhteistyöhanke Nigeriaan 1964-1969; pohjoismainen HEPP-projekti. Nigeriaan lähetettävien ensiapulaukkujen pakkaaminen Laivanvarustajankadun varastolla 1967.

Suomen Punaisen Ristin ensimmäinen kehitysyhteistyöhanke oli Nigeriassa 1964-1969. Nigeriaan lähetettävien ensiapulaukkujen pakkaaminen 1967.

The Finnish government has decided to cut development aid by 43%. NGOs criticize the decision strongly for many reasons.

Sota on viimein ohi.

Valitettavasti vaikeat ajat eivät pääty tähän. Sodan runtelemassa maassa on pulaa kaikesta, jopa ruoasta ja vaatteista. Moni lapsi on jäänyt orvoksi, vielä huomattavasti useampi kärsii aliravitsemuksesta. Erilaiset kulkutaudit leviävät.

YK:n lastenjärjestö Unicef lahjoittaa muun muassa kalanmaksaöljyä, maitopulveria ja säilykkeitä jaettavaksi sairaaloihin, kouluihin ja lastenkoteihin. Yhden lukuvuoden aikana ruoka-avustus tavoittaa jopa 100 000 lasta. Myös raaka-aineita lahjoitetaan: vähävaraisille perheille jaetaan villalankaa, ja puuvillalahjoitusten ansiosta noin 60 000 lasta saa alusvaatekerraston. Yli 50 000 lasta saa nahkakengät, mikä mahdollistaa ympärivuotisen koulunkäynnin. Rokotuskampanjalla yritetään estää tuberkuloosin leviämistä.

Sotakorvaukset kurittavat köyhän maan taloutta entisestään. Jälleenrakennusurakka on valtaisa, ja siihen tarvitaan ulkopuolista apua. Kehittyviä talouksia avustava Maailmanpankki myöntää maalle yhteensä 18 lainaa, joiden kokonaisarvo kipuaa Yhdysvaltain dollareissa mitattuna 317 miljoonaan. Rahaa kuluu esimerkiksi teollisuuden kehittämiseen sekä ympäristöhankkeisiin. Vähitellen talous alkaa elpyä, ja maa nousee jaloilleen.

Tämä maa on Suomi.

Tai jos tarkkoja ollaan, tämä maa oli Suomi. Suomi sai kehitysapua aina 70-luvulle saakka. Unicef avusti Suomea vuosina 1947–1951, ja Maailmanpankki myönsi viimeisen lainansa Suomelle vuonna 1975. Suomen silloinen ahdinko tulee näkyviin vertailussa muihin Pohjoismaihin: Tanska, Norja ja Islanti saivat lainaa yhteensä noin 277 miljoonaa dollaria, Ruotsi ei lainkaan. Nykyään Suomi kanavoi merkittävän osuuden omasta kehitysrahoituksestaan nimenomaan Maailmanpankin kautta.

SPR tukee katastrofivalmiuden parantamista Kiinassa. Evakuointiharjoitus 360 oppilaan koulussa, jossa pidetään valmiusharjoitus säännöllisesti. Chongba township school, Changshun County. Evacuation drill organized by the RCSC and local authorities.

Suomen Punainen Risti tukee katastrofivalmiuden parantamista Kiinassa. Evakuointiharjoitus 360 oppilaan koulussa, jossa pidetään valmiusharjoituksia säännöllisesti. Kuva Jarkko Mikkonen

Kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepan mukaan Suomesta tuli kehitysavun nettomaksaja vasta vuonna 1968. Pian sen jälkeen Suomi sitoutui YK:n asettamaan tavoitteeseen nostaa kehitysyhteistyövarojen osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Suomi on yltänyt tähän hetkellisesti 90-luvun alussa, mutta laman myötä toteutettujen kehitysapuleikkausten jälkeen tavoitteesta on lipsuttu. Vuonna 2012 julkaistussa Suomen kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa linjataan, että 0,7 prosentin osuus bruttokansantulosta saavutetaan vuoteen 2015 mennessä.

Tämä tavoite ei toteudu. Sen sijaan hallitus on päättänyt kohdistaa rajut leikkaukset kehitysrahoitukseen: määrärahoista leikataan 300 miljoonaa euroa eikä päästökauppatuloja enää ohjata kehitysyhteistyöhön. Yhteensä nämä toimet leikkaavat valtion kehitysrahoituksesta jopa 40 prosenttia. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka puolustaa valittua linjaa ulkoministeriön verkkosivuilla: ”Meidän täytyy saada Suomi uudelleen nousuun, jotta voimme paremmin kantaa myös globaalia vastuuta.”

Näkemys on kuitenkin ongelmallinen, sillä kehitysyhteistyövarojen osuus valtion budjetista on hyvin pieni. Niihin kohdistuvat leikkaukset eivät nosta Suomea taloudellisesta ahdingosta. Sitä paitsi kehitysyhteistyöstä vastaavan ulkoministeriön verkkosivuilla linjataan aivan päinvastaista: “Sanansa pitämisellä on kansainvälisessä politiikassa aina myös ulkopoliittinen merkitys. Nykyisessä taloustilanteessa on entistä tärkeämpää, että avunantajat pitävät kiinni kehitysyhteistyön rahoitussitoumuksistaan.”

Zimbabwe 2012. Bore hole next to Dotito Clinic, Mt. Darwin district. Zimbabwelainen kylä sai porakaivon Suomen Punaisen Ristin tukemana. Zimbabwessa vain 67 prosentilla on käytössään puhdasta vettä ja vain noin puolella väestöstä on kunnolliset sanitaatiomahdollisuudet. Likainen vesi ja huono hygienia aiheuttavat tauteja ja niiden hoitokustannukset rasittavat muutenkin köyhiä perheitä. Lisäksi erityisesti naiset saattavat kuluttaa vedenhakuun päivittäin useita tunteja.

Zimbabwelainen kylä sai porakaivon Suomen Punaisen Ristin tukemana. Kuva Jarkko Mikkonen

Kaiken lisäksi kehitysapu nauttii kansalaisten vankkumatonta tukea: viimeisimmän ulkoministeriön teettämän selvityksen mukaan kehitysyhteistyötä pitää melko tärkeänä tai erittäin tärkeänä peräti 82% suomalaisista.

On kyse myös profiloitumisesta ja maineesta. Suomen mittavat kehitysapuleikkaukset ovat ehtineet kiinnittää huomiota myös ulkomailla. Päätöksiä tehtäessä on tarpeellista pohtia, minkälaista esimerkkiä Suomi haluaa näyttää muulle maailmalle. Haluaako Suomi tulla tunnetuksi maana, jonka sanat ja teot ovat pahasti ristiriidassa?

Jos muut vauraat valtiot seuraavat Suomen esimerkkiä, sillä on väistämättä vaikutusta paitsi kaikkein köyhimpien ihmisten elämään, myös globaaliin turvallisuustilanteeseen ja sitä kautta Suomeen. Siksi olisi myös Suomen kannalta järkevää tukeutua sen oman kehityspoliittisen toimenpideohjelman periaatteeseen: yhteinen vastuu, yhteinen etu.

Salimassa, Malawissa puhdistetaan Punaisen Ristin tukemaa tulvavesikanavaa. Kanava johtaa sadeveden pois asutusten läheltä ja estää tulvavahingot, mutta se on pidettävä vapaana tukoksista. Strengthening the resilience of vulnerable communities in Malawi against the climate change. Photo: Tatu Blomqvist / Finnish Red Cross

Malawissa puhdistetaan Punaisen Ristin tukemaa tulvavesikanavaa. Kanava johtaa sadeveden pois asutusten läheltä ja estää tulvavahingot, mutta se on pidettävä vapaana tukoksista. Kuva Tatu Blomqvist

Sulkeutuminen ei ole taloudellisesti tiukassa tilanteessakaan välttämättömyys vaan valinta. Suomi on useilla mittareilla tarkasteltuna maailman menestyneimpiä valtioita. Mutta aina näin ei ole ollut – kontrasti vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen on hurja. Kun hätä oli suurin, saimme apua. Moni maa kamppailee nyt samankaltaisten ongelmien kanssa kuin Suomi aiemmin. Onko meillä todella varaa solidaarisuuteen ainoastaan silloin, kun riittävä taloudellinen kasvu sen sallii?

Me voimme vaatia muutosta. Allekirjoittamalla vetoomuksen voit ilmaista vastustavasi kehitysyhteistyöhön kohdistuvia mittavia leikkauksia: http://pelastetaankehitysyhteistyo.fi/ Vetoomus toimitetaan hallitukselle ennen syksyn budjettiriihtä.

Lähteinä käytetty lisäksi Hannele Osmanin raporttia Kun Unicef auttoi Suomea 1947–1951 (1995) sekä Simo Ristolaisen ulkoministeriölle tekemää selvitystä Suomi kehitysrahoituksen saajana – Maailmanpankin lainoitus Suomelle 1940–1970-luvuilla (2014).

Irina Herneaho

Leave a Reply, but while doing so Please respect the seven fundamental principles of the Red Cross and Red Crescent Movement (humanity, neutrality, impartiality, independence, voluntary service, unity, universality). Thank you!